Hämäränhyssyä

Te varmaan kohta kyllästytte kuulemaan näitä minun metsäjuttujani, mutta kun taas olisi asiaa siihen liittyen..Kun eilen ihastelimme keijumetsän tarunomaista tunnelmaa, sovimme tyttären kanssa ettei hän mene sinne yksin koska maasto on aika hetteistä ja vaarallista 6-vuotiaalle. Lupasin kuitenkin tulla hänen kanssaan sinne aina kun hän haluaisi sinne mennä. No, tänään hän halusi mennä sinne taas, ja myönnettävä on että paikka vetoaa minuunkin ja menen sinne mielelläni. Päivät ovat kuitenkin lyhyitä näin marraskuun lopussa, joten ilta alkoi jo hämärtää ennenkuin puuhiltamme sinne ehdimme. Otin mukaan kameran, jalustan, taskulampun ja kynttilälyhdyn. Lähdimme liikkeelle koko perhe, koiraa myöten, joka sitten sujahteli sinne sun tänne ja säikytteli meitä suhatessaan vauhdilla aivan jalkojemme juuresta. Kerran se arvioi hyppynsä väärin ja pudota molskahti suoraan keijupuroon, oli kyllä ylhäällä sieltä yhtä nopeasti. Uinti ei ilmeisesti nyt kiinnostanut..

Tunnelma oli erikoinen ja mielenkiintoinen, tosin liikkua piti varovasti, kuusien alaosissa oli kuivia "tikkuja" joita ei hämärässä nähnyt eivätkä ne tuntuneet kasvoissa kivalta. Oli niin pimeää että jouduin käyttämään taskulamppua nähdäkseni kameran säädöt ja muuttaakseni niitä, mutta juuri kaikessa hulluudessaan tuo meidän seikkailumme tuntuikin niin mukavalta. Mies ja tytär alkoivat uittaa keppiä purossa ja seurasivat sen menoa taskulampun valossa..

..ja minä pelkäsin että jompikumpi saisi myös kylmän kylvyn kurkotellessaan sammaleisella reunalla..Itse taiteilin kynttilälyhdyn kanssa..

Tähän kirpputorilta ostettuun lyhtyyn oli muuten TOSI vaikeaa saada kynttilä paikalleen, ainoastaan yläkansi aukeaa joten kynttilä on asetettava yläkautta pohjalle asti. Häpeäkseni on tunnustettava etten selvinnyt hommasta itse vaan oli vedottava miehen sankarillisuuteen, häneltä se sitten lopulta onnistuikin. Sammuttaminen oli hankalampaa, hän heilutteli lyhtyä kunnes kynttilä kupsahti kyljelleen ja sammui. Arvatkaa olivatko lyhdyn seinät sen jälkeen kivan näköiset? Kuin kynttilä olisi riehaantunut ahtaassa lyhdyssään ja heitellyt kuumaa steariinia seinille..No, ei se mitään, lyhty on nyt sen näköinen kuin se olisi vähän jotain nähnytkin..

Kotiin hipsimme taskulamppujen valossa, syömään kakkua (kaupasta ostettu, eikä todellakaan ollut yhtä hyvä kuin itse tehty, jälleen kerran), juomaan teetä ja katsomaan Strömsö:tä. Saan siitä ohjelmasta aina valtaisan askarteluinnostuksen, joten kaivoinkin ompelukoneen esille ja aloin ommella vähän yhtä sun toista, tyttären osallistuessa omilla jutuillaan vieressä. Lopuksi istuimme keittössä koko perhe, mies piirsi ja suunnitteli veneen sisusta, minä ompelin ja tytär luki meille Pieni talo preerialla-sarjan kolmatta kirjaa. Se oli oikein kodikasta! Olemme lukeneet noita kirjoja muuten nyt iltaisin, välillä tytär lukee päivällä itsekin. Tarinat ovat niin jännittäviä että niitä lukee mielellään aikuinenkin, välillä on oikein vaikea lopettaa kun edessä on jokin jännä juonenkäänne..Suosittelen näitä kyllä kaikille, ne muistuttavat myös siitä kuinka vähän ihminen loppujen lopuksi tarvitsee ollakseen onnellinen ja tullakseen toimeen. Lukekaa yhdessä lastenne kanssa, ääneen, vaikka koko perhe! Se on katoavaa kansanperinnettä jota kannattaisi vaalia. Saatatte hämmästyä kuinka mukavaa moinen on!

Mukavaa alkavaa viikkoa! 

Résume in english: We took a walk to our fairy-stream again, this time when it was almost dark..it was a very special atmosphere, little bit difficult to move around thow..back home to eat cake and drink tea and later I was sewing with my daughter, my husband was planning the inner parts of the future boat, and a little while our daughter was reading to us from "The little house on the prairie". It was a very cosy evening!

Have a nice beginning week!

Keijukaiskimallusta ja ruostetta

Aika erikoinen yhdistelmä vai mitä mieltä olette? Kaikki on kuitenkin yhdistettävissä kun on riittävästi halua ja mielikuvitusta! Säihkettä ja glamouria tähän postaukseen saa tuoda meidän olohuoneen valaisin. Äitini osti varmaan joskus melkein 30  vuotta sitten Ruotsista ihanan kristallikruunun joka nykyään roikkuu meidän olohuoneessa. Meillähän ei tietenkään pölyä ole (?!) mutta jostain syystä alkoi kristallien säihke himmentyä. Lopulta havahduin että olisi kenties kruunun kymmenvuotispesun aika. Tämän kokoisen kruunun peseminen on muuten tosi terapeuttista puuhaa, käydään yksi kristalli kerrallaan hellävaroen läpi ensin astianpesuvesirätillä, sitten huuhtelurätillä ja lopuksi kuivalla rätillä. Ainoa haitta on ehkä että kristallit irtoilevat paikoiltaan (helppo laittaa takaisin kun niissä on koukut) ja välillä aloituspaikka menee hukkaan. Katsoin toisella silmällä Koirahotellia (tyttären uusi dvd) ja toisella loin uutta säihkettä kruunuun. Minä niin pidän kristallikruunuista, laittaisin niitä joka ikiseen huoneeseen jos talo olisi edes vähän suurempi. Nyt kruunu täyttäisi koko huoneen esim makuuhuoneessa. Jos löydän riittävän pienen ja edullisen niin sitten..Tässä kuitenkin iloksenne kristallien säihkettä:

 

 

Tähän olisi sopinut hyvin sellainen "ennen"-kuva kun nuo ovat niitä "jälkeen"-kuvia mutta kun ei tullut otettua.

Muistatteko kun minä pidin palopuhetta metsien kaatamisesta? Itse asiassa olemme sopeutuneet aika hyvin uuteen maisemaamme, se on kasvattanut meissä kykyä nähdä asioita positiivisesti silloinkin kun se ei ehkä heti vaikuta helpolta. Meille tulee auringonpaistetta aivan uudesta ilmansuunnasta! Hakkuualueen yllä leijuva usva on runollisen näköistä. Alueella on yllättävän helppo liikkua koska oksat on kerätty kasoihin ja koneen jäljiltä on kaikkialla teitä. Ainoa haittapuoli niissä on että ne ovat nyt täynnä vettä ja minulla on saappaissa enemmän reikiä kuin saapasta..Joten sukat tulee huuhdottua joka kerta kun tuolla kävelen. Tytär on löytänyt aivan uuden leikkialueen joka on täynnä uusia jännittäviä asioita kuten massoittain kantoja joille voi kiivetä kukkulan kuninkaaksi. Ajattelinkin että siitä saisi hyvän leikin, loikkia kannolta toiselle. Tosin vaara on olemassa että jalka takertuu maassa lojuviin oksiin joita kuitenkin jonkin verran on. Avohakkuullakin on syli johon voi sykertyä kaivamaan purolle kulkureittiä..

Jostain selittämättömästä syystä on meidän lähelle jätetty sellainen kymmenen metrin kaistale jota ei ole kaadettu, se keskellä juoksee valtaoja. En tiedä onko se syynä kaatamattomuuteen mutta olemme siitä onnellisia. Se on nimittäin meidän mielikuvitusmaailmassamme keijujen valtakuntaa. Siellä ne antavat helisevän naurunsa helmeillä pisaroina kuusen oksilla ja voi oikein nähdä kuinka ne loikkivat mättäältä toiselle, juoden puron kirkaankylmää vettä..

Tuo lyhty ei ollut siellä metsässä mutta se sopi niin hyvin tyyliin niin laitoin senkin tuohon kollaasiin. Se roikkuu ihanan ruusupensaan kupeessa pihallamme. Tyttären kanssa melkein hiivimme metsäpolulla nauttien vihreän voimasta. Se väri on tuolla metsässä niin uskomaton, se on melkein epätodellinen. Tuo kuva on ihan autenttinen, se vihreä ON todella noin voimakas. Ja ihana! Pakko laittaa tähän muutama vähän isompi kuva vielä..

 

 

Tunnetteko tekin sen, ihanan vihreän tunnelman?

Sitten välillä jotain ihan muuta, muuten tämän postauksen päällä alkaa kohta kasvaa sammalta..Miehellä on uusi projekti. Tai hän ei pidä sanasta projekti, mutta en nyt keksi muutakaan sanaa tähän. Kuva on tässä:

 

Valitsin tämän kuvan ihan tarkoituksella, vaikka se ei ikävä kyllä anna oikein hyvää kuvaa laivan rungosta, se oli kaikessa sekavuudessaan vain niin hauska poikkeus kaiken "kauneuden" keskellä. Tämä vene on kymmenes jonka mieheni itse rakentaa, päämateriaalina rauta. On ihan uskomatonta miten joku pystyy ja jaksaa tällaista rakentaa, mutta hänelle se on hyvää vastapainoa taidemaalarin työlle ja auttaa samalla ylläpitämään kuntoa. Ja kun se on valmis, menemme taas vähän purjehtimaan. Vene joka meillä nyt on käytössä ei itse asiassa ole valmis sekään, mutta se menee nyt kuitenkin myyntiin ja edessä on uusi homma. Tästä tulee aika iso ja mukava matkavene, johon pitäisi mahtua hyvin sisällekin. Sitten kun se joskus on valmis..Mies kärsii talvesta ihan kauheasti mutta tämä uusi projekti auttaa jaksamaan pimeimmän ajan yli kun ajatukset pysyvät kiireisinä. Hih, me olemme kyllä vähän kuin päivänsäde ja menninkäinen, paitsi että minä olen se menninkäinen. En nimittäin kärsi pimeydestä juurikaan, ainakaan näin Suomen eteläisissä osissa.

Jotta teille jäisi mukava tunnelma viikonloppua varten, laitan tähän lopuksi kuvan eräästä ilonaiheesta jonka saimme kun metsää kaatui. Seisoin tiskipöydän ääressä kun yhtäkkiä havahduin kauniiseen näkyyn: tumma metsäsilhuetti, keijumetsän isot kuuset ja kuunsirppi. Näkymä joka ei aiemmin tiheältä metsältä näkynyt:

Tunnelmallista viikonloppua!

ps. vaihdoin taas vaihteeksi tuota otsikon kuvaa..ajattelin että keskellä hämärintä talvea on ihanaa nähdä kesäistä puutarhaa ja meidän koti siellä takana..toivottavasti tekin tykkäätte!

Résumé in english: I just love crystal chandeliers! If our house would be little bit bigger, I would have many of them. But now I´m happy about this one in our living room. I just realised that I have not cleaned it for propably.. well..  many years, but now I did it finally. And it´s so shiny and beautyful, lovely!

