Kävin hakemassa pulkan kanssa vettä. ?? Niin, kuten olen tainnut jo mainitakin, meillä ei ole "normaaleja" mukavuuksia tässä meidän paratiisissa. Pulppuavaa lähdettä katsoessa tuli mieleen kolumniteksti, jonka kirjoitin parisen vuotta sitten. Kopioin tekstin teille tähän alle. Saatte siinä tarkemman selonteon siitä, mitä meillä pitää tehdä, jotta lasissa loiskahtelisi ja tiskialtaassa kuohuisi. Hauskoja lukuhetkiä ;) (Teksti löytyy ruotsinkielisen osuuden alapuolelta).
Idag har det varit den första riktiga vårdagen för i år. Solen värmde, fåglarna kvittrade och man kunde riktigt höra snön smälta. En underbar dag - förutom att vi har en flunssapatient här hemma. Dottern väckte mig imorse och sade att hon har hemskt ont i halsen. Tråkigt - men samtidigt tur att hon blev sjuk nu. Det skulle ju faktiskt ha varit höjden av orättvisa, om hon som låg sjuk på jullovet skulle nu ha missat allt det roliga igen. Så nu är det bara och vila och se till att bli frisk.
Jag var och hämtade vatten med pulkan. ?? Ja, som jag tidigare nämnt, har vi inte alla så kallade "normala" bekvämligheter här i vårt paradis. När jag stod och fyllde mina kanistrar och tittade på den porlande vattenkällan, kom jag att tänka på kolumntexten som jag skrev för några år sedan. Skall kopiera den hit. Nu är det tyvärr bara på finska och har inte riktigt tid att översätta, så ni får antingen "knäppa på finskan" eller kanske rentav använda google translatorn? Jag kan i så fall garantera, att texten säkert är ännu roligare än originalet :D
Lähdevettä
Mitä sinä teet
saadaksesi tiskivettä tai peseytyäksesi? Melko varmasti teet kevyen
ranneliikkeen eli avaat hanan. Entä mitä me teemme? Talostamme ei
löydy ainuttakaan hanaa. Vettä kuitenkin tarvitsemme ja saamme,
vuodenajasta riippuen joko helposti tai vähän vähemmän helposti.
Kesällä riittää että heittää paksun letkunpään pesuhuoneen
ovesta sisään ja laittaa töpselin seinään. Vesi juoksee
kauniisti. Tunnemme olevamme melkein mukavuuksilla varustettuja.
Pesu- ja tiskivettä ei tarvitse säännöstellä vaan sitä voi
tuhlata, mielin määrin. Mitä luksusta!
Hieman erilainen tilanne
on pakkaskelien koittaessa. Autoon lastataan kanisterit ja ämpärit
ja ajetaan 200 metrin päässä sijaitsevalle lähteelle. Auton
käyttäminen ei tässä ole mitenkään luomua, tiedetään, mutta
muuta keinoa ei ole 50 vesilitran kotiin kuljettamiseen. Maitokärry
on hankintalistalla. Keskitalvella, jos lunta sattuu olemaan ja
pulkka kulkee, haetaan vedet sillä. Potkukelkka on samaten
oivallinen apuväline. Rakensipa mieheni vähän isomman
putkirunkoisen vesikelkankin. Se on vain osoittautunut hieman
raskaskulkuiseksi…
Vedenottopaikkamme on
yhteinen lähimpien naapuriemme kanssa, vesi tulee kirjaimellisesti
kalliosta. Jossain on lähteensilmä, joka antaa meille hyvää –
eli ei minkään makuista vettä, sekä pesuun että juotavaksi.
Veden laatua ja puhtautta ei ole koskaan testattu. Olemme kuitenkin
maalaisjärjellä ajatelleet, että koska kaikki olemme edelleen
hengissä, ei vesi voi olla kohtuuttoman myrkyllistä. Sitä paitsi
ennen meitä oli kyläkulmamme alkuperäisin asukas juonut vettä jo
vuosikaudet ja eli silti pitkän ja suhteellisen terveen elämän.
