Kasvot maalauksessa - Ansiktet i målningen

Johtuen oman kirppiksen emännöimisestä pitkin kesää, jäivät omat kirppiskierrokset kovin vähäisiksi tänä kesänä. Näin jälkikäteen se ehkä vähän harmittaakin, onhan Suomi pienten kotikirppisten luvattu maa kesäisin ja noista latojen ja piharakennusten perukoista voi vielä tehdä niitä todellisia löytöjä. No, säästyipähän rahaa :) Jotta kirppistelyanemia ei kuitenkaan pääsisi kovin pahaksi, oli tänään kurkattava yhdelle Kemiön keskustan löytöpaikoista. Lähinnä etsin mielenkiintoisia kankaita sekä väärinymmärrettyjä retrotuotteita, kuten aina. Mukaan tarttui kuitenkin tällä kertaa jotain vähän epätavallisempaa.

Hän katsoi minua hyllyn perukoilta. Vilkaisin, kävelin ohi, menin takaisin. Hetken katsoin takaisin. Sitten katsoin hintalappua. "No, tule sitten mukaan kotiin" tokaisin. Minusta hän on hieman tyttäreni näköinen, jos tytär olisi elänyt aikana, jolloin nuoret naiset kulkivat huivi päässä. Nyt hän katselee mietteliään näköisenä kaapin päältä. Ehkä liitän hänet olohuoneen kuvakokoelmaan, jossa ei ole vielä yhtään muotokuvaa.

Ai niin. Ei hän ole oikeastaan maalaus, pelkkä painokuva vain. Mutta hän on silti hän. Ja minua hän puhuttelee.

För att jag har "basat" på vårt eget loppis denna sommar, har jag inte hunnit göra några loppisrundor själv. Såhär i efterhand ångrar jag mig lite, Finland är ju som sagt sommarloppisarnas utlovade land och det är på dom där ladugårdarna och utehusen som man fortfarande kan göra riktiga fynd. Nu är alla sommarloppisar stängda, snyft...Jag kan ju trösta mig med att jag har sparat pengar på detta sätt, men ändå...

En runda på det lokala loppiset fick hjälpa till att motverka total anemi idag. Jag brukar normalt vara på jakt efter diverse retrotyger och -saker men idag var det något annorlunda som fick följa med hem.

 Hon tittade på mig längst in på en hylla. Jag tittade lite förstrött, gick vidare, men fick gå tillbaka. Hon liksom talade till mig och ville med hem. Ja, ni loppisgalningar vet säkert vad jag menar :) Jag tycker hon liknar min dotter lite grann, om hon skulle ha levt på den tiden då unga kvinnor sprang omkring med sjal om huvudet. Nu tittar hon fundersamt ut över mitt arbetsrum. Kanske jag sätter henne på väggen i vardagsrummet, tillsammans med andra blandade tavlor. Där finns faktiskt inget porträtt ännu. 

Förresten, hon är ingen tavla egentligen, bara en pappersbild. Men det gör mig inget. Hon är ändå hon. Och jag tilltalas av hennes porträtt. 

Lauantai - lördag

Tänään on kyllä jo sunnuntai mutta kerronpa nyt eilisestä näin jälkikäteen..lähdin yksinäni ajelulle naapurikuntaan eli Sauvoon (Irmastiinan mökkikuntaan..:)). Määränpäänä olivat 1. Karunan latokirppis, 2. Mansikkakioski ja 3. Kesäkukkamyymälä.

Latokirppikseltä löysin kivan retrokankaan/pöytäliinan, neljä nappia jotka muistuttavat possunkärsää (ovat siis ihan tavallisia isoja valkoisia nappeja mutta vaan jotenkin kärsämäisiä) sekä Timpuri-pelin jonka parissa tytär ja kyläilevä isoveli ovat viettäneet jo monta mukavaa hetkeä. Tuolla kirppisladossa on muuten yksi hassu juttu, siellä on lattia ihan vino joka suuntaan, joten kun siellä kävelee, tuntuu kuin huimaisi pikkuisen ja tulee horjuttua eteenpäin. Se on vähän epämiellyttävää mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvien löytöjen takia..:)

Matka kulki idyllistä pikkutietä kohti Sauvon keskustaa..

Kuvien laatu on tässä postauksessa tavallista huonompi, kaikki kuvat kun on otettu kännykän kameralla..mutta olkaa suurpiirteisiä, ne ovat vain dokumentointia varten tällä kertaa..

Mansikkakioskista mukaan lähti 5 kg punaposkia. Meille tuli omasta takaa jonkin verran mansikoita mutta suurin osa syötiin tuoreina heti. Yhtäkkiä alkoi tuntua orvolta ajatus, että pakastimessa oli vain pari rasiaa ensi talvea varten. Siispä piti tehdä vähän ostoksia. Illalla mies auttoi onneksi niin saatiin marjat heti talteen.

Olen ollut ostamassa kukkia terassille toukokuusta lähtien, mutta jotenkin en ole vaan ehtinyt..sitten huomasin että sauvolaisella kesäkukkatarhalla oli 50 prosentin alennus joten sinne piti nyt päästä. Onneksi menin, tänään oli kuulemma viimeinen päivä. Hyvin olivat kukat tehneet kauppansa, mutta kyllä minullekin vielä riitti. Olisittepa nähneet auton kun kukanlatvat keinahdellen ajoin kotiin! Ja nyt olisi pitänyt olla myös "tuoksu-tv", kukkien lisäksi ostin nimittäin pari piparminttua, basilikan ja kaksi timjamia. Kyydissä olleet neilikat tuoksuivat myös ja varmaan kaikki muutkin..sain siis tuoksuterapiaa kotimatkalla..nyt on terassimme muuttunut upeaksi keitaaksi joka on täynnä pahvilaatikossa kukoistavia kukkasia ja yrttejä - hmm..pitäisi lähteä tästä varmaan siirtämään niitä ruukkuihin..tässä huono kuva yhdestä kaunokaisesta, voi ei, unohdin nimen..

Näitä isoja amppelikukkia on itse asiassa kaksi..öh, taisin vähän innostua..Kunhan saan kaikki kunnon ruukkuihin, otan vähän parempia kuvia. Näen jo sieluni silmin miten loikoilen keinussa pehmeiden tyynyjen päällä, juon mehua ja nautin huumaavista tuoksuista ja värien runsaudesta ympärilläni...kunhan ensin olen leikannut nurmikon..apua, en taida osata enää rentoutua, voih..

Ihan kaikkia marjoja en laittanut pakkaseen vaan tein perheen iloksi tällaisen pikakakun valmispohjalle, alle kermavaahtoa ja valkosuklaa-limerahkaa ja päälle mansikoita sekä näitä mustikoita tuosta lähimetsästä. Tai no, nyt minä kyllä narrasin, mustikat ovat kyllä ihan pensasmallisia ja ostettu sieltä samaisesta mansikkakioskista. Näitä olisi muuten kiva kasvattaa, mutta pitäisi malttaa odottaa kai kolme vuotta ennenkuin antavat satoa ja siihen minulla ei ole kärsivällisyyttä.

Sellainen oli minun lauantai-päiväni. Millainen sinun oli?

Det är visserligen redan söndag men det får bli en efterhands-berättelse om min lördag..Gav mig ut på en utflykt alldeles ensam, det kan vara riktigt skönt ibland. Först körde jag till ett loppis i Karuna som bara har öppet på sommarlördagar. Kom billigt undan, köpte ett retrotyg, fyra knappar och ett spel. En sak som förresten är lite knasigt där i ladan som loppiset är, golvet är alldeles snett och vingligt så jag får alltid lite svindel när jag går där. Det känns som att gå i lustiga huset på ett tivoli, bara speglarna fattas. Alla går lite som de vore en aning fulla..

Vi fick lite jordgubbar från mamma men åt de mesta färska, så plötsligt kändes det lite trist att bara ha några små fryslådor till nästa vinter. Alltså körde jag till jordgubbskiosken i Sagu och köpte en låda på 5 kg. Riktigt alla hamnade inte i frysen, gjorde en snabbtårta med färdigt botten, underst vispad grädde och vitchoklad-limekvarg, sedan jordgubbar och sådana här jätteblåbär, modell odlad buske. Skulle gärna vilja odla sådana här, men man måste visst vänta tre år innan de ger skörd och jag är inte särskilt tålmodig..

Har hittills inte fått tummarna loss  att köpa blommor till terassen. Nu såg jag dock att växthuset utanför Sagu som säljer sommarblommor hade -50 % rabatt. Ni skulle ha sett bilen när jag körde därifrån, man skall nog inte släppa mig lös på sådana där ställen..Men det blev inte alls särskilt dyrt och jag fick massor med blommor och örter. Och vilken doft, jag fick doftterapi på vägen hem..Nu har jag en hel massa som väntar på att bli omplanterade, kanske jag borde ta en tur ut nu när jag skrivit färdigt. Tar bättre bilder när jag fått det gjort, alla dagens bilder är tagna med mobilkameran så det blev inte särskilt bra kvalitet..

Så var min lördag, hur var din?

Kevään morsian - vårens brud

Hihii..mitähän ajatuksia otsikko teissä herättää..Kävin tänään paikallisella kirppiksellä jolla sattuikin olemaan
50 % alennus kaikissa tuotteissa. Mukaan tarttui tietysti yhtä sun toista, rahaa meni kuitenkin kaiken kaikkiaan vain kuusi euroa!
Tiedättekö tunteen kun kirpputorilla näkee jotain, mitä ei kuitenkaan osta heti, mutta mikä jää vaivaamaan mieltä ja pitäisi mennä takaisin ostamaan kyseinen tavara? Yleensä onnistun vakuuttamaan itselleni, etten oikeastaan kyseistä tavaraa tarvitsekaan, ja ajan kanssa koko juttu unohtuu. Tänään ei kuitenkaan käynyt niin. Näin kirppiksellä - aivan, morsiuspuvun huntuineen, hintaa kokonaista viisi (kyllä, VIISI) euroa!!! Vasta kotimatkalla älysin, että puku olisi mitä mahtavin pikkuisten tyttöjen pukuleikkeihin, harvemmin sitä ihan oikeaa morsiuspukua saa leikkeihin mukaan. Niinpä pyysin kylälle menevää äitiäni pyöräyttämään kirppiksen kautta, ja nyt meillä on sitten hääpuku. Kokeiltukin on, mukaan tuli myös huntu jota ei kuvissa näy. Kivat leikit tiedossa, mukana morsian, prinsessa, hyvä haltija - tai kuka vaan jolle pitsimekko sopii!

Undrar vad ni tänkte när ni läste dagens rubrik (hihi)? Hamnade på det lokala loppiset som idag hade 50 % rabatt på allt. Givetvis med hem följde ett och annat men jag  slösade faktiskt bara 6 euro..Såg också något som först på hemvägen började besvära mig, varför hade jag inte köpt det också? På loppiset fanns nämligen en gammal brudklänning och slöja, pris endast 5 euro (ja, FEM!!). Kom först senare på att det skulle ju vara toppen till flickans lekar, ni vet när man skall leka fina damen. Det är ju inte alla dagar man får en riktig brudklänning att leka med..Mamma skulle upp till byn senare så jag bad henne gå och köpa klänningen. Så, nu har vi en fantasieggande dress hängande här. Välkommen brudar, prinsessor, goda fen - eller vem som helst som passar i en spetsklänning!

Kaamoksentorjuntaa - att motarbeta "kaamos"

Syksy ja talvi eivät minusta ole kovin kauheita vuodenaikoja - olen ehkä sen verran menninkäinen ettei kylmyys ja pimeys oli juuri haitanneet. Ei ainakaan ennen. Jostain syystä tänä vuonna marraskuun varhainen pimeä tuntuu ahdistavalta. Miten siis torjumme kaamosta?

Mieheni torjuu kaamosta mm näin:

 

Maalatessaan hän käyttää paljon voimakkaita värejä, ne antavat vauhtia ja energiaa ja työntävät pimeää loitommalle. Minä torjun kaamosta mm näin:

Nautin elävästä tulesta ja uudesta kirpputorilöydöstä eli Friitalan lampaantaljasta. Olen aina halunnut sellaisen mutta ne ovat niin kalliita. Tämän löysin kirppikseltä ja pistin koneeseen kun se oli vesipestävä. Sitten kampasin sen ulkona ja tuli ihana! Samanlaisia oli kotonamme kun olin pieni, yksi oli vaalea ja yksi sininen(!) Oli vähän vaikea päättää mihin sen laittaisin, ainakin toistaiseksi se saa nojailla vanhan tuolin selkään. Siinä se lämmittää mukavasti tulehen tuijottajaa.

Ostin tyttärelle kirppikseltä punaiset flamenca-kengät juhlakengiksi. Hän oli aivan otettu kun niissä on korot joilla kopsutella. Tulen hyvälle mielelle kun hän laittaa nämä jalkaansa, niin ilmeisesti hänkin.

Olin pitkään ilman kelloa mutta se alkoi tuntua hankalalta eikä aina jaksa kaivaa kännykkää laukusta jotta näkisi mitä aika näyttää. Niinpä ostin ihanan turhamaisen ja NIIN blingbling-kellon, punaisen jossa on timangeja. En tiedä miten kauan se kestää, takuu kyllä kaksi vuotta mutta tuntuu niin heppoiselta muovirannekkeineen..Tämä on ihan kuin se taannoin ostettu punainen käsilaukku, sellainen ratkiriemukas riehakas hupsu ostos, kaukana Jaana Järkevän valinnoista. Ihan hoopo muuta - ah, silti niin ihana..(hihi) Nyt on pakko katsoa yhtämittaa että mitä kello on. En tiedä onko se muuten niin hyvä asia? Hauskana yksityiskohtana voi tarkkasilmäinen havaita kelloa katsomalla kauanko tämän kuvan ottaminen kesti?

