Tuolin uusi ilme - stolens nya "look"

Vaikka sanotaan, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä, saan sentään aina välillä tehtyä jotain kivaa kotiinkin. Lähestyvä kevät on varmaankin saanut vauhtia luomishaluihin. Olen pitkään ajatellut laittaa työtuoliin jonkun kivan näköisen päällisen, tuoli oli jo ostettaessa vanha ja se on roikkunut mukana varmaan jo reilusti yli kaksikymmentä vuotta. Olen hurahtanut ihan täysin tekemään tilkkutöitä joka paikkaan, niinpä sai tuoli nuorekkaan farkkupäällisen. Yhdistelmä toimii todella hyvin, farkut ja antiikkinen tuoli :) Rakastan tuota sinisten sävyjen välkehdintää, se tuo mieleen avoimet ulapat kesäisessä auringonpaisteessa..

Fast det sägs att skomakarens barn inte har några skor, får jag ibland för mig att göra något roligt hem också. Kanske det är vårkänslor när man känner suget efter att skapa saker..Har länge tänkt att fräscha upp min arbetsstol, den var gammal redan när vi köpte den och jag har haft den långt över 20 år..Jag är helt galen i att göra lapptäcksrutor av allt möjligt, alltså fick sitsen ett tufft jeansöverdrag. Det fungerar jättebra ihop - en antik stol och gamla jeans :) Jag bara älskar de olika blå nyanserna, de påminner om ett glittrande sommarhav..

Kaapeista ja hyllyistä - Om skåp och hyllor

Aluksi pieni varoitus: päivän postaus sisältää kuvan, joka voi järkyttää herkempiä lukijoita. Eikä kyse ole mistään kauheasta uutiskuvasta, vaan "meikkaamaton" kuva olohuoneen nurkasta..(heh)
Ostimme jokin aika sitten olohuoneeseen kaksi Ikean laatikostoa piilottaaksemme niihin kaikki askartelutarvikkeet, tietokoneromppeet, cd-levyt, pelit, vihot jne. Tarkoitus oli, että tavara pysyisi siististi laatikoissa ja olisi helposti sieltä saatavissa. Tältä laatikostot näyttivät:

Moni varmasti tunnistaa tämän ihan Ikean perusmalliksi ja aluksi ne toimivatkin aika hyvin. Ajan kanssa kävi kuitenkin ilmi, että ne oli ilmeisesti suunniteltu pitämään siistissä rivissä sukat ja pikkupöksyt, tai muuta kevyttä pientä. Kun me lastasimme laatikot täyteen, alkoivat  pian pohjat riippua, eivätkä laatikot lopulta auenneet enää ollenkaan. Mies liimaili pohjia kiinni mutta..Tyttären kolme laatikkoa olivat "lukossa" parisen kuukautta (eivät ne tavarat sitten kai niin tärkeitä olleetkaan..) kunnes sain tarpeekseni. Aloin miettiä, mistä saisin uudet kaapit edullisesti. Pitäisin tukevista, vanhoista puuhuonekaluista, mutta niihin ei oikein ole nyt varaa. Mikä siis neuvoksi?
Köyhyys tekee kekseliääksi, on kai joku joskus sanonut (tai sitten minä sanoin sen nyt). Ratkaisua ei onneksi tarvinnut etsiä kaukaa. Laatikostoista irrotettiin laatikot ja jätettiin kannattimet paikoilleen. Sitten hain sahalta sopivat tukevat vanerilevyt jotka ujutettiin kannattimien päälle. Samalla tuli laatikot käytyä läpi ja kirpputorille lähti kaikenlaista, muun muassa parisenkymmentä lähes käyttämätöntä puuhakirjaa!
No, eiväthän nämä avohyllyt olleet nyt mitenkään kauniit, sitäpaitsi tavarat tuppaavat menemään helposti sekaisin vaikka kuinka järjestäisi. Siispä, verhot eteen!

Paikallinen kangasliike yllätti, kun sen varastosta löytyi superedullista verhovaijeria. Lakanakangas löytyi omista kangaslaatikoista, samaten pitsiliinat, jotka pääsivät antamaan iloista ilmettä näille "piilottimille"..;)

Vähän nuo liinat tuppaavat menemään kippuraan, vaikka olen ne kiinni ommellut, mutta ei se haittaa.
Olemme "uusiin" kaappeihimme todella tyytyväisiä, eikä muutos tullut edes kalliiksi. Nyt pääsemme tavaroihin käsiksi helposti, tytärkin on löytänyt tavaransa uudelleen ja iloitsee kaikesta kivasta, mitä laatikoissa ennen oli pääsemättömissä. Nyt tavoittelen tilaa, jossa myös noiden kaappien päällinen pysyisi kohtuullisen tyhjänä, vain jotain nättiä saa olla esillä. Saa nähdä miten käy..

Först en liten varning: dagens postning innehåller en bild som kan vara omskakande för de känsliga. Nu menar jag tack och lov inte någon hemsk nyhetsbild, utan en ostylad bild från ett hörn i vårt vardagsrum..:)) 
För ett tag sedan köpte vi två billiga byråer på Ikea för att i dem gömma undan hobbymaterial, cd-skivor, pennor, datorsladdar och -skräp samt allt möjligt annat som strulade runt i vardagsrummet. I början fungerade dessa byråer bra, men så småningom visade det sig, att de var mer gjorda för att bära srumpor, trosor och annat lätt och smått. När vi prackade dem fulla med vårt, började bottnarna hänga. Mannen försökte limma fast dem, men det hjälpte inte. Till slut gick inte lådorna att öppna alls, dottern hade sina saker instängda i nästa två månader!  Då fick jag nog och började fundera på en bättre lösning. Helst skulle jag vilja ha rejäla gamla träskåp och byråer, men det har vi inte råd med. Vad skulle jag göra? Som tur var, fanns lösningen nära, och inte blev det särskilt dyrt heller. 
Lådorna skruvades bort, kvar lämnades "hållarna". Jag köpte stadiga plywoood-skivor på den lokala sågen och de sattes på lådhållarna. Samtidigt fick vi alla lådor genomgångna, bl a fick nästan tjugo så gott som oanvända pysselböcker åka till loppis!
Nu hade vi alltså öppna hyllor, men det är ingen bra idé. Det ser alltid lite stökigt ut hur man än försöker hålla ordning. Alltså, drog vi för gardinerna!
Den lokala syaffären hade jättebillig gardinvajer, lakanstyg och gamla spetsdukar hade jag i mina tyglådor.  Jag tycker att det blev jättefint! Man kommer lätt åt alla grejer som finns i hyllorna. Dottern glädjer sig över alla "nya" saker som gömde sig i lådorna..
Nu strävar jag efter att hålla även ovansidan av våra nya byråer relativt tomma och fina. Bara några vackra saker får hållas framme. Få se nu hur det går med det..

Kaikenlaisesta..

Olen jo monta päivää ollut aikeissa kirjoittaa, mutta sitten ei ole ollut aikaa ja välillä ei ole huvittanut. Koko marraskuu on meidän perheemme osalta mennyt sairastaessa enemmän tai vähemmän. Itse yskin edelleen, viidettä viikkoa jo. Lääkärilläkin tuli käytyä mutta tämä on kuulemma vaan tavallisen flunssan jälkioire. No, toivottavasti ei kestä sitten ensi kesään saakka. Tytär sai viikko sitten uuden flunssan, ja niin sitä aloitettiin taas alusta. Nyt me yskimme sitten kuorossa. Kodissamme leijuu grillikioskin tuoksu, nukuimme nimittäin molemmat sipulikääre kaulassa viime yönä. Se on uskokaa tai älkää, ehdottomasti ainoa toimiva keino jatkuvaan hakkaavaan yskään. Ei auta apteekin yskänlääkkeetkään niin hyvin. Tässäpä "resepti": otetaan yksi ihan pieni sipuli, ei tarvitse edes kuoria mutta molemmista päistä voi ottaa kovat osat pois. Siivutaan ihan ohuiksi viipaleiksi. Otetaan myös halutessa vähän kaalia ja silputaan pieneksi, mielellään nuijitaan vähän vaikka muusinuijalla että neste irtoaa kaalista. Otetaan joku pienehkö huivi tai muu kangas jonka saa kaulan ympärille solmuun, avataan se, laitetaan sipulikaali tai pelkkä sipuli keskelle huivia ja rullataan se niin ettei silppu pääse tippumaan ulos ja solmitaan kaulan ympärille. Jos sipuli kirvelee silmiä, kannattaa yrittää laittaa vaikka poolopaita päälle ja kääre sen alle piiloon, se helpottaa. Ikävä puoli on että sipulin haju tarttuu kaikkialle, yöpaitaan, tyynyyn, peittoon..mutta kun on tarpeeksi kauan yskinyt niin että meinaa mennä ilmatorvi rusetille, tällaiset seikat ovat ihan yhdentekeviä. Se joka on kokenut, on varmaan ihan samaa mieltä.

No, se noista sairauksista. Ai niin, sen verran piti vielä sanoa, että sairas lapsi kaipaa tietysti virikkeitä ja huvitusta  enemmän kuin normaalisti. Olen yrittänyt aina laittaa muut asiat taka-alalle kun lapsi on kipeä ja tarvitsee minua erityisesti, se on kyllä aika haasteellista kun työ on tässä kotona ja sitäkin pitäisi tehdä. Meillä on yksi huvi, joka otetaan yleensä käyttöön juuri sairastaessa, ja se on nukketeatteri. Meille on kertynyt muovikassillinen käsinukkeja joita olen kirppiksiltä ostanut ja ne pääsevät esiintymään silloin  kun tytär sairastaa. Tällä kertaa innostuimme kaiken lisäksi tekemään rekvisiittaakin; ensin teimme paperista vihanneksia ja sitten homma laajeni jo niin että teimme esiintymislavankin esirippuineen päivineen. Ihan vaan pahvilaatikosta, tällainen siitä tuli:

Aurinko on kuulemma laskemassa, siksi taivaalla on tuollainen oranssi viiva..Ja niin sitten tarina kertoi miten pupujussi opetti ketun kasvissyöjäksi esitellen ja koemaistattaen ketulla kaikenlaista (ei kärpässientä). Oho, kuvassa on väärä näyttelijä, pupujussi on paennut paikalta. No, sellaisia ne näyttelijät ovat, oikukkaita ja temperamenttisia. On muuten tosi mahtavaa seurata lapsen eläytymiskykyä, kuinka hän hihkuu ja nauraa ihan katketakseen pienillekin hauskoille jutuille. Todella kiitollinen yleisö!

Luettu on myös paljon. Pahimmillaan, pahan olon vaivatessa, luimme jopa kolmen aikaan yöllä. Menihän se, kun saa olla kotona, voi nukkua sitten päivällä. Perheessämme on kuitenkin eräitä joita lukeminen ei sitten voisi vähempää kiinnostaa..

Haa, kerrankin sain napattua kuvan koirastamme lempinukkuma-asennossa! Hiivin hiljaa varovasti lähelle toivoen ettei kamerasta lähtisi yhtään ylimääräistä rapsahdusta, otin kuvan räps ja sadasosa sekuntia myöhemmin..

Koira on herännyt ja kääntynyt ja on valmiina vaikka loikkaamaan päälleni. Kameroissa on jotain mikä saa sen ihan hulluksi. Ehkä jokin valo tai ääni jota ihminen ei kuule. Olen yrittänyt poistaa kaikki ylimääräiset äänet ja muut, mutta jotain siellä vielä on..Tytär on tehnyt joitakin yrityksiä kuvata koiraa kiipeämällä ensin kuntopyörän päälle korkealle suojaan, mutta ei edes se tahdo riittää..Harmi muuten että kuvasta ei näe miten hassulta se oikeasti näyttää kun koira ponkaisee yhdellä liikkeellä sikeästä unesta selällään täysin hereille mahalleen. Hieman ehkä silmät saattavat alussa harittaa, tiedättehän sillä lailla "häh, mitä, kuka, missä", mutta se on kyllä poissa nopeasti. Siis koirilla..

Ommeltu ollaan myös jonkin verran. Minulla on itse asiassa läjäpäin ideoita tulossa tuonne nettikaupankin puolelle, sinne on tulossa taas uusi tuoteryhmä. Mutta enpä kerro siitä vielä sen enempää..vielä mutta kohta..Olen yrittänyt tehdä jotain pientä tyttärellekin jotta hänestä olisi mieluisempaa seurata puuhiani. Minulla oli vanha kangas josta joskus piti tehdä minulle itselleni jotain ja sain päähäni tehdä siitä tyttärelle yöpaidan. Kärsimättömänä luonteena yritin keksiä miten saan sen tehtyä ilman irtonaisia hihoja ja muuta ja onnistuihan se. Tosin ensin olisi varmaan kannattanut katsoa vähän tarkemmin minkä kokoinen tytär on (mutta enhän minä malttanut siinä luomisvimmassani). Ensimmäinen versio oli, hmm..hieman ahdas..tytär sai sen päälleen kovalla ponnistelulla ja ähinällä, mutta lopputuloksesta olisi innostunut mahdollisesti vain sellainen henkilö jonka suurin haave on saada hyvin ihonmyötäinen sukkapuku. Harmitti, olin ommellut helmaan nätin pitsinkin. No, sen verran kuitenkin päättäväisyyttä löytyi että päätin ommella uuden kun kangasta oli vielä vähän. Nyt sitten vaan leveyttä enemmän. En kyllä vieläkään mitannut, joten nyt on yöpaidassa kasvuvaraa. Siitä tuli kuitenkin ihan nätti, nyt laitoin pitsiä hihansuihin kun hihoista tuli vähän lyhyet (kangas ei enää riittänyt). Tässä näette vähän miltä se näyttää..

Kaula-aukon vedin vaan siksakilla, ehkä laitan siihenkin myöhemmin pitsiä. Paituli meni kuitenkin heti ahkeraan käyttöön, eikä tytär olisi raskinut luopua siitä päivälläkään. Eikä tarvinnutkaan, saahan sitä kipeänä hyppiä yöpaidassa, ja miksei muutenkin jos huvittaa.

Keittiön ikkunan ulkopuolella käy kova vilske, kun pikkulinnut ruokailevat laudallaan. Tytär halusi välttämättä kuvata niitä vaikka yritin selittää että terävän kuvan saaminen ikkunan läpi voi olla melkein mahdotonta. Linnut liikkuvat nopeasti ja tavallinen digikamera on niin hidas että kohde on jo naapurin lintulaudalla ennenkuin kuva tulee otettua. Mutta hänpä nyt halusi kokeilla kuitenkin..

Sitten katsoimme yhdessä tietokoneelta sataaviittäkymmentä kuvaa joissa kyllä tunnistettavissa oli lintu mutta tarkkaa kuvaa ei tainnut olla yhtään..Yritän antaa tyttärelle luomismahdollisuuden puuttumatta liikaa hänen kuvaamiseensa, vaikka se onkin vaikeaa. Olen kuitenkin ajatellut että hän saa myös iloa kameran käyttämisestä ja voi luoda sillä jotain. Tosin on muistettava että hän on vasta kuusivuotias, ja kuusivuotiaat kuvaavat mielellään erikoisia kohteita..Kuten esimerkiksi kuvia koneelle siirtäessä sieltä löytyi kerran  kirja "Kaunotar ja kulkuri" kuvattuna sivu sivulta. Tai sitten hän on kuvannut tv-kuvaa.  Tai sitten vastaan tulee joskus tutun näköinen kuva kunnes tajuan että hän on kuvannut tietokoneen kuvaruudulla näytönsäästöasennossa pyörivältä diaesitykseltä minun kuviani. Kaikkein mielenkiintoisin kuva oli sellainen jota oli katsottava aika pitkään ennenkuin käsitin miten se oli otettu. Siinä hän oli kuvannut minun tietokoneeni kuvaruudulta kuvan jossa hän ottaa itsestään kuvaa peilin kautta. Siis käsitättekö, sama kuva ja lapsi kolme kertaa, tai siis miten se nyt sitten oli...

