Hulluutta - Galenskap

Voi hyvää päivää..eipä tämä blogiin säännöllisesti kirjoittaminen nyt oikein tainnut mennä suunnitellusti. Mutta tadaa - tänään olen ainakin jälleen täällä!! Kiva jos sinäkin olet :)

Kulunut kuukausi on mennyt enemmän tai vähemmän flunssaviiruksia vastaan taistellessa. Minä hävisin..tälläkin hetkellä köhisen ja rahisen vailla kovinkaan suuria voimavaroja mihinkään muuhun. Miten voikin tauti viedä ihmiseltä voimat niin totaalisesti?? Onneksi kotiväki on hyvinkin pystyvää hoitamaan asioita - ja onneksi mies parantui sopivasti ennen kuin minä kaaduin toistamiseen. Hänellä on muutenkin riittänyt virtaa touhuta pihalla viime päivinä..Meillä on tulossa hieman muutoksia näihin puutarhahommeleihin nimittäin.

Koko meidän perhe inhoaa liikuttavan yksimielisesti rikkaruohojen kitkemistä. Olemme muutamia vuosia puhuneet puolitosissamme laatikkoviljelystä, mutta nyt asia sai tuulta siipiensä alle. Mies on ihan tulta ja tappuraa asian puolesta ja onkin jo rakentanut pihallemme monen sorttista laatikkoa. Osassa on jo mullatkin valmiina, ei tarvitsisi kuin mennä istuttamaan  siemeniä ja taimia. Menenkin, heti kun tuolla yläsfääreissä on päätetty, että tuleeko sitä lunta vielä vai ei JA sitten kun saan voimani takaisin.

Saa nähdä mitä meidän "alapellollemme" oikein nyt sitten käy..Kaikki ne laatikot ovat nimittäin ihan terassin läheisyydessä, jotta hoitaminen ja kastelu olisi helpompaa. Normaalisti olemme istuttaneet perunat ja sipulit ja vähän muutakin tuonne alas (kuvassa näkyvä kasvimaa, joka siis muutama vuosi sitten oli noin ihanan rehevä ja hyvinvoiva). Sielläkin odottaa itse asiassa kaksi iiisoa laatikkokehystä mutta..No katsotaan. Tämä voimien vähyys on jotenkin vienyt pohjan koko puutarhahommalta tänä vuonna. Aikaisemmin tykkäsin kovasti hyötyliikunnasta, nyt en ole ihan varma mihin kykenen. Mutta ihanaa kun mies on jaksanut laittaa valmista pohjaa jo, pääsenkin sitten siihen kivoimpaan osioon. Ette muuten arvaa, miten ihanan rikkaruohottoman näköinen se laatikkomulta on, kun on ihan kaupasta ostettu. Ei yhden yhtä juolavehnää, juhuu!! Yritän saada tänne teille vähän kuvia noista laatikoista ja muustakin ajankohtaisesta, mutta nyt saatte tyytyä tähän vanhaan kuvaan. Hah, itse asiassa edes talo ei ole enää ihan tuon näköinen, sen jälkeen kun "lihoi" laajennuksen verran :D Mutta no, kuva liittyy sopivasti aiheeseen, joten siksi..

Tämän päivän kolumniteksti sopii aiheeseen kuin lihapulla mansikkahilloon. Hauskaa lukemista ja puuhakasta kevätviikonloppua kaikille teille, jotka kuokanvarteen kykenette! Kolumnitekstin löydätte tuolta ruotsinkielisen osion alapuolelta :) Ja huom! Teksti on kirjoitettu muutama vuosi sitten, jolloin kevät todellakin tuli aikaisin. Muistelkaamme sitä haikeudella..

Jaha ja..inte har det ju liksom gått så som jag hade tänkt mig med att skriva regelbundet i bloggen igen. Fattar inte varför det skall vara så svårt att hitta tid och inspiration till det? Men, idag är jag här i alla fall, roligt om ni också är det :)

Hela månaden har mer eller mindre gått till att försöka slåss mot flunssavirusar. Jag förlorade. Två stycken har jag lyckats genomgå, det senaste hänger ännu kvar. Jag har blivit av med alla mina krafter! Har knappt orkat vara uppe ens, idag har det varit lite bättre. Men allt vad trädgård heter har jag inte ägnat en tanke åt. Som tur är har min man orkat ta sig an saken lite bättre.

Vi är rörande enade om att hela familjen hatar ogräsplockande. Delvis därför har vi ett par år talat om att odla i låda. Det här året har min man fått fart på saken, han har redan byggt en del lådor. Nu funderar jag på hur det skall gå med vårt egentliga grönsaksland, som ni ser på bilden. Lådorna är nämligen lokaliserade nära terrassen, för att skötsel och vattnande skall vara lättare. Skall vi ha något alls där nere? Det återstår att se. Jag har alltid tyckt om nyttomotion, men nu vet jag inte om jag kommer att ha några krafter till det. Suck..Känns faktiskt lite ledsamt. Men, det blir säkert fint med lådorna. Skall ta lite bilder åt er snart så ser ni hur det ser ut just nu. Tills dess får ni nöja er med den här gamla bilden från några år tillbaka. Det var såå fint i trädgården då! Heh, inte ens huset ser ut sådär längre efter att vi byggde ut. Men annars passar bilden bra till temat idag. Så även kolumntexten här nedan. Ha en trevlig och flitig helg, alla ni som kan pyssla ute! Ps. Kolumntexten är skriven för några år sedan, då våren faktiskt kom ovanligt tidigt. Vi kan ju minnas med vemod..

Näinhän siinä aina käy

Joka vuosi se iskee, suunnilleen näihin aikoihin. Sille ei vaan mahda mitään. Tänä vuonna oireet ovat ehkä tavallistakin voimakkaammat, johtuen leudosta ja aikaisesta keväästä. En puhu nyt kausiflunssasta tai allergioista, vaan siitä hulluudesta. Siitä, mikä saa kuolan valumaan kaupan siemenhyllyn edessä. Siitä, mikä saa hypistelemään sateenkaaren väreissä loistavia puutarhahansikkaita. Siitä, mikä saa katsomaan silmät tapilla puutarhaohjelmia, lukemaan istutusvinkkejä lehdistä ja juoksentelemaan pitkin pihaa ja kasvimaata pää mietteliäästi kallellaan.

Talvella me suomalaiset ryömimme kukin koloihimme ja nautimme menninkäisen leppoisasta levosta. Tai no, minä ainakin nautin. Kun mahdollinen lumipeite maasta katoaa, tapahtuu kuitenkin jotain outoa. Luihimme alkaa virrata elinnesteitä ja takaraivossa alkaa askarruttaa, minne se harava tuli syksyllä viskattua. Tai siis teillä muilla tietysti kaikki työvälineet löytyvät puhdistettuina ja järjestyksessä jostain vajasta. Meillä ne sen sijaan tuntuvat vaeltavan ympäri tonttia kuin levottomat haamut. Se harava löytyy yleensä siinä vaiheessa, kun ei enää tee mieli haravoida...

Loppukesästä suunnittelen aina puhdistavani kasvimaan ja kukkatarhan vanhoista varsista ja muusta roskasta, niin että keväällä ei sitten tarvitse muuta kuin vähän höpsötellä jo puhdistettua multaa ja tuikata uudet siemenet ja taimet maahan. Vaan mitä näkyykään kun katson ikkunasta ulos? Ympäri kukkatarhaa lojuvat gladioluksen varret sinne tänne kaatuneina, kuin olisi kokonainen miekkailuarmeija karannut paikalta. Olen hulluna gladioluksiin ja istutan niitä joka vuosi kymmenittäin. Joskus ne onnistuvat hienosti, useimmin ehkä ei. Loppukesään mennessä ovat vihreät miekat pystyssä, mutta kukkiminen jää ensimmäisten hallaöiden jalkoihin. Taidan kuitenkin olla parantumaton. Jos tänä vuonna taas..

Kasvimaan rautaverkkotelineissä kiipeilevät vielä viime vuoden herneenvarret ja muutama auringonkukkakin törröttää urhoollisesti asemissaan. Perunamaalle näyttää jonkun jättimäinen olkipatja hajonneen. Se on muistutus viime vuoden kasvatuskokeilusta, joka useiden epäilijöiden soraäänistä huolimatta onnistui. Perunat kasvoivat hyvin olkikatteen alla, ilman selkääkatkaisevaa multausrumbaa. Sato tuli tosin valmiiksi vasta marraskuussa, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin. Helppo kasvatustapa kuitenkin toimi ja perunat maistuivat hyviltä. Kuinka moni viljelijä voi muuten kehuskella syövänsä uusia perunoita loppuvuodesta? Olkikatteen käyttäminen on kyllä listalla tänäkin vuonna. Joskus nimittäin kaikki meneekin vähän niinkuin Strömsössä (josta tämä idea alun perin lähti).

Suhteellisen laiskana puutarhurina olen yrittänyt kouluttaa itseäni siihen, että lähes yliluonnollista itsehillintää ilmaisten ostaisin VAIN niitä siemeniä ja taimia, jotka ihan oikeasti selviävät kovasta kohtelusta ja antavat satoakin. Silti huomaan jotenkin yhtäkkiä omistavani kassillisen kaikenkirjavia siemenpusseja. Niitäkin jotka pitää esikasvattaa ja joilta on lähes ehdoton kielto tulla meille. Ei se ole minun vikani. Minkäs minä sille mahdan että kauppamaailma tekee pusseista niin houkuttelevan näköisiä että ne on ihan pakko ostaa..Kuvan mukaan pian minunkin puutarhani pursuaa toinen toistaan kauniimpia ja eksoottisempia kukkia ja vihanneksia. Ei tarvitse kuin istuttaa millin siemen viisi kertaa eri kokoiseen ruukkuun, joissa jokaisessa on erilaista multaa, jonka jälkeen hentoja taimia juoksutetaan ulos ja sisään öin ja päivin ja...no kyllä te tiedätte.

Henkiin herääminen pitkän talven jälkeen tuntuu kuitenkin erityisen hyvälle. Aurinko lämmittää poskia, maa tuoksuu ja linnut visertävät sydämen kyllyydestä. Tuntuu ihanalta olla elossa ja rapsutella rikkaruohoja ja kuivia lehtiä hentojen tulppaaninalkujen ympäriltä.

Nautitaan nyt, arvon kanssasuomalaiset. Jaksetaan sitten taas mennä horrokseen.

Vihreän kaipuu - längtan efter grönt

Katselen ikkunasta aukeavaa maisemaa. Ihmettelen, miksi puut näyttävät jotenkin oudoilta, kunnes tajuan sen johtuvan siitä, että niiden päällä ei ole enää lunta. Se on sulanut pois!! Mäntyjen vihreä näyttää nyt jotenkin vähän pölyiseltä, kuin puuparat olisivat reissussa rähjääntyneet.
Onhan se rankkaa, talvesta selviytyminen. Mutta ainakin täällä meidän saaressa alkaa vähitellen näyttää siltä, että pahin on takanapäin. Päivällä aurinko jo suorastaan kuumottaa ja sulattaa paljaita läikkiä metsätiehen. Lintujen laulu on voimakkaan heleää, niillä on jo perheenperustaminen mielessä. Osalla ehkä jo munatkin pesässä.
Mies ja tytär kaivoivat mäkeen, lämpimään paikkaan, n. 5 m pyöreän syvennyksen. Eilen istuimme sen laidoilla yhdessä ystäväperheen kanssa ja grillasimme makkaraa. Eikä tullut edes kylmä, aurinko lämmitti niin ihanasti! Tunne oli ihana, aina vain vahvemmin voi luottaa siihen, että mennään kevättä kohti. Ei sen puoleen että olisin asiaa mitenkään epäröinyt, mutta kuitenkin..

Auringon, valon ja lämmön myötä ajatukset kääntyvät jälleen puutarhaan. Kaupan siemenhyllyihin on piilotettu voimakkaat magneetit, jotka vetävät meidän viherkaipaustamme puoleensa. Taskussa polttelevat jo hajuherneet, kehäkukat ja muutamat muutkin siemenpussit. Jos meillä olisi enemmän tilaa, perustaisin oikein taimikasvattamon lamppujen alle. Vaan eipä ole, hyvä kun itse mahdutaan. Jotain pientä vihreää kuitenkin on meilläkin keittiöön putkahtanut. Tosin näitä ei istuteta mihinkään,vaan näitä syödään. Kuka tunnistaa nämä pikkuiset?

Uskokaa tai älkää, nämä  ovat broccolin eli parsakaalin versoja. Löysin paikallisesta Agrimarketista euron pusseja (varmaan viime vuotisia) joissa oli valmiina multa ja pussillinen siemeniä, tarkoitus oli kasvattaa syötäviä versoja. Ostin myös retiisi- ja krassipussit. Nämä kaunokaiset syötiin leivän päällä. Maku oli yllättävän voimakas ja aivan selvästi saattoi tunnistaa, että kyse oli juuri parsakaalista. Alla olevan kuvan kaunokaisia meillä on aika useinkin:

Nämähän ovat tietenkin auringonkukanversoja. Ihanan makuisia salaatissa ja leivän päällä, nam! Itävät yleensä aika helposti, eikä tilaa tarvitse varata paljon. Vähän multaa vaikka kertakäyttölautaselle ja siemenet siihen ja peitto päälle joksikin aikaa. Ja sitten vettä ja valoa.
Ja jos on oikein optimisti, voi ajatella, ettei mene kauan kun näitä voisi jo istuttaa puutarhaankin :))

Jag tittar på träden utanför vårt hus och undrar varför de ser så konstiga ut. Sedan kommer jag på det: de har ju ingen snö på sig längre, den har smält bort! Träden ser lite dammigt gröna ut, som om de skulle ha varit på en lång och jobbig resa. 
Det är ju faktiskt ganska jobbigt, att överleva vintern. Nu verkar det dock, i alla fall här på vår ö, att det värsta är över. Solen nästan gassar på dagarna, bara fläckar av jord har kommit fram på vår skogsväg. Igår grillade vi med våra vänner i en "kaffegrotta" gjord av snö. Mannen och dottern grävde liksom en fördjupning i snön, ca fem meter i diameter, och så satt vi på kanterna och hade öppen eld i mitten. Det var jättemysigt och riktigt varmt, solen värmde så underbart. Fåglarna kvittrade så innerligt, de lever ett aktivt skede i sina små liv just nu.
Med solljus och värme vänds tankarna åter till trädgården. Affärernas fröhyllor har fått starka magneter under sig och vi med vår starka längtan efter grönt dras till dem. I fickorna väntar nu både luktärter, ringblommor och frön av alla de slag på att få komma ner i jorden. Om vi skulle ha gott om plats, skulle jag har satt igång med förkultivering av allt möjligt. Nu har vi inte det, vi ryms knappt själva här i vår lilla stuga. Därför måste jag hålla mig mycket till frön som kan sättas direkt i jorden. 
Annars är det en del grönt som har dykt upp i köket. Kan ni gissa vad det är för något på den första bilden? Det är faktiskt broccoli! Hittade i den lokala järnaffären små påsar med mylla och frön färdigt. Meningen är att man skall odla dessa för att äta de små skotten. Köpte också rädisa och krasse i liknande påse. Broccoliskotten åt vi på smörgåsen, de var ganska lustigt att de smakade så mycket just broccoli och inte bara grönt. 
På den andra bilden är det solrosskott. De har vi ganska ofta. De är relativt enkla att få upp, man sätter lite mylla fast på en engångstallrik, trycker ner fröna, vattnar och täcker för med något tills de kommer upp lite. Sedan är det ljust ställe som gäller. Jättegott!!
Och om man är riktigt optimistisk, kan man tänka att det tar ju inte SÅÅ lång tid innan man skulle kunna plantera dessa i trädgården också..:))

Kaksi outoa kuvaa - två konstiga bilder

Pakkanen paukkuu ihan kirjaimellisesti nurkissa. Paksut verhot on vedetty ikkunoiden eteen, vaatimattomassa puumökissä täytyy ottaa kaikki lämpö talteen. Saunan kiukaassa ja olohuoneen Tulikivi-uunissa puut räsähtelevät. Mies polkee hulluna kuntopyörällä, päivän lenkkeilyosuus kun jäi sattuneesta syystä väliin.
Iloksenne päätin laittaa tänne kaksi perin outoa kuvaa. Jaa että mikä näissä nyt sitten on outoa? No, ettekö te huomaa! Niissä on paljon vihreää, kukkivia kasveja, sulaa vettä ja aurinkoa. Niissä on myös puita, jotka ovat täynnä lehtiä, ruohoa joka tuoksuu ja paljon muistoja ihanista kesäpäivistä. Outoa niissä on se, että ne ovat - niin juuri, kesäkuvia! Eivätkö näytäkin aika eksoottisilta, näin pakkasen keskellä? Lämmintä mieltä ja kevään odotusta sinullekin!