Lisäksi arvelen että jos vesi nyt testattaisiin ja osoittautuisi
jotenkin huonoksi, alkaisimme välittömästi sairastella. Ehkä se
pään työntäminen pensaaseen kuitenkin toimii tässä tilanteessa?
Silmät kiinni ja hyvää vettä juomaan, ei siinä ole mitään
vikaa! Uskoisin tämän ”ei kemiallisesti puhdistetun” veden
olevan myös syynä siihen, että vatsataudit ovat meillä hyvin
harvinaisia vieraita. Vatsassa on rautainen armeija nitistämässä
pöpöjä!
Monenlaisia hetkiä on
tuon ihmelähteen äärellä vietetty. Kuunneltu kesäiltoina
töyhtöhyyppien tuohtunutta ääntelyä, ne hupsut kun tekevät joka
ikinen vuosi pesänsä keskelle peltoa ja hermostuvat heti, kun joku
tulee sataa metriä lähemmäs. Kunpa ne ymmärtäisivät, ettei
meistä ole niille vaaraa. Yläpuolelle kaartuu sininen taivas,
silmien korkeudella lempeä tuuli heiluttelee pellon täydeltä
tuoksuvia rypsikukintoja.
Huvittavaa on ollut myös
seurata, miten pikkuiset sammakot leikkivät jukuparkkia
vesiputkessa; ne hyppäävät veden vietäväksi putken yläpäässä
ja hetken kuluttua – plups, syöksyvät ulos toisesta päästä.
Tämä on tosin huvittavaa vain, jos päätepysäkkinä ei ole meidän
juomavesiämpärimme. Toisaalta, uskottiinhan ennen, että sammakko
kaivossa oli puhtaan veden merkki. Ehkä tätä voisi soveltaa
ämpäreihinkin?
Vedenhakureissulla pääsee
kylminä talvina leikkimään sankaria, melkein joka kerta. Ensin
pukeudutaan kuin naparetkeläiset konsanaan; karvahattu tiukasti
leuan alta kiinni, toppavaatteet, paksut saappaat ja hansikkaat,
lopuksi kaulaliina kasvojen suojaksi niin että vain silmät näkyvät.
Sitten pusketaan pulkkaa vetäen vastatuuleen, lumen ja pakkasen
piiskatessa kasvoja kuin jäiset nuolet.
Lähteelle tullessa voi
vastassa olla vähemmän ilahduttava näky: avoin pelto on päästänyt
lumen tuiskuamaan niin, että siinä missä pitäisi olla 20 metriä
avointa ja sileää, helppokulkuista kalliota, onkin puolitoista
metriä paksu lumikerros. Eräänkin kerran kävin päättäväisesti
lapion kanssa lumivallin kimppuun, mutta heti ensimmäinen isku
hankeen osoitti, että tätä taistoa en voittaisi. Lumi oli
kovettunut betoninkovaksi. Eipä siinä auttanut muu kuin kiivetä
kantohangen päälle ämpäreiden kanssa, onneksi vedenottopaikka oli
sentään vielä näkyvissä. Tänä talvena näiltä ongelmilta on
vältytty, lunta kun ei tullut juuri nimeksikään. Juuri nyt
vedenhakuelämyksiin kuuluvat kevään tuoksut, iloisesti vilkuttavat
pajunkissat ja maan kosteudesta autereinen maisema.
En halua antaa meistä
väärää kuvaa – totta kai olisi mukavaa jos vesi tulisi hanasta
helposti, sillä aiemmin mainitulla ranneliikkeellä. Maillamme on
sitä paitsi pilvin pimein vesisuonistoa joten kaivonkin saisi
varmaan suhteellisen helposti laitettua. Urakka kokonaisuudessaan
olisi kuitenkin niin arvokas, ettei se ainakaan tällä hetkellä
sovi suunnitelmiin. Ehkä sitten joskus. Sillä aikaa nautimme siitä,
mistä toiset ovat jopa valmiita maksamaan, nimittäin lähdevedestä.
Sammakkoaromilla maustettuna.
Kiitos!
VastaaPoista