Lintua pääsin minäkin kuvaamaan  hetkeä myöhemmin, tosin vähän dramaattisemmissa olosuhteissa. Takaovi oli tuuletuksen takia auki, ja reitti pesuhuoneen kautta avoin sisälle asti. Kuulimme keittiöstä kovan pamauksen ja kävi ilmi että sisään oli eksynyt talitintti joka oli lentänyt päin seinää. Se makasi lattialla spagaatissa, yksi jalka vasemmalla ja yksi oikealla ojossa. Teki ihan pahaa, ajattelin että se on varmasti pahoin loukannut itsensä ja aloin hätääntyneenä miettiä mitä tehdä. En keksinyt muuta kuin että vien sen ulos kuusen juurelle ja toivon että se saisi liikuntakykynsä takaisin. Tuntui kamalalta ajatella että jos se ei pysty liikkumaan, se ei saa enää ruokaa ja kuolee hitaasti nälkään, tai koira löytää sen ja tappaa. Toinen ajatus oli myös että jos se oli kovasti tuskissaan, se olisi ehkä pitänyt päästää tuskistaan, mutta siihen ei löytynyt minulta rohkeutta eikä halua. Etsin kaikkialta hanskoja jotta voisin nostaa linnun ulos, tytär vahti sitä sillä aikaa. Lopulta ne löytyivät, mutta kun lähestyin hanskoineni maassa röhnöttävää tinttiä, se koki ihmeparannuksen ja vetäisi jalat alleen. Ja kun menin ihan lähelle ottaakseni sen varovasti käsieni väliin, se lennähti ikkunaan. Riemuitsimme tyttären kanssa, ei se ollutkaan pahoin loukkaantunut! Nyt oli tosin edessä uusi ongelma; miten saada vauhkoontunut ja minusta aika vihaisen oloinen tintti ulos turvallisesti.  Lintu ei kuitenkaan ollut mitenkään uusavuton. Se yritti ensi yhdestä ikkunasta (jonka ulkopuolella sen kaverit töllistelivät hölmistyneinä lintulaudan reunalla)..

Sitten se pyrähti toiseen ikkunaan (ja jätti myös terveiset valumaan pitkin ruutua), nyt se jo visersi ilmeisesti kavereilleen että tulkaa nyt jo auttamaan, täällä menee hermot..

(apua, likainen ikkuna ulkopuolelta, sade piiskannut, kirjoittajan huomautus) Onneksi se kuitenkin tajusi lopulta mistä pääsee ulos ja lensi sinne ihan itse. Sitten vaan takaovi äkkiä kiinni ja helpotuksen huokaus.  Loppu hyvin kaikki hyvin..

Sitten vielä yksi kuva jottei tästä tule liian pitkä juttu eikä kukaan jaksa lukea loppuun saakka.

Näettekö sen vaalean tuolla kuvassa, sellaisen vähän sädehtivän ja häikäisevän? Se on aurinko. Toivoa siis on, pimeys on kohta takana ja uusi kevät koittaa! (Itse asiassa meillä on ollut muutama aika valoisakin päivä, mitä nyt ovat aika lyhyitä. Eihän me sentään olla pohjoisessa eli ihan pahimmalla kaamosalueella. Mutta kuitenkin..) Heips taas hetkeksi, saapa nähdä ehdikö kirjoittaa vielä kerran tämän viikonlopun aikana. Juttua kyllä riittäisi..

Résumé in english: the week has gone taking care of my daughter who is again sick. The flue is making circles in our family seems, I have been coughing now for five weeks..We have been playing with glove puppets, my daughter loves it! Always when she is sick, she wants me to show something with these puppets and its nice because she is good audience!

We have been reading also a lot, but there is one member in our family who doesn´t care about reading - our dog..Finally I got a picture of her in her favourite slepping position.

I made a nightdress to my daughter. First it became to small but the second version was fine and she likes it very much. She doesn´t want to take it of even at day. Well it doesn´t matter, who has said you can not have your nightdress on daytime if you want, at least sometimes!

My daughter wanted to take pictures of birds eaten sun-flower seads outside the kitchen window. Not very easy, her camera is rather slow and as we know, the birds are not. So she took 150 pictures and non of them was sharp..I got some rather sharp pictures of one bird thow, she flew in by mistake. It looked first that she has hurt herself badly but when I tryed to lift her up, she flew to first one window, then the other and finally she found her way out by herself.  It was a relief!

The last picture shows that the sun has not totally forgotten us - someplace it shines and gives promise of a new spring and summer. Hurray!

Hämäränhyssyä

Te varmaan kohta kyllästytte kuulemaan näitä minun metsäjuttujani, mutta kun taas olisi asiaa siihen liittyen..Kun eilen ihastelimme keijumetsän tarunomaista tunnelmaa, sovimme tyttären kanssa ettei hän mene sinne yksin koska maasto on aika hetteistä ja vaarallista 6-vuotiaalle. Lupasin kuitenkin tulla hänen kanssaan sinne aina kun hän haluaisi sinne mennä. No, tänään hän halusi mennä sinne taas, ja myönnettävä on että paikka vetoaa minuunkin ja menen sinne mielelläni. Päivät ovat kuitenkin lyhyitä näin marraskuun lopussa, joten ilta alkoi jo hämärtää ennenkuin puuhiltamme sinne ehdimme. Otin mukaan kameran, jalustan, taskulampun ja kynttilälyhdyn. Lähdimme liikkeelle koko perhe, koiraa myöten, joka sitten sujahteli sinne sun tänne ja säikytteli meitä suhatessaan vauhdilla aivan jalkojemme juuresta. Kerran se arvioi hyppynsä väärin ja pudota molskahti suoraan keijupuroon, oli kyllä ylhäällä sieltä yhtä nopeasti. Uinti ei ilmeisesti nyt kiinnostanut..

Tunnelma oli erikoinen ja mielenkiintoinen, tosin liikkua piti varovasti, kuusien alaosissa oli kuivia "tikkuja" joita ei hämärässä nähnyt eivätkä ne tuntuneet kasvoissa kivalta. Oli niin pimeää että jouduin käyttämään taskulamppua nähdäkseni kameran säädöt ja muuttaakseni niitä, mutta juuri kaikessa hulluudessaan tuo meidän seikkailumme tuntuikin niin mukavalta. Mies ja tytär alkoivat uittaa keppiä purossa ja seurasivat sen menoa taskulampun valossa..

..ja minä pelkäsin että jompikumpi saisi myös kylmän kylvyn kurkotellessaan sammaleisella reunalla..Itse taiteilin kynttilälyhdyn kanssa..

Tähän kirpputorilta ostettuun lyhtyyn oli muuten TOSI vaikeaa saada kynttilä paikalleen, ainoastaan yläkansi aukeaa joten kynttilä on asetettava yläkautta pohjalle asti. Häpeäkseni on tunnustettava etten selvinnyt hommasta itse vaan oli vedottava miehen sankarillisuuteen, häneltä se sitten lopulta onnistuikin. Sammuttaminen oli hankalampaa, hän heilutteli lyhtyä kunnes kynttilä kupsahti kyljelleen ja sammui. Arvatkaa olivatko lyhdyn seinät sen jälkeen kivan näköiset? Kuin kynttilä olisi riehaantunut ahtaassa lyhdyssään ja heitellyt kuumaa steariinia seinille..No, ei se mitään, lyhty on nyt sen näköinen kuin se olisi vähän jotain nähnytkin..

Kotiin hipsimme taskulamppujen valossa, syömään kakkua (kaupasta ostettu, eikä todellakaan ollut yhtä hyvä kuin itse tehty, jälleen kerran), juomaan teetä ja katsomaan Strömsö:tä. Saan siitä ohjelmasta aina valtaisan askarteluinnostuksen, joten kaivoinkin ompelukoneen esille ja aloin ommella vähän yhtä sun toista, tyttären osallistuessa omilla jutuillaan vieressä. Lopuksi istuimme keittössä koko perhe, mies piirsi ja suunnitteli veneen sisusta, minä ompelin ja tytär luki meille Pieni talo preerialla-sarjan kolmatta kirjaa. Se oli oikein kodikasta! Olemme lukeneet noita kirjoja muuten nyt iltaisin, välillä tytär lukee päivällä itsekin. Tarinat ovat niin jännittäviä että niitä lukee mielellään aikuinenkin, välillä on oikein vaikea lopettaa kun edessä on jokin jännä juonenkäänne..Suosittelen näitä kyllä kaikille, ne muistuttavat myös siitä kuinka vähän ihminen loppujen lopuksi tarvitsee ollakseen onnellinen ja tullakseen toimeen. Lukekaa yhdessä lastenne kanssa, ääneen, vaikka koko perhe! Se on katoavaa kansanperinnettä jota kannattaisi vaalia. Saatatte hämmästyä kuinka mukavaa moinen on!

Mukavaa alkavaa viikkoa! 

Résume in english: We took a walk to our fairy-stream again, this time when it was almost dark..it was a very special atmosphere, little bit difficult to move around thow..back home to eat cake and drink tea and later I was sewing with my daughter, my husband was planning the inner parts of the future boat, and a little while our daughter was reading to us from "The little house on the prairie". It was a very cosy evening!

Have a nice beginning week!

Budjettia ja luksusta..

Ääh, minä olen sitten ihan pääsemättömissä noiden pisteiden kanssa - kun ne sopivat vaan niin hyvin joka lauseen loppuun. Joudun suorastaan pakottamaan itseni etten laittaisi niitä ihan joka paikkaan. Onkohan jotakuta lukijaa jo alkanut moinen ärsyttää? Olen pahoillani, mutta todennäköisesti niitä tulee olemaan kaikkialla edelleen..ei mahda mitään, se on vaan niin minua jotenkin. Sitäpaitsi pilkut ovat kivoja, ihan noin sisustuksellisestikin..

Aika menee kuin siivillä, viikot tuntuvat ottavan sellaisia seitsemän päivän kertaloikkauksia. Haluaisin oikeastaan kirjoittaa tänne useamminkin, mutta en vaan ehdi. Tavoite on kirjoittaa ainakin kerran viikossa, joskus useammin jos on aikaa ja inspiraatiota.

Mitäpä tämä viikko sitten on tuonut tullessaan? Flunssasta toipuminen on vienyt aikaa hirveästi, edelleen minä järjestän täällä sellaisia yskimiskonsertteja että oksat pois, voimat ovat muutenkin tosi vähissä.  Tytär on onneksi jo lähes täysin terve, mitä nyt nenä menee tukkoon iltaisin joskus. Itsellä on varmaan niin huono kunto että se tekee toipumisesta hitaampaa. Tarttis tehdä jotain..

Muistatteko sen ompelukoneen josta kerroin pari postausta sitten? No, minulla ei enää ole sitä. Postilaatikkoon ilmestyi tiistaina mainos kiertävästä ompelukonekauppiaasta ja minä jäin sitä mainosta tavaamaan ja..olihan se mielessä käynyt että olisi kyllä kiva saada uudempi kone, ompelihan tuolla vanhallakin mutta se löi alalangat lyttyyn ja pakki oli edelleen hukassa joten..mukaan lähtivät äiti tekniseksi neuvokseksi ja tytär makutuomariksi ja sitten huristimme saaren toiselle laidalle (matkaa peräti 40 km). Olin ajatellut että missään nimessä en laita likoon enempää kuin 140 €, että se on kipurajana. No tietysti se myyjämokoma näytti kyllä edullisia koneita, halvin taisi olla sellainen jossa luki IKEA (en tiennytkään että heilläkin on ompelukoneita myynnissä??) mutta hän näytti myös iihanaa peruskonetta, tuliterää, hiljaista ja helppoa. Arvatkaa oliko sen jälkeen vaikea katsoa suosiollisin silmin vanhoja, kulahtaneita ja nakuttavia..Hinta kuitenkin kaatoi melkein selälleen ja itku kurkussa ajattelin että mitä minä täällä, parempi napata vanha kone kainaloon (joka oli mukana vaihtoon annettavaksi) ja painella kotiin..Mutta jotenkin siinä vaan kävi niin että tuossa se uusi, sikakallis ja ihana kone nyt nakottaa, keittiön kulmassa odottamassa että taas ommellaan. Vielä ei ole kaduttanut, vaikka toinen osa hinnasta pitää vielä maksaa. Kone on kyllä ihana, tuntuu että nyt voin ommella mitä vaan. Tosin todellisuus veti punteista vähän alemmas kun ompelin tyttärelle pehmo-norsun. Malli oli ompelukirjassa, kaavat olivat pienennettynä. En malttanut alkaa suurentamaan vaan ajattelin että tekaisen kaavan vapaalla kädellä suuremmaksi, ei kai se niin tarkkaa ole. Ehkä se sittenkin oli tarkkaa, koska nyt kun norsu on valmis, se ei juurikaan näytä kirjan mallikuvalta. Tämä on pikemminkin norsun, laiskiaisen ja muurahaiskarhun yhdistelmä. Mutta ei se haittaa, tytär rakastaa sitä! Hän täytti sen itse ja osallistui muutenkin kaikkeen mihin pystyi, leikkasi mm osan osista piirtämiäni viivoja pitkin. Lapsilla on varmaan sellainen myötäsyntyinen empatia kaikkea  rumaa kohtaan joten ehkä hän siksi pitää siitä niin..paitsi että kun menin mainitsemaan sanan ruma, hän tuohtui sydänjuuriaan myöten ja melkein huusi että "ei se ole ruma!!" Siinä voisi olla uusi bisnesidea, tehdä rumia pehmoleluja (niin anteeksi, mutta käytän nyt tuota sanaa joka tapauksessa) joille voisi osoittaa empatiaa. Sitä puuttuu muutenkin nykymaailmasta. Siis empatiaa. Otan kuvan "Pilkusta" huomenna, kun nyt olen jo kertonut sen hmm..erikoisesta ulkonäöstä, en enää ujostele niin paljon näyttää sitä. Ja tulette huomaamaan että en todellakaan ole liioitellut.

Se oli päivän luksus-osio. Nyt siihen budjettipuoleen. Kuten aiemmin on tullut ilmi, minun metsästyssilmäni on ollut jonkin aikaa säädettynä ruutu- ja raita-asentoon, varsinkin mitä tulee tyynynpäällisiin. Niinpä kun näin kirpputorilla vanhan keittiöpyyhkeen hintaan 50 senttiä..

..tartuin innokkaasti uuteen ompelumasiinaan ja tekaisin pyyhkeestä..

..tyynyliinan! En malttanut edes silittää sitä kun piti saada kuva..aukkokohtaan pitäisi vielä keksiä jotain nättiä, vaikka kanttinauharusetit tai jotain, mutta hyvin se menee noinkin, en minä ole niin kranttu. Jos olisi tilaa keittiösohvalle, sellaiselle vanhanaikaiselle, sopisi siihen oikein monta tällaista tyynyä missä olisi vaikka erilaisia ruututyynyliinoja puna-valkoväreissä..nyt tämä saa mennä muiden ruudukkaiden seuraksi tyttären leikkisohvalle.

Minä sitten rakastan erilaisia harrastuskirjoja! Yleensä lainaan niitä kirjastosta, varsinkin Sauvon kirjastolle on annettava kunniamaininta runsaan harrastuskirjavalikoiman takia, olen jo tehnyt rautalankatöitä, maalannut kivistä upeita taideteoksia, huovuttanut, takonut ja vaikka mitä - siis kirjojen kautta, en oikeasti. Nyt meillä on lainassa Västanfjärdin kirjastosta tällainen..

Ihastuttavia ideoita, todella inspiroiva kirja! Tytär löysi kirjasta ihanan paperiperhosohjeen ja päätimme sitä kokeilla. Se oli kivaa ja lopputulos aika ihana, vai mitä pidätte..

Meillä kun ei vietetä joulua eikä näin ollen ole joulukuusta, teimmekin sen sijaan tällaisen kesämännyn! Tai onko tämä perhospuu, jotenkin vähän japanilaisvaikutteinen mielestäni. Perhoset ovat kiinni ohuessa metallilangassa mitä saa askarteluliikkeistä, koristeena on myös pikkuriikkisiä helmiä. Perhosten teko on todella helppoa, laitan tähän ohjeen..

Kuva on kauhean epäselvä, en tiedä näettekö lukea..mutta jos joku haluaa tarkat ohjeet, lähettäkää kommentti niin kirjoitan sen tähän kunnolla. Tosi hyvä idea koristella esim häätila tai vaikka ihan omaksi iloksi niinkuin me teimme. Ohjeessa sanotaankin että kun on tehnyt pari perhosta, alkaa nähdä lehtien mainossivut ihan uudessa valossa. Totta on!

Meillä on olohuoneessa kaaos. Jos ei nolottaisi niin kauheasti, ottaisin kuvan ja laittaisin sen tähän. Joku kirjoitti kerran sisustuslehden palautesivulle että miksei koskaan näytetä koteja ihan luonnontilassa, että ne on aina niin stailattuja kuvausta varten. No, tervetuloa vaan kaikki toimittajat, täällä olisi yksi luonnollisessa kaaostilassa oleva koti..Minun työtilani sijaitsee olohuoneen yhdessä nurkassa, koko huone on kooltaan n 5x4 m. Joka paikassa on papereita, mappeja, sisustuslehtiä, kirjoja, nettikauppaan menossa olevia tuotteita kuvausta odottamassa, kankaita, ompelutarvikkeita, askartelutarvikkeita, ompelukone, kamera laukkuineen - no, te tajuatte. Tämän lisäksi sohvat, kirjahylly, tv, tyttären oma nurkkaus leluineen ja muine tilpehööreineen.. Jotta minulla olisi hyvä olla tarvitsen siistin ympäristön. Muuten tuntuu että katselen sekavaa mielenmaisemaa silmieni edessä. Niinpä yritän nyt epätoivoisesti keksiä miten tämä sotku saadaan edes jotenkin hallintaan. Suunnittelen työnurkkauksen seinälle hyllyjä, ostinkin tänään kirpputorilta muutaman mutta ne eivät menneet läpi miehen suodattimesta. Ja hän on kyllä oikeassa, ne ovat liian raskaat ja hallitsevat. Ääh, jotain on keksittävä..

Sain tänään postissa hyvin jännittävän paketin. Olen lisännyt nettikauppaan uuden tuoteryhmän, taidevalokuvakortit. Sain ne tänään painosta, ovat mielestäni upeita. Yritän saada ne laitettua tuonne kauppaan vielä tämän viikonlopun aikana, tervetuloa vaan tutustumaan! Sopivat niin arkeen kuin juhlaan, itselle tai ystävälle!

On taas jo yö. Täytyy mennä välillä nukkumaan että pysyy se oikea mielenmaisema järjestyksessä. Öitä!

And now a résumé in english: time is just flying away, yesterday it was last friday..we are slowly recovering from the flue, I have a horrible cough still..

I´v e bought a new sewing machine! Some weeks ago I bought one at the flea market, it was ok but some things were not working properly. So when a travelling sewing machine seller came to our island, I went with my mother and daughter to see if I could find a little bit better one..Well, I did, but the price was very much more than what I planned from the beginning. Must though admit that I love my brand new machine. It´s simple and easy and nice and good (and expensive) and now I´m happily sewing whatever! We made an softy-elephant with my daughter, though it looks more like a mix between an elephant, sloth and this "ant eating bear (didn´t find the word in the dictionary). Very funny looking, but my daughter just loves it! Maybe it´s childrens with-born empathy for ugly things..

Bought an old kitchen towel at the flea market for 50 cents (snt) and made a pillow cover out of it. Easy and nice looking after me, I happened to like these red and white check patterns! Wish we would have space for a big old kitchen sofa, I would fill it with this kind of pillows!

Found in a hobby-book a nice instruction how to make butterflys out of paper from magazines. We had  a nice time with my daughter making this summer tree (picture above), looks almost like they are really flying!

I´m sick and tired on the mess in our living-room. I have my working space in one corner and the whole room is full of paper, magazines, books, things to my webshop etc etc..I´ll try to make something about it so it would look nice and not like a map over a dizzy mind..

Got a nice package today. I´ve put a new product group to the webshop, artphotocards and today they came from the printing house. I´ll try to put them in place under this weekend, welcome to look and buy! They are very suitable as a gift or just to oneself. Remember a good friend with an old fashioned card in real paper, not only threw e-mails!

Ailahtelua ja uuden oppimista

Niin, kyllä te olette oikeassa paikassa, se on vaan taas eri näköinen..onkohan minussa jotain vikaa kun haluan vaihdella blogin ulkonäköä yhtä mittaa..tai ehkä se on minun tapani kompensoida sitä etten voi muuttaa kodin ulkonäköä niin kovin paljon enkä kovin usein, tämä on helppoa eikä maksa mitään! Tosin nyt tuntuu etten oikein löydä oman näköistä tyyliä tälle blogille sitten millään..Noita vaihtoehtoja ei ole kovin paljon taustoiksi, mistä te muut olette löytäneet hienoja taustoja? Ruusukuvan laitoin siksi että kaipasin lämmintä punaista, ja ruusut nyt vaan ovat niin ihania, ei sitä tarvitse varmasti edes perustella..Mennään tällä taas vähän aikaa, sitten taas näkee mitä seuraavaksi..Nauratti vaan oikein päivällä kun vaihtelin noita taustoja kokeeksi ihan tallennusta myöten, jos joku oli juuri silloin blogia lukemassa niin ajatteli varmaan että mitä täällä oikein tapahtuu kun koko ajan tausta ja värit ja kuvat vaihtuivat. Anteeksi jos joku tuli merisairaaksi moisesta vekslaamisesta..

Tiistaina minä ostin koneen. Ompelukoneen. Kirpputorilta. Se maksoi peräti 15 euroa. Olen itse asiassa pidemmän aikaa jo halunnut ihan oman koneen mutta ei ole ollut varaa, eikä ole vieläkään, uuteen. Mies kyllä sanoi että älä vaan osta kirppikseltä, ei niistä tiedä mitä ovat, mutta sitten päätin elää vaarallisesti vähän aikaa ja ostaa täräytin koneen kumminkin. Ajattelin että tarvitsemme tyttären kanssa jotain uutta ja mielenkiintoista kun emme päässeet sinne Raumallekaan..Joten tässä sen on..

Käyttöohje ei tullut mukana joten nyt olemme jännityksellä opetelleet mitä mistäkin napista painamalla ja vääntämällä tapahtuu..Toistaiseksi ei ole tapahtunut mitään vaarallista, tytär on kyllä hyvin varustautunut jopa mahdollisiin räjähdyksiin ja pamahduksiin (pitää sormia korvilla kun väännän uudesta nappulasta). Pakki on edelleen kadoksissa..Kun kone oli ostettu, minut täytti ihan hillitön innostus kun tajusin mitkä mahdollisuudet minulle aukenivat, porhalsin tukka putkella halpahalliin ostamaan lankaa ja nappeja (en ajatellut ommella niitä koneella mutta niitä tarvitaan muuten), yhtäkkiä koko maailma oli täynnä ihania kankaita mistä voisi tehdä vaikka mitä ihanaa..En meinannut päästä kotiin riittävän nopeasti näyttämään ostostani tyttärelle ja äidille joka oli lapsenvahtina, maltoimme sentään odottaa seuraavaan päivään ennenkuin aloitimme ompelun..

 

Olemme jo saaneet aikaiseksi kaksi neulatyynyä, tytär ompeli omansa käsin (aika hyvä saavutus 6-vuotiaalta), minä tuon pienemmän koneella - minulla on nimittäin ompelukone, jos ette vielä sitä tienneet..Enpä sanoisi tuota omaa tekelettäni nyt miksikään käsityömaailman riemuvoitoksi, kyllä ennemmin tulee mieleen ekaluokan kevätnäyttely, nolottaa oikein kun ei parempaan pysty..Minulla on niin suuret suunnitelmat mitä kaikkea aion ommella, mutta kun olin jonkun aikaa istunut koneen ääressä, muistin miksi en ole niin paljon vuosien aikana ommellut, edes äidin koneella. En kerta kaikkiaan ole YHTÄÄN kärsivällinen, ainkaan tällaisissa hommissa. Kaikki pitäisi tulla ihan HETI valmiiksi. Meinasin aina tulla ihan hulluksi kun äiti jotain minulle ompeli, kun ensin hän MIETTI tunnin, sitten hän vielä SUUNNITTELI toisen ja sitten vielä MIETTI, ompeli vähän, purki jos ei tullut hyvä ja MIETTI taas. AAARGHHH!!! Mutta hän onkin ommellut joskus ihan työkseen ja tekee todella ammattimaista jälkeä, joten ehkä kannattaisi ottaa opiksi..En nyt vielä tiedä tuleeko minusta missään vaiheessa käsityömaailman virtuoosia mutta nautin silti kun kuuntelen koneen tasaista hyrinää. Siinä äänessä on jotain kodikasta, kuin keittäisin hilloa tai säilöisin. Jotain perinaisellista, emännällistä (HIHII, nytpäs sanan keksin, miksi minulle tulee lehmä mieleen..). Joten jospa minä ajelen koneella vaikka ilman lankaa ja kangasta, saanpahan sen kodikkaan äänen. Vähän niinkuin kanelipullantuoksuinen ilmanraikastin..

Ja sitten lopuksi vielä jotain ihan muuta. Puutarhasta löytyi kaksi pientä, toisiinsa nojaavaa, kylmässä hytisevää - ruusunnuppua. Pelastin ne sisälle ja toivon niiden vielä jaksavan kukoistaa kotimme lämmössä. Ja vaikka eivät jaksaisikaan, ovat ne niin kauniit ja herkät..