Mikä värille nimeksi?

Yksi suosikkiblogeistani joita seuraan miltei päivittäin on ruotsalaisen Pernillan pitämä Persiljas hus-niminen blogi. En muista enää miten sinne päädyin mutta hän on ehdottomasti yksi suosikeistani. Monet bloggaajat jotka kirjoittavat myös sisustamisesta, näyttävät viimeisen päälle hienoja koteja ja se on todella mahtava juttu. Tosiasia taitaa kuitenkin olla että suurimmalla osalla kodit ovat aika tavallisia. Kun aloitin bloggaamisen, ajattelin että haluaisin näyttää meidän kotia ja kertoa omista sisustusprojekteistani, mutta sitten meni pupu blogiin enkä oikein sitten kehdannutkaan. Kun aloin lukea Pernillan blogia, koin kuitenkin ahaa-elämyksen; näinkin voi siis kirjoittaa jos vain uskaltaa. Pernilla ei ujostele näyttää vaikka likapyykkikasoja ja arkisia sotkuja jos niikseen tulee. Hän on valtavan luova ihminen, iloinen ja rohkea ja on todella mukavaa lukea hänen touhuistaan perheen ja kodin parissa. Vähitellen olen itsekin tajunnut että noinhan se kuuluu mennäkin, rohkeasti vaan olla oma itsensä! Eihän omaa kotia ole kenenkään pakko blogiin pistää jos ei halua, mutta minä olen kuitenkin päättänyt että kohta teen kotireportaasin meidän talosta tähän blogiin. Siis ihan vaan huvin vuoksi. Tai no, jos nyt joku sisustuslehti haluaa tulla tekemään oikean jutun kuvat nähtyään niin tervetuloa vaan, tosin saanen hieman epäillä...

Ennen reportaasin tekoa haluan kuitenkin tehdä joitakin uudistuksia. Lieneekö varovainen kevätauringon häivähdys lumivuorien keskeltä olla syynä tähän uudistushaluun vai mikä, haluaisin kuitenkin laittaa sisustuksen värit uusiksi koko talossa. Kukkarossa on kuitenkin sellainen Matti-niminen alivuokralainen joten paljon uutta ei voi ostaa, on siis sukellettava kaappien syvyyksiin josko sieltä löytyisi jotain. Vaikka oikeastaan olen vähän kyllästynyt kaikkiin vanhoihin verhoihini jne mutta ei mahda mitään. Minkä väriseksi tämä mökki sitten muutetaan, siis tekstiilien osalta? Ensin katse suuntautuu keittiöön. Meillä on aika haasteellisen väriset keittiön kaapit, väri on tällainen..

 

Väri on haasteellisuudestaan huolimatta ihan hyvä enkä ole sitä vaihtamassa joten muutos on tultava verhoista ja pöytäliinasta, ehkä tuolin pehmusteista. Nyt on noissa värinä kirkas punainen, olen vaan jostain syystä kyllästynyt siihen juuri nyt. Värikartat esiin siis (voi että minä rakastan värikarttoja, olen rakastanut ihan polvenkorkuisesta asti!)..

Jotenkin viehättäisi sellainen voimakas pinkki tai vaaleanpunainen..niinkuin vaikka tässä

..lankakerässä, tai tässä

..kukassa. Tai miten olisi..

pirteä oranssi. Tai vaikka..

..vihreä? Olen kyllä tällä hetkellä aika paljon kallistunut tuohon pinkkiin, se olisi sellainen lämmin ja pirteä väri! Nyt kaipaan jostain syystä aika voimakkaita värejä, johtuu varmaan tuosta ulkopuolen valkoisuudesta. Olen muutenkin löytänyt itsestäni sisäisen Peppi Pitkätossun, joten ehkä meidän koti on jatkossa Huvikummun näköinen! Ensimmäinen este saattaisi olla kyllä tuo aviomies, ehkä hänessä ei ole riittävästi Pitkätossua, mutta jospa löydän sellaisen kompromissin. Pernillan kotona on minusta ihanan Huvikumpumainen tunnelma, siitä kai tuo idea minullekin tuli. Ai niin, minähän olen ihastunut vaaleaan, luonnonsävyiseen pellavaan, mitenkäs minä sen nyt sitten yhdistän näihin peppeihin..No, eikös se rouheinen pellava sovi hyvin tällaiselle boheemille taiteilijaluonteelle? Kaikkea vaan reippaasti sekaisin, hyvä soppa tulee! (En oikeastaan voi sietää tuota sanaa rouhea, sitä käytetään joka sisustusohjelmassa miljoonasata kertaa, argh..tosin on myönnettävä että se on erittäin kuvaava sana..)

Joku on joskus sanonut että 40-vuotiaana on helppo olla. Voin kyllä osittain allekirjoittaa sen, tuntuu valtavan hyvältä kun pikkuhiljaa uskaltaa olla oma itsensä, ei enää yritä olla toisten mieliksi jotain. Tämän ymmärrätte varmasti parhaiten te ikäsiskot jotka olette saman kokeneet. Ihan kaikessa en edelleenkään tiedä mistä pidän ja mikä on minua, mutta aika monessa kuitenkin. Kun esimerkiksi tein töitä noiden kuvieni parissa ja keräsin uusia kuvia nettikauppaan, tuli voimakas kiva tunne että vau, minä olen ottanut nämä kuvat, ne ovat hyvän näköisiä ja ne ovat juuri MINUN näköisiäni luontokuvia esimerkiksi. Älkää vaan luulko että tässä kehuskelen itseäni, ei ole siitä kyse. On kyse siitä miten ihminen jolla pohjimmiltaan on huono itsetunto, pikkuhiljaa muuttuu eläväksi yksilöksi. Se on ehdottomasti kokemuksen arvoinen elämys - minulle ja lähimmilleni!