Uusiin hankintoihin kuuluu myös pilkullinen vahakangas keittiönpöydälle. Mies ei tykkää yhtään muoviliinasta kuten olen tainnut kertoakin, mutta minuun iski kangaskaupassa niin mahdoton Peppi Pitkätossu-fiilis että tämä oli saatava. Se toimii ehdottomasti, kaikille tulee hilpeä olo kun pöydän ääressä istumme. Jopa mies tykkää kun se on niin hauska ja höperö. Melkein näen ison pilkullisen hevosen kopsuttelemassa olohuoneessa..

Kynttilät ovat myös oiva apu pimeän karkottamisessa, antavat myös lämmön tunteen kylminä aamuina.

Vielä yksi kirppislöytö Raumalta - punainen helmiverho joka pääsi keittiön kaariaukkoon toisten killuttimien tilalle. Helmet oli rullattu siististi muovipidikkeen ympärille mutta onnistuin sotkemaan ne toisiinsa aika lahjakkaasti. Oli oikein hyvää itsehillintäharjoitusta selvitellä helmet roikkumaan suorina, siinä vaadittiin suorastaan stooalaista rauhallisuutta. Ehkä pitäisi tehdä vastaavaa joka päivä, pinnan venyessä tulisi aina vain kestävämmäksi elämän pienien vastoinkäymisten suhteen..

Kuten huomaatte, yhteistä tuntuu tässä kaamoksentorjunnassa olevan se, että sitä tehdään punaisen värin turvin. Siihen on yksinkertainen selitys: punainen tuo lämpöä, energiaa, vauhtia, se "agressoi" positiivisella tavalla, se on kuin henkinen potku joka laittaa liikkeelle. Luonto on kyllä täynnä värejä mutta ne ovat levollisia, nyt tarvitaan jotain räväkkää..Pakko tässä sanoa että pahoittelen kuvien huonoa laatua, illan valossa ei hyviä kuvia oikein tule mutta halusin kirjoittaa nyt enkä siis malttanut odottaa huomiseen päivänvaloon ennen kuvaamista.

Miten sinä torjut kaamosta?

Tidigare tyckte jag inte att det var så hemskt med novembermörker. Av någon anledning har det nu känts lite jobbigare. Hur gör vi för att motstå "kaamos" - det är det utmärkt passande finska ordet för tiden då mörkret verkar ha övermakten. Som ni kan se på bilderna här ovan, använder både min man konstnären och jag oss av den röda färgen som medicin. Den ger energi, värme, är aggressiv på ett positivt sätt. Mannen målar i skarpa färger, jag gör loppisfynd och andra inköp i röda färger. Min nya klocka är inte från loppis - men den är så blingbling som det kan bli, galet opraktiskt underbart snyggt! Det är nästan så jag är lite blyg för att ha gjort ett så VÅGAT köp..Röda skor till dottern, prickig vaxduk som ger Pippi-känsla, pärlgardin och så något som inte är rött, nämligen fårfällen. Har alltid velat ha sådana men de är så dyra i vanliga fall. Denna hittade jag på loppis för 8 euro och eftersom den är tvättbar slängde jag in den i tvättmaskinen. Den tappade en del hår men alldeles tillräckligt blev kvar. Kammade den ute och voila! Fint blev det.

Vad gör du för att motarbeta "kaamos"?

Romuromantiikkaa

Viime tiistaina oli Turun Sanomien Talous-liitteessä kirjoitus nettikaupastani. Otsikko oli "Romuromantiikka elää nettikaupassa". Se oli mielestäni aika hauska otsikko, vaikka me nyt emme myykään pelkkiä romuja. Mutta tuo sana romuromantiikka on aika mahtava - se ikään kuin tekee kaunista ja idyllistä sellaisesta mikä joidenkin silmissä on rumaa. Vähän niinkuin shabby chic, mikä muuten on yksi lempisanani myös. Ja nyt on sitten vielä wabi sabi mikä on kai vähän samaa mutta itämaisin vivahtein, jos olen ymmärtänyt oikein. Kirjoituksessa luki että "pariskunta on hurahtanut rautalankaan" -hih, juu hurahdettu ollaan, langan lisäksi rautaan noin ylipäätäänkin sanoisin..Se tulee näkymään tuolla nettikaupassakin tulevaisuudessa, tulossa on kaikenlaista kivaa. Kun vaan ehtisin saada valmiiksi asti. Minulla on se ongelma että pää ihan pursuilee ideoita ja ajatuksia mutta toteuttaminen on haastavampaa tai joskus jopa mahdotonta. Joskus olisi ihan kiva kun päässä ei olisi ainuttakaan ajatusta, siellä kun on neljän ruuhka yhtä mittaa..mutta kannattaa seurata vähän meidän touhujamme tuolla kaupankin puolella..

Siihen romuromantiikkaan voi muuten törmätä vaikka metsäkävelyllä. Tällainen löytyi esimerkiksi entisen metsän liepeiltä..

