Pieni ripaus luksusta - En liten gnutta lyx

Istuessamme viikko sitten pikavuorossa matkalla Salosta Helsinkiin tyttären kanssa havahduin matkan puolivälissä katsomaan etupenkillä istuvaa vanhempaa rouvaa. Ei hänessä sinänsä mitään kummallista ollut, siisti pikkuinen rouva. Se mikä sai jotain värähtämään sisälläni oli hänen sylissään lepäävä hattu. Se oli syvän yönsininen, vähän herrainmallinen - ja liepeeseen oli kiinnitetty usvansininen pieni höyhenpuuhka, tai miksi sitä nyt nimittäisi, sellainen joka liehuu pienessäkin ilmavirrassa. Rouva silitteli puuhkaa aina välillä, kuin varmistaakseen että se pysyi ojennuksessa ja siistinä.

En tiedä mikä tässä näyssä oli niin vaikuttavaa. Ehkä se oli tunne siitä, että keskellä tuota painostavan harmaata perjantaita, oli pieni ripaus luksusta, jotain hiukkasen huikentelevaa, pientä pilkettä silmäkulmassa. Asia oli minusta niin merkittävä että tein vihkoni kulmaan asiasta merkinnän, jotta en unohtaisi tästä kertoa teillekin.

Rouvasta ja hatusta en ikävä kyllä saanut kuvaa, mutta ehkä muutama kuva Kansallismuseosta sopii tähän, siellä me nimittäin muun muassa kävimme tyttären kanssa- Tässä siis  luksusta vuosien takaa:

På expressbussen mellan Salo och Helsinki (som vi satt på med dottern förra fredagen) fann jag mig plötsligt iaktta en liten gammal tant som satt på andra sidan mittgången. Det var i och för sig inget konstigt med henne, en söt liten fru. Nej, det var hatten som hon hade i knäet som jag tittade på. Den var midnattsblå, i lite maskulin modell, med en dimblå plym fäst vid sidan. Eller jag vet inte vad det kallas, en lätt fjäderlik sak, som rörde sig vid minsta luftdrag. Den lilla damen strök över fjädern då och då, som för att kontrollera att den höll sig i ordning och stilla.

Jag vet inte vad det var med denna syn som gjorde så starkt intryck på mig. Kanske var det intrycket av en liten gnutta lyx mitt i den gråa fredagen, något lite lättsinnigt på ett positivt sätt, med en glimt i ögat. Detta var i alla fall en så speciell upplevelse, att jag skrev upp det i kanten på min anteckningsbok medan vi satt på bussen, så att jag inte skulle glömma att berätta detta för er. 

Någon bild på damen och hatten fick jag tyvärr inte. Men kanske det går bra med lite lyx från Nationalmuséet istället, det var nämligen ett av ställena vi besökte med dottern :)

Outoja kuvia - konstiga bilder

Tyttären ollessa soittotunnilla ajattelin piipahtaa pikaisesti kirpputorille. Se olikin pettymyksekseni kiinni mutta ei hätää - puolituntinen kului rattoisasti Sagalundissa, paikallisella kotiseutumuseo-alueella. Jostain syystä päädyn tänne kävelylle kummallisiin vuodenaikoihin. Tunnelma on viehättävä, sain olla aivan yksikseni vanhojen historiaa kuiskivien rakennusten keskellä.

Koska en ollut valokuvausreissua suunnitellut, ei mukana ollut  kunnon kameraa, vain kännykän vaatimaton versio. Niinpä päätinkin revitellä vähän, vaikka en yleensä äärimmäisestä kuvankäsittelystä niin pidäkään. Eli, tässä teille yksityiskohtia Sagalundista - tällaisena ette ole koskaan ennen sitä nähneet:

Medan dottern var på sin pianolektion, tänkte jag ta en snabb visit till det lokala loppiset. Till min stora besvikelse var det stängt så jag bestämde mig istället för att ta en promenad i Sagalund, det lokala hembygdsmuséet med sina gamla hus. Av någon anledning hamnar jag alltid här vid konstiga årstider och tider annars också, så jag fick vara alldeles ensam bland historiens viskningar.

