Keskitalvenahdistus - Midvinterangst

En kärsi kaamoksesta, en pelkää pimeää. Tunnen olevani sukua vanhan laulun Menninkäiselle, joka viihtyi paremmin hämärässä. Siksi en yleensä kärsi meneillään olevasta vuoden pimeimmästä ajasta, joka monille on mielen koetus.

Silti kaksi päivää sitten tapahtui jotain. Olin luvannut tyttärelle, että yrittäisin pitää myös lomaa, kun hänen joululomansa alkoi. Kotikoulun puitteissa aloitimme loman jo tämän viikon alussa. En ole pitänyt lomaa muutamaan vuoteen ollenkaan, se lienee aika tyypillistä yksityisyrittäjälle. Niinpä, kun yritin olla tekemättä mitään, iski ahdistus. Jostain syvältä ahdistuksen keskeltä nousi tarve päästä meren rannalle kuvaamaan. Toteutimme siis pienen retkemme avoimien vesien äärelle tänään.

Heti tuntuu paremmalta. Sitä paitsi, ei tällä Menninkäiselläkään ole mitään talvisen auringon hyväilyjä vastaan...

Jag är inte mörkrädd, inte heller lider jag av midvinterns korta ljusperioder. Jag är lite av en vätte, som enligt den finska sången trivs hellre i mörker. Så när andra blir deprimerade av att man knappt ser någon sol, brukar jag klara mig rätt så bra.

Ändå hände det något för två dagar sedan. Jag hade lovat dottern, att när hon börjar sitt jullov, skall jag också ta semester. Jag har inte varit helt och hållet ledig på flera år, ganska typiskt för småföretagare. Så, när jag försökte låta bli att göra något alls, drabbades jag av någon slags ångest. Någonstans under alla känslorna hördes en liten röst som sade att jag vill åka till stranden och fotografera, att det är just det som nu behövs. Så idag tog vi en tur till havet, hela familjen.

Det känns redan mycket bättre. Och förresten så har den här Vätten inget emot att bli smekt av vintersolen...

Pieni ripaus luksusta - En liten gnutta lyx

Istuessamme viikko sitten pikavuorossa matkalla Salosta Helsinkiin tyttären kanssa havahduin matkan puolivälissä katsomaan etupenkillä istuvaa vanhempaa rouvaa. Ei hänessä sinänsä mitään kummallista ollut, siisti pikkuinen rouva. Se mikä sai jotain värähtämään sisälläni oli hänen sylissään lepäävä hattu. Se oli syvän yönsininen, vähän herrainmallinen - ja liepeeseen oli kiinnitetty usvansininen pieni höyhenpuuhka, tai miksi sitä nyt nimittäisi, sellainen joka liehuu pienessäkin ilmavirrassa. Rouva silitteli puuhkaa aina välillä, kuin varmistaakseen että se pysyi ojennuksessa ja siistinä.

En tiedä mikä tässä näyssä oli niin vaikuttavaa. Ehkä se oli tunne siitä, että keskellä tuota painostavan harmaata perjantaita, oli pieni ripaus luksusta, jotain hiukkasen huikentelevaa, pientä pilkettä silmäkulmassa. Asia oli minusta niin merkittävä että tein vihkoni kulmaan asiasta merkinnän, jotta en unohtaisi tästä kertoa teillekin.

Rouvasta ja hatusta en ikävä kyllä saanut kuvaa, mutta ehkä muutama kuva Kansallismuseosta sopii tähän, siellä me nimittäin muun muassa kävimme tyttären kanssa- Tässä siis  luksusta vuosien takaa:

På expressbussen mellan Salo och Helsinki (som vi satt på med dottern förra fredagen) fann jag mig plötsligt iaktta en liten gammal tant som satt på andra sidan mittgången. Det var i och för sig inget konstigt med henne, en söt liten fru. Nej, det var hatten som hon hade i knäet som jag tittade på. Den var midnattsblå, i lite maskulin modell, med en dimblå plym fäst vid sidan. Eller jag vet inte vad det kallas, en lätt fjäderlik sak, som rörde sig vid minsta luftdrag. Den lilla damen strök över fjädern då och då, som för att kontrollera att den höll sig i ordning och stilla.

Jag vet inte vad det var med denna syn som gjorde så starkt intryck på mig. Kanske var det intrycket av en liten gnutta lyx mitt i den gråa fredagen, något lite lättsinnigt på ett positivt sätt, med en glimt i ögat. Detta var i alla fall en så speciell upplevelse, att jag skrev upp det i kanten på min anteckningsbok medan vi satt på bussen, så att jag inte skulle glömma att berätta detta för er. 

Någon bild på damen och hatten fick jag tyvärr inte. Men kanske det går bra med lite lyx från Nationalmuséet istället, det var nämligen ett av ställena vi besökte med dottern :)

Outoja kuvia - konstiga bilder

Tyttären ollessa soittotunnilla ajattelin piipahtaa pikaisesti kirpputorille. Se olikin pettymyksekseni kiinni mutta ei hätää - puolituntinen kului rattoisasti Sagalundissa, paikallisella kotiseutumuseo-alueella. Jostain syystä päädyn tänne kävelylle kummallisiin vuodenaikoihin. Tunnelma on viehättävä, sain olla aivan yksikseni vanhojen historiaa kuiskivien rakennusten keskellä.

Koska en ollut valokuvausreissua suunnitellut, ei mukana ollut  kunnon kameraa, vain kännykän vaatimaton versio. Niinpä päätinkin revitellä vähän, vaikka en yleensä äärimmäisestä kuvankäsittelystä niin pidäkään. Eli, tässä teille yksityiskohtia Sagalundista - tällaisena ette ole koskaan ennen sitä nähneet:

Medan dottern var på sin pianolektion, tänkte jag ta en snabb visit till det lokala loppiset. Till min stora besvikelse var det stängt så jag bestämde mig istället för att ta en promenad i Sagalund, det lokala hembygdsmuséet med sina gamla hus. Av någon anledning hamnar jag alltid här vid konstiga årstider och tider annars också, så jag fick vara alldeles ensam bland historiens viskningar.

Eftersom jag inte hade planerat någon fotosession, hade jag ingen ordentlig kamera med, bara mobilens enkla variant. Därför bestämde jag mig för att titta på området med lite andra ögon och så lekte jag lite med bildbehandling, även om jag i vanliga fall inte är så hemskt förtjust i att ta det till hjälp. Så, med lite humor i blicken, här detaljer från Sagalund - så som ni aldrig har sett det förut:

Keltaisesta tuolista ja vähän muistakin väreistä - Om den gula stolen och lite andra färger

Olen tällä viikolla tuhlannut useita minuutteja, ettenkö sanoisi tunteja kallisarvoista elämänaikaa etsiessäni kameran akkulaturia, joka tuntui kadonneen siihen kuuluisaan mustaan aukkoon, jonne aina silloin tällöin jotain häviää täällä meillä. Se ei kuulkaa ole ollenkaan mikään naurun paikka, kun työssään kameraa käyttävältä ihmiseltä lähtee laturit litomaan. Aloin jo otsa hiessä miettiä, että täytyykö minun ihan tosi mennä ostamaan uusi laturi, ei kai se VOI hävitä niin perusteellisesti????

No, tänään se onneksi sitten löytyi, härpäkelaatikosta jonne olin jo kerran katsonut. Laturi oli kuitenkin ovela, se oli kääntänyt minulle selkänsä, niin etten tunnistanut sitä, luullen sitä aivan joksikin muuksi.

Ei uskoisi että yhden laturin löytyminen voi tehdä ihmisen niin onnelliseksi. Jopa siinä määrin, että teki mieli tehdä pieni kierros kotona ja kuvata teille vähän värivitamiineja. Minulle tulee ihanista väreistä NIIN hyvä mieli, toivottavasti teillekin!

(På svenska nedanför bilderna)

Den här veckan har jag slösat värdefull livstid åt att söka efter kamerans batteriladdare. Hur KAN en sak bara försvinna sådär?? När man jobbar med bilder och behöver kameran nästan dagligen, är det minsann inte alls roligt när batterierna börjar ta slut...nåja, som tur är hittade jag laddaren idag. I en låda som jag redan tittat i för några dagar sedan. Laddaren var slug, den hade vänt mig ryggen och försökte se ut som en adapter istället. Det funkade en gång - men inte två, så nu är det full fart på kameran igen! 

Blev så lycklig av fulla batterier så jag tog en runda här hemma för att ge er en liten färgvitamininjektion. Jag blir så glad när jag ser alla dessa underbara färger, hoppas du också blir det!

Tulihan se - den kom i alla fall

Kuten headerista voitte huomata, minä päätin hypätä koko talven yli ja laittaa vähän kesäisiä kuvia..olenhan aina ollut sellainen vastarannan kiiski..:) Sopivasti tuli sitten lunta vastapainoksi. Ei sitä paljon ole, mutta sen verran että sai aikaan riemureaktion tyttäressä. Sukset kaivettiin vintiltä esiin - ja todettiin että tyttären monot olivat jääneet liian pieniksi.. Kaiken lisäksi hiiri oli syönyt niistä osan ja pissannut kiitokseksi, joten ihan hyvä etteivät mahtuneet. Kuka nyt haluaisi haiskahtaa epäilyttävälle joka hiihtolenkin jälkeen..Seuraavaksi siis mono- ja ehkä suksimetsästykseenkin. Harmittaa vähän etten hoksannut tehdä suksiostoksia aiemmin, kirppareilta olisi löytänyt helposti tarvittavan. Kun lumi sitten tulee, kaikki ryntäävät paikalle sama ajatus mielessä..

Omatkin sukset otettiin alas, vaikka en ole varma onko minusta hiihtäjäksi. Kunto on vähän reistaillut, sydän poukkoillut miten sattuu välillä ja voimat olleet vähissä. En millään jaksaisi alkaa taas lääkärillä juosta. Kun on näinkin  nuori, ei vaivoja oteta aina vakavasti. Kunpa lääkärit ymmärtäisivät, etten todellakaan tule käymään vaan siksi, että se on niin mahdottoman kivaa, vaan että siihen on joku ihan tärkeä syykin. Tiedän että olen laiminlyönyt kuntoani ja se kai on suurin syy tähän, mutta kuntoremontin aloittaminen on vaikeaa kun se tuntuu niin pahalta. Toivotaan että asiat sutviutuvat parempaan suuntaan..

Mutta nyt saa tekstiosuus riittää (ennenkuin kyllästytte). Oli pakko tehdä mutka ulkona tänään kameran kanssa, aurinko sinisellä taivaalla hiveli silmiä ja teki taikojaan lumisissa oksissa..

Som ni kan se i headern, bestämde jag mig för att hoppa över vintern helt och hållet och satte dit lite sommarbilder istället. De känns ju faktiskt ganska exotiska  nu, när snön äntligen kom! Många centimeter är det inte, men tillräckligt för att dottern skall vara överlycklig. Vi tog ned skidorna från vinden idag - bara  för att konstatera att pjäxorna har blivit för små..dessutom hade en mus ätit upp en del och kissat i pjäxan som tack, så det var kanske lika bra. Vem skulle vilja lukta misstänkt efter skidturen? Nu bär det alltså av på pjäx- och skidjakt, hoppas det finns passande på loppis..

De egna skidorna togs också ner, fast jag vet inte om jag har krafter att skida nu. Konditionen är dålig och det är svårt att få det att bli bättre då all motion känns så jobbig. Hjärtat börjar krångla så fort jag försöker. Inte skulle jag orka med någon läkar-rumba heller..

Men nu nog med "prat" och lite bilder istället. Tog en liten runda ute med kameran, det var så underbart med solsken som trollade med de snöiga grenarna.. 

Miehen terassin ikkunaan maalaama kurki ei näytä palelevan..ne oikeat kurjet nauttivat vielä etelän auringosta jonkin aikaa..
Tranan som mannen har målat på terassfönstret ser inte ut att frysa alls..de riktiga tranorna njuter av söderns värme ett tag till..

Syksyllä löysin kirpparilta tällaisen "pöntön". Ensin tuli ajatusvirhe, että tänne voisi laittaa linnuille syötävää, mutta tämähän on siis linnunpönttö! Ehkä sinne voisi tulla joku asumaankin keväällä, joku joka osaa arvostaa yksilöllistä kierrätystaidekotia (tämä on tehty karkkipapereista, aika ihana minusta!). Täytynee vain siirtää tämä hieman rauhallisempaan paikkaan, nyt se roikkuu terassilla, meidän ilonamme.

Den här hittade jag på loppis i höstas. Tänkte först att man kunde sätta fågelmat i den, men det är ju faktiskt en fågelHOLK. Kanske det flyttar in någon där i vår, någon som uppskattar lite re-design (holken är gjord av gamla godispapper, häftigt tycker jag)? Måste hitta ett lugnt ställe åt den bara, nu hänger den på terassen för att glädja oss med sina färger.

Tästä lyhdystä olisi ehkä ollut enemmän hyötyä sisätiloissa, en tiedä onko se enää käyttökelpoinen muuten kuin vanhan rähjäisen katajan oksakoristeena..No, nyt saamme nauttia taas luksuksesta nimeltä SÄHKÖ - muistetaanhan olla siitä kiitollisia! Tällaista meillä, tänä talvisena sunnuntaina. Millaista teillä?

Den här lyktan skulle kanske gjort större nytta inomhus förra veckan, fast jag vet inte om den fungerar längre. Som prydnad i den gamla skrotiga enen fungerar den bra i alla fall! Om ström, det har vi hat ett tag igen, lyxigt. Det gäller att komma ihåg att vara tacksam! 
Så är det  här, denna vintriga söndag. Hur är det där?

Syksy Sagalundissa - Höst i Sagalund

Tyttären ollessa taidekoulussa päätin mennä kotiseutumuseoomme käyskentelemään ja kuvaamaan. Siellä on ihana tunnelma kaikkina vuodenaikoina, hiljaista ja silti jotenkin niin elävää..kiertelin ja ihastelin tunnelmaa. Yhtäkkiä erään punaisen talon kulman takaa ilmestyi paikalle mies, melkein hyppäsin nahoistani kun niin säikähdin! Hän oli liikkeellä samoin ajatuksin kuin minä, tosin ilman kameraa. Kertoi kulkevansa iltalenkillä usein museoalueen kautta, siellä kun kaikki stressi tuntuu katoavan. Mies oli lapsena käynyt alueella olevaa kouluakin, ja kertoili kaikkea kiinnostavaa muistoistaan. Kohtaaminen oli hauska, vaikka tosiaan ensin pelästyinkin, olinhan alueella ihan yksin, muut ihmiset jossain kaukana..Lähdimme juttutuokion jälkeen eri suuntiin, kumpikin takaisin tähän päivään, historian havina korvissamme..

Medan dottern var på konstskola, gav jag mig på en tur till Sagalunds hembygdsmuseum. Där är så härlig stämning alla årstider, så tyst men ändå så levande på något vis..jag gick runt med min kamera och njöt. Plötsligt dök det upp en man bakom ett av de röda husen, fy jag jag blev rädd, hoppade nästan ur skinnet! Han berättade att han brukade ofta ta en promenad genom området, då det kändes att  all stress rann av en där. Han hade gått i skola på området (skolan är nu i eftisbruk) och berättade allt möjligt roligt som han mindes. Det var ett speciellt möte, kanske just för att det kändes så underligt att han dök upp sådär från ingenstans..Efter pratstunden gav vi oss av åt var sitt håll, tillbaka till nutiden, med historiens vingslag viskande i öronen..

Kuvaterveiset

Kotona ollaan taas! Kiva oli reissu mutta kyllä on vaan mukavaa päästä omaan kotiin ja omaan petiin. Me kun täällä metsäkorvessa asumme, emme ole oikein tottuneet kaupungin ääniin ja keskuslämmitykseen.

Rauma on valtavan sympaattinen kaupunki ja ihmiset ovat ystävällisiä ja rentoja, se on jälleen kerran todettava. Teimme tyttären kanssa kivan fotosafarin vanhaan Raumaan, eli siihen osaan jossa on vallan puutaloja. Tässäpä teille siis kuvakimara..

 

 

Toivottavasti jaksoitte katsoa noin monta kuvaa, päätin siirtyä isompaan kuvakokoon kun nuo ihan pienet ovat niin avuttoman näköisiä..Vanha on kaunista, se on todettava Raumankin kohdalla. Paljon on hävitetty vanhoja rakennuksia samassa typerässä uudistusvimmassa kuin niin monella muullakin paikkakunnalla. Uudisrakennukset kelpaavat tulla kuvassa esitellyiksi korkeintaan näin..

Kun lähdimme tuolle "safarille", päätin että yrittäisin nähdä kiinnostavia yksityiskohtia, katsoa vähän eri silmin kuin yleensä. On ehkä mahdotonta olla näkemättä samoja kiinnostavia kuvakulmia kuin muutkin valokuvaavat turistit, mutta asenne teki retkestä tavallista mielenkiintoisemman. Haluan uudestaan tuonne kuvaamaan, ehkä kesällä kun ei ole pelkoa räntäsateesta ja kohmeisista sormista!

Tästä postauksesta lähtien yritän tähän loppuun laittaa ruotsinkielisen tiivistelmän. Minulla on kyllä  ruotsinkielinen blogikin, mutta en tahdo millään ehtiä päivittää sitä erikseen. Siispä, yhdistellään vähän.

Hej på er alla svenskspråkiga läsare! Som jag lovade, kommer jag from denna dag att göra en kort sammanställning av dagens text på svenska. 

Vi är hemkomna från en veckas utställningsresa till Raumo, 150 km från vår hemö. Det var en rolig och intressant vecka men ack vad det var roligt att få komma hem till sin egen säng igen! Vi är så vana vid tystnaden så det vill inte riktigt fungera att sova i stan..

Dottern och jag gjorde en rolig fotosafari till de gamla delarna av Raumo där det endast finns trädhus i mycket vackra färger. Målet var att försöka se lite annorlunda på det hela, inte riktigt som alla andra turister. Vet ej om vi lyckades men roligt hade vi definitivt! Gammalt är vackert, det är tur att det i många städer har bevarats av de gamla husen - det finns ju faktiskt inget vackert att säga om de nya..Hoppas du kommer och läser igen - skall försöka komma ihåg att skriva lite på svenska också varje gång..