Välillä...Här emellan...

(Svensk text längre ner!)

Haa, nyt te tietenkin luulitte, että vihdoinkin se remontti on valmis ja tulee jotain "kaikki valmista"-kuvia. Vaan eipäs vielä tullutkaan. Sen jälkeen kun saimme olohuoneesta pahimman kaaoksen siirrettyä työhuoneen ja tyttären huoneen puolelle (ks edelllinen postaus), taisi mennä vähän ilmat pihalle tästä remonttiryhmästä. Ei sen puoleen että olisi pitänyt hosua ja huitoa, siinä tahdissa on tarkoituskin tehdä kun voimat ja aika riittävät. Ihan näin hidasta etenemistä en kuitenkaan olisi ehkä toivonut, mutta no, kaikki aikanaan.

Alkuvuoteen on mahtunut monenlaista, mainittakoon nyt esimerkiksi kaksi ankaraa flunssaa. Meillä ei yleensä kovin paljon sairasteta, joten yksi helmikuussa ja yksi maaliskuussa alkaa olla jo ennätystasoa. Tytär on kokenut saman kohtalon. Ei sitä oikein jaksa seiniä kipeänä kitata, maalaamisesta puhumattakaan. Keräilen tässä kuitenkin sellaista "kissa vieköön"-energialatausta jolla paahdan sitten olohuoneen valmiiksi. Enää ei mene kauan...

Selailin vanhoja kuviani ja sattui sitten silmään tällainen:

Kuva on siinä mielessä historiallinen, että makuuhuonettamme, sellaisena kun sen tässä näette, ei enää ole. Tai siis huone on, mutta valo on kadonnut, syynä vasemmalla näkyvän ikkunan sulkeminen (muuten olisimme katselleet suoraan tyttären huoneeseen, emmekä ulos). Jos nyt täytyy vähän jostakin valittaa, voisi se olla että tuota valoa olen kyllä ikävöinyt. Enkä enää muista kuinka monta kertaa olen lähestynyt ruskeaa lastulevyneliötä (en ole vielä  saanut sitäKÄÄN maalattua) aikeissa avata verhot jotta valo pääsisi aamulla huoneeseen, muistaakseni viime hetkenä, ettei ikkunaa enää olekaan.  Byäääh, pimeys on vallannut makuuhuoneemme!!! Sinänsä tämä ei ole huono juttu, nukkuessahan valoa ei tarvita ja silloin pimeys tuntuu vain kodikkaalta. Mutta päivällä...

Ongelma on kuitenkin vain tilapäinen. Päätimme - tai oikeastaan minä päätin - että ensi kesänä tehdään uusi ikkuna tuohon päätyseinään, missä nyt ovat nuo lamput. Ei tavallista ikkunaa, vaan joku sellainen erikoinen, lauramainen. Ehkä vähän ylemmäs, pitkulainen, johon tulisi värilliset lasit. Sitten aurinko saisi leikkiä ruuduilla ja väritellä makuuhuoneen seinälle upeaa taideteosta...mietintämyssy on tiukasti päässä, katsotaan mitä syntyy.

Ihan pimeä ei makuuhuoneemme tietenkään ole. Onhan katossa upeaakin upeampi kristallikruununi, itse tehty. Eikös olekin hieno, tämä juhlava valontuoja?

Hahaa, nu trodde ni att här kommer en "äntligen är allt färdigt"-postning. Nä hör ni, inte ännu...När vi i början på året fick de mesta stöket flyttat in till mitt arbetsrum och dotterns rum, gick liksom luftten ur detta renoveringsgäng. Det är ju ingen som jagar oss och meningen är att jobba efter krafterna och när man har tid. Att det skulle ta såhär lång tid var väl kanske inte meningen men ja...

Det har hänt både ett och annat här de första månaderna på året, nämnas bör de två rejäla flunssorna som både jag och dottern har genomlidit. Vi brukar nästan inte vara sjuka så en i februari och en i mars börjar nästan vara rekord. När man är helt däckad blir det inte mycket spacklat och målat kan jag tala om. Men jag håller på att samla ihop "nä nu sjutton"-energi och när det är samlat så då ryker det, vänta bara!

Jag bläddrade i mina gamla bilder och hittade den historiska bilden av vårt sovrum (se ovan). Rummet finns ju förstås kvar men vad som är borta är ljuset. När dotterns rum byggdes, spikades  fönstret igen och därmed blev sovrummet helt utan. På natten gör det ju absolut ingenting, det är bara mysigt att sova när det är mörkt, men på dagen...Många gånger har jag kommit på mig själv med att vara på väg att öppna gardinerna och släppa in ljuset. Men det går ju inte, uhuuuu....

Men här skall inte vandras i mörkret för evigt inte, det har jag minsann bestämt. Till sommaren skall det bli ett nytt fönster i sovrummet, på den väggen där lamporna nu sitter. Inget vanligt fönster, utan ett mera laura-likt. Kanske ett avlångt med färgade rutor. Då kan solen leka i rutorna och skapa konstverk på väggen. Det låter väl härligt, säg?

Helt mörkt är det ju dock inte i sovrummet. Där finns ju den underbart vackra kristallkronan, made by me. Tjusigt, eller hur?

Tuolin uusi ilme - stolens nya "look"

Vaikka sanotaan, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä, saan sentään aina välillä tehtyä jotain kivaa kotiinkin. Lähestyvä kevät on varmaankin saanut vauhtia luomishaluihin. Olen pitkään ajatellut laittaa työtuoliin jonkun kivan näköisen päällisen, tuoli oli jo ostettaessa vanha ja se on roikkunut mukana varmaan jo reilusti yli kaksikymmentä vuotta. Olen hurahtanut ihan täysin tekemään tilkkutöitä joka paikkaan, niinpä sai tuoli nuorekkaan farkkupäällisen. Yhdistelmä toimii todella hyvin, farkut ja antiikkinen tuoli :) Rakastan tuota sinisten sävyjen välkehdintää, se tuo mieleen avoimet ulapat kesäisessä auringonpaisteessa..

Fast det sägs att skomakarens barn inte har några skor, får jag ibland för mig att göra något roligt hem också. Kanske det är vårkänslor när man känner suget efter att skapa saker..Har länge tänkt att fräscha upp min arbetsstol, den var gammal redan när vi köpte den och jag har haft den långt över 20 år..Jag är helt galen i att göra lapptäcksrutor av allt möjligt, alltså fick sitsen ett tufft jeansöverdrag. Det fungerar jättebra ihop - en antik stol och gamla jeans :) Jag bara älskar de olika blå nyanserna, de påminner om ett glittrande sommarhav..

Piiloon - i gömslet

Minulla on menossa hitaasti mutta vakaasti etenevä projekti. Kuten aiemmin jo valittelin, meillä on olohuoneessa niin monta toimintoa yhtä aikaa, että sotkua tulee, ihan päivittäin, eivätkä tavarat tahdo oikein pysyä järjestyksessä. Siispä olen vähitellen yrittänyt haihduttaa kamppeita, yksi tapa on ollut viedä niitä kirpputorille. Tämä on tietysti vähän hankalaa, koska melkein kaikkea voi käyttää uudestaan. Täytyy siis tarkkaan harkita, onko jonkin pois antaminen tai myyminen järkevää, jos hetikohta tarvitsee kyseistä materiaalia tai kangasta tai muuta kuitenkin..

Joskus minullakin tapahtuu niin sanottuja neronleimauksia, ja yksi niistä koski vintissä lojuvaa aarrearkkua, joka aiemmin oli tyttären lelukätkönä. Minulla on sekalainen läjä kuteita, siis en nyt tarkoita vaatteita vaan matonkuteita eri materiaaleista, niistä syntyy koreja ja mattoja virkaten. Samoin on jonkin verran lankoja ilmestynyt nurkkiin, niistä kun on kiva aina jotain väsätä. Mietin, voisiko nämä kaksi asiaa jotenkin esitellä toisilleen, siis arkun ja kuteet?  Ikeasta hommasin pyörät arkun alle että on kevyempi siirrellä siivousta ajatellen ja - a perfect match:hän siitä syntyi!

Arkun on joku rakastava isä tai isoisä tehnyt ja koristellut parhaan taitonsa mukaan, ei tämä ole arvokasta antiikkia mutta ei tarvitsekaan! Ja hyvin toimii!

Huoneen toisessa laidassa on ollut sekalainen nyssykkä- ja pussukkakokoelma, jossa olen säilyttänyt kankaitani, ne ovat olleet oikein pahan mielen aiheuttajia kun niin sotkuisilta näyttävät..Ikeasta löytyi apu tähänkin ongelmaan. Ensin ajattelin hankkia avonaisen hyllyn, johon järjestäisin kankaat väreittäin siististi. Löysinkin sopivan yksilön, mutta kun menin sitä Ikean varastosta hakemaan ja tartuin päästä kiinni, totesin, että jos kuitenkin unohdetaan tämä vaihtoehto. Hylly painoi pienen elefantin verran eikä minulla ollut mukana ketään roikkumaan toiseen päähän..Siispä oli keksittävä jotain kevyempää. Kahdeksan kappaletta pahvista säilytyslaatikkoa lennähti kevyesti auton kyytiin ja kotona sitten sortteerasin retrot, farkut, pellavat ynnä muut siististi omiin laatikoihinsa.