Eftersom jag inte hade planerat någon fotosession, hade jag ingen ordentlig kamera med, bara mobilens enkla variant. Därför bestämde jag mig för att titta på området med lite andra ögon och så lekte jag lite med bildbehandling, även om jag i vanliga fall inte är så hemskt förtjust i att ta det till hjälp. Så, med lite humor i blicken, här detaljer från Sagalund - så som ni aldrig har sett det förut:

Keltaisesta tuolista ja vähän muistakin väreistä - Om den gula stolen och lite andra färger

Olen tällä viikolla tuhlannut useita minuutteja, ettenkö sanoisi tunteja kallisarvoista elämänaikaa etsiessäni kameran akkulaturia, joka tuntui kadonneen siihen kuuluisaan mustaan aukkoon, jonne aina silloin tällöin jotain häviää täällä meillä. Se ei kuulkaa ole ollenkaan mikään naurun paikka, kun työssään kameraa käyttävältä ihmiseltä lähtee laturit litomaan. Aloin jo otsa hiessä miettiä, että täytyykö minun ihan tosi mennä ostamaan uusi laturi, ei kai se VOI hävitä niin perusteellisesti????

No, tänään se onneksi sitten löytyi, härpäkelaatikosta jonne olin jo kerran katsonut. Laturi oli kuitenkin ovela, se oli kääntänyt minulle selkänsä, niin etten tunnistanut sitä, luullen sitä aivan joksikin muuksi.

Ei uskoisi että yhden laturin löytyminen voi tehdä ihmisen niin onnelliseksi. Jopa siinä määrin, että teki mieli tehdä pieni kierros kotona ja kuvata teille vähän värivitamiineja. Minulle tulee ihanista väreistä NIIN hyvä mieli, toivottavasti teillekin!

(På svenska nedanför bilderna)

Den här veckan har jag slösat värdefull livstid åt att söka efter kamerans batteriladdare. Hur KAN en sak bara försvinna sådär?? När man jobbar med bilder och behöver kameran nästan dagligen, är det minsann inte alls roligt när batterierna börjar ta slut...nåja, som tur är hittade jag laddaren idag. I en låda som jag redan tittat i för några dagar sedan. Laddaren var slug, den hade vänt mig ryggen och försökte se ut som en adapter istället. Det funkade en gång - men inte två, så nu är det full fart på kameran igen! 

Blev så lycklig av fulla batterier så jag tog en runda här hemma för att ge er en liten färgvitamininjektion. Jag blir så glad när jag ser alla dessa underbara färger, hoppas du också blir det!

Turkoosia - turkost

Olen huomannut että kun ikää tulee lisää, joissakin asioissa ei ole enää niin ehdottomia mielipiteitä. Tyttäreni kyselee joskus mikä on lempiruokani tai lempivärini ja huomaan ettei näihin asioihin ole enää yhtä oikeaa vastausta niinkuin ennen. Lapsena ja nuorena oli ihan selvää että lempiväri oli sininen ja lempiruoka jauhelihakastike ja makaronit. Mutta entä nyt? En oikein osaa nimetä yhtä lempiruokaa enkä kyllä -väriäkään.

On tietysti joitakin värejä joista pidän todella paljon. Yksi niistä on turkoosi. Varsinkin nyt kun pitkä talvi on lypsänyt meidät miltei tyhjiksi, turkoosi tuntuu hivelevän silmiä ja sisintä. Ei siis ihme että kun tehtiin sellaista micro-uudistusta (siis kodin makeover hyyyvin pienessä muodossa), keittiön oviaukkoon ilmestyi

turkoosi helmiverho! Tässä oviaukossa on pitkin vuotta ollut jo kaksi erilaista helmiverhoa, ilmeisesti pidän niistä..:) Tämän löysin kirpputorilta ja se oli ihan pakko ostaa! Näyttää ihanalta, kuin olisi hotellin uima-allas roikkumassa tuossa..

Tyttären pikkuista omaa nurkkaa uudistettiin myös, kaapin kätköistä kaivettiin esille

nämä Ikean sea life-verhot ja sohvatyynyjä vaihdettiin myös sävyihin sopiviksi. Kiitolliset verhot kun niissä on niin paljon sävyjä, poimittiin sieltä tuo limenvihreä, turkoosi, punainen...Jos keittiön oviaukossa on uima-allas, täällä on sitten se meri, jossain Karibian suunnalla..

Pajunkissat laitettiin

ystävän joskus lahjaksi tuomaan ihanaan vaasiin. Lahjapaketissa oli mukana myös kaksi samantyylistä kynttilänjalkaa. Oli ihana lahja, hän oli ne kirppareilta löytänyt. Jotenkin kiva saada  jotain mikä on kirpputorilta vaivan kanssa poimittu, ei vain kaupan hyllyltä napattu. Aikaa on kulunut varmaan kymmenen vuotta ja tykkään edelleen - turkoosista!