Miestä ensin vähän nauratti mutta sitten hänkin huomasi että tämähän on loistava amppeli, valmiiksi lytyssäkin (nyt tuli mieleen Peppi Pitkätossu joka löysi ruosteiselle purkillekin käyttötarkoituksia). Viimeistään kesällä tähän tulee jotain, vaikka joku köynnöskasvi joka riippuu alaspäin. Nyt se on ihan kiva noinkin, terassilla..

Käykö teille joskus niin että joku kirppislöytö ei ihan heti löydäkään paikkaa kotona vaan jää lojumaan jonnekin odottamaan? Minä ostin pari vuotta sitten tällaisen kynttilä"lampetin"

Kotona huomasin että sen musta rautaosa oli joka suuntaan vinossa ja niinpä se jäi odottamaan että mies korjaisi sen jos se olisi mahdollista. Nyt se on lojunut tuossa työpöydän vieressä laatikossa kunnes minä päätin ottaa sen käsittelyyn. Mies oikaisi rautaosaa niin hyvin kun sen nyt sai ja sitten löysin sille ihan täydellisen paikan: meillä on keittiössä sellainen supertylsä kaappi (ei puuta vaan jotain levyä, ihan vino ja kiero) jossa on jauhot ja ryynit sun muut. Joskus yritin saada taiteilija-miestäni maalaamaan siihen jotain kuvia mutta ei se kannata, kaappi on niin arvoton. Mutta simsalabim - lampetti muutti ilmeen kokonaan! On kuin olisin saanut kaksi uutta juttua keittiöön, lampetin JA uuden kaapin! Kaiken lisäksi tytär teki rautalangasta ja pienistä helmistä suloisen koristeen, näettekö sen? Tällaiset pienet jutut voivat sitten tehdä iloiseksi joskus..

Tänään oli taas perinteinen Strömsö-päivä. Vaikuttaa siltä että kovin moni suomenkielinen ei ole tuota ohjelmaa löytänyt mutta suosittelen kyllä lämpimästi, SVT:ltä, sunnuntaisin klo 17.15. Kivaa tunnelmaa, kivoja vinkkejä, ruokaohjeita ja muuta. Tekstitetty suomeksi joten ei haittaa vaikka ei tuo ruotsi sujuisikaan.

Leivoimme tyttären kanssa pipareita että olisi jotain hyvää sitten iltateelle. Laiskana olin ostanut aiemmin jo valmista taikinaa. En vaan tajua miksi en koskaan saa niin paljon pipareita kuin pakkauksessa sanotaan, 1kg:sta taikinaa piti tulla 60-80 mutta me saimme vain jotain 50. Tykkään kyllä vähän paksummista pipareista, on kivaa kun ne ovat vähän pehmeitä sisältä.

(outo väri, kattovalo teki ilmeisesti tempun kun kuvasin ilman salamaa..)

Ja lopuksi vielä yksi kuvatodiste auringon olemassaolosta:

Tämä viehättävä varjokuva ilmestyi keittiön seinään aamupäivällä. Se on mahdollista koska a) eteläpuolen metsä on poissa ja b) AURINKO paistoi ikkunalla olevaan bambuun. Näillä toivottelen teille mukavaa viikkoa, muistakaa nauttia elämän pienistä ihmeistä!

Résumé in english: There was an article about my webshop in Turun Sanomat last tuesday. "Trash romance" was the word what the newspaper women used, it´s little bit like shabby chic. Wonderful words, and very useable, really my style. Like also this bucket what I found when we were walking in the ex-forest. Perfect to use as hanging basket next summer.

Found also a place for an old flea market treasure, put this candle holder on a closet wall in the kitchen. It made the boring closet much more interesting and beautyful.  My little daughter made a little decoration of pearls to it, do you see it?

We made ginger breads with my daughter, nice and easy. Didn´t burn one of them and they were nice to have to the evening tea.

Morning sun made a beautyful silhouett on the wall, it´s a bamboo what I have in the kitchen window.

Have a nice week!

Ruutua, raitaa, ruusua ja muuta haipakkaa..

- Tiedän, tämä on ihan neuroottista, en ymmärrä miksi minä en löydä sitä oikeaa ulkonäköä blogille..tai sitten on vaan niin hauskaa vaihdella noita kuvia ja muuta. Luulenpa että kun vaan tajuan miten blogista saadaan kolmipalstainen, rauhoitun tuon graafisen puolen suhteen. Kuva tulee varmasti vaihtumaan useinkin, koettakaa kestää!