Ensin ajattelin että voi kääk, kuosi on liian hallitseva, tuntui että ne laatikot täyttivät ihan KOKO huoneen..mutta onneksi niihin on nyt jo tottunut. Olen ommellut viime päivinä ahkerasti, joten huomattu on, ettei se hyvä järjestys kyllä oikein säily laatikoissakaan..kaiken lisäksi pohjat pitäisi vahvistaa, yhden laatikon pohja jo aukesi nostaessa ja kankaat valuivat lattialle sekalaiseen kasaan..Voisiko moinen johtua siitä, että laatikot ovat hyvin, hmm..täynnä??

Ehkä laatikoiden sisukset hieman tässä vajenevat, ompelukone nimittäin surisee nyt päivittäin. Jaa miksi? No ihan siksi, että varasin pari päivää sitten itselleni paikan Syöpäyhdistyksen suurmyyjäisistä, pidetään Turun messukeskuksessa 4.12 klo 11-18. Eli kaikki jotka vaan kynnelle kykenette, sinne sitten ostoksille! Minut löytää myyntipaikalta 221+222. Tästä vielä muistuttelen sitten lähempänä, mutta laittakaahan asia korvan taakse jo nyt!

Jaaha, takaisin sorvin ääreen. Mukavaa keskiviikon jatkoa!

Sakta men säkert bearbetar jag de irriterande högarna i vardagsrummet, som hittills gett mig både huvudvärk och nästan gråa hår, det är ju så hiskeligt rörigt här heeela tiden..Blev träffad av en snilleblixt (ja hör ni, det händer faktiskt ibland här också!) och släpade ner dotterns gamla skattkista, skaffade fyra hjul från Ikea (och bad min snälla man att hjälpa mig lite) och vips, hade jag fått ett utomordentligt ställe till alla mina mattrasor och garn, båda virkas det allt möjligt av. Fint blev det och fungerar också jättebra, dessutom ser det mycket trevligare ut än många små korgar och kassar..

Ikea blev räddningen också till alla mina tygförvaringsproblem. Hittade först en öppen hylla som jag tänkte rada upp tygerna i, skulle ha färgkodat dem och vikt dem fint, såg i en tidning hur någon hade gjort det så, det var jättefint. Denna plan gick dock i stöpet då jag kom fram till hyllpaketet på Ikea-lagret och tog tag i hyllskrället för att lyfta den till min kärra.  Den rörde sig inte en millimeter, tung som en elefant..Eftersom jag inte hade någon stark karl med mig den gången, fick det bli en lite lättare variant. Åtta förvaringslådor i papp slängdes alltså lätt in i bilen och så sorterade jag alla mina tyger fint. Retro, jeans, linne, vitt, mönstrat osv..Nu märker jag dock att ordningen inte är särskilt lätt att hålla så här heller, när jag håller på och syr så gräver jag i lådorna hejvilt och därmed är det ajöss med ordning och reda. Dessutom borde lådorna tejpas, botten vill gärna gå upp och allt faller i golvet. Kan det bero på att lådorna är ganska..öhh, fulla??

Symaskinen går nu alla kvällar, har nämligen bokat mig en försäljningsplats på finska Cancerfondens stora försäljnings"happening" (ja vad heter det, - basar?)  i Åbo mässcenter 4.12 kl 11-18. Jag kommer att finnas på platserna 221+222, hoppas ni kommer och hälsar på mig och gör fina fynd! 

Jaha, nu åter till svarven..ha en skön onsdag!

Lisää sisustamista - mera inredning

Olipa hauska huomata, että sisustaminen on jotain joka lähes kaikkia kiinnostaa, kun kommentteja tuli heti useita! Olen ennenkin sanonut, mutta sanon vielä - minusta on ihanaa kun jätätte kommentteja, niitä on niin mahtava lukea! Tiedänhän minä että olette siellä, mutta kun sitten vielä kirjoitattekin, niin..:)))

Tyttären pikkunurkassa alkoi olla sellainen ongelma, että siellä piti hovia sellainen määrä pehmoeläimiä, ettei varsinainen asukas oikein mahtunut sinne kunnolla. Yritimme pehmoja harventaakin, mutta kun kaikista ei vain voi hankkiutua eroon..Mikä siis ratkaisuksi? Kuten ehkä muistatte, olen kovin ihastunut kollaasien tekemiseen. Niinpä hankin paikalliselta sahalta parin euron siistin laudan ja sitten valtasimme keittiön pöydän kiiltokuvien, kauniiden korttien, viikkolehtien, liiman ja saksien kanssa. Lauta sai kauniin päällisen, alle ja päälle decoupage-lakkaa. Jos olisi ollut kärsivällisyyttä, olisin laittanut vielä kalustelakkaa vahvisteeksi, mutta kun sitä ei ollut kotona, niin sai jäädä näin.

Olimme tavattoman tyytyväisiä lopputulokseen, ihania värejä ja iloinen yleisilme. Eipä hyllystä kyllä paljon näy kun sen valtasivat ne pehmot..Mutta nyt mahtuu pikkuinen Runotyttö omaan valtakuntaansa haaveilemaan!

Olohuoneen muun sisustuksen suhteen olla edetty matontestausvaiheeseen. Apuna tässä on ylimmäinen mukavuustestaaja Tipi Töötti Kleopatra. Apulaistestaajana toimii eräs 8-vuotias tyttäräinen. Molemmilta on tullut täydet pisteet mitä tulee pehmeyteen ja makaamis- sekä kierimismukavuuteen. Minä arvelen tyytyväisenä, että irtoavat karvatkaan eivät varmaan kovin hyvin tuossa näy..Laitan kunnon kuvan myöhemmin, salama antaa vähän väärän kuvan. Koira vaan oli niin hauskan näköinen kun kiemurteli matolla, joten tuli kiire räpsäyttää kuva!

Idag blir det lite text på svenska också..om inredning skall det handla om idag. Som jag tidigare har visat, har dottern en liten egen hörna i vardagsrummet, där hon kan mysa och läsa och så. Nu hade det dock flyttat in så mycket mjukisdjur på den lilla sängen, att hon nästan inte fick plats själv längre. Vi försökte reducera antalet nallar, men det är ju många som man helt enkelt inte kan sälja eller ge bort. Vad göra?

Jag är ju, som  ni kanske minns, väldigt förtjust i att göra kollage. Jag köpte en bit bräda för en billig peng på brädgården och så satte vi oss i köket med klistermärken, vackra kort, veckotidningar, sax och lim - och vips hade brädan förändrats till ett litet konstverk. Vi är jättenöjda, det blev så fint och färggrant. Under och över satte vi decoupage-lack. Om man skulle haft lite mera tålamod, hade det varit bra med lite lack på ännu, men eftersom jag inte hade det hemma, fick det vara bra såhär. 

Nallarna flyttade upp på hyllan och den lilla poeten får plats att sitta och drömma och läsa i sin lilla hörna igen. 

Vardagsrummet håller på att genomgå en förändring när det gäller textilier. Vi var till Ikea igår och jag köpte nya överdrag till sofforna (eller det är överkast egentligen) och nya mjuka mattor. Mattorna har nu i två dagar varit under hård testning av testpersonalen, dvs Tipi Töötti Kleopatra samt en 8-årig liten dam. Mattorna har genomgått testet med full poäng vad gäller mjukhet samt ligga på- och rullaruntbekvämligheten. Jag har kommit fram till att hundhår försvinner ganska bra i "lurvet". Skall ta en ordentlig bild någon dag, blixten ger en helt felaktig bild (som vanligt). Hunden såg bara så rolig ut när den ålade runt på mattan så jag var tvungen att fyra av med blixten..

Organisointia - organisering

Lähdimme hetken mielijohteesta käymään Ikeassa. Oikeastaan sinne kannattaisi mennä viikolla, tänään moni muukin oli saanut saman idean. Iloitsin uusista matoista, sohvapeitteistä ja parista viltistä, joilla olisi tarkoitus saada olohuoneeseen uutta ja vähän lämpöisempää ilmettä. En ole oikein päässyt selville siitä, mitä oikeastaan haluaisin tänne kotiin. Ärsyttää sellainen päättämättömyys, en löydä sitä omaa linjaa, en sitten millään. Mielellään ostaisin kaiken kirpputoreilta, mutta siinä tapauksessa en saisi huoneen sisustusta valmiiksi riittävän nopeasti.

Nykyään ovat muotiin tulleet niin kutsutut ammattijärjestelijät, jotka tulevat kotiin laittamaan paikat järjestykseen. Mitähän sellainen järjestelijä saisi meillä aikaan? Tuntuu että tilanne on riistäytynyt käsistä, kun näissä vähissä neliöissä tapahtuu niin paljon. Olohuoneessa on oma nurkkaus tyttärelle sekä hänen runsaslukuisille tavaroilleen, minun työpöytäni, varsinainen olotila sohvineen ja muine tykötarpeineen ja tämän lisäksi kaikki kankaani ja muut tarvikkeet joita käytän tehdessäni Redesigned by Laura S-tuotteita. Huonetta on melkein mahdoton saada pysymään järjestyksessä ja toisinaan tunnen suurta houkutusta heittää kaikki tavarat ovesta ulos. Ihmisen mielenterveydelle on minusta tärkeää, että tavarat ovat järjestyksessä, sekava ympäristö luo henkisiä paineita ja kielteisiä "värinöitä". Stressaannun itsekin kun paikat ovat sekaisin..Sitä paitsi, myönnetään, meillä on paljon tavaraa. En totisesti ole mikään minimalisti.

Ehkä nyt, uusien hankintojen myötä, saan tähän huoneeseen edes jotain järjestystä. Toivoa voi ainakin...

Onkohan noiden ikkunoiden takana siisti ja mielenkiintoinen koti? Ihan varmasti on!

Entä miten tämän oven takana sisustetaan?

Idag text bara på finska, tills jag hinner översätta.

Kotikutoista - hemmagjort

Niin mitä se "kutoista" oikeastaan tarkoittaa? Onko kyse jostain mikä on tehty kutomalla, vai viittaako se vain kotona tehtyyn? Tähän jälkimmäiseen minä olen kyseistä ilmausta ainakin käyttänyt.

Maailmalla on vahvana menossa "homemade-trendi", kaikki itse tehty on vahvasti IN ja saa myöskin näkyä että on itse tehtyä..Tulee mieleen eräs juttu jonka luin pari vuotta sitten. Nainen jatkoi arvossa pidetyn kahvilan toimintaa Ruotsissa, kahvila oli kai ollut tunnettu hienoista leivonnaisista ym. Uusi omistaja ei vaan ollut mikään jauhopeukalo ja kakuista tuli "linttaan astuneita", olivat siis vinoja ja no, muutenkin vähän vinksallaan. Nainen oli aluksi kauhuissaan, miten nyt kävisi, mitä kahvilavieraat sanoisivat kun kakut olivat tällaisia? Kävikin sitten niin että kaikki ihastuivat uusiin, ei niin täydellisiin, herkkuihin. "Kotikutoisesta" tuli tavaramerkki, jopa siinä määrin, että kun kakut alkoivat jatkuvan harjoittelun tuloksena näyttää ammattimaisilta, nainen "lyttäsi" ne ennen tarjolle asettelua. Muuten eivät kai menneet enää kaupaksi.

Samaa voi hyvin soveltaa ompelussa ym. kodintekstiileissä. Annetaan reilusti näkyä että on itse tehty, se luo kodikkuutta!

Näitä en ole itse tehnyt, vaan löytänyt kirpputoreilta. Erityisesti noita "isoäidinruutuja" ihailen, oma kärsivällisyys ei ole riittänyt opettelemiseen. Olin onneni kukkuloilla kun löysin tuon suuren peiton vain 10 euron hintaan, kävin peiton tarkkaan läpi ja se oli ihan ehjä. Taisi olla ihastuksen silmälasit päässä, kotona nimittäin huomasin että siellä oli "silmäpakoja" useassakin kohdassa..Ei se haittaa, se on silti ihana, sitäpaitsi virheet voi varmasti korjata tai paikata. Toinen peitto on ollut meillä jo useamman vuoden, tyttären sängyssä. Siinäkin hauska virkkaus, joku varmaan osaa kertoa miksi tuota "päällekkäinvirkkausta" oikeasti kutsutaan?

Osaan sitä minäkin. Olen ihastunut virkkaamaan trikookuteista kaikenlaista, tästä piti tulla matto mutta se päätyi sitten tuolin päälle. Rakastan tuota värien runsautta, siinä on jotain saamelaista, tai tuleeko mieleeni revontulet tai jotain..

Värikästä loppuviikkoa!

Det är väldigt "in" med hemmagjort nu, det märker man när man läser inredningsmagasin och tittar på tv. Det är tillåtet att göra saker så att det också syns att man gjort det själv, det gör inget om det är lite kantstött. Jag kommer ihåg en artikel jag läste för ett tag sedan, om en kvinna som övertog ett café på en ort i Sverige. Har för mig att cafét var tidigare känt för att ha fina bakelser, men den här nya ägaren hade inga "mjöltummar" som vi säger i Finland, hon var alltså inte särskilt duktig på att baka. Kakorna blev sneda och kantiga och hon var helt skräckslagen, vad skulle gästerna nu säga? 

Dessa "hemmagjorda" kakor blev en succé, de sålde som smör i solsken! Efter ett tag blev ägarinnan duktigare på att baka och kakorna började se proffsiga ut. Men nu hade hon ett nytt problem, det var ju just de kantstötta kakorna som alla ville ha. Vad göra? Hon plattade resolut till de bakverk som var för snygga, och så var alla glada och nöjda igen.

Detta kan man ju tänka på när man syr också, låt det synas att det är "homemade", det blir bara mera hemtrevligt då!

De virkade plädarna har jag inte gjort själv utan köpt på loppis. Speciellt mormorsrutorna beundrar jag, har inte haft tålamod att lära mig själv. Hittade den stora pläden för endast 10 euro och var så lycklig, kollade pläden noggrant och den var hel och fin. Ja, rosa glasögon hade jag säkert på mig, hemma hittade jag nämligen flera "hål" och ställen där garnet hade rymt iväg..men det går ju säkert att fixa så det gör inget.  Den mindre rutiga pläden har vi haft i flera år, i dotterns lilla säng.

Jag är själv förtjust i att virka av trikåväv, den färggranna textilen skulle egentligen bli en matta men den hamnade på stolen vid mitt arbetsbord istället. Jag älskar färgerna, det är något lappländskt över det hela, lite som norrsken..

Färgglad fortsättning på veckan!

Jaettua - splittrat

Minulla on jakautunut persoonallisuus. Ja ennenkuin te kauhuissanne loikkaatte taaksepäin ajatellen että tästä tulee terveydentilaa koskeva paljastuspostaus pitää kiireesti hihkaista että nyt tulee ihan vaan asiaa sisustamisesta, ei sen vakavammasta.

En onnistu millään löytämään omaa tyyliäni. Saattaa olla että tämän myöntäminen on epäviisasta näin sisustusalan yrittäjälle mutta olkoon sitten. Kuten aiemmin mainitsin, luen ihan urakalla sisustuslehtiä, Lantliv ja Drömhem&Trädgård (sekä niiden suomalaiset sisarjulkaisut) ovat suosikkejani. Lehtiä lukiessa tulee omaa tyyliäkin vähän testattua ja mietittyä. Varsinkin tuo Lantliv suosii hyvin valkoisia ja vaaleita koteja, jopa siinä määrin että olen ihan pikkuisen alkanut niihin kyllästyä. Monet kodit ovat niin kovin samanlaisia! Samat madonnapatsaat, ristit, lasikuvut ynnä muut näkyvät lähes jokaisessa kodissa.

Tykkään minäkin vaaleasta ja erikoisesti pellavasta ja sen kaikista olomuodoista. Olen joskus kovasti halunnut vaihtaa kotini sisustuksen ihan vaaleaksi, varsinkin kun meillä on niin pienet tilat ja vaalea antaa tilan tuntua. Toisaalta olen riippuvainen väreistä. Jos olisi vain vaaleaa, sairastuisin todennäköisesti anemiaan. Tai masentuisin. Tai paleltuisin sisäisesti.  Eikä tämä nyt ollenkaan tarkoita sitä että en pitäisi vaaleaa kotia kauniina, varsinkin kun siinä on mukana tummia kontrasteja ja yksittäisiä väripilkahduksia. Ehkä se olisikin ratkaisu ongelmaani: vaalea perusta ja sitten siihen värejä..Tosiasiassa meillä on jo aika vaalea perusta, valkoiset seinät ja katto, vaaleat sohvat. Värejä vaan tuntuu tunkevan tänne ovista ja ikkunoista, niitä ei pysty estämään. Ne tulevat kaikella sillä energialla mikä vain väreistä löytyy, huokuen lämpöä ja rehevää huumoria. Siinä voi kyllä kaikella hienostuneen vaalealla olla tukalat oltavat, hillitty piipitys hukkuu värien röhönauruun.

Ehkä minusta vain tuntuu etten tiedä millainen tyyli minulla on, ehkä kuitenkin alitajuisesti noudatan omaa tyyliäni. Tai ehkä se tyylittömyys on minun tyylini?

Olen luonteeltani aika konservatiivinen, aika ujokin. Inhoan esiintymistä, varsinkin suurien ihmisjoukkojen edessä. Kuitenkin huomaan taiteessani, valokuvissani, sen piilossa uinuvan Carmencitan joka korot paukkuen, silmät tulta lyöden, esittää tanssinsa. Mukana on aimo annos Peppi Pitkätossua jonka lempeän anarkistinen luonne on mielestäni aivan ihastuttava samoin kuin Huvikummun sisustus..

Otetaan nyt vaikka esimerkiksi tuo ylhäällä näkyvä taidevalokuvani, "Tulppaanien karnevaalit". Se on yksi ehdottomista suosikeistani. Kuvassa se on alumiinille tulostettuna versiona. Rakastan tuota värien räiskyntää. Kuva tuo lämpimän tunteen, silloinkin kun pakkanen paukkuu ulkona. Se antaa positiivisia ärsykkeitä aivoille, herättelee niitä, estää niitä vajoamasta uneliaisuuteen. Ei ole kuitenkaan ärsyttävä eikä sitä kyllästy katsomaan. Se kiteyttää hyvin minun sisäisen ihmiseni.

Toisaalta ehkä yksi ongelma on juuri tämä tilanahtaus. Isossa talossa voi luoda useita tiloja omine värimaailmoineen ilman että ne alkavat sylipainiin olemassaolo-oikeudestaan. Nyt kaikki tyylit yritetään ujuttaa noin 50 neliöön jossa siis asuvat kaksi aikuista (joista toinen levittää tilaan myös kaikki kankaat, askarteluvälineet, tietokoneet, tulostimet ym ym ym), yksi hyvin luova 7-vuotias naisenalku (joka myös levittää  tilaan kaikki kankaat, askarteluvälineet, aarteet ym ym ym) sekä yksi keskikokoinen koira (joka levittää tilaan kaikki luunsa ja lelunsa). En ole muutenkaan luonteeltani minimalisti ja olen onnistunut tartuttamaan myös tyttäreeni viehtymyksen kauniisiin esineisiin ja kaikenkarvaiseen tavaraan. Olisipa mielenkiintoista saada tänne joku Inno:n kaltainen tiimi, täältä lentäisi tavaraa ulos varmasti kokonaisen huuhollillisen verran.

Teen välillä puhdistuksia tavarapaljoudessa ja kuskaan kirpputorille myytäväksi, se on oikein mukavaa ja mieltä kirkastavaa. Kaikkea ei kuitenkaan kannata myydä. Minulle on esimerkiksi tärkeää että lapsella on askartelumateriaalia, huopaa, pahvia, erivärisiä papereita, lankoja ym ym. Kaikkein mukavimpia ovat ehjät paperi- ja pahviarkit, ehjät huopapalat jne. Mutta kun luomisvimma on iskenyt, pitää johonkin tallentaa ne rippeet jotka jäävät jäljelle, repaleiset kankaat ynnä muut. Yritän kouluttaa lievästi pedanttista mieltäni ja relata vähän, tämä on kuitenkin taiteilijakoti ja sillä on siis lupa olla boheemi.

Olemme siis boheemisti sekatyylisiä, kahlaamme onnellisina tavaroiden kirjossa ja nautimme luomisen ilosta ja tuskasta. Kyllähän näillä eväillä kelpaa viikonloppua kohti mennä, vai mitä?

Oho, tulipa pitkä postaus, toivottavasti jaksoitte lukea..

Jag har en delad personlighet. Och innan ni förskräckta hoppar tillbaka och tänker att nu skall hon avslöja allt måste jag säga att nu handlar det bara om inredning, inget desto allvarligare. Jag besväras nämligen av att jag inte riktigt kan hitta en egen stil när det gäller inredning. Som jag tidigare nämnt läser jag massor av inredningstidningar, till favoriterna hör Lantliv och Drömhem&Trädgård. Speciellt i Lantliv presenteras ofta nästan helt vita hem, i den grad att jag faktiskt börjat lite tröttna på dem. Nu skall ni inte missförstå mig, dessa hem är faktiskt jättefina men på något sätt är de alla så lika. Samma madonnastatyer, kors och glaskupor mm. Ibland är det någon som sticker ut med härliga mörka eller färgglada detaljer på ett mera personligt sätt. 

 Jag älskar naturliga färger, speciellt linne i alla dess nyanser och strukturer.
Jag har också försökt vid flera tillfällen att göra vårt hem vitt, det skulle vara väldigt bra med tanke på att vi bor på bara ca 50 kvm. Basen är väl redan vit, vita väggar och tak, ljusa soffor. Men alltid är det färger som kryper in genom dörrar och fönster, det går inte att hålla dem borta. De sveper in med all den energi och värme som bara färger kan ha, skrattandes glatt och ljudligt. De ljusa detaljerna kan bara försöka se sakliga ut och pipa med svag röst, de blir i alla fall överröstade av färgernas högljudda muller. 

Jag kan inte leva utan färger. I ett helt ljust hem skulle jag få anemi. Eller depression. Eller frysa inombords. 

Jag är en ganska konservativ människa, och blyg. Jag hatar att framträda inför människor, får magkramp av bara tanken. Men inom mig bor en blandning av Carmencita med stora kjolar och klattrande skor som med flammande ögon utför sin intensiva dans,  och Pippi Långstrump med sin varmt sympatiska anarki. Detta syns i min konst, i mina konstfoton. Ta nu till exempel "Tulpanernas karneval" som syns i bilden här ovan (fotot är printad på aluminium). Den är en av mina personliga favoriter. Den ger en varm känsla och ger hjärnan energi utan att irritera. Det är nog väldigt mycket mitt inre jag i ett nötskal. 

Om man nu läser igenom vad jag skrivit så verkar det ju att jag har någon ide om min egen stil. Eller kanske det är just stillösheten som är min stil. Jag skulle vilja ha lite av varje. Men det är inte så bra ide med tanke på de 50 kvadratmetrarna som alltså bebos av två vuxna (varav en fyller huset med tyger, hobbymaterial, loppisfynd, knappar, datorer och skrivare), en mycket produktiv 7-åring (som också breder ut tyger, hobbymaterial och allehanda skatter) samt en medelstor medelgalen hund (som breder ut sina ben och leksaker). Hur skall jag lyckas hitta den gyllene medelvägen där saker och ting är i balans och alla mår bra inredningsmässigt? Jag är ingen minimalist och tänker inte bli det heller. Jag tycker också att både vi vuxna men speciellt barnet skall ha tillgång till hobbymaterial av alla slag; tyger, papper, garn osv. Dessa utgör tyvärr en väldigt stökig del av inredningen, speciellt när de är lite använda och inte längre hela ark och tyger. 

Ibland rensar jag och för saker till loppis, det är en väldigt befriande känsla. Ändå är det svårt att få det ens någorlunda tomt i hörnen. Jag har, förutom den där Pippi-Carmencitan då, en liten inneboende kontorist-pedant som lider när saker och ting inte är i ordning. Har dock försökt växa och tänker att detta är nu en konstnärsfamilj som bor i ett konstnärshem så det skall vara bohem-chic-stök lite här och var. Annars skulle vi väl inte vara några äkta konstnärer, eller hur?? 

Alltså är vi en bohem konstnärsfamilj med blandstil som bor i ett lyckligt litet hus med alla sina saker. Och som nu skall ha ett gott veckoslut. Ha det du också!

Lehtiä - tidningar

Olen sisustuslehtien suurkuluttaja. Kaikeksi onneksi suurimman osan mieluisista lehdistä voi lainata kirjastosta, muuten olisimme varmaan menneet konkurssiin jo ajat sitten. Minulle ei myöskään ole niin välttämätöntä omistaa lehtiä, on ihan kiva lukea ne ja ehkä napata joku hyvä idea sieltä täältä. Tänään saattekin pienen kuvakimaran jossa ensimmäistä kertaa tämän blogin historiassa on jonkun muun kuin minun ottamia valokuvia. Kuvat ovat seuraavista lehdistä: Avotakka,Sköna Hem, Hus och hem. Ihanaa romuromantiikkaa, factory vintagea, juuri minun makuuni!

Jag är en storförbrukare av inredningstidningar. Som tur är kan man låna många olika på biblioteket, annars skulle vi ha gått i konkurs för länge sedan..Det är inte så nödvändigt att äga tidningarna, det räcker med att läsa och kanske plocka bra idéer här och där. Idag blir det därför, en serie bilder från olika inredningstidningar (Avotakka, Sköna Hem, Hus och hem) - första gången i bloggens historia som bilderna inte är mina egna! I dessa bilder är det mycket factory vintage, skrotromantik, rostigt och härligt - exakt min stil!

 

 

Olisipa enemmän tilaa täällä kotona..

Ja sitten vielä maailman pisimmän aasinsillan kautta haluan huomauttaa teille kaikille että nyt kannattaa ehdottomasti tilata ihania juttuja nettikaupastamme, 23.12 asti kaikki yli 50 euron arvoiset tilaukset lähtevät postimaksuitta! Kannattaa erikoisesti käydä kurkistamassa "Kierrätystuotteet" osioon, laitoin tänään sinne paljon ihania Redesigned by Laura S-tuotteita! Sisään kauppaan pääsee vaikka tästä

Apropå inredning vill jag passa på och säga att nu lönar det sig att beställa i vår nätbutik, beställer man för över 50 euro inom Finland så kommer paketet fraktfritt! Jag har bl a  satt in många nya Redesigned by Laura S-produkter i varugruppen "Återvinningsprodukter". In i butiken kommer du till exempel här

Autiotalossa

Tiedättehän olotilan kun on niin väsynyt että hysteeriset naurukohtaukset vaanivat kulman takana, valmiina purskahtamaan esille milloin tahansa. Niiden esille päästäminen on vain hieman vaarallista, ehkä niistä ei tule loppua ennenkuin itku anastaa paikkansa..No, olen siis väsynyt, silti teki mieli laittaa tänne jotakin. Blogi on niin tylsän näköinen kun siellä ei ole mitään uutta.

Minulla on uusi tietokone ja on taas todettava että vanhan aasin on vaikea oppia sukeltamaan (vai miten se sananlasku nyt taas menikään)..En haluaisi olla kaavoihini kangistunut jäykkis joka ei opi mitään uutta - silti on myönnettävä että hieman koville ottaa kun mikään ei toimi enää kuin ennen. Vanhalla koneella kaikki toimi silmät ummessa ja oikealla pikkurillillä, nyt tarvitaan koko kroppaa pikkuvarpaita myöten (noin kuvaannollisesti). Onhan tämä ihan kiva kun vaan opin keskustelemaan sen kanssa ja ymmärrän kaikkia hienouksia mitä täältä löytyy. Sanottava on kyllä sekin ettei tekniikan edistysaskeleet aina tarkoita sitä että asiat muuttuvat paremmiksi. Lisäksi minulla on menossa uusia haasteita työsaralla joten tekniset häiriöt eivät nyt oikein sovi kokonaisuuteen.

Mitä kuvia tänään teille näyttäisin? Mieli teki palata taas sinne autiotaloon, olen ollut siellä kuvaamassa jo useita kertoja. Autioita taloja joihin pääsee sisälle ei kovin paljon taida enää olla. Tai sitten käy niinkuin minulle ja äidilleni vuosia sitten kun olimme etsimässä kesäasuntoa. Löysimme sattumalta autiolta näyttävän talon ja menimme kurkkaamaan ikkunasta sisälle. Ei kulunut montaa minuuttia kun selkämme takana seisoi puhiseva mies joka olisi ihan varmasti ampunut ensin ja kysynyt sitten jos hänellä olisi ase ollut. Onneksi ei ollut..Kävi ilmi että talon omistajat asustivat ulkomailla (siksi autio vaikutelma) ja kyseinen naapuri oli värvätty talovahdiksi. Hänen haltuunsa olisi kyllä voinut huoletta jättää vaikka kruununjalokivet, sen verran tomerasti hän hommaansa hoiti. Itse asiassa hän ei selityksistämme huolimatta meinannut millään uskoa että liikuimme kunniallisilla asioilla, laittoi varmaan rekkarin ylös..Eipä kyllä sen jälkeen tehnyt kauheasti mieli mennä kurkkimaan ikkunoista.

Tällä kertaa sain kuitenkin tutkia tätä autiota taloa ihan rauhassa. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, lattioita ei talossa juurikaan ole joten sisälle meno on hieman riskialtista puuhaa. Kuvia olisi varmasti enemmänkin jos en pelkäisi jääväni talon uumeniin loppuiäkseni, varsinkin kun/jos olen ollut yksin kuvaamassa. Ehkä käy niin että joka kerta kun totean näiden lattialankkujen kannattelevan, menen pari askelta eteenpäin. Talossa on jotain jännittävää ja kiinnostavaa - tai sitten minä olen vaan omituinen.. Edelleen olisi kiva kuulla kommentteja minkälaisia tuntemuksia nämä kuvat teissä herättävät, rohkeasti vaan! Herää myös kysymys mikä on oikeasti kaunista? Onko vain kauniilla asioilla oikeus kertoa meille tarinaa? Onko rähjäisen kuvan tarina automaattisesti surullinen ja ahdistava, vai kertooko se vain eletystä elämästä johon on kuulunut paljon ilojakin?

Mitä ovat miettineet ihmiset jotka täällä joskus asuivat? Mistä he iloitsivat, mitä surivat? Nykypäivän ihminen sisustaa kotiaan tietoisesti, haluten tehdä siitä kotoisan/rikkautta huokuvan/harmoonisen/vaatimattoman - niin, mitä milloinkin. Kun tässä talossa asuttiin, ei sisustaminen  ollut se tärkein juttu. Kuitenkin ihmiset ovat tavallaan aina sisustaneet. Köyhäkin perheenäiti näki kauneuden siinä että laittoi kimpun villikukkia pieneen lasiin tai mukiin, ehkä sunnuntaina pienen liinankin pöydälle. Se oli hänen näkemyksensä sisustamisesta, ja niinhän me teemme vieläkin. Mutta ovatko pienet ilot jääneet suurien linjojen alle? Onko ostettava uudet huonekalut tai vaihdettava tavaroiden järjestystä ennenkuin todella sisustamme? Osaammeko iloita pienistä "kukkakimpuista" jotka maksavat vain vaivan?

Mitä nämä seinät kertoisivat jos osaisivat? Ne ovat katselleet kun tuvan liedellä äiti on keittänyt ruokaa perheelleen, lapset ovat kirmanneet ulos suojärven rantamille ja tupsahtaneet sisään tuoden mukanaan raikasta ulkoilmaa, nuoruuden voimalla höystettynä. Ehkä täällä on opeteltu aakkosia ja numeroita, jos on kuuluttu siihen etuoikeutettuun ryhmään jonka lapset saivat koulua käydä. Elämänviisauksia on ainakin opetettu, yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Mitä oli mielessä niillä jotka tätä tapettia seinään kiinnittivät? Oliko ilo uudesta talosta, uudesta alusta, uudesta elämästä?

Kauneudentaju ja -tarve on meihin kaikkiin laitettu, niin torppariin kuin kartanonherraankin, oli sitten kyse kodista tai kuontalosta..

Kodikkaan kaunista viikkoa!

Arjen kauneutta

Ja kun nyt vauhtiin pääsin, laitanpa saman tien vielä toisen postauksen.

Työskennellessäni tässä koneen ääressä on silmät osuneet monesti peltipurkkeihin joissa säilytän kyniä, viivottimia, pensseleitä ym rensseleitä. Yritin pitkään löytää kivan näköisiä purkkeja, muutamat kulkivat kirpparilta kotiin ja hetken päästä takaisin kun kyllästyin valintaani. Nyt on kuitenkin löytynyt sellainen vaihtoehto joka tulee pysymään pitkään! Eikä ole kallis eikä monimutkainen - nimittäin tyhjät säilykepurkit! Ihastuin niihin niin että aloin ostaa kaupasta säilykkeitäkin tavallista useammin, kunnes tajusin ettei purkkeja mahdu pöydälle rajattomasti..kaiken lisäksi yhteen purkeista tuli kuin vahingossa kaunis eri materiaalien yhteensulautuma, olen ihailllut sitä monet illat lampun kajon osuessa siihen.

Kiiltävää, himmeää, vanhaa, uutta, karheaa, sileää. Ihania vastakohtia! Kauneus voi syntyä niin pienistä asioista kun niitä vain maltaa nähdä ja katsoa!

Vieläpä toinen esimerkki, ei sisältä, ei meiltä mutta kaunis:

Ja nyt - nyt menen sinne puutarhaan!

Uusi elämä maalla

Jaaha, olisi varmaan sitten aika taas kirjoitella jotain..olipa tosi mukavaa että muutama uusikin lukija löysi tiensä tänne, tervetuloa vaan joukkoon! Minusta on niin kiva kun te kirjoittelette kommentteja, kaikenlainen palaute on mahtavaa! Tulee tunne että te tosiaan olette siellä, että joku ihan tosi lukee. Onhan tuo laskuri tuossa mutta sittenkin...Tyhjälle avaruudelle ei ole niin kiva kirjoittaa!

Ajattelin tänään kiinnittää huomionne yhteen lempiohjelmistani, sen nimi on "Uusi elämä maalla" ja se tulee Liv-kanavalta sunnuntaisin klo 13. En osaa oikein istua tv:n edessä keskellä päivää mutta onneksi isäni nauhottaa ohjelman joten voimme katsoa sen sitten kiireettä illalla. Ohjelma on englantilainen ja siinä on Iso-Britannian alueelta tarinoita ihmisistä jotka päättävät jättää kaupungin hektisen ympäristön, osa myös työnsä, ja aloittaa elämän maalla. He ostavat vanhan talonrötiskön, se voi olla vanha linna, lato, tai muuten vaan todella huonokuntoinen hökkeli, onpa osa lähtenyt jopa ulkomaille Espanjaan ja muualle. Tunnin ajan sitten seurataan miten taloa korjataan asuttavaksi, tehdään tolkuttoman pitkiä päiviä ja koetaan vastoinkäymisiä. Onneksi loppu on aina onnellinen joten ei tarvitse tolkuttomasti jännittää miten käy.

Jostain syystä olen aina kovasti pitänyt sekä kirjoista, elokuvista että dokumenteista joissa on juuri tuo idea - että joku jättää kaiken entisen ja aloittaa ihan uuden elämän. Tekee sellaista mitä on aina todella halunnut tai joka tuntuu paljon mielenkiintoisemmalta kuin kaikki aiempi. Lähtee vaikka jostain turvallisesta virasta ja aloittaa sisustuspuodin pitämisen, tai jotain muuta sellaista mullistavaa :)

Sanovat että kun ihminen täyttää 40, tulee tarve tehdä muutoksia. Ehkä tuo on vaikuttanut minuunkin. Olenhan minäkin tehnyt isoja muutoksia elämässäni, aloitin esimerkiksi yrittäjänä. Aina välillä pintaan nousee haave isosta vanhasta talosta jonka saisi kunnostaa, sellaisesta kivisestä mitä Gotlannissa paljon näkee. Olisi paljon tilaa, avaraa lattiapintaa, iso maalaiskeittiö puuhelloineen. Kunnon työhuone jossa kaikki saisi olla esillä, jossa koko perhe voisi askarrella ja touhuta työn ohessa. Piharakennus johon laittaisin sen pihapuodin ja gallerian, ehkä kesäkahvilankin. En minä siitä raskaasta työstä haaveile, vaan siitä hauskasta osuudesta, kun saa maalata seiniä ja hankkia kirpputoreilta kalusteita.

Te jotka olette tuollaisen remontin käyneet läpi ajattelette ehkä että "tuo ei kyllä tiedä mistä puhuu". No, en ehkä tiedäkään, en ole aikuisiässä koskaan tehnyt isoa remonttia. Lapsuusvuosina muutimme kyllä useampaankin vanhaan taloon jotka sitten korjattiin. Noilta vuosilta minulla on monia onnellisia muistoja. Yksi  on muistikuva siitä kun istumme vanhempien ostaman vanhan kaupan keittiössä, remontti on juuri alussa. Äiti on paistanut pannulla makkaraa, juomme kahvia ja minä maitoa Arabian kupeista joissa oli neliapilan kuva (minulla on samanlaiset kupit itsellä nyt). Tunnen nenässäni tänä päivänäkin tuoksujen yhdistelmän; kahvi, paistettu makkara ja vanha talo. Tuosta talosta näen usein unta, siinä kysyn uusilta omistajilta jos saan mennä sisälle katsomaan, kaikki näyttää samaan aikaan tutulta ja vieraalta. Minulla on siinä unessa aina hyvä ja turvallinen olo.

Ehkä joskus menenkin käymään, talo ei ole täältä kovin kaukana, tuolla mantereen puolella. Olemme ajaneet siitä ohi muutamia kertoja, talo näyttää oudosti kutistuneen kun se muistikuvissani oli niin valtavan suuri.

Elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen ettei muuttaminen ole ajankohtaista, mutta voihan sitä vähän haaveilla siitä "rämsistyneestä talosta". Tärkeää on kuitenkin muistaa viljellä tyytyväisyyttä, muuten mikään ei näytä enää kivalta. Meillä on kiva "uusvanha" talo (joskin vähän pieni) ja tätä pitää nyt kehittää sellaiseksi kuin toivoisi kodin olevan. Eiväthän ne ulkoiset puitteet loppujen lopuksi ole ne kaikkein tärkeimmät, hieno koti on täysin hyödytön jos sen täyttävät vihaiset, riitelevät ja onnettomat ihmiset. Sitä vastoin pieni vaatimaton mökki voi olla onnellinen koti jos siellä asuu sopuisa, yhteen hiileen puhaltava perhe.

Jos haluatte myös vähän haaveilla, kurkatkaapa sitä Uusi elämä maalla-ohjelmaa. Mahtaisikohan Suomesta löytyä samanlaisia tarinoita, siinäpä jollekin ohjelmaidea!

Omalaatuista kauneutta

Terveisiä Raumalta! Täällä ollaan vieläkin, taidenäyttelyä pitämässä..kirjoittelen miehen kannettavalla koneella enkä minä ole oikein kaveri tämän kanssa. Sillä on ihan omat metkut joita en käsitä, en sitten millään..On melkein ikävä omaa konetta joka tekee (melkein) aina niinkuin minä haluan.

Vaikka olemme nyt pohjoisemmassa kuin kotona, tuntuu että kevät on täällä pitemmällä kuin Kemiössä. Jalkakäytävät ovat  liukkaat, voitte vain kuvitella miten hauskaa on ulkoiluttaa höpsöä koiraamme joka rakastaa ihmisiä, paikassa jossa on paljon ihmisiä. Minä hiihtelen kieli poskessa pitkin jäistä jalkakäytävää ja yritän olla kaatumatta vaan mitäs sitten tapahtuu kun koira äkkää jossain iiiihanan ihmisen/koiran/mitä vaan mikä on ihan hirrrveän kiinnostavaa? Vielä en ole kaatunut mutta saapa nähdä..

Kaupungin kevättalvi on eri värinen kuin meillä kotona. Voisinpa sanoa siitä jotain kaunista, mutta tosiasia on että lumi on täällä mustaa ja harmaata. Kotona hanget ovat tasaiset ja valkoiset. Tai olivat kun lähdimme vajaa viikko sitten. Muuten on sanottava että Rauma on kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki. Jos ette ole koskaan käyneet, suosittelen käyntiä erikoisesti kesällä. Ja jos haluaa nähdä ison osan kaupunkia kerralla, kannattaa mennä kahville Rauman vesitorniin, siellä on mahtavat näkymät ja maukkaat leivonnaiset (terveisiä vaan Kristiinalle!) Lisää tietoa Taidekahvila Tornista löytyy klikkaamalla tästä.

Tarkoitus oli lähteä kävellen kaupunkia kiertelemään ja kuvaamaan, olen auton ikkunasta "kuolannut" kiinnostavien kohteiden perään. Ne jotka tuntevat Raumaa, ajattelevat heti varmaan Vanhaa Raumaa romanttisine puutaloineen, mutta itse asiassa se ei tullut ensimmäiseksi mieleen. Jos olette tätä blogia jo vähän lukeneet, tiedätte että minä olen vähän omalaatuinen mitä tulee kuvauskohteisiin. Se mikä on monen silmissä rumaa, on minun silmissäni kaunista ja mielenkiintoista. Olen hulluna vanhaan, kuluneeseen, ruostuneeseen jne. Olen siis myös hulluna puutarhaan ja sen kauneuteen, ruusuihin, pioneihin jne mutta aina mukana pitäisi olla jotain "rouheaa" ja vähän boheemia. Oikeastaan se on aika omituista, olen kuitenkin luonteeltani aika säntillinen enkä poikkea mielellään nk normaalista enkä halua herättää huomiota. Ehkä minussa onkin kaksi täysin erilaista persoonaa. Huhhuh, kuulostaa huolestuttavalta...tai pitäisikö sanoa että minulla on monisärmäinen persoonallisuus, se kuulostaa paremmalta..No, jotta tästä ei tulisi kuiva, pelkkää tekstiä sisältävä postaus, onnistuin löytämään tältä koneelta yhden hyvän esimerkin "minunlaisestani" kuvasta.

Tai siis kone on nyt sitä mieltä että sitä laitetakaan tähän väliin..on tämän laitteen onni että näyttelytilan ikkunat ovat niin korkealla etten yllä niihin, muuten se olisi jo saanut ihailla etupihan kiveystä..

No, laitetaan sitten teksti ensin. Jos joku raumalainen näkee alla olevan kuvan, he ajattelevat että miten tuo kauhea ikkuna on tänne laitettu..Niin, onhan se omalla tavallaan kauheakin, mutta toisaalta se on rouheudessaan kaunis. Ajatelkaa miten paljon kerrottavaa sillä olisi jos se osaisi puhua. Mitä se on nähnyt, mitä kokenut kun seinä on noin rikkoutunut? Ja miten paljon kauniita värejä kuvassa on, maanläheisiä ja murrettuja. Puuta, betonia.

Luin hiljattain ruotsalaisesta sisustuslehti Sköna Hemistä miten tulossa on sisustustrendi jossa suositaan kulunutta ja rouheaa hyvinkin voimaperäisesti. En nyt tarkoita shabby chic-tyyliä, se on ollut ja tulee olemaan aina muodissa, uskoisin. Artikkelissa - jonka otsikko oli muuten "Råa rum" (rå=raaka) kerrottiin kuitenkin vielä pitemmälle menevästä tyylistä. Ajatelkaa miltä kiviseinä näyttää kun siitä on poistettu vanhat tapettikerrokset. Niistä on jäänyt seinään jälkiä, ehkä jopa tapetinpaloja. Moni ajattelisi että siinä on työ jäänyt ihan puolitiehen..Artikkelissa oli kuvia Tukholmassa sijaitsevasta hotellista joka oli luotu tätä tyyliä käyttäen. Rohkeaa, eikä varmasti ihan kaikkien mieleenkään. Mutta jotenkin niin valtavan viehättävää. Ihanan erilaista. Elämänmakuista. Sopivassa suhteessa se näyttäisi varmasti tosi hyvältä kotonakin. Olisipa minulla kiviseinäinen talo, yksi seinä olisi siellä ihan varmasti tuohon tyyliin laitettu.

Tällä reissulla taisi jäädä Rauman upeat rouheiset kohteet kuvaamatta, ulkona nimittäin sataa. Niinpä tässä vuosi sitten otettu kuva. Kommentoikaa mielellään tätä sisustustyyliä, tai tyyliä yleensä!

Mielipidekilpailusta ja muustakin

Huhhuh, välillä tuntuu että on jäänyt jaloistaan kiinni karuselliin joka mennä viuhuu eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla, tiedättehän sellainen jossa ne "korit" ovat pitkien narujen  päässä kiinni ja mitä kovempaa mennään, sitä laajemmassa kaaressa ne "lentävät" - minä olen siis ylösalaisin kiinni sellaisessa jaloistani roikkumassa..Sama tunne lienee kaikilla joskus, elämä on kiireistä.

Jos nyt ajattelette että minä olen jänistänyt siitä kotireportaasista, niin en ole. En ole vaan oikein ehtinyt paneutua siihen kuluneella viikolla. Paitsi sen verran että olen löytänyt keittiöön uudet verhot! Tai siis löysin paikallisesta tekstiilikaupasta kangasta joka oli riittävän Peppi Pitkätossumaista. Sitä ei ollut kovin paljon mutta tuli minulle ihan riittävän leveät verhot. Kuosi on tällainen:

 

Uh, taas tuollainen salamakuva, en vaan yksinkertaisesti VIITSINYT raahata jalustaa esille...Mutta näette kuitenkin että edistystä tapahtuu kodinuudistusrintamalla!

Tuli muuten tässä mieleen että oletteko huomanneet Liv-kanavalla sunnuntaina iltapäivällä ohjelman nimeltä Uusi elämä maalla? Suosittelen ehdottomasti jos rakastatte "löydä rähjäinen talo ja tee siitä unelmiesi koti ja muuta elämäsi muutenkin"-tarinoita. Minä rakastan näitä tarinoita, tosin olen nyt huomannut että ne noudattavat samaa kaavaa (aina tulee kiire ja rahat loppuvat mutta loppu hyvin kaikki hyvin) tässä ohjelmassa mutta ei se mitään. Ohjelmaidea on juuri minun mieleeni, katsokaa ihmeessä ja kertokaa mielipiteitä!

Ja nyt TADAA - on KILPAILUN vuoro!! Ihan vaan mielenpiristykseksi laitamme nyt pystyyn mielipidekilpailun. Outo nimi mutta en oikein tiedä miksi sitä voisi muutenkaan kutsua.  Esitän yhden kysymyksen ja se joka perustelee vastauksensa parhaiten/hauskimmalla tavalla/muuten kivasti, voittaa! Kysymys kuuluu:

Mikä on mielestäsi paras ja/tai inspiroivin vuodenaika sisustamiselle/sisustuksen uusimiselle? Perustele!

Eli nyt kaikki reippaasti vastaamaan, palkintona on Laura's verkkokaupan valikoimissa oleva taidevalokuva-korttisetti (huh mikä sana), voittaja saa valita yhden setin seuraavista vaihtoehdoista:

 

"Luonnollinen"

"Abstrakti"

"Lumi ja jää"

"Nostalgia"

Setissä on siis viisi erilaista avattavaa korttia, sisäpuoli valkoinen, kirjekuoret kuuluvat mukaan. Setin arvo      10 €.

Eli yksi näistä seteistä lähtee sille joka tämän kilpailun voittaa. Vastaamisaikaa on tästä hetkestä ensi viikon sunnuntaihin 28.2.10 klo 18.00. Vastata voi lähettämällä kommenttinsa tähän postaukseen tai jos ei halua niin tehdä, voi myös lähettää vastauksensa minulle sähköpostitse, osoite löytyy tuolta oikeasta reunasta jostain kohtaa..

Nyt siis reippaasti osallistumaan - ja mukavaa uutta viikkoa, monella se on hiihtolomaviikko!

Mikä värille nimeksi?

Yksi suosikkiblogeistani joita seuraan miltei päivittäin on ruotsalaisen Pernillan pitämä Persiljas hus-niminen blogi. En muista enää miten sinne päädyin mutta hän on ehdottomasti yksi suosikeistani. Monet bloggaajat jotka kirjoittavat myös sisustamisesta, näyttävät viimeisen päälle hienoja koteja ja se on todella mahtava juttu. Tosiasia taitaa kuitenkin olla että suurimmalla osalla kodit ovat aika tavallisia. Kun aloitin bloggaamisen, ajattelin että haluaisin näyttää meidän kotia ja kertoa omista sisustusprojekteistani, mutta sitten meni pupu blogiin enkä oikein sitten kehdannutkaan. Kun aloin lukea Pernillan blogia, koin kuitenkin ahaa-elämyksen; näinkin voi siis kirjoittaa jos vain uskaltaa. Pernilla ei ujostele näyttää vaikka likapyykkikasoja ja arkisia sotkuja jos niikseen tulee. Hän on valtavan luova ihminen, iloinen ja rohkea ja on todella mukavaa lukea hänen touhuistaan perheen ja kodin parissa. Vähitellen olen itsekin tajunnut että noinhan se kuuluu mennäkin, rohkeasti vaan olla oma itsensä! Eihän omaa kotia ole kenenkään pakko blogiin pistää jos ei halua, mutta minä olen kuitenkin päättänyt että kohta teen kotireportaasin meidän talosta tähän blogiin. Siis ihan vaan huvin vuoksi. Tai no, jos nyt joku sisustuslehti haluaa tulla tekemään oikean jutun kuvat nähtyään niin tervetuloa vaan, tosin saanen hieman epäillä...

Ennen reportaasin tekoa haluan kuitenkin tehdä joitakin uudistuksia. Lieneekö varovainen kevätauringon häivähdys lumivuorien keskeltä olla syynä tähän uudistushaluun vai mikä, haluaisin kuitenkin laittaa sisustuksen värit uusiksi koko talossa. Kukkarossa on kuitenkin sellainen Matti-niminen alivuokralainen joten paljon uutta ei voi ostaa, on siis sukellettava kaappien syvyyksiin josko sieltä löytyisi jotain. Vaikka oikeastaan olen vähän kyllästynyt kaikkiin vanhoihin verhoihini jne mutta ei mahda mitään. Minkä väriseksi tämä mökki sitten muutetaan, siis tekstiilien osalta? Ensin katse suuntautuu keittiöön. Meillä on aika haasteellisen väriset keittiön kaapit, väri on tällainen..

 

Väri on haasteellisuudestaan huolimatta ihan hyvä enkä ole sitä vaihtamassa joten muutos on tultava verhoista ja pöytäliinasta, ehkä tuolin pehmusteista. Nyt on noissa värinä kirkas punainen, olen vaan jostain syystä kyllästynyt siihen juuri nyt. Värikartat esiin siis (voi että minä rakastan värikarttoja, olen rakastanut ihan polvenkorkuisesta asti!)..

Jotenkin viehättäisi sellainen voimakas pinkki tai vaaleanpunainen..niinkuin vaikka tässä

..lankakerässä, tai tässä

..kukassa. Tai miten olisi..

pirteä oranssi. Tai vaikka..

..vihreä? Olen kyllä tällä hetkellä aika paljon kallistunut tuohon pinkkiin, se olisi sellainen lämmin ja pirteä väri! Nyt kaipaan jostain syystä aika voimakkaita värejä, johtuu varmaan tuosta ulkopuolen valkoisuudesta. Olen muutenkin löytänyt itsestäni sisäisen Peppi Pitkätossun, joten ehkä meidän koti on jatkossa Huvikummun näköinen! Ensimmäinen este saattaisi olla kyllä tuo aviomies, ehkä hänessä ei ole riittävästi Pitkätossua, mutta jospa löydän sellaisen kompromissin. Pernillan kotona on minusta ihanan Huvikumpumainen tunnelma, siitä kai tuo idea minullekin tuli. Ai niin, minähän olen ihastunut vaaleaan, luonnonsävyiseen pellavaan, mitenkäs minä sen nyt sitten yhdistän näihin peppeihin..No, eikös se rouheinen pellava sovi hyvin tällaiselle boheemille taiteilijaluonteelle? Kaikkea vaan reippaasti sekaisin, hyvä soppa tulee! (En oikeastaan voi sietää tuota sanaa rouhea, sitä käytetään joka sisustusohjelmassa miljoonasata kertaa, argh..tosin on myönnettävä että se on erittäin kuvaava sana..)

Joku on joskus sanonut että 40-vuotiaana on helppo olla. Voin kyllä osittain allekirjoittaa sen, tuntuu valtavan hyvältä kun pikkuhiljaa uskaltaa olla oma itsensä, ei enää yritä olla toisten mieliksi jotain. Tämän ymmärrätte varmasti parhaiten te ikäsiskot jotka olette saman kokeneet. Ihan kaikessa en edelleenkään tiedä mistä pidän ja mikä on minua, mutta aika monessa kuitenkin. Kun esimerkiksi tein töitä noiden kuvieni parissa ja keräsin uusia kuvia nettikauppaan, tuli voimakas kiva tunne että vau, minä olen ottanut nämä kuvat, ne ovat hyvän näköisiä ja ne ovat juuri MINUN näköisiäni luontokuvia esimerkiksi. Älkää vaan luulko että tässä kehuskelen itseäni, ei ole siitä kyse. On kyse siitä miten ihminen jolla pohjimmiltaan on huono itsetunto, pikkuhiljaa muuttuu eläväksi yksilöksi. Se on ehdottomasti kokemuksen arvoinen elämys - minulle ja lähimmilleni!

Se, miten saada myös muut olemaan sitä mieltä että kuvani ovat mahtavia on tietysti eri juttu. Se olisi aika tärkeää koska tarkoitus olisi leiväntynkää niillä saada ansaituksi..

Tavalleni uskollisena eksyin taas asiasta - tai no en oikeastaan, kyllähän tässä edelleen liikutaan muun muassa sisustuksen mielenkiintoisessa maailmassa! Pari päivää sitten kävimme Ikeassa, se on yksi ehdoton lempipaikkani kirpputorien jälkeen. Olen huomannut että minun on nykyään todella vaikeaa ostaa kotiin tai muutenkaan mitään muualta kuin kirppareilta, mutta Ikea menee ihan hyvin. Se sopii jotenkin niin hyvin noiden kirppareiden jatkoksi, kenties edullisten hintojen takia? Tytär sai nauttia Smålandissa tunnin leikkimisestä - hän on valmis lähtemään Ikeaan ihan koska tahansa koska siellä on kiva leikkipaikka - ja me äidin kanssa pyörimme alakerran "sekatavaraosastolla". Huonekalupuolelle ei niin kovin monesti ole asiaa mutta astioiden, mattojen, tekstiilien ynnä muiden parissa on oikein mukavaa. Tällä reissulla ei onneksi rahaa paljon kulunut, mutta yksi tärkeä juttu tarttui mukaan..

 

On kai aika hupaisaa että minä ostan jättilaatikon kynttilöitä nyt kun kevätaurinko jo osittain on poistanut hämäränhyssyttelyn tarpeen. Koko talven ostin ruokakaupasta kruunukynttiläpakkauksia jotka olivat hetkessä käytetty, eihän siinä paketissa taida olla kuin jotain viisi kynttilää..No nyt niitä totisesti on, varmaan ensi talveksikin..Täyden laatikon symmetrisyys oli niin mukavan näköinen että tuntui melkein pahalta ottaa siitä kaksi kynttilää pois..Apua, en kai minä vaan ole piilopedantti, sellainen joka laittaa kynät pöydälle suoriin riveihin värikoodeittain..sellainen Monk? Huh, pikainen vilkaisu koneen ympärille työpöydälle osoittaa ettei näin ole asian laita. Kynttilät saavat toivottavasti pian säilytyspussin jonka niille ompelen. Kunhan kerkiän. 

Tänään juuri valitin miehelle että minun ongelmani on se että pääni on aivan täynnä puolikypsiä, puolivalmiita ideoita joita en saa toteutettua. Se on ihan äärettömän turhauttavaa!!!! Osittain puuttuu aikaa, osittain taitoa, osittain jotain muuta. Ottaisikohan joku minut työhön sillä periaatteella että heittelen pöydälle puolivalmiita ideoita joista sitten älykkäämmät saavat kehittää valmiita juttuja?? Titteliksi kävisi esimerkiksi alustava projektipäällikkö tai vaikka ideariihikkö - ? Jos joku näkee yrityksessään tällaista tarvetta, yhteyttä voi ottaa sähköpostilla. (hih..) Ai niin, minullahan on jo oma yritys, ihan pääsi hetkeksi unohtumaan. 

Yrittämisestä tulee mieleen ensimmäiset viikot sen jälkeen kun minut saattoi löytää kaupparekisteristä. Kaikki numerotiedusteluihmiset tietysti hyökkäsivät yhtenä rintamana kimppuun (niin heidän kuuluukin, se on heidän työtään) ja kysyivät MARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖÄ muun muassa. En voinut olla tirskumatta täällä meidän pikku mökissä, sekamelskan keskellä, se oli vaan niin huvittavaa. Olisi varmaan pitänyt pyytää odottamaan hetki, juosta talon ympäri kerran ja vastata sitten uudestaan. Yes, minä olen pomo eivätkä alaiset voi yhtään urputtaa että olen kauhean ankara ja ihan epäinhimmillinen. Tai voihan sitä valittaa mutta mitä sitten?

Nyt tämä pomo lähtee auttamaan tytärtä hänen kaappiensa ja hyllyjensä siivoamisessa. Ensin piti laittaa tavarat lipaston päältä laatikkoon, mutta sitten totesimme että ensin ne laatikot on kokonaan tyhjennettävä ja järjestettävä uudestaan, toivottavasti vähän väljempinä. Kirjat on laitettava kaappiin mutta ennen kuin ne mahtuvat sinne, on kaikki kirjat otettava ulos ja käytävä läpi. Eli tästä tuli nyt suuren luokan pyörremyrsky..Pyysin häntä jo aloittamaan tyhjentämällä hyllyn jossa kirjat ovat. No, hän teki työtä käskettyä ja nyt hän istuu valtaisan kirjavuoren keskellä ja - lukee..

Iloista alkuviikkoa ja pitäkää mieli korkealla. Kevät tulee joka päivä lähemmäksi!

Ai niin, jos te haluatte käydä myös kurkkaamassa Pernillan blogia, klikatkaa tästä

Extreme makeover

Tv:ssä ja lehdissä on nykyään muotia tehdä "hurjia muodonmuutoksia" ihmisten kotona. Olen joskus seurannut amerikkalaista versiota tästä ohjelmasta ja tunnustan - aina itkettää kun kovia kokenut perhe tulee täysin uudistuneeseen kotiinsa. Onnelliset loput ovat vaan niin ihania..No, joskus näkee myös vähemmän dramaattisia kodin uudistuksia, ennen ja jälkeen-kuvia on hauska katsoa.

Mutta mitä tehdä kun ei ole varaa eikä muutenkaan mahdollisuutta saada kotiinsa hurjaa muodonmuutosta, vaikka mieli tekisi? Minä olen keksinyt siihen patenttiratkaisun - ja nyt minä (täysin vailla businessvainua) jaan tämän loistoidean teidän kanssanne ja täysin ilmaiseksi. Siis; tänään esittelemme yrittäjäperheen keittiön hurjaakin hurjemman (ilmaisen) muodonmuutoksen!!! Tässä ensin asiaankuuluva "ennen"-kuva jotta voimme nähdä muutoksen koko laajuuden:

Eli kuten näette, muodonmuutos on todella kaivattu tämän perheen keittiöön. "Tilanne on täysin sietämätön, tarvitsemme kipeästi apua selviytyäksemme arjesta uudella tavalla" perheenäiti kertoo. Niinpä riennämme joukkoinemme apuun ja pelastamme tilanteen. Muutamien tuntien kiireisen aherruksen jälkeen (pimeäkin ehtii jo laskeutua tienoon ylle) on uskomaton lopputulos tämä:

Onnen kyyneleet vierivät perheenäidin poskilla kun hän ihastelee uudistunutta keittiötään (sen jälkeen kun hän on ITSE TISKANNUT, hmm, anteeksi välihuomautus) ja tunnusmelodian soidessa poistumme tästä onnellisesta kodista ja siirrymme kohti uusia haasteita......

Loistoideaani saa käyttää ihan vapaasti!

Jos totta puhutaan niin kyllä siivoaminen tuo hyvän olon ja se on vähän niinkuin pieni muodonmuutos. Ainakin meillä, ja tuloksetkin kestävät suurin piirtein pari tuntia, sitten on kaikki taas sekaisin. Yleensä jaksankin jahdata perheenjäsenille ahdistuneet ilmeet siivouksen jälkeisinä tunteina (ÄLÄ pudota lattialle niitä roskia, siivosin juuri. Koitetaanko sitten syödä niin ettei sitä tomaattikastiketta mene liinalle, vaihdoin sen juuri. Onko ihan pakko käyttää kahta paistinpannua, tiskasin juuri.) mutta jo seuraavana päivänä tunnelma palautuu rennoksi (äh, siihen liinaan tuli jo tahra, ei se haittaa. Tule vaan kengät jalassa sisälle, ei täällä ole siivottu (tänään). Ota uusi lasi kaapista, tiskaan sitten myöhemmin). Olen varmasti jotenkin siivous-neuroottinen, koska minusta tuntuu että kun olen siivonnut, on elämä muutenkin paremmin hallinnassa. Sekainen huusholli on kuin heijastus päästäni. Koti sekaisin, pää sekaisin. Koti järjestyksessä ja tyhjä, pää - ei hetkinen, mitenkäs sen nyt menikään..

Ja ihan vaan jotta jälkipolville jäisi todisteet siitä että meillä on todella välillä siistiä (muuallakin kuin keittiössä), tässä kuva vielä olohuoneesta, juuri puunattuna:

Meillä on siis niin pieni talo että pitäisi varmaan mennä keikkumaan ikkunan ulkopuolelle jotta saisi laajemman kuvan, tai ehkä voisi käyttää sellaista kalansilmäobjektiivia..Ähää, huijaan vaan, siivosin vaan tällaisen suikaleen olohuoneesta jotta saisin muka siistin kuvan. Kuvan laitojen ulkopuolella on korkeat pinot tavaroita jotka heti kuvan otettuani romahtivat alas..Uskokaa sitten mitä haluatte..

Résumé in english: what can you do if you would like an extreme makeover in your home but can not afford it? I share now my fantastic idea. First picture is from "before". And, after hours of hard work, you can see the fantastic result in the next picture. And this, my dear friends, didn´t cost a penny!  But it really feels like extreme makeover. Just try it and you´ll see!

Want also to show you a part of a just cleaned living-room. Just to have some proof that it REALLY is in order, now and then - for some hours..