Näissä etelämerellisissä tunnelmissa toivottelen mukavaa viikonloppua!

Jag har märkt att när jag blivit äldre, har jag inte så bestämda åsikter om vissa saker längre. Dottern frågar vad jag har för favoritfärg eller -maträtt och jag kan inte ge något bestämt svar på detta. Jag tycker om många saker!

En färg som har hängt med i många år redan är turkost. Speciellt nu när vintern verkar ha mjölkat oss tomma känns det skönt med lite färg som påminner om sydligare breddgrader..

I dörröppningen mellan kök och vardagsrum hänger nu ett draperi med turkosa pärlor. Såg den på loppis och måste bara ha den! Det känns som om det hänger en simbassäng i dörröppningen..

I dottern lilla egna hörna gjorde vi också en liten makeover, dök in i garderoben och hittade Ikeas sealife-gardiner som vi hängde upp. Bytte lite kuddöverdrag också. Dessa gardiner är väldigt tacksamma, det finns så många färger man kan plocka upp, limegrönt, rött, turkost..

Videkissorna satte vi i den vackra vasen som jag fått i present av en vän för säkert tio år sedan. Med i paketet fanns också två turkosa ljusstakar i samma stil. Hon hade hittat allt på loppis, det kändes på något sätt extra fint att få något som hon handplockat  istället för att bara gå till en butik och köpa. Jag gillade dem då och gillar dem fortfarande - turkosa som de är!

I dessa sydländska stämningar önskar jag er en trevlig helg!

Kaamoksentorjuntaa - att motarbeta "kaamos"

Syksy ja talvi eivät minusta ole kovin kauheita vuodenaikoja - olen ehkä sen verran menninkäinen ettei kylmyys ja pimeys oli juuri haitanneet. Ei ainakaan ennen. Jostain syystä tänä vuonna marraskuun varhainen pimeä tuntuu ahdistavalta. Miten siis torjumme kaamosta?

Mieheni torjuu kaamosta mm näin:

 

Maalatessaan hän käyttää paljon voimakkaita värejä, ne antavat vauhtia ja energiaa ja työntävät pimeää loitommalle. Minä torjun kaamosta mm näin:

Nautin elävästä tulesta ja uudesta kirpputorilöydöstä eli Friitalan lampaantaljasta. Olen aina halunnut sellaisen mutta ne ovat niin kalliita. Tämän löysin kirppikseltä ja pistin koneeseen kun se oli vesipestävä. Sitten kampasin sen ulkona ja tuli ihana! Samanlaisia oli kotonamme kun olin pieni, yksi oli vaalea ja yksi sininen(!) Oli vähän vaikea päättää mihin sen laittaisin, ainakin toistaiseksi se saa nojailla vanhan tuolin selkään. Siinä se lämmittää mukavasti tulehen tuijottajaa.

Ostin tyttärelle kirppikseltä punaiset flamenca-kengät juhlakengiksi. Hän oli aivan otettu kun niissä on korot joilla kopsutella. Tulen hyvälle mielelle kun hän laittaa nämä jalkaansa, niin ilmeisesti hänkin.

Olin pitkään ilman kelloa mutta se alkoi tuntua hankalalta eikä aina jaksa kaivaa kännykkää laukusta jotta näkisi mitä aika näyttää. Niinpä ostin ihanan turhamaisen ja NIIN blingbling-kellon, punaisen jossa on timangeja. En tiedä miten kauan se kestää, takuu kyllä kaksi vuotta mutta tuntuu niin heppoiselta muovirannekkeineen..Tämä on ihan kuin se taannoin ostettu punainen käsilaukku, sellainen ratkiriemukas riehakas hupsu ostos, kaukana Jaana Järkevän valinnoista. Ihan hoopo muuta - ah, silti niin ihana..(hihi) Nyt on pakko katsoa yhtämittaa että mitä kello on. En tiedä onko se muuten niin hyvä asia? Hauskana yksityiskohtana voi tarkkasilmäinen havaita kelloa katsomalla kauanko tämän kuvan ottaminen kesti?

