maanantai 9. tammikuuta 2017

Uusi alku - En ny början

Huhhuh..istun ja keikun työhuoneen kiikkerällä, keltaisella pinnatuolilla ja mietin..haluanko ihan tosi tätä taas? Tuntuu siltä, kuin olisin järjestänyt juhlat ja nyt hermoilen, tuleeko kukaan paikalle? Tulitteko te paikalle, te siellä ruudun toisella puolen? Toivottavasti! Koska - ollaan nyt rehellisiä - blogin kirjoittaminen on erityisen kivaa vain, jos joku niitä tekstejä lukee ;)

Blogin virtuaalinen ovi on osaltani pysynyt  kiinni melkein tasan kolme vuotta. Mihin se aika oikein katoaakaan!! Näiden vuosien aikana olen saanut kirjoittaa yli neljäkymmentä kotijuttua, jotka taitava työkaverini, valokuvaaja Mikko Kaaresmaa, on kuvannut. Rakastan työtäni! On ihan huikeaa saada tavata niin erilaisia ihmisiä ja perheitä, nähdä heidän kotejaan ja kuulla heidän elämäntarinoitaan. Tänäkin vuonna on monta juttukeikkaa edessä. Ehkä kerron niistä vähän myös tulevissa blogiteksteissä.

Vuoden verran sain kirjoittaa myös kolumnia erääseen alueella ilmestyvään päivälehteen. Se oli jännittävää - kertoa meidän erikoisesta elämästä täällä maalla, ilman juoksevaa vettä ja muita perusmukavuuksia. Ehkä saatte tekin lukea noita tekstejä jossain vaiheessa.

Ajatus blogin elvyttämisestä on nyt pyörinyt jonkin aikaa mielessäni. Väittivät kyllä jossain, ettei kukaan enää lue blogeja. Tekstiin ei jaksa keskittyä, kuvia voi kyllä katsella. Voi sanokaa, ettei näin ihan oikeasti ole! Kai sentään joku vielä lukeekin jotain?? No, koska olen muutenkin aina ollut hirveän epämuodikas, voisin olla tässäkin nyt sitten johdonmukainen ja alkaa kirjoittamaan jälleen. Kun se on kerran niin out.

Jotta ne urhoolliset, jotka ovat sentään tähän asti jaksaneet lukea, eivät täysin nääntyisi ja luovuttaisi, en nyt kuitenkaan kirjoittaa pitempää tekstiä. Olen tunnettu monisanaisuudestani, mutta lupaan yrittää jarrutella itseäni - vähän.

Jos teillä on jotain ideoita siitä, mistä haluaisitte lukea, saa tänne heitellä kommentteja. Muuten joudutte vain tyytymään siihen, mistä nyt milloinkin keksin raapustaa (voiko tietokoneella muuten raapustaa? Eikö se tee pahaa muovipinnalle??). Tervetuloa mukaan!

Tämä tuoli on muuten hyvin merkittävä kapistus. Ostin sen torikirppikseltä pilkkahinnalla. Se on kauhean epämukava, ei tippaakaan ergonominen ja se saattaa poksahtaa hajalle milloin tahansa. Silti se on jotenkin erityinen. Ihanan keltainen, kuin auringonpilkahdus talvisessa hämärässä. Niinpä istua tönötän tällä, kunnes se pettää allani. Tällä tuolilla istuen syntyvät siis nämä erityiset tekstit, erityisesti teille :)

Text på svenska efter bilden :)


Tydligen hade jag skrivit också på svenska tidigare i den här bloggen - skall jag fortsätta med det? Vad tycker ni? Det är ju i och för sig bra träning att använda det andra inhemska, speciellt då jag behöver språket även i jobbet. Så kanske vi kör med lite svenska också då.

Tre års tystnad är nu över. Efter att ha börjat skriva på riktigt, dvs få betalt för det också, blev bloggen lidande. Hade liksom inte krut mera för detta också. Att skriva har alltid varit jätteviktigt för mig. Redan på lågstadiet skrev jag ämnen, som belönades med penningpris från den lokala banken. Jag var inte alls populär bland mina klasskamrater, då jag två år i rad vann skrivtävlingen. Fattar inte varför??

Numera får jag skriva reportage från riktiga hem med riktiga människor och levnadsöden. Det är såå härligt, jag gillar det jättemycket. Under ca ett år skrev jag också en kolumn i en dagstidning, om vårt lite konstiga liv utan rinnande vatten och med utedass. Kanske jag delar med mig av dom texterna här också så småningom, det är ju för många ett väldigt exotiskt sätt att leva. 

Av någon anledning kändes det nu, att det var dags att återuppliva bloggen. Någon påstod att det inte är inne att skriva blogg mera, att ingen orkar läsa. Man vill bara titta på bilder. Är det faktiskt så? Eller är det någon där, på andra sidan rutan? Hallå??

Nåja, vi kör med lite bloggande nu i alla fall. Hör gärna av er och berätta vad ni skulle vilja läsa om. Annars får till hålla tillgodo med det som jag nu får för mig att pladdra om. Välkommen ombord!

Hur bilden hör ihop med texten? Jo, det råkar vara just den här gula pinnstolen, som jag sitter och gungar på just nu. Stolen är ett kärt loppisfynd. Den är inte bekväm och definitivt inte ergonomisk, men den är så fin. Som en solglimt i vintermörkret. Så jag fortsätter att sitta på den, tills den faller i bitar...




3 kommenttia:

  1. Kiva on välillä blogeja lueskella. Useinmiten eksyn niihin sattumalta (niinkuin nyt tännekin), enkä sitten toista kertaa samaan blogiin löydä. Jospa nyt onnistuisin.

    VastaaPoista
  2. Tämä on ensimmäinen blogi elämässäni jota luen. Tällaisista lyhkäsistä tykkään jotta en vahingossa ..hups..huomaa.. että piti tehdä jotain muutakin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon Laura :-) on mukavaa lukea kun kirjoitat teidän elämästä. Kirjoita lisää vaan kyllä käyn lukemassa ♥

    VastaaPoista