Se, miten saada myös muut olemaan sitä mieltä että kuvani ovat mahtavia on tietysti eri juttu. Se olisi aika tärkeää koska tarkoitus olisi leiväntynkää niillä saada ansaituksi..

Tavalleni uskollisena eksyin taas asiasta - tai no en oikeastaan, kyllähän tässä edelleen liikutaan muun muassa sisustuksen mielenkiintoisessa maailmassa! Pari päivää sitten kävimme Ikeassa, se on yksi ehdoton lempipaikkani kirpputorien jälkeen. Olen huomannut että minun on nykyään todella vaikeaa ostaa kotiin tai muutenkaan mitään muualta kuin kirppareilta, mutta Ikea menee ihan hyvin. Se sopii jotenkin niin hyvin noiden kirppareiden jatkoksi, kenties edullisten hintojen takia? Tytär sai nauttia Smålandissa tunnin leikkimisestä - hän on valmis lähtemään Ikeaan ihan koska tahansa koska siellä on kiva leikkipaikka - ja me äidin kanssa pyörimme alakerran "sekatavaraosastolla". Huonekalupuolelle ei niin kovin monesti ole asiaa mutta astioiden, mattojen, tekstiilien ynnä muiden parissa on oikein mukavaa. Tällä reissulla ei onneksi rahaa paljon kulunut, mutta yksi tärkeä juttu tarttui mukaan..

 

On kai aika hupaisaa että minä ostan jättilaatikon kynttilöitä nyt kun kevätaurinko jo osittain on poistanut hämäränhyssyttelyn tarpeen. Koko talven ostin ruokakaupasta kruunukynttiläpakkauksia jotka olivat hetkessä käytetty, eihän siinä paketissa taida olla kuin jotain viisi kynttilää..No nyt niitä totisesti on, varmaan ensi talveksikin..Täyden laatikon symmetrisyys oli niin mukavan näköinen että tuntui melkein pahalta ottaa siitä kaksi kynttilää pois..Apua, en kai minä vaan ole piilopedantti, sellainen joka laittaa kynät pöydälle suoriin riveihin värikoodeittain..sellainen Monk? Huh, pikainen vilkaisu koneen ympärille työpöydälle osoittaa ettei näin ole asian laita. Kynttilät saavat toivottavasti pian säilytyspussin jonka niille ompelen. Kunhan kerkiän. 

Tänään juuri valitin miehelle että minun ongelmani on se että pääni on aivan täynnä puolikypsiä, puolivalmiita ideoita joita en saa toteutettua. Se on ihan äärettömän turhauttavaa!!!! Osittain puuttuu aikaa, osittain taitoa, osittain jotain muuta. Ottaisikohan joku minut työhön sillä periaatteella että heittelen pöydälle puolivalmiita ideoita joista sitten älykkäämmät saavat kehittää valmiita juttuja?? Titteliksi kävisi esimerkiksi alustava projektipäällikkö tai vaikka ideariihikkö - ? Jos joku näkee yrityksessään tällaista tarvetta, yhteyttä voi ottaa sähköpostilla. (hih..) Ai niin, minullahan on jo oma yritys, ihan pääsi hetkeksi unohtumaan. 

Yrittämisestä tulee mieleen ensimmäiset viikot sen jälkeen kun minut saattoi löytää kaupparekisteristä. Kaikki numerotiedusteluihmiset tietysti hyökkäsivät yhtenä rintamana kimppuun (niin heidän kuuluukin, se on heidän työtään) ja kysyivät MARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖÄ muun muassa. En voinut olla tirskumatta täällä meidän pikku mökissä, sekamelskan keskellä, se oli vaan niin huvittavaa. Olisi varmaan pitänyt pyytää odottamaan hetki, juosta talon ympäri kerran ja vastata sitten uudestaan. Yes, minä olen pomo eivätkä alaiset voi yhtään urputtaa että olen kauhean ankara ja ihan epäinhimmillinen. Tai voihan sitä valittaa mutta mitä sitten?

Nyt tämä pomo lähtee auttamaan tytärtä hänen kaappiensa ja hyllyjensä siivoamisessa. Ensin piti laittaa tavarat lipaston päältä laatikkoon, mutta sitten totesimme että ensin ne laatikot on kokonaan tyhjennettävä ja järjestettävä uudestaan, toivottavasti vähän väljempinä. Kirjat on laitettava kaappiin mutta ennen kuin ne mahtuvat sinne, on kaikki kirjat otettava ulos ja käytävä läpi. Eli tästä tuli nyt suuren luokan pyörremyrsky..Pyysin häntä jo aloittamaan tyhjentämällä hyllyn jossa kirjat ovat. No, hän teki työtä käskettyä ja nyt hän istuu valtaisan kirjavuoren keskellä ja - lukee..

Iloista alkuviikkoa ja pitäkää mieli korkealla. Kevät tulee joka päivä lähemmäksi!

Ai niin, jos te haluatte käydä myös kurkkaamassa Pernillan blogia, klikatkaa tästä