Uusiin hankintoihin kuuluu myös pilkullinen vahakangas keittiönpöydälle. Mies ei tykkää yhtään muoviliinasta kuten olen tainnut kertoakin, mutta minuun iski kangaskaupassa niin mahdoton Peppi Pitkätossu-fiilis että tämä oli saatava. Se toimii ehdottomasti, kaikille tulee hilpeä olo kun pöydän ääressä istumme. Jopa mies tykkää kun se on niin hauska ja höperö. Melkein näen ison pilkullisen hevosen kopsuttelemassa olohuoneessa..

Kynttilät ovat myös oiva apu pimeän karkottamisessa, antavat myös lämmön tunteen kylminä aamuina.

Vielä yksi kirppislöytö Raumalta - punainen helmiverho joka pääsi keittiön kaariaukkoon toisten killuttimien tilalle. Helmet oli rullattu siististi muovipidikkeen ympärille mutta onnistuin sotkemaan ne toisiinsa aika lahjakkaasti. Oli oikein hyvää itsehillintäharjoitusta selvitellä helmet roikkumaan suorina, siinä vaadittiin suorastaan stooalaista rauhallisuutta. Ehkä pitäisi tehdä vastaavaa joka päivä, pinnan venyessä tulisi aina vain kestävämmäksi elämän pienien vastoinkäymisten suhteen..

Kuten huomaatte, yhteistä tuntuu tässä kaamoksentorjunnassa olevan se, että sitä tehdään punaisen värin turvin. Siihen on yksinkertainen selitys: punainen tuo lämpöä, energiaa, vauhtia, se "agressoi" positiivisella tavalla, se on kuin henkinen potku joka laittaa liikkeelle. Luonto on kyllä täynnä värejä mutta ne ovat levollisia, nyt tarvitaan jotain räväkkää..Pakko tässä sanoa että pahoittelen kuvien huonoa laatua, illan valossa ei hyviä kuvia oikein tule mutta halusin kirjoittaa nyt enkä siis malttanut odottaa huomiseen päivänvaloon ennen kuvaamista.

Miten sinä torjut kaamosta?

Tidigare tyckte jag inte att det var så hemskt med novembermörker. Av någon anledning har det nu känts lite jobbigare. Hur gör vi för att motstå "kaamos" - det är det utmärkt passande finska ordet för tiden då mörkret verkar ha övermakten. Som ni kan se på bilderna här ovan, använder både min man konstnären och jag oss av den röda färgen som medicin. Den ger energi, värme, är aggressiv på ett positivt sätt. Mannen målar i skarpa färger, jag gör loppisfynd och andra inköp i röda färger. Min nya klocka är inte från loppis - men den är så blingbling som det kan bli, galet opraktiskt underbart snyggt! Det är nästan så jag är lite blyg för att ha gjort ett så VÅGAT köp..Röda skor till dottern, prickig vaxduk som ger Pippi-känsla, pärlgardin och så något som inte är rött, nämligen fårfällen. Har alltid velat ha sådana men de är så dyra i vanliga fall. Denna hittade jag på loppis för 8 euro och eftersom den är tvättbar slängde jag in den i tvättmaskinen. Den tappade en del hår men alldeles tillräckligt blev kvar. Kammade den ute och voila! Fint blev det.

Vad gör du för att motarbeta "kaamos"?

Mikä värille nimeksi?

Yksi suosikkiblogeistani joita seuraan miltei päivittäin on ruotsalaisen Pernillan pitämä Persiljas hus-niminen blogi. En muista enää miten sinne päädyin mutta hän on ehdottomasti yksi suosikeistani. Monet bloggaajat jotka kirjoittavat myös sisustamisesta, näyttävät viimeisen päälle hienoja koteja ja se on todella mahtava juttu. Tosiasia taitaa kuitenkin olla että suurimmalla osalla kodit ovat aika tavallisia. Kun aloitin bloggaamisen, ajattelin että haluaisin näyttää meidän kotia ja kertoa omista sisustusprojekteistani, mutta sitten meni pupu blogiin enkä oikein sitten kehdannutkaan. Kun aloin lukea Pernillan blogia, koin kuitenkin ahaa-elämyksen; näinkin voi siis kirjoittaa jos vain uskaltaa. Pernilla ei ujostele näyttää vaikka likapyykkikasoja ja arkisia sotkuja jos niikseen tulee. Hän on valtavan luova ihminen, iloinen ja rohkea ja on todella mukavaa lukea hänen touhuistaan perheen ja kodin parissa. Vähitellen olen itsekin tajunnut että noinhan se kuuluu mennäkin, rohkeasti vaan olla oma itsensä! Eihän omaa kotia ole kenenkään pakko blogiin pistää jos ei halua, mutta minä olen kuitenkin päättänyt että kohta teen kotireportaasin meidän talosta tähän blogiin. Siis ihan vaan huvin vuoksi. Tai no, jos nyt joku sisustuslehti haluaa tulla tekemään oikean jutun kuvat nähtyään niin tervetuloa vaan, tosin saanen hieman epäillä...