Det är smällkallt ute, bokstavligen. Huset knakar i kylan. De tjocka gardinerna är fördragna, i vår stuga måste man ta vara på all värmen. I bastu-ugnen och Tulikivi-ugnen i vardagsrummet knastrar veden. Mannen trampar som en galning på motionscykeln, dagens motionsrunda avbokades, ni kan säkert gissa varför. 
För att glädja er satte jag in två ytterst konstiga bilder. Varför är de konstiga, undrar ni kanske? Jamen, ser ni inte? Där finns massor med grönt, blommande växter, öppet vatten och sol. Där finns också träd som är fulla med löv, doftande gräs och massor med minnen från underbara sommardagar. Konstiga är de för att de är - just det, SOMMARbilder! Visst ser de exotiska ut, så här mitt i kylan? Jag önskar dig varma tankar och håll ut - våren och sommaren ÄR på väg!!

Talviunen aika - Dags för vintersömnen

Sain tänään vihdoin aikaiseksi laittaa terassin talvikuntoon, on ollut suoranaista moukan tuuria ettei kaikki ole peittynyt lumen ja jään alle. Näköjään minulle käy ulkona samoin kuin sisällä siivotessa, eli homma leviää ja laajenee kuin pullataikina. Alun perin piti tosiaan vaan tyhjentää terassin kukkaruukut, mutta sen lisäksi saimme kolme pussia kukkisipuleita maahan tyttären kanssa, sitä ennen piti puhdistaa niille paikka. Samalla tietenkin huomasin kaikenkarvaisia rontteja, jotka joutivat kompostiin. Kesäiset gladioluksen varret vihersivät kauniisti, mietin tovin että jätänkö ne maahan. Tuntui niin pahalta vetää ne ylös, kun varren päässä nökötti nättiä kukkasipuleita. En ole oikein päässyt selville, voiko noista uusista sipuleista tulla ensi vuonna uusia gladioluksia, onko teillä jotain kokemusta asiasta? Joskus on vahingossa jäänyt joku varsi maahan ja siitä on kyllä noussut uusi varsi, mutta kukkaa ei ole tullut ja varsikin on ollut aika kitulias. Niinpä siis päädyin kiskomaan kaikki noin 40 vartta maasta..samalla muistelin ihanaa kesäistä loistoa..

Nämä ovat mielestäni niin ihania kukkia, eksoottisia ja upeita niin puutarhassa kuin maljakossakin. Ensi vuonna laitan ehdottomasti niitä taas koko puutarhan täyteen! Kuva on iso, anteeksi vaan, mutta sitä on niin mukava katsella, ehkä teistäkin. Sitä paitsi nyt tarvitaan erikoisannos väriä ja kesää, kun on niin pimeä päivä.

Minulla on tapana laittaa toukokuussa ostetut ruukkuruusut syksyllä maahan, monet niistä kukkivatkin kiitollisina vuodesta toiseen kukkapenkissä. Tänään kannoin yhtä ruukkuruusua kolme kertaa kompostiin, mutta en lopulta hennonnut heittää sitä pois. Nielin laiskuuden ja kaivoin sille kuopan, ressukka oli vieläkin reippaan vihreä ja kukki hiljattain ihanasti, jo toista kertaa samana kesänä. Kyllähän se ansaitsee vielä mahdollisuuden!

Kukkasipuleiden istuttaminen tuntui toivorikkaalta - on niin hyvä ajatella jo seuraavaa kevättä, jolloin raskas ja pimeä talvi on taas takanapäin.

Purkit ja purnukat ovat suojassa ja puutarha ja terassi siisti. Nyt ei haittaa vaikka sitä lunta jo tulisikin, kuten säätiedotuksessa  uhkailtiin..Mutta nyt - mukavaa viikonlopun jatkoa, pitäkää rakkaistanne hyvää huolta!

Idag fick jag äntligen gjort något som jag har flyttat och flyttat på..var ute hela dagen och tömde krukor och pottor som har stått på terassen, planterade tre påsar med blomsterlökar tillsammans med dottern och krafsade ihop diverse fd blommor som ståtade i blomstergården. Som vanligt blev det hela både vitt och brett som det brukar, när jag börjar med något, så nu är jag ganska färdig..

Drog upp alla ca 40 gladioler som jag planterade i våras. De hade ännu så gröna och fina blad, blev lite tveksam om jag skulle ha lämnat dem kvar. Har ni någon erfarenhet om det blir nya gladioler av de fina lökarna som sitter längst ner? De ser ju faktiskt bra ut, men när jag någon gång har lämnat någon kvar, har det bara blivit några ynka små blad och inga blommor av dessa..Kanske man borde ta loss dem och torka eller något..om det är någon som vet, berätta!!

Krukrosor som jag köpt i maj brukar jag plantera i trädgården på hösten. Idag bar jag omkring på en liten kruka och tre gånger tänkte jag slänga den i komposten, men till slut kunde jag inte, den var så grön och fin och blommade två gånger under sommaren, den senare alldeles nyligen. Svalde latheten och grävde en grop åt den, visst skall den få en chans nästa sommar att återigen blomstra! 

Det var något oerhört trösterikt i att plantera iris- och tulpanlökar. Det ger liksom en säkerhet att det kommer en ny vår snart och att den svåra och mörka vintern då är över. 