We have got used to the new views outside our kitchen window, the place were  the big forest was before. Now there is no forest, but new exciting place to walk, to play and make journeys of exploration. Our daughter have found many interesting things to do there, so has our dog..Positive thinking makes good to people! And near there is of some reason left a strip with big trees and a stream. In our fantasy-land it´s the fearyland, we can here them laugh and jump from one tussock to the other. The green colour is amazing, almost unreal, and so full with energy!

My husband has started to build a new iron-boat, it´s already the tenth which he builds himself! He has difficult to stand the dark and long winter so this project will give him something to keep his thoughts in instead. Let´s see when we can go sailing with this boat..

Finally a new view from our kitchen window which I noticed today in the evening - we can see the moon over the horizon.

Have a cosy weekend!

Ruutua, raitaa, ruusua ja muuta haipakkaa..

- Tiedän, tämä on ihan neuroottista, en ymmärrä miksi minä en löydä sitä oikeaa ulkonäköä blogille..tai sitten on vaan niin hauskaa vaihdella noita kuvia ja muuta. Luulenpa että kun vaan tajuan miten blogista saadaan kolmipalstainen, rauhoitun tuon graafisen puolen suhteen. Kuva tulee varmasti vaihtumaan useinkin, koettakaa kestää!

Oltuani viikon yhteen menoon kotona kipeänä oli pakko päästä jonnekin ennekuin seinät alkavat kaatua päälle joten lähdimme extempore käymään Ikeassa Raisiossa (meitä lähin). Halusin välttämättä päästä samalla reissulla myös kirpputorille joten piti vähän kiirettä, Ikeassa oli aikaa noin tunti syömisen jälkeen. Mies tosin soitti minulle 15 minuuttia siitä kun olimme lähteneet omille teillemme että "minä olen jo valmis, joko mennään" - siis apua! No, sain sen tunnin ja se oli ihan riittävästi. Mukaan tarttui kaikkea pientä, kenkätelineet eteiseen, seinäkoukkuja joihin tytär voi itse laittaa oman takkinsa ja haalarinsa, punavalkoraitakangasta jolla olisi tarkoitus päällystää keittiön tuolit tai tehdä niille ainakin "mekot", pieni kori kaapin siivoukseen (siihen voisi laittaa lääkkeet ym jotka yleensä tippuvat syliin kun kaapin avaa) jne. jne..

Sitten tukka putkella kirppikselle, siellä oli aikaa myös tunti. Voi että minä oikeastaan inhoan kiirettä kaupunkireissulla,  siellä pitäisi lorvia vailla mitään aikatauluja..Lähdimme kuitenkin sen verran myöhään liikkeelle että aikataulu oli järkevä, tarkoitus oli tulla valoisassa takaisin (tosin pimeys yllätti meidät kuitenkin). No, löysin silti kaikenlaista kivaa..Kuten nämä kaksi ihanaa mustaa purkkia jotka ensin meinasin tuonne nettikauppaan mutta en raaski, ovat niin ihania. Äidilläni on ollut ja on edelleen sellainen iso vastaava, jossa on nappeja ja muuta ompelustarviketta, minäkin ajattelin laittaa näihin nappeja ja lankoja jne..

Tykkään muutenkin tosi paljon tuosta "mustalla pohjalla ruusuja tai muita kukkia"-ideasta, nappaisin niitä mukaan enemmänkin jos vaan löytäisin..Sitten löysin uuden "patjaraita"-tyynyn, yksi oli jo ennestään. Niitä voisi ehkä alkaa keräillä..uusi tulokas on tuo pieni tuossa keskellä..

 

Oikealla näkyvä kukka-koira-tyyny on muisto lapsuudesta, en muista mistä se on meille tullut mutta se on kulkenut mukana koko ikäni..Mahtavaa laatua muuten nuo patjakankaat, kestäviä ja kauniita. Kyllä ennen osattiin..Minulla oli näköjään punainen tutka päällä koska mukaan tarttui kaikkea punaista, kuten tämä tarjotin..

Kesä ja mansikkakakkua, aah..Ilokseni löysin myös viimein nätin kellon keittiöön, tähän asti aikaa on tiirattu pienestä tylsästä perusherätyskellosta, mutta nyt voi aikaa tutkailla tästä..

Sijainti on toistaiseksi vähän outo, mutta kun keittiö on niin pieni ja vapaata seinätilaa niin vähän..no, meneehän se tuossa ihan hyvin..Se oli sellainen reissu, minä olin aivan rätti kun tulimme kotiin. Kunto palautuu todella hitaasti ja väsy tulee nopeasti. Seuraavana päivänä olin kuitenkin jo valmis taas menemään jonnekin joten suuntasin Kemiöön kirpputorille. Tarkoitus oli löytää sohvalle päiväpeitto tai jokin jolla peittää se, yksivärinen ja sohvatyynyille päällisiä, sinisissä sävyissä mieluiten. Itse asiassa tuo punainen on nyt imaissut minut niin että yritin ehdottaa että jos hankkisin olohuoneeseenkin punaisia yksityiskohtia kuten maton, tyynyjä jne mutta ei mennyt läpi. Joten pysytään tuossa sini-valkoisessa linjassa..niitä ei löytynyt, sen sijaan löysin tällaisen ihanan - niin mikä tämä oikein on, kori? Ruukku? Ensin luulin että se on muovia mutta se olikin tosi painavaa rautaa, maalattu valkoiseksi. Näin ihan selkeästi tässä ison, ihanan, punaisen kesäkukan, sijoitettuna terassin pöydälle..Nyt menee kyllä Lauran "pisnekset" vähän huonosti koska ihastun näihin tavaroihin liikaa itse, kun oikeastaan tarkoitus on löytää niitä aarteita teille ostettavaksi..Katsotaan nyt miten tuon kanssa käy, jos saisin sen sinne kaupan puolelle, uskon että siitä tykkäisi varmasti joku muukin kuin minä vain..

Matkalla kotiin hoksasin sitä paitsi että miehellä oli veneessä tummansininen puuvilla-päiväpeitto ja kinusin sen olohuoneeseen lainaksi. Hahaa! Nyt vaan lisää kivoja tyynynpäällisiä, jos vaikka ompelisin itse kun on se konekin..Kun vaan löytäisin jostain kivoja kankaita. Ja Ikeasta pari lampaantaljaa...

Mukaan tarttui kirppikseltä vielä nämä popot..olen niitä katsellut varmaan neljä kertaa enkä raaskinut ostaa, maksoivat sentään 22 euroa ja se tuntui paljolta..Mutta tällä kertaa kokeilin niitä ja se oli sitten menoa..ihan kuin ei olisi kenkiä ollenkaan jalassa! Ei niitä ulkona voi nyt käyttää mutta sisätiloissa kyllä.

Olen pitkään tykännyt Caloun (vai miten se nyt kirjoitettiin) puukengistä ja joskus varmaan sellaiset ostankin, mutta nämä muistuttavat kivasti niitä vaikka ovatkin nahkaa. Pohjassa lukee anti-stress, jospa se stressikin nyt katoaisi kengänpohjien kautta maan uumeniin :)

Sitten vielä vähän ympäristöasiaa. Jokin aika sitten kirjoitin suuresta surustani kun rajanaapurina oleva metsä aiottiin kaataa. Se piti tapahtua ensi vuonna joskus. Taisi mittapoika pelätä oman turvallisuutensa puolesta kun moista luikuria laski - se metsä on nimittäin nyt nurin. Muutamassa päivässä siirryimme tästä

..tähän

Tuntuu haikealta kun monen vuoden metsähistoria kaatui rytinällä, jokainen puu tuntui vaikeroivan koneen kynsissä kuin henki olisi lähdössä. Tämä näkymä on meidän keittiön ikkunasta. On kuitenkin myönnettävä että uusi maisema on piristävä ja mielenkiintoinen. Kunpa vaan nuo oksat myös kerättäisiin pois, ne tulevat niin rumiksi kun kuivavat. Oikealla näkyvä metsä jätettiin pystyyn, ja sen takaa kaadettiin paljon. Olisi hauskaa jos se joka päättää mitä kaadetaan ja mitä jätetään, olisi edes hitusen taiteellinen. Nyt näyttää siltä että paperille on merkattu summan mutikassa että tuosta ja vähän tuosta. Näyttää todella hölmöltä, terveisiä vaan kenelle lieneekin..Taas oli pakko vähän motkottaa mutta kuten sanottu, lopputulos oli odotettua myönteisempi. Sitä paitsi, asialle ei voinut mitään joten helpommalla pääsee kun yrittää sopeutua ja nähdä asian myönteiset puolet.  Eiköhän me sitä metsää kuitenkin löydetä, tässä kuitenkin muistoksi pari kuvaa ennen suurta mullistusta metsästä jota ei enää ole..

 

 

 

 

Résumé in english: I have been sick over a week now and was so tired on beeing home so I just had to get someplace so we went to Ikea near Turku and a flea market there. Found some small things, shoeshells and hooks to put on the hallway wall where our daughter can put her own jackets etc, canvas for the kitchen chairs, if I could make "skirts" to them, a small white basket which I plane to put medicines and things in, now they fall out when I open one of the kitchen closets etc etc..Had only one hour at Ikea, it´s not very much but I really wanted to go to the flea market also and we started from home rather late and wanted to drive home while it was still some daylight so..One hour also to fly threw to fleamarket but I did find nice things anyway..Pictures are here above. I just love the black tinboxes with flowers on, it´s some special old-fashioned style what reminds me of my childhood. My mother had then and still has a big black tinbox were she keeps buttons and things. I planned first to set my boxes to the webshop but then I decided to keep them anyway - and put buttons and things in them!

Found one new striped pillow, the one in the middle in the picture. These kind of canvas was used on mattresses "when grand-mother was young" here in Finland, maybe in other countrys also..The canvas is of very good and strong quality - and beautyful also! The pillow with dogs and flowers is a memory of my own childhood, it has followed me threw my whole life..

Red and white tray with strawberrys on - summer and strawberry cake, mm..

A lovely clock to the kitchen, finally. Till now we had only a very boring basic alarm clock, but this I love..it´s hanging in some funny place now but it doesn´t matter.

Was SO tired after this day, the flue has of course put down my condition to zero (if there was some before..). But next day I was on the road again, this time to the flea market in Kemiö. Found the beautyful white iron"pot" (don´t know what to call it), I can really see it with a big red summer flower, on the table outside..maybe I put it to the webshop anyway, soon  I keep everything to myself and nothing ends up there as it should..But the shoes are anyway mine, have been looking at them at least four times but now I tryed them on - and then I just had to buy them. They are really comfortable, like one would not have any shoes on at all! Not really any outside shoes in this moment, but inside, and next summer is soon here..

The owner of the big forest next to us has sold all the trees. In only some few days desapeared 70 years of tree-history. It´s so tragic..We got a new interesting view though from the kitchen window and the backside of the house is now much lighter so something positive there was anyway..Some pictures from a forest which is no more..

Vaihtelu virkistää!

Kääks, olisin halunnut vaihtaa blogin taustaväriä mutta mikään ei tunnu sopivan tuon kuvan kanssa yhteen..jääköön toistaiseksi harmaaksi, sitä vasten on ainakin levollinen lukea tätä tekstiä. En tiedä pitääkö kohta vaihtaa tuota otsikkotekstiä, saimme juuri kuulla että naapurinmetsän omistaja vetää sen matalaksi..nyyh..tuntuu tosi kurjalta, se on niin IHANA metsä, oikein sellainen sammaleinen ja....ihana..sellainen oikein metsämetsä, no kyllä te tiedätte, jos metsissä liikutte. Rajaa merkannut (täysin huumorintajuton, anteeksi vaan) mies lohdutti että siihen istutetaan uutta metsää. No se ei paljon liikuta kun minä haluan ISOJA ja VANHOJA PUITA, höh. Eikä se haittaisi jos tuota metsää harvennettaisiin, nätisti sieltä täältä, mieluiten käsipelillä ja haettaisiin pois hevosella, siitä tulisi ihan nätti metsä. MUTTA kun pitää tuoda se kauhea hirviö joka syö kaiken ja jättää kolme hammastikkua pystyyn ja maaston jossa ei kukaan kävele ilman katkenneita jalkoja. Voi että..Ja kaikki sienipaikat ja...eikä, nyt täytyy lopettaa tämä vaahtoaminen, ei siitä tule kuin paha mieli, eikä asialle voi kuitenkaan mitään. Sekunnin murto-osan ajattelin että menisin yön pimeydessä vähän "korjaamaan" sitä metsäkonetta, mutta onneksi se ajatus lähetettiin järjettömien ajatusten roskakoriin samantien..

Olen yrittänyt myös ajatella myönteisesti, kuka tietää mitä kiinnostavaa meidän keittiönikkunasta tulevaisuudessa näkyy, kaunista kalliota esimerkiksi? Sitähän on jännittävä odottaa!

Tänään olen tuntenut itseni lievästi sekopäiseksi, huomenna meillä on miehen kanssa nimittäin kummallakin näyttelyn pystytys, yhtäaikaa ja eri paikassa..Hän pystyttää Villa Landeen Kemiön keskustaan (tervetuloa!), esille tulee upeita merimaalauksia, joita tuolla nettikaupassakin on, ja minä puran Kemiön kirjastossa olleen valokuvanäyttelyni ja siirrän sen Västanfjärdin kirjastoon. Tänään olen kirjoitellut lippuja ja lappuja mitä nyt sitten kumpainenkin tarvitsee. Yleensä ollaan aina pystytetty yhdessä, mutta nyt lienee kummankin selvittävä "yssisseen". Kaiken lisäksi Iltalehden toimittaja soitti ja kertoi että minusta tehdään juttu Ilonaan ja pyysi ottamaan valokuvan, toimittaja tekee haastattelun puhelimitse huomenna joten minä saan hoitaa tuon kuvaamisen itse. Miehen kanssa sitten yritettiin taiteilla jonkun näköinen kuva minusta, ei ollut helppoa kun en oikein osaa olla itse kuvattavana (siis yleensähän minä kuvaan) ja sitten iski kauhea ramppikuume kun ajattelin kuinka monta ihmistä minun naamaani katsovat. Voi apua! Toivottavasti retusoivat kuvaa oikein paljon ja kaventavat myös!

Keskellä kaikkea hässäkkää ehdittiin vielä sienimetsäänkin, saalis jäi tosin aika pieneksi mutta sai siitä hyvän kastikkeen joka nautittiin ihanan lohturuoan, nimittäin perunamuussin kera. Nam nam! Olen iloinen että meidän pikku tytärkin tykkää sienistä, ja tykkää myös poimia niitä ja on siinä aika hyväkin. Sienet ovat ihan mahtava juttu, terveellisiä, vähäkalorisia ja ilmaisia! Tosin jos syö liian usein niin kyllästyy mutta muuten..Ollaan kuivattu ja pakastettu niitä nyt, talvella on ihanaa tehdä niistä ruokaa!

Ja sitten teille vielä tällainen vihreä "terapiakuva", tuo väri on niin ihana, siihen ei edes kyllästy. Ja tällaisessa metsässä mielikuvituskin laukkaa (ihan kilttejä ratoja), oikea satumetsä!

Mukavaa menevää tai tulevaa päivää!