Ennen reportaasin tekoa haluan kuitenkin tehdä joitakin uudistuksia. Lieneekö varovainen kevätauringon häivähdys lumivuorien keskeltä olla syynä tähän uudistushaluun vai mikä, haluaisin kuitenkin laittaa sisustuksen värit uusiksi koko talossa. Kukkarossa on kuitenkin sellainen Matti-niminen alivuokralainen joten paljon uutta ei voi ostaa, on siis sukellettava kaappien syvyyksiin josko sieltä löytyisi jotain. Vaikka oikeastaan olen vähän kyllästynyt kaikkiin vanhoihin verhoihini jne mutta ei mahda mitään. Minkä väriseksi tämä mökki sitten muutetaan, siis tekstiilien osalta? Ensin katse suuntautuu keittiöön. Meillä on aika haasteellisen väriset keittiön kaapit, väri on tällainen..

 

Väri on haasteellisuudestaan huolimatta ihan hyvä enkä ole sitä vaihtamassa joten muutos on tultava verhoista ja pöytäliinasta, ehkä tuolin pehmusteista. Nyt on noissa värinä kirkas punainen, olen vaan jostain syystä kyllästynyt siihen juuri nyt. Värikartat esiin siis (voi että minä rakastan värikarttoja, olen rakastanut ihan polvenkorkuisesta asti!)..

Jotenkin viehättäisi sellainen voimakas pinkki tai vaaleanpunainen..niinkuin vaikka tässä

..lankakerässä, tai tässä

..kukassa. Tai miten olisi..

pirteä oranssi. Tai vaikka..

..vihreä? Olen kyllä tällä hetkellä aika paljon kallistunut tuohon pinkkiin, se olisi sellainen lämmin ja pirteä väri! Nyt kaipaan jostain syystä aika voimakkaita värejä, johtuu varmaan tuosta ulkopuolen valkoisuudesta. Olen muutenkin löytänyt itsestäni sisäisen Peppi Pitkätossun, joten ehkä meidän koti on jatkossa Huvikummun näköinen! Ensimmäinen este saattaisi olla kyllä tuo aviomies, ehkä hänessä ei ole riittävästi Pitkätossua, mutta jospa löydän sellaisen kompromissin. Pernillan kotona on minusta ihanan Huvikumpumainen tunnelma, siitä kai tuo idea minullekin tuli. Ai niin, minähän olen ihastunut vaaleaan, luonnonsävyiseen pellavaan, mitenkäs minä sen nyt sitten yhdistän näihin peppeihin..No, eikös se rouheinen pellava sovi hyvin tällaiselle boheemille taiteilijaluonteelle? Kaikkea vaan reippaasti sekaisin, hyvä soppa tulee! (En oikeastaan voi sietää tuota sanaa rouhea, sitä käytetään joka sisustusohjelmassa miljoonasata kertaa, argh..tosin on myönnettävä että se on erittäin kuvaava sana..)

Joku on joskus sanonut että 40-vuotiaana on helppo olla. Voin kyllä osittain allekirjoittaa sen, tuntuu valtavan hyvältä kun pikkuhiljaa uskaltaa olla oma itsensä, ei enää yritä olla toisten mieliksi jotain. Tämän ymmärrätte varmasti parhaiten te ikäsiskot jotka olette saman kokeneet. Ihan kaikessa en edelleenkään tiedä mistä pidän ja mikä on minua, mutta aika monessa kuitenkin. Kun esimerkiksi tein töitä noiden kuvieni parissa ja keräsin uusia kuvia nettikauppaan, tuli voimakas kiva tunne että vau, minä olen ottanut nämä kuvat, ne ovat hyvän näköisiä ja ne ovat juuri MINUN näköisiäni luontokuvia esimerkiksi. Älkää vaan luulko että tässä kehuskelen itseäni, ei ole siitä kyse. On kyse siitä miten ihminen jolla pohjimmiltaan on huono itsetunto, pikkuhiljaa muuttuu eläväksi yksilöksi. Se on ehdottomasti kokemuksen arvoinen elämys - minulle ja lähimmilleni!

Se, miten saada myös muut olemaan sitä mieltä että kuvani ovat mahtavia on tietysti eri juttu. Se olisi aika tärkeää koska tarkoitus olisi leiväntynkää niillä saada ansaituksi..

Tavalleni uskollisena eksyin taas asiasta - tai no en oikeastaan, kyllähän tässä edelleen liikutaan muun muassa sisustuksen mielenkiintoisessa maailmassa! Pari päivää sitten kävimme Ikeassa, se on yksi ehdoton lempipaikkani kirpputorien jälkeen. Olen huomannut että minun on nykyään todella vaikeaa ostaa kotiin tai muutenkaan mitään muualta kuin kirppareilta, mutta Ikea menee ihan hyvin. Se sopii jotenkin niin hyvin noiden kirppareiden jatkoksi, kenties edullisten hintojen takia? Tytär sai nauttia Smålandissa tunnin leikkimisestä - hän on valmis lähtemään Ikeaan ihan koska tahansa koska siellä on kiva leikkipaikka - ja me äidin kanssa pyörimme alakerran "sekatavaraosastolla". Huonekalupuolelle ei niin kovin monesti ole asiaa mutta astioiden, mattojen, tekstiilien ynnä muiden parissa on oikein mukavaa. Tällä reissulla ei onneksi rahaa paljon kulunut, mutta yksi tärkeä juttu tarttui mukaan..

 

On kai aika hupaisaa että minä ostan jättilaatikon kynttilöitä nyt kun kevätaurinko jo osittain on poistanut hämäränhyssyttelyn tarpeen. Koko talven ostin ruokakaupasta kruunukynttiläpakkauksia jotka olivat hetkessä käytetty, eihän siinä paketissa taida olla kuin jotain viisi kynttilää..No nyt niitä totisesti on, varmaan ensi talveksikin..Täyden laatikon symmetrisyys oli niin mukavan näköinen että tuntui melkein pahalta ottaa siitä kaksi kynttilää pois..Apua, en kai minä vaan ole piilopedantti, sellainen joka laittaa kynät pöydälle suoriin riveihin värikoodeittain..sellainen Monk? Huh, pikainen vilkaisu koneen ympärille työpöydälle osoittaa ettei näin ole asian laita. Kynttilät saavat toivottavasti pian säilytyspussin jonka niille ompelen. Kunhan kerkiän. 

Tänään juuri valitin miehelle että minun ongelmani on se että pääni on aivan täynnä puolikypsiä, puolivalmiita ideoita joita en saa toteutettua. Se on ihan äärettömän turhauttavaa!!!! Osittain puuttuu aikaa, osittain taitoa, osittain jotain muuta. Ottaisikohan joku minut työhön sillä periaatteella että heittelen pöydälle puolivalmiita ideoita joista sitten älykkäämmät saavat kehittää valmiita juttuja?? Titteliksi kävisi esimerkiksi alustava projektipäällikkö tai vaikka ideariihikkö - ? Jos joku näkee yrityksessään tällaista tarvetta, yhteyttä voi ottaa sähköpostilla. (hih..) Ai niin, minullahan on jo oma yritys, ihan pääsi hetkeksi unohtumaan. 

Yrittämisestä tulee mieleen ensimmäiset viikot sen jälkeen kun minut saattoi löytää kaupparekisteristä. Kaikki numerotiedusteluihmiset tietysti hyökkäsivät yhtenä rintamana kimppuun (niin heidän kuuluukin, se on heidän työtään) ja kysyivät MARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖÄ muun muassa. En voinut olla tirskumatta täällä meidän pikku mökissä, sekamelskan keskellä, se oli vaan niin huvittavaa. Olisi varmaan pitänyt pyytää odottamaan hetki, juosta talon ympäri kerran ja vastata sitten uudestaan. Yes, minä olen pomo eivätkä alaiset voi yhtään urputtaa että olen kauhean ankara ja ihan epäinhimmillinen. Tai voihan sitä valittaa mutta mitä sitten?

Nyt tämä pomo lähtee auttamaan tytärtä hänen kaappiensa ja hyllyjensä siivoamisessa. Ensin piti laittaa tavarat lipaston päältä laatikkoon, mutta sitten totesimme että ensin ne laatikot on kokonaan tyhjennettävä ja järjestettävä uudestaan, toivottavasti vähän väljempinä. Kirjat on laitettava kaappiin mutta ennen kuin ne mahtuvat sinne, on kaikki kirjat otettava ulos ja käytävä läpi. Eli tästä tuli nyt suuren luokan pyörremyrsky..Pyysin häntä jo aloittamaan tyhjentämällä hyllyn jossa kirjat ovat. No, hän teki työtä käskettyä ja nyt hän istuu valtaisan kirjavuoren keskellä ja - lukee..

Iloista alkuviikkoa ja pitäkää mieli korkealla. Kevät tulee joka päivä lähemmäksi!

Ai niin, jos te haluatte käydä myös kurkkaamassa Pernillan blogia, klikatkaa tästä

Give a little sunshine..

Nyt sitä saa..lunta nimittäin. On vaikea kuvitella että koko pitkässä Suomen maassa on nyt yhden yhtäkään joka vinkuisi että ei ole tarpeeksi lunta. Ja jos sellainen jostain löytyy niin hypätköön lähimpään kinokseen..Ei sen puoleen, oli sitten sää mikä hyvänsä, aina joku valittaa eikä koskaan ikinä milloinkaan olla ihan tyytyväisiä. Mitäs muuten jos ihan vaan vaihtelun vuoksi oltaisiinkin ihan tyytyväisiä, ihan kokonaan? Eli kun joku kysyy: "mitäs tykkäät säästä"? siihen vastataan että tykkään TOSI paljon, on IHANAA kun on talvella lunta ja pakkasta!!! Sitä voi tietysti joutua hullun kirjoihin jos sattuu olemaan tyytyväinen säähän/työhönsä/ulkonäköönsä/puolisoonsa/muuta, mutta so what? Pääasia että itsellä on hyvä olla, ja jotta olisi hyvä olla, tyytyväisyys on aikamoisessa avainasemassa. Ei sen puoleen että itse tässä aina onnistuisin mutta voihan siihen ainakin pyrkiä..

Minä olen muuten todella lahjakas. !!??!! Niin, eksymään aiheesta siis. Tämän kirjoitelman tarkoituksena oli todellakin lähettää teille iso annos auringonpaistetta. Kas kun tuo kylmyys ja lumi - joihin olen HYVIN tyytyväinen - ovat saattaneet hieman jähmettää meitä suomalaisia niin ettei se hymykään oikein yllä sinne huulille asti. Tarvitaan siis hieman aurinkoenergiaa. Ottakaa mukava asento ja tuntekaan lämpö kasvoillanne..

 

 

 

 

 

  

  

  

Keltaisella värillä on uskomaton vaikutus näin keskellä talvea! Ihan kuin aurinko paistaisi sisään näytöltä..Minun on nyt tunnustettava että itse asiassa en edes kauheasti tykkää keltaisesta väristä, olen jopa pihalla olevasta puutarhasta yrittänyt hävittää keltaisia kukkasia, enkä ikinä osta niitä itse. Pihatarhassa haluan olevan punaista ja sinistä eri sävyissä, ihan vähän valkoista. Hassua kyllä, keltaiset kukkaset ovat kuitenkin osoittautuneet kestävimmiksi meidän karussa savitarhassamme. Luin kerran eräästä naisesta eteläisessä Ruotsissa joka alkoi muokata vanhaa puutarhaa. Hän ei myöskään pitänyt keltaisesta joten hän keräsi vähitellen kaikki keltaiset lajikkeet pois  ja istutti ne tontin uloimpaan nurkkaan. Minkä osan luulisitte kukoistaneen kaikkein kauneimmin?  Mikä sitten lienee niiden salaisuus, tuskin se ainakaan on väristä kiinni? Tai kuka tietää..

Paikka jossa kuitenkin minustakin ehdottomasti kuuluu olla keltaisia ja oransseja kukkia, on kasvimaa. Kehäkukka kaikissa väreissä ja muodoissa on ihan ehdoton suosikki. Se on helppo istuttaa, löytyy taimena vähän sekaisemmastakin  penkistä, on kestävä ja kukkii kauniisti pitkälle syksyyn kun vaan muistaa nyppiä kuolleet kukat pois. Jos et ole ikinä onnistunut minkään kukan kasvattamisessa tai haluat antaa lasten istuttaa jotain, suosittelen kehäkukkaa. Kaiken lisäksi se pitää jotkin tuholaiset loitolla joten se on myös käytännöllinen kasvi kun se yhdistetään sipuleihin, porkkanoihin jne.

On jo helmikuu. Jos aikoo esikasvattaa, on kohta korkea aika joillekin kasveille. Toivoa siis on että jossain vaiheessa ollaan tässä pisteessä..

 

Ja jo pitkälti ennen kuin ollaan tuossa pisteessä, ollaan tässä pisteessä..

 

Tiistaikin on siis toivoa täynnä!

Väri vuodenajalle

Kääks, miten tuo aika on taas noin lentänyt..tarkoitus ei kyllä ollut pitää näin pitkää taukoa mutta en näköjään ole saanut aikaiseksi tekstiä tänne..Välillä huomaa että ei edes huvita kirjoittaa ja silloin on varmaan ihan hyvä antaa olla vähän aikaa. Eihän tämä mikään pakkotyölaitos ole tarkoitus olla, vai..? Tosin itse huomaan ajattelevani että minulla on tietty vastuu niitä ihmisiä kohtaan jotka blogilla käyvät, he tulevat käymään ja on kiva jos odottamassa on jotain luettavaa. Aiheita on päässä useitakin mutta otetaan tällä kertaa nyt varsinaisesti yksi.

Kirjoitin jossain tuolla aikaisemmin että eri vuodenajoilla on omat värinsä. En tiedä mikä meidät ohjaa jonkun tietyn värin suuntaan määrättynä aikana - yleinen mielipide, luonto vai mikä? Ajatellaanpa vaikka nyt tuota mennyttä talven synkintä aikaa, loka-joulukuuta. Mitkä värit tuntuvat kuuluvan siihen? Itsellä ainakin punainen, kulta, hopea, sellaiset lämpimät ja vähän juhlavat värit. Uskoisin sen johtuvan pimeydestä ja siitä että pimeään aikaan nuo värit tuntuvat kuuluvan ja sopivan. Tosin punainen minulla kuuluu myös kesään mutta eri tavalla, sellaisena raikkaana, niinkuin mansikat ja punaiset kukkaset. Vihreä ja keltainen kuuluvat kevääseen. Mutta mitkä värit kuuluvat tammikuuhun, sydäntalveen? Kun asiaa aloin oikein miettiä, tuli sellainen olo että tämä aika on vailla omaa väriä, ei mikään väri tunnu osuvat suoraan tammikuun sydämeen. Vai oletko sinä löytänyt täsmävärin tähän aikaan? No, kokeillaan, tehdään tammikuulle värianalyysi. Ensimmäinen ehdokas voisi olla vaikka..

Harmaa, ruskea ja muut "betoniset" värit? Tai miten olisi..

Persikka-aprikoosi höystettynä valkoisella? Tai..

Kuulas sininen ripauksella turkoosia ja violettia? Tai ehkäpä..

Voimakkaampi turkoosi valkoisin koristein? Vai olisiko parempi..

graafinen, lähes mustavalkoinen väriskaala? Tai kenties olette kyllästyneet vaaleuteen ja kaipaisitte sen sijaan..

voimaa ja lämpöä kuten tässä! Löysittekö mielestänne tammikuulle sopivan värin? Tai ehkä se ei edes ollut näissä vaihtoehdoissa vaan ihan jossain muualla? Vaikka koko maa on hautautunut kymmenien senttien lumivaipan alle, alkoi minun tehdä mieli yhtä väriä. Huomasin sen jo viimeksi kirpputorilla ollessani, käteni hakeutuivat virkattuun pitsikappaan jota vain hetken pyörittelin kädessäni ja jo tuntui paremmalta. Se kappa oli..

 

 

 

niin, se oli todellakin vihreä! Vihreä tuntuu hyvältä, se näyttää hyvältä, minun tekisi mieli syödä kaikkea mitä noissa vihreissä kuvissa on (vitamiinipuuteko vaivaa??)..Tosin vuodenaikaväriksi on ehkä vaikea valita vihreää kun se ei ole oikein tyypillinen tälle ajalle..mutta se on silti ihana, varsinkin juuri nyt!

Jos kuitenkin noista yllä olevista kuvista pitäisi valita joku väri joka kuvastaa tätä aikaa parhaiten niin valitsisin ehkä sen tumman turkoosin höystettynä valkoisella koristelulla - kuulasta, kylmää, silti värikästä ja luonnekasta. Minkä värin sinä valitsisit?