Allt är städat och klart, det gör inget om det börjar snöa, som de har lovat. Men nu, ha ett skönt veckoslut och ta väl hand om alla nära och kära!

ps. bilderna var väldigt stora idag, för jag kände att vi alla behöver en STÖRRE dos med färger och sommar i denna mörka tid..:)

Ehkä viimeiset - kanske de sista

Takana on muutama yö jolloin hallaraja on rikottu, ainakin siltä on näyttänyt aamulla. Koko syyskuun pelkäsin, että kylmyys tulisi ja veisi myöhään kukkivat ihanuudet puutarhasta, onneksi niin ei käynyt. Ehdimme iloita astereista, gladioluksista, kosmoskukista ja hajuherneistä. Terassilla kukkiin vieläkin ihana amppelikukka, jonka ostin puoleen hintaan heinäkuussa. Ilmeisesti paikka on niin suojaisa ettei kylmyys osu siihen.

Nyt alkaa puutarhassa kuitenkin näyttää siltä, että Kuningas Talvi pian saapuu. Mutta ei se haittaa, nyt siihen ajatukseen on jo sopeutunut. Vielä voi nauttia näistä viimeisistä - tältä vuodelta...

Bakom oss har vi några nätter då temperaturen har gått, om inte under noll, i alla fall mycket nära. Hela september fasade jag för att kylan skulle komma och ta död på allt som kom igång och blommade så sent. Lyckligtvis blev det inte så och vi fick njuta av astrar, gladioler, rosenskära och doftärter. På terassen blommar fortfarande en ampelblomma glatt, den köpte jag i somras för halva priset på ett växthus. Tack vare fönsterglasen är där så skyddat så den har klarat sig ännu.

Nu börjar det dock i trädgården se ut som att Kung Vinter snart är i antågande. Men det gör faktiskt ingenting, nu har man vant sig vid tanken. Ännu kan vi glädja oss åt de sista blommorna - för i år..

Syksy - Höst

Miten se nyt noin yhtäkkiä tuli? Juurihan minä puhuin uimisesta ja istuimme ulkona auringonhellimällä terassilla  juomassa teetä..sitten tuli Katia ja kaikki muuttui. Hyppäsimme koko syyskuun yli ja nyt onkin ilmeisesti lokakuu. EEIIII!!! Vielä jaksan toivoa että kaikki onkin erehdystä ja syksy jatkuu lämpimänä ja lempeänä. Vaikeaa tätä toivoa on ylläpitää kun koivusta jo lehdet leijailevat keltaisina maahan..

Vähitellen on kai aika alkaa hyvästellä kesää, suru sydämessä. Meidän puutarhassa olisi vielä paljon kukkia, asterit, gladiolukset, hajuherneet ja vielä nupullaan olevat kosmoskukat - ne huutelevat vielä että odottakaa, emme ole valmiita! Myrsky teki pahaa jälkeä ja moni uljas varsi makaa maata viistäen nurmikolla. Mutta vielä ne vain jaksavat kukkia. Toivotaan ainakin ettei tulisi hallaa vielä pitkään aikaan. Saisivat kaikki loistaa vuorollaan ennen pitkää talviunta...

Hur kom den så plötsligt? Det var ju just som jag skrev om hur vi ännu simmar och det var ju just som vi fikade på den solvarma terrassen. Sedan kom Katia och allt förändrades. Jag tror vi har hoppat över september och är inne i mörka och regniga oktober. NEEJJ!!! Jag vill inte!! Eller kanske det istället blir varmt och soligt i oktober istället, om månaderna har bytt plats?? Lite svårt är det att hålla hoppet uppe, när de gula björklöven sakta seglar ner med blåsten..

Kanske det börjar bli dags att ta farväl av sommaren, med sorg i hjärtat. Hela vår trädgård är ännu full av blommor, astrar, gladioler, doftärter..Kosmosblommorna är fulla med knoppar. Nej, vänta på oss! ropar de. Stormen gjorde illa, långa stolta stjälkar ligger på marken. Jag önskar innerligt att det i alla fall inte skall bli frost, kanske hinner de alla blomma ännu. Innan det är dags för den långa vintersömnen.

Tunteita ja tuoksuja - dofter och känslor

Ilmassa tuntuu pientä viileyttä, öisin on mukavaa käpertyä lämpimän peiton alle. En millään haluaisi että syksy vielä tulisi, mutta vääjäämättä menemme sitä kohti. Ehkä pitkän sairastamisjakson takia tuntuu nyt, ettei kesä ollut oikein onnistunut. Tai oli mutta meni jotenkin ohi ilman että ehdin sitä oikein tuntea. Siksi nyt tuntuu niin erikoisen haikealta.

Tosin eihän tämä nyt vielä tähän loppunut. Puutarhassa tapahtuu jatkuvasti. Kasvimaalla papu tekee kukkaa kovaa vauhtia ja minä odotan vesi kielellä, koska päästään syömään. Suorastaan himoitsen vihreitä pitkiä papuja, ne ovat niin ihania!! Hassua kyllä, yhden ainoan kerran olen onnistunut papuja kasvattamaan kunnolla, niitä tuli niin paljon että kannoimme joka päivä muovikassilla satoa sisälle. Sen koommin en ole onnistunut, enkä tajua mistä se johtuu..Joka vuosi kuitenkin yritän. Tänä vuonna saamme varmasti muutaman pavun, hurraa!!! Otan sitten kuvan kunhan valmistuvat..:)

Ihmettelimme tänään äitini kanssa, mitä oikein tapahtui kukkapuutarhoillemme. Olosuhteet ovat olleet lähes täydelliset, lämpöä ja vettä vuorotellen. Silti kaikki tuntuu kukkineen ohi ikäänkuin salaa. Minun pienessä "ranskalaisessa tarhassani" kukkivat vain laventelit ja poimulehdet ja rikkaruohot. Asterin taimet kasvavat ja kukkivat varmasti jossain vaiheessa, kunhan hoksaavat. Gladioluksia istutin yli kolmekymmentä, nekin ovat tehneet jo komeat "miekat" mutta kukkavanoja tässä odottelen. Jatkuvat kovat sadekuurot paiskovat noita komeita miekkoja maahan, se on harmillista. Toivotaan että kukat osaavat tulla esille vaikka makuuasennossa..

Minua stressaa kun tuo kukkatarha on vähän liiankin boheemin näköinen, keskellä on kivetty käytävä joka on nyt täysin rikkakasvien alla. Voimat eivät ole riittäneet vielä sinne asti. Jos istun terassilla, näen koko tekemättömän homman ja se tekee rentoutumisen melkein mahdottomaksi. Äääh..

Kasvihuoneen alemyynnistä ostetut yrtit ja kukat voivat kaikki hyvin, tässä näette mintun. Se oli pienessä istutusruukussa venähtänyt metrin pituiseksi ilmajuurineen päivineen, etsi raukka uutta kotia ilmojen halki. Leikkasin sen kovalla kädellä aika pieneksi ja pistin kaikki "hännät" kuivamaan. Minttu kiitti ja kasvaa nyt rehevänä ja runsaana. Lähellä on basilikaa ja timjamia. On ihanaa iltasella ohi kulkiessa kädellä pyyhkäistä näitä, ilmoille kiemurtelee hurmaava tuoksu. Siihen päälle vielä tuoksuherneen huumaavan makea parfyymi.

Tässä myös yksi uusista tulokkaista, roikkuköynnösbegoniamikälie, nimi unohtui..jaksavat kukkia ja kukkia..jatkuvana ihmetyksen aiheena on, että onko kukassa sekä kerrattuja että yksinkertaisia kukkia, vai muuttuvatko yksinkertaiset kasvaessaan kerratuiksi?? Pitänee majoittua kukan viereen, valita yksi yksilö ja tuijottaa sitä herkeämättä. Sittenpähän tiedän, tapahtuuko jonkinasteinen metamorfoosi vai ei.

Tätä herkkää kukkijaa ei huomaa ellei katso tarkkaan, se kun on jäänyt vähän varjoon ja kasvinkumppanitkin ovat noin tummia. Ehkä pitäisi harkita siirtoa valoon. Toisaalta, kukka on niin herkkä ja haikea juuri tuossa. Vähän kuin tarhurinsa mieli. Ainakin välillä.

Vare sig man vill det eller inte, börjar det anas höst i luften. I år tycker jag att det känns jobbigt, kanske för att en stor del av sommaren gick i krassliga tecken för mig. Jag har liksom inte känt av sommaren ordentligt. Önskar jag fick ta lite i repris, och i bättre skick nu..

Men hör ni, inte är det ju slut ännu! I grönsakslandet håller bönorna på och blommar, jag längtar såå efter att få äta färdiga långa gröna bönor. Jag bara älskar dem!! Ett år lyckades jag perfekt med bönodlingen, det kom plastkasse efter plastkasse, till slut visste vi inte vart vi skulle göra av med dem. Sedan dess har jag inte lyckats och jag fattar inte varför?? Ändå fortsätter jag med försöken varenda år. Snart får vi i alla fall bönor till en måltid tror jag, hurraa!!!

Idag undrade vi med mamma, vad som egentligen hände med våra blomsterträdgårdar. Det har ju varit perfekta förhållanden med både sol och vatten. Ändå har allt blommat liksom lite i smyg. Just nu är det bara daggkåpa, gamla lavendelblommor och ogräs som blommar hos oss. Jag blir jättestressad för ogräset, det håller på att ta över alltihop..astrarna blommar snart bara de kommer ihåg att de skall göra så, likaså ser jag framemot de trettio (!) gladiolerna som jag planterade i våras. Visserligen tror jag inte att så många kommit upp, men en hel del är det. Det har regnat så hårt att några har lagt sig, hoppas blomstjälken hittar ut även i liggande ställning..

Blommorna och örterna jag köpte på rea mår alla jättebra, på bilden har ni mynta. Klippte ner den kraftigt då den hade vuxit så konstigt, var en meter lång med luftrötter och allt. Myntan suckade lyckligt och tackade genom att nu vara frodig och fin. Bredvid har jag en gammal balja med timjam och basilika. Vilken njutning att gå förbi och röra örterna i kvällstimmen. Dofterna blandas med luktärternas söta parfym. Mmm..

Den röda hängbegonian (eller vad det nu hette) blommar och blommar. Försöker klura ut om det finns två former av blommor, enkla och dubbla i samma kruka, eller om de enkla blir till dubbla när de växer till sig. Måste säkert sätta mig bredvid och stirra på en av blommorna, så får jag veta..

Den mörka klematisen syns bara om man kommer ihåg att titta efter. Skulle säkert komma bättre till sin rätt på något ljusade ställe. Men den är så melankolisk och skör på något vis just här, lite som jag, i alla fall då och då..

Sateen jälkeen - Efter regnet

Isoa saartamme jytisytti kunnon kesäukkonen useamman tunnin ajan tänään, vettä tuli myös kuin saavista kaatamalla. Onneksi en ryhtynyt eilen illalla kastelemaan kasvimaata, kuten hetken harkitsin tekeväni..

