lauantai 4. helmikuuta 2012

Suksilla- på skidorna

Edellisen postauksen "oudoista" kuvista siirrytäänkin sitten tähän ajankohtaisempaan. Kova pakkanen on tosiaan tehnyt ulkona liikkumisen hieman epämiellyttäväksi viime päivinä. Tänään kuitenkin alkoi tuntua siltä, että nokka voisi kestää ulos työntämistä. Aurinko suorastaan pakotti pihalle ja päätinkin kokeilla, onnistuisiko hiihtäminen.
Minä pidän ihan tavallisesta murtomaahiihdosta tavattomasti. En ole kuitenkaan kovinkaan hyvä siinä. Maaston on oltava vatupassisuora, jotta tämä emäntä ei kupsahtelisi nurin jatkuvasti. Olen monesti onnistunut kaatumaan ihan paikallaan seistenkin, se on jo melkein lahjakasta..:) Kunto on ollut niin huono, että liikkuminen on jäänyt (sairastin mm korvatulehduksen, vasta tänään korva on kivuton), joten hiihtolenkki arvelutti vähän. Olen vielä luonteeltani sellainen, että kun alan jotain, teen sen täysillä - ja sitten olen monta päivää aivan kipeä. Tänään onnistuin mielestäni aloittamaan rauhallisesti, kiertelin peltoladun vain kahdesti. Huomenna aion mennä uudestaan, juuri nyt tuntuu ainakin niin hyvältä (mitä nyt selkä on vähän kipeä, mutta ei se haittaa). Pakkanen alkaa pikku hiljaa lauhtua, joten liikkuminen tulee aina vain mukavammaksi. Maanantaina -6, pitänee kaivaa uimapuku esille. Nythän olemme jo tottuneet näihin -20 lukemiin..
Kuva on  muuten siinä mielessä huijausta, että se on viime kevättalven kantohangilta. Mutta, lapsi on sama (tosin vähän kasvanut ja uusilla suksilla), samoin suksien pureskelua rakastava koira. Ei se ole vieläkään tajunnut, että joskus tulee vielä sauva mahaan (siis vahingossa), kun pyrkii selän taakse koko ajan. Maisema jossa hiihdetään, on myös sama. Joten eiköhän tämä sovi "illustraatioksi" (hih). Mukavaa liikunnallista viikonloppua teille kaikille, missä olettekin!



Den här gången är bilden mera aktuell..som sagt, har kylan gjort det obekvämt att vara ute de senaste dagarna. Idag kändes det dock, att näsan kanske skulle kunna klara av lite uteaktiviteter. Har i flera dagar tittat längtansfullt på skidspåren som dottern gjort, så idag tänkte jag prova. Har varit i dåligt skick ganska länge, bl a hade jag öroninflammation. Idag är första dagen som örat inte värker. 
Jag är inte särskilt duktig på att åka skidor. Det måste vara väldigt jämn terräng för att jag skall klara av att stå upp. Har många gånger lyckats att falla fast jag har stått stilla med skidorna också. Det är faktiskt lite pinsamt..Men att inte vara så duktig tycks inte hindra mig från att tycka om skidåkning..
Jag har en dålig vana att motionera sällan, men sedan när jag får för mig att göra det, gör jag det mycket på en gång. Och sedan är jag sjuk i flera dagar igen..Idag lyckades jag dock  ta det ganska lugnt, skidade två gånger runt åkern och det i ganska lugnt tempo. Det kändes såå skönt!! Jag skall minsann skida imorgon igen, och förhoppningsvis varenda dag i fortsättningen!! Det skall ju bli lite varmare också, bara -6 på måndag. Kanske man måste leta reda på baddräkten? Nu är man ju så van vid -20.. 
Bilden här är faktiskt lite fusk. Det är nämligen från förra vårvintern, när det var så otroligt fin skare. Men, barnet är detsamma (dock lite större och med nya skidor), den töntiga hunden likaså. Den har fortfarande inte begripit, att den kommer att få en skidstav i magen (av misstag alltså) när den hela tiden vill springa bakom och försöker snappa åt sig både skidor och stavar. Kanske den är avundsjuk och skulle vilja ha egna skidor?  Åkern och vyn är också densamma, här åkte vi idag också, så bilden passar väl bra som illustration här i alla fall? Ha ett skönt veckoslut allihopa, och passa på och njut av det härliga solskenet!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti