Pieni ripaus luksusta - En liten gnutta lyx

Istuessamme viikko sitten pikavuorossa matkalla Salosta Helsinkiin tyttären kanssa havahduin matkan puolivälissä katsomaan etupenkillä istuvaa vanhempaa rouvaa. Ei hänessä sinänsä mitään kummallista ollut, siisti pikkuinen rouva. Se mikä sai jotain värähtämään sisälläni oli hänen sylissään lepäävä hattu. Se oli syvän yönsininen, vähän herrainmallinen - ja liepeeseen oli kiinnitetty usvansininen pieni höyhenpuuhka, tai miksi sitä nyt nimittäisi, sellainen joka liehuu pienessäkin ilmavirrassa. Rouva silitteli puuhkaa aina välillä, kuin varmistaakseen että se pysyi ojennuksessa ja siistinä.

En tiedä mikä tässä näyssä oli niin vaikuttavaa. Ehkä se oli tunne siitä, että keskellä tuota painostavan harmaata perjantaita, oli pieni ripaus luksusta, jotain hiukkasen huikentelevaa, pientä pilkettä silmäkulmassa. Asia oli minusta niin merkittävä että tein vihkoni kulmaan asiasta merkinnän, jotta en unohtaisi tästä kertoa teillekin.

Rouvasta ja hatusta en ikävä kyllä saanut kuvaa, mutta ehkä muutama kuva Kansallismuseosta sopii tähän, siellä me nimittäin muun muassa kävimme tyttären kanssa- Tässä siis  luksusta vuosien takaa:

På expressbussen mellan Salo och Helsinki (som vi satt på med dottern förra fredagen) fann jag mig plötsligt iaktta en liten gammal tant som satt på andra sidan mittgången. Det var i och för sig inget konstigt med henne, en söt liten fru. Nej, det var hatten som hon hade i knäet som jag tittade på. Den var midnattsblå, i lite maskulin modell, med en dimblå plym fäst vid sidan. Eller jag vet inte vad det kallas, en lätt fjäderlik sak, som rörde sig vid minsta luftdrag. Den lilla damen strök över fjädern då och då, som för att kontrollera att den höll sig i ordning och stilla.

Jag vet inte vad det var med denna syn som gjorde så starkt intryck på mig. Kanske var det intrycket av en liten gnutta lyx mitt i den gråa fredagen, något lite lättsinnigt på ett positivt sätt, med en glimt i ögat. Detta var i alla fall en så speciell upplevelse, att jag skrev upp det i kanten på min anteckningsbok medan vi satt på bussen, så att jag inte skulle glömma att berätta detta för er. 

Någon bild på damen och hatten fick jag tyvärr inte. Men kanske det går bra med lite lyx från Nationalmuséet istället, det var nämligen ett av ställena vi besökte med dottern :)