Oltuani viikon yhteen menoon kotona kipeänä oli pakko päästä jonnekin ennekuin seinät alkavat kaatua päälle joten lähdimme extempore käymään Ikeassa Raisiossa (meitä lähin). Halusin välttämättä päästä samalla reissulla myös kirpputorille joten piti vähän kiirettä, Ikeassa oli aikaa noin tunti syömisen jälkeen. Mies tosin soitti minulle 15 minuuttia siitä kun olimme lähteneet omille teillemme että "minä olen jo valmis, joko mennään" - siis apua! No, sain sen tunnin ja se oli ihan riittävästi. Mukaan tarttui kaikkea pientä, kenkätelineet eteiseen, seinäkoukkuja joihin tytär voi itse laittaa oman takkinsa ja haalarinsa, punavalkoraitakangasta jolla olisi tarkoitus päällystää keittiön tuolit tai tehdä niille ainakin "mekot", pieni kori kaapin siivoukseen (siihen voisi laittaa lääkkeet ym jotka yleensä tippuvat syliin kun kaapin avaa) jne. jne..

Sitten tukka putkella kirppikselle, siellä oli aikaa myös tunti. Voi että minä oikeastaan inhoan kiirettä kaupunkireissulla,  siellä pitäisi lorvia vailla mitään aikatauluja..Lähdimme kuitenkin sen verran myöhään liikkeelle että aikataulu oli järkevä, tarkoitus oli tulla valoisassa takaisin (tosin pimeys yllätti meidät kuitenkin). No, löysin silti kaikenlaista kivaa..Kuten nämä kaksi ihanaa mustaa purkkia jotka ensin meinasin tuonne nettikauppaan mutta en raaski, ovat niin ihania. Äidilläni on ollut ja on edelleen sellainen iso vastaava, jossa on nappeja ja muuta ompelustarviketta, minäkin ajattelin laittaa näihin nappeja ja lankoja jne..

Tykkään muutenkin tosi paljon tuosta "mustalla pohjalla ruusuja tai muita kukkia"-ideasta, nappaisin niitä mukaan enemmänkin jos vaan löytäisin..Sitten löysin uuden "patjaraita"-tyynyn, yksi oli jo ennestään. Niitä voisi ehkä alkaa keräillä..uusi tulokas on tuo pieni tuossa keskellä..

 

Oikealla näkyvä kukka-koira-tyyny on muisto lapsuudesta, en muista mistä se on meille tullut mutta se on kulkenut mukana koko ikäni..Mahtavaa laatua muuten nuo patjakankaat, kestäviä ja kauniita. Kyllä ennen osattiin..Minulla oli näköjään punainen tutka päällä koska mukaan tarttui kaikkea punaista, kuten tämä tarjotin..

Kesä ja mansikkakakkua, aah..Ilokseni löysin myös viimein nätin kellon keittiöön, tähän asti aikaa on tiirattu pienestä tylsästä perusherätyskellosta, mutta nyt voi aikaa tutkailla tästä..

Sijainti on toistaiseksi vähän outo, mutta kun keittiö on niin pieni ja vapaata seinätilaa niin vähän..no, meneehän se tuossa ihan hyvin..Se oli sellainen reissu, minä olin aivan rätti kun tulimme kotiin. Kunto palautuu todella hitaasti ja väsy tulee nopeasti. Seuraavana päivänä olin kuitenkin jo valmis taas menemään jonnekin joten suuntasin Kemiöön kirpputorille. Tarkoitus oli löytää sohvalle päiväpeitto tai jokin jolla peittää se, yksivärinen ja sohvatyynyille päällisiä, sinisissä sävyissä mieluiten. Itse asiassa tuo punainen on nyt imaissut minut niin että yritin ehdottaa että jos hankkisin olohuoneeseenkin punaisia yksityiskohtia kuten maton, tyynyjä jne mutta ei mennyt läpi. Joten pysytään tuossa sini-valkoisessa linjassa..niitä ei löytynyt, sen sijaan löysin tällaisen ihanan - niin mikä tämä oikein on, kori? Ruukku? Ensin luulin että se on muovia mutta se olikin tosi painavaa rautaa, maalattu valkoiseksi. Näin ihan selkeästi tässä ison, ihanan, punaisen kesäkukan, sijoitettuna terassin pöydälle..Nyt menee kyllä Lauran "pisnekset" vähän huonosti koska ihastun näihin tavaroihin liikaa itse, kun oikeastaan tarkoitus on löytää niitä aarteita teille ostettavaksi..Katsotaan nyt miten tuon kanssa käy, jos saisin sen sinne kaupan puolelle, uskon että siitä tykkäisi varmasti joku muukin kuin minä vain..

Matkalla kotiin hoksasin sitä paitsi että miehellä oli veneessä tummansininen puuvilla-päiväpeitto ja kinusin sen olohuoneeseen lainaksi. Hahaa! Nyt vaan lisää kivoja tyynynpäällisiä, jos vaikka ompelisin itse kun on se konekin..Kun vaan löytäisin jostain kivoja kankaita. Ja Ikeasta pari lampaantaljaa...

Mukaan tarttui kirppikseltä vielä nämä popot..olen niitä katsellut varmaan neljä kertaa enkä raaskinut ostaa, maksoivat sentään 22 euroa ja se tuntui paljolta..Mutta tällä kertaa kokeilin niitä ja se oli sitten menoa..ihan kuin ei olisi kenkiä ollenkaan jalassa! Ei niitä ulkona voi nyt käyttää mutta sisätiloissa kyllä.

Olen pitkään tykännyt Caloun (vai miten se nyt kirjoitettiin) puukengistä ja joskus varmaan sellaiset ostankin, mutta nämä muistuttavat kivasti niitä vaikka ovatkin nahkaa. Pohjassa lukee anti-stress, jospa se stressikin nyt katoaisi kengänpohjien kautta maan uumeniin :)

Sitten vielä vähän ympäristöasiaa. Jokin aika sitten kirjoitin suuresta surustani kun rajanaapurina oleva metsä aiottiin kaataa. Se piti tapahtua ensi vuonna joskus. Taisi mittapoika pelätä oman turvallisuutensa puolesta kun moista luikuria laski - se metsä on nimittäin nyt nurin. Muutamassa päivässä siirryimme tästä

..tähän

Tuntuu haikealta kun monen vuoden metsähistoria kaatui rytinällä, jokainen puu tuntui vaikeroivan koneen kynsissä kuin henki olisi lähdössä. Tämä näkymä on meidän keittiön ikkunasta. On kuitenkin myönnettävä että uusi maisema on piristävä ja mielenkiintoinen. Kunpa vaan nuo oksat myös kerättäisiin pois, ne tulevat niin rumiksi kun kuivavat. Oikealla näkyvä metsä jätettiin pystyyn, ja sen takaa kaadettiin paljon. Olisi hauskaa jos se joka päättää mitä kaadetaan ja mitä jätetään, olisi edes hitusen taiteellinen. Nyt näyttää siltä että paperille on merkattu summan mutikassa että tuosta ja vähän tuosta. Näyttää todella hölmöltä, terveisiä vaan kenelle lieneekin..Taas oli pakko vähän motkottaa mutta kuten sanottu, lopputulos oli odotettua myönteisempi. Sitä paitsi, asialle ei voinut mitään joten helpommalla pääsee kun yrittää sopeutua ja nähdä asian myönteiset puolet.  Eiköhän me sitä metsää kuitenkin löydetä, tässä kuitenkin muistoksi pari kuvaa ennen suurta mullistusta metsästä jota ei enää ole..

 

 

 

 

Résumé in english: I have been sick over a week now and was so tired on beeing home so I just had to get someplace so we went to Ikea near Turku and a flea market there. Found some small things, shoeshells and hooks to put on the hallway wall where our daughter can put her own jackets etc, canvas for the kitchen chairs, if I could make "skirts" to them, a small white basket which I plane to put medicines and things in, now they fall out when I open one of the kitchen closets etc etc..Had only one hour at Ikea, it´s not very much but I really wanted to go to the flea market also and we started from home rather late and wanted to drive home while it was still some daylight so..One hour also to fly threw to fleamarket but I did find nice things anyway..Pictures are here above. I just love the black tinboxes with flowers on, it´s some special old-fashioned style what reminds me of my childhood. My mother had then and still has a big black tinbox were she keeps buttons and things. I planned first to set my boxes to the webshop but then I decided to keep them anyway - and put buttons and things in them!

Found one new striped pillow, the one in the middle in the picture. These kind of canvas was used on mattresses "when grand-mother was young" here in Finland, maybe in other countrys also..The canvas is of very good and strong quality - and beautyful also! The pillow with dogs and flowers is a memory of my own childhood, it has followed me threw my whole life..

Red and white tray with strawberrys on - summer and strawberry cake, mm..

A lovely clock to the kitchen, finally. Till now we had only a very boring basic alarm clock, but this I love..it´s hanging in some funny place now but it doesn´t matter.

Was SO tired after this day, the flue has of course put down my condition to zero (if there was some before..). But next day I was on the road again, this time to the flea market in Kemiö. Found the beautyful white iron"pot" (don´t know what to call it), I can really see it with a big red summer flower, on the table outside..maybe I put it to the webshop anyway, soon  I keep everything to myself and nothing ends up there as it should..But the shoes are anyway mine, have been looking at them at least four times but now I tryed them on - and then I just had to buy them. They are really comfortable, like one would not have any shoes on at all! Not really any outside shoes in this moment, but inside, and next summer is soon here..

The owner of the big forest next to us has sold all the trees. In only some few days desapeared 70 years of tree-history. It´s so tragic..We got a new interesting view though from the kitchen window and the backside of the house is now much lighter so something positive there was anyway..Some pictures from a forest which is no more..

Punaisesta käsilaukusta ja muusta

Tein eilen järkyttävän kalliin heräteoston. Ostin punaisen käsilaukun. Hihi, en tajua miksi nyt alkaa naurattaa niin kauheasti, nuo lauseet vaan näyttävät niin huvittavilta..hihi..krhm..anteeksi..yritän ryhdistäytyä..tämä päivä on ollut niin vauhdikas että olen kenties hieman väsyksissä, tämä hervoton hihittyneisyys johtuu varmaan siitä. NO, siitä käsilaukusta. Ostan harvoin asioita hetken mielijohteesta vain koska ihastun niihin mutta nyt kävi niin. Olalla roikkunut uskollinen "nahkahousuveska" kalpeni mitättömyydeksi kun silmäni osuivat tähän punaiseen kaunottareen joka viehkeästi pyysi ottamaan mukaan. Siitä tuli mieleen punainen kynsilakka. Herkullisen punainen huulipuna. Puolukka. Ilo. Pitkä nenä harmaalle päivälle. Pieni yritys oman minän uudistamiseen. Se oli saatava. Joten ostin sen. Enkä potenut edes huonoa omaatuntoa tuhlaavaisuudestani, vaikka sinne menikin osa ruokarahoista.

Ihana, eikö? Olen kuulevinani kahdenlaista muminaa sieltä teiltä päin. Joku sanoo: "onpas siinä kevytmielinen ihminen, vie nyt lapselta leivän suusta mokoman hökötyksen takia, eihän tuo ole edes minkään näköinen, häpeäisi nyt edes vähän.." Joku toinen taas sanoo: "Hyvä hyvä, juuri niin, kyllä niiden äitienkin pitää ajatella joskus itseään, ja laukku on ihana, herkullinen!". Jaa että mitä se sitten maksoi? No, en tiedä kehtaanko tunnustaa...no hyvä on se maksoi.....euron. ??? Niin, euron, siis yhden euron. Joten ehkä saan anteeksi turhamaisuuteni..(nyt on pakko taas vähän hihittää..) Mietin että mahdanko minä olla huvittava näky tuon veskan kanssa, kun en ole mikään pieni enkä laiha niin miltä se sitten näyttää että minä menen kassi heiluen kuin täti Monika...mutta ei sillä ole väliä, laukku antaa juuri sopivasti sellaisen kivan kutkuttavan tunteen että minäpäs uskallan kävellä punaisen käsilaukun kanssa lällällää. Eikä siinä oikeastaan ole edes mitään pahaa, se on vaan..no, hauskaa!

Tänään oli hyvin merkittävä päivä, pääsin nimittäin lehteen. Joku on ehkä jo lukenutkin Iltalehden Ilonaa, siellä oli juttu minusta tai oikeastaan yrityksestäni, tai oikeastaan molemmista. Onnipuodin Inkakin pääsi mukaan, hänestähän oli juttu samassa lehdessä noin vuosi sitten. Juttu oli tosi kivasti kirjoitettu, kiitos vaan  kovasti toimittajalle! Laitan teille tähän saman kuvan joka oli siinä lehdessä, näette samalla minutkin vähän selvemmin, ei tuosta pikkukuvasta tuolla oikealla oikein saa selvää..joten, hei tässä minä olen:

Hmm..saako tästäkään oikein selvää, kuva on niin pieni..no, kyllä siitä riittävästi näkee. Takana meidän mökki, siis koti.

Jotta päivä ei muuttuisi liian yksitoikkoiseksi kävivät meillä tänään vielä Turun Sanomien toimittaja ja valokuvaaja ottamassa kuvia tulevaa artikkelia varten, se ilmestyy joskus tulevaisuudessa. Oli muuten tosi mukava toimittaja (terveisiä Sannalle!), positiivinen ja kiinnostunut. Ehkä toimittajat aina ovat sellaisia mutta minusta tämä nyt vaan oli erikoisen mukava. Kun nyt näiden toimittajien kanssa on tullut oltua tekemisissä vähän enemmän, on ollut mielenkiintoista päästä kurkistamaan heidän työnkuvaansa. On oltava ihan omanlaisensa ihminen, sellainen joka on todella aidosti ja positiivisella tavalla kiinnostunut ympäristöstään ja sen ilmiöistä. Vaativa mutta varmasti mielenkiintoinen ammatti.

Valokuvaajan pyynnöstä laitoin esille jotain nettikaupassa olevia tuotteita ja innostuin sitten itsekin ottamaan vähän tuokiokuvia. Olisin tehnyt kollaasin mutta en nyt malta, joten laitan ne tähän peräkkäin. Kaikki paitsi vaaka (joka on myyty) on tai on tulossa nettikauppaan.  Olkaatten hyvät:

 

 

 

 

 

 

Mukavaa viikon jatkoa!