Sateen ja ukkosen jälkeen ilma ei ollut raikas vaan hyvin lämmin ja höyryävä, kuin olisimme yhtäkkiä joutuneet jättimäiseen kasvihuoneeseen..

Vår stora ö skakades om rejält av ett riktigt åskväder med massor av vatten till. Vilken tur att jag inte började vattna i går kväll som jag hade tänkt..

Efter regnet var luften tung och fuktig, som man skulle ha befunnit sig i  ett jättelikt växthus..

 

 

 

 

Ei aina käy niin - Det blir inte alltid som man tänkt sig

Mitä voi tehdä kun mieli on maassa, ilmanpaine on maassa ja - niin vähän kaikki muukin? No, sitä voi vaikka..
Vad kan man göra när både lufttrycket, en själv och det mesta känns nere? Jo, man kan till exempel..

Nauraa höpsön koiran toilailuille..skratta åt hundens galna åtaganden..

Nauttia auringon iloisesta leikistä veden pinnalla..njuta av solens glada lek på vattenytan..

 

Kierrellä ihmettelemässä vanhoja ovia ja ikkunoita..gå runt och titta och förundras över gamla dörrar och fönster..

Ihastella Suuren Puutarhurin viljelyksiä..beundra Den Store Trädgårdsmästarens planteringar..

Iloita lapsen vesiriemuista..glädjas åt barnets vattenglädje..

 

Tai tehdä yöllisen retken puutarhaan, jääräpäisesti kuvaten ilman jalustaa ja nauttien kaikesta ihastuttavasta joka putkahtelee näkyviin siellä täällä..göra en nattlig utflykt till den egna trädgården, ta bilder utan stativ (som inte blir så tydliga) och glädjas över allt smått och gott som dyker upp här och var.

Kun kaiken tuon on tehnyt, onkin jo vähän parempi mieli. 

När man gjort allt det där, känner man sig redan lite bättre.

Mukavaa viikonloppua! - Trevligt veckoslut! 

 

Hetki sininen - blå blå ögonblick

Mitä kaikkea sinistä voikaan puutarhasta löytyä..(klikkaa kuvaa niin näet vielä paremmin)

Vad mycket blått man kan hitta i trädgården just nu..(klicka på bilden så ser du ännu bättre)

Yö puutarhassa - natt i trädgården

Päivät ovat olleet tukahduttavan helteisiä, kaikki ovat varmaan sen huomanneet. Vaikka en totisesti ole mikään aamuvirkku, olen raahautunut sängystä klo 7 aamulla ja hiippaillut puutarhaan, muuten olisi kyllä kaikki hommat jääneet tekemättä. Se onkin ollut ihan mukavaa, kun aamiaiskutsu käy klo 9, on päivän hommat jo tehty ja voi siirtyä sisätöihin. Ompelukone on surrannut sisällä viileässä, antaa ulkona porottaa!

Illalla klo 23 alkaa ilma taas olla siedettävä, mutta sitten kiusana ovat hyttyset. Meille niitä on ilmestynyt sankoin joukoin, kiukkuisiakin ovat, eivät kysy lupaa syödäkseen. Jos teillä jollakulla on joku patenttimenetelmä pitää hyttyset poissa pistoetäisyydeltä, kertokaa ihmeessä!

Illan viileys houkutteli tyttären ja minut ulos kuvaamaan. Tässä teille siis, alkuyötä meidän puutarhassamme:

 

Uttrycket "att ha det hett om öronen" har utan tvivel fått en helt ny innebörd de senaste dagarna. Det har ju faktiskt varit hett både om öron och andra delar, det ha vi säkert alla märkt. Jag, som absolut inte är morgonpigg, har tvingat mig själv upp från sängen kl 7 för att jobba två timmar i trädgården, annars hade precis allt blivit ogjort. Har dock upptäckt att det har varit riktigt skönt, när frukostklockan ringer vid niotiden, är utearbetet färdigt och jag kan vara inne och sy när det är som varmast. Låt det gassa utanför, inne är det svalt och skönt!

Kl 23 börjar det igen bli skönt ute, men då är myggorna på hugget. Ojoj vad de är arga och sticks utan att fråga om lov..om någon av er vet något bra knep för att hålla myggor borta, berätta! Här skulle vi behöva lite goda råd..

Igår lockade den "svala" kvällsluften ut mig och dottern på en liten fotosafari i trädgården. Så här ovan, bilder från vår nattliga trädgård en varm sommarkväll!

Lisää sinistä - mera blått

Käytiinpä taas muutama päivä sitten Taalintehtaalla, siellä tulee näköjään aina kuvattua kännykkäkameralla. Päätettiin tyttären kanssa, että tullaan pian fotosafarille, siellä kun on niin paljon kiinnostavaa kuvattavaa. Tullaan ajan kanssa ja otetaan eväätkin mukaan.

Oltiin kurvaamassa kirjaston pihasta maantielle, kun silmään osui jotain ihanaa..

Ihania skilloja!! Kokonainen matto!! Tahtoo samanlaisen!!!

Illalla tytär keräsi kimpun meidän omasta kukkapenkistä - ja löytyyhän sieltäkin jo vaikka mitä sinistä..

Pienen tytön tarkat silmät löysivät vieri vieressä kasvavat kolme eri sinistä kukkaa. Hassua, itse olin huomannut niistä vain kaksi..

Mutta kyllä minä niitä skillojakin joskus vielä hankin koko matollisen..

(ps. kannattaa klikata tuota skilla-kuvaa niin matto tulee suuremmaksi..)

Så var vi till Dalsbruk igen, där fotograferar jag tydligen med mobilkameran..bestämde med dottern att vi skall åka dit en dag på fotosafari, det finns så mycket roligt och intressant att fotografera. Matsäck skall vi ta med också..

Vi skulle just köra ut från bibliotekets parkering när vi fick syn på något underbart..en hel matta med scillor, som ett blått hav! Ljuvligt, underbart, VILL HA!!!

På kvällen plockade dottern en bukett från vår egen  trädgård, och se, det fanns en hel del blått där också. Hela tre olika sorter hittade hon, de växer så inpå varandra att jag hade bara sett två av dem. 

Men en sådan där scillamatta, det skall jag ha, någon gång...

(ps. klicka gärna på scilla-bilden så blir mattan ännu större..)

Kevätpuketti - vårbukett

Yksi suurimmista syistä siihen, että puutarhassani on kukkia, on se, että voin kerätä niitä sisälle maljakkoon. Se on vain niin ihanaa, poimia pieni puketti siitä mitä milloinkin on saatavilla; narsisseja, tulppaaneja, pioneja, ruusuja, astereita, auringonkukkia, kehäkukkia........Siksipä olinkin niin ihastuksissani, kun totesin kukkaiskauden jälleen alkaneeksi.

Nuo siniset kukkaset ovat kevään ensimmäisiä kukkijoita, jos jollakin on nimi tiedossa, kertokaa ihmeessä! Mininarsissit ovat eräs jonain alkutalvena sisällä kukkinut sipulinippu, jonka sain pysymään sen verran hengissä, että istutin sen keväällä maahan. Ja tänä keväänä maasta putkahtivat nämä iloiset keltaiset, vartta niillä tosin on vain kymmenisen senttiä, ilmeisesti kasvupaikka ei ole maailman paras..Harmittaa kun en yleensä saa noita sipuleita pidettyä hyvänä ulosistuttamiseen asti, ovat yleensä ihan kuivia tai mädäntyneitä sitten kun voisi maahan laittaa. Ja meillä kun ei ole kellaria eikä muuta hyvää viileää paikkaa missä olisi joutilasta tilaa. Muuten olen ihan innoissani, kun onnistun kierrättämään kukkasipulit niin että kukkivat ulkonakin! Se on kunnon ekoilua mielestäni!

Ateljeen nurkasta löysin paikan, johon olen kasannut amppeleita joissa itävät tuoksuherneet, sellaiset joita en ole ennen nähnyt. Kasvavat amppelissa sellaiseksi pörröiseksi palloksi joka on täynnä kukkia. Onneksi tuli säästettyä viime vuonna yksivuotisien amppelikukkien muoviamppelit, sai valmiiksi laitettua siemenet niihin. Tuoksuherne on muuten yksi ehdottomista suosikeistani, se tuoksuu niin ihanasti. Toinen on kreikanleukoija, tunnen melkein tuoksun jo nenässäni, lämpimässä kesäillassa..

Vaan hups, takaisin todellisuuteen - eilen oli ulkona +5 astetta...suunta on kuitenkin oikea, ja koivuissa on jo suuret hiirenkorvat. Ja linssiluteitakin on jo liikkeellä..

En viktig anledning till att jag har blommor i min trädgård är att jag vill kunna ta in små buketter och sätta i vas. Det är bara så härligt, att ta in några narcisser, tulpaner, pioner, rosor, solrosor, astrar, ringblommor, gladioler, ja vilka som nu finns tillgängliga.

Jag är jättedålig på blomnamn på svenska, i vissa fall också på finska..:) De blå i den silvriga gräddskålen är de allra första som blommar i min trädgård, om någon vet vad de heter så berätta! De små gula var en sådan där kruka som jag köpte någon vår för att ha inomhus, sedan lyckades jag hålla lökarna i så gott skick att jag kunde plantera ut dem senare på våren. Och nu blommar de första gången! Korta är de, med en längd på ca 10 cm, men jag är så glad för dem! Det är så härlig recycling när man får krukblommor att fortsätta blomma ute i trädgården! 

Annars brukar jag inte lyckas med det, att flytta ut blomlökarna. De brukar torka eller multna ihjäl innan det är dags att gräva ner dem ute..vi har inte heller riktigt någon bra plats att förvara dom på, sådär lagom svalt, som en källare eller något.

Hittade dock en liten hörna i ateljén dit jag släpade en uppsättning plastamplar med planterade luktärtsfrön i. Det är en sort som jag inte har sett förut, växer just i ampel och bildar liksom en boll med blommor. Oj vad det skall dofta gott på terrassen med luktärtsamplarna hängade här och var..mmm..Till min stora förvåning grodde fröna ganska snabbt, det fanns många gröna "kutryggar" som blivit synliga..hurraa!!!

Luktärten är en utav mina absoluta favoriter i trädgården, just för den goda doftens skull. En annan är lövkojan, jag kan riktigt känna doften i den ljumma sommarkvällen..

Men nu tillbaka till verkligheten - igår hade vi +5 grader. Ändå går det i rätt riktning, björkarna har redan stora musöron..Och även linslusen är på framfart..

Terassi on auki! - Terrassen har öppnat!

Tiedän, tiedän, on oikeastaan aika kuivakkaa alkaa päivän postaus säästä...mutta nyt ei voi muuta, jotain siitä on sanottava..eilen olimme sopineet ystäviemme kanssa että tulevat terassikahville, tarkoitus oli saada se sen verran järjestykseen keinuineen ym pehmusteineen että siellä voisi kahvitella. Aamulla taivas oli paksun pilvivaipan verhoama. Sitten alkoi tuulla ja sataa vettