Vihreän kaipuu - längtan efter grönt

Katselen ikkunasta aukeavaa maisemaa. Ihmettelen, miksi puut näyttävät jotenkin oudoilta, kunnes tajuan sen johtuvan siitä, että niiden päällä ei ole enää lunta. Se on sulanut pois!! Mäntyjen vihreä näyttää nyt jotenkin vähän pölyiseltä, kuin puuparat olisivat reissussa rähjääntyneet.
Onhan se rankkaa, talvesta selviytyminen. Mutta ainakin täällä meidän saaressa alkaa vähitellen näyttää siltä, että pahin on takanapäin. Päivällä aurinko jo suorastaan kuumottaa ja sulattaa paljaita läikkiä metsätiehen. Lintujen laulu on voimakkaan heleää, niillä on jo perheenperustaminen mielessä. Osalla ehkä jo munatkin pesässä.
Mies ja tytär kaivoivat mäkeen, lämpimään paikkaan, n. 5 m pyöreän syvennyksen. Eilen istuimme sen laidoilla yhdessä ystäväperheen kanssa ja grillasimme makkaraa. Eikä tullut edes kylmä, aurinko lämmitti niin ihanasti! Tunne oli ihana, aina vain vahvemmin voi luottaa siihen, että mennään kevättä kohti. Ei sen puoleen että olisin asiaa mitenkään epäröinyt, mutta kuitenkin..

Auringon, valon ja lämmön myötä ajatukset kääntyvät jälleen puutarhaan. Kaupan siemenhyllyihin on piilotettu voimakkaat magneetit, jotka vetävät meidän viherkaipaustamme puoleensa. Taskussa polttelevat jo hajuherneet, kehäkukat ja muutamat muutkin siemenpussit. Jos meillä olisi enemmän tilaa, perustaisin oikein taimikasvattamon lamppujen alle. Vaan eipä ole, hyvä kun itse mahdutaan. Jotain pientä vihreää kuitenkin on meilläkin keittiöön putkahtanut. Tosin näitä ei istuteta mihinkään,vaan näitä syödään. Kuka tunnistaa nämä pikkuiset?

Uskokaa tai älkää, nämä  ovat broccolin eli parsakaalin versoja. Löysin paikallisesta Agrimarketista euron pusseja (varmaan viime vuotisia) joissa oli valmiina multa ja pussillinen siemeniä, tarkoitus oli kasvattaa syötäviä versoja. Ostin myös retiisi- ja krassipussit. Nämä kaunokaiset syötiin leivän päällä. Maku oli yllättävän voimakas ja aivan selvästi saattoi tunnistaa, että kyse oli juuri parsakaalista. Alla olevan kuvan kaunokaisia meillä on aika useinkin:

Nämähän ovat tietenkin auringonkukanversoja. Ihanan makuisia salaatissa ja leivän päällä, nam! Itävät yleensä aika helposti, eikä tilaa tarvitse varata paljon. Vähän multaa vaikka kertakäyttölautaselle ja siemenet siihen ja peitto päälle joksikin aikaa. Ja sitten vettä ja valoa.
Ja jos on oikein optimisti, voi ajatella, ettei mene kauan kun näitä voisi jo istuttaa puutarhaankin :))

Jag tittar på träden utanför vårt hus och undrar varför de ser så konstiga ut. Sedan kommer jag på det: de har ju ingen snö på sig längre, den har smält bort! Träden ser lite dammigt gröna ut, som om de skulle ha varit på en lång och jobbig resa. 
Det är ju faktiskt ganska jobbigt, att överleva vintern. Nu verkar det dock, i alla fall här på vår ö, att det värsta är över. Solen nästan gassar på dagarna, bara fläckar av jord har kommit fram på vår skogsväg. Igår grillade vi med våra vänner i en "kaffegrotta" gjord av snö. Mannen och dottern grävde liksom en fördjupning i snön, ca fem meter i diameter, och så satt vi på kanterna och hade öppen eld i mitten. Det var jättemysigt och riktigt varmt, solen värmde så underbart. Fåglarna kvittrade så innerligt, de lever ett aktivt skede i sina små liv just nu.
Med solljus och värme vänds tankarna åter till trädgården. Affärernas fröhyllor har fått starka magneter under sig och vi med vår starka längtan efter grönt dras till dem. I fickorna väntar nu både luktärter, ringblommor och frön av alla de slag på att få komma ner i jorden. Om vi skulle ha gott om plats, skulle jag har satt igång med förkultivering av allt möjligt. Nu har vi inte det, vi ryms knappt själva här i vår lilla stuga. Därför måste jag hålla mig mycket till frön som kan sättas direkt i jorden. 
Annars är det en del grönt som har dykt upp i köket. Kan ni gissa vad det är för något på den första bilden? Det är faktiskt broccoli! Hittade i den lokala järnaffären små påsar med mylla och frön färdigt. Meningen är att man skall odla dessa för att äta de små skotten. Köpte också rädisa och krasse i liknande påse. Broccoliskotten åt vi på smörgåsen, de var ganska lustigt att de smakade så mycket just broccoli och inte bara grönt. 
På den andra bilden är det solrosskott. De har vi ganska ofta. De är relativt enkla att få upp, man sätter lite mylla fast på en engångstallrik, trycker ner fröna, vattnar och täcker för med något tills de kommer upp lite. Sedan är det ljust ställe som gäller. Jättegott!!
Och om man är riktigt optimistisk, kan man tänka att det tar ju inte SÅÅ lång tid innan man skulle kunna plantera dessa i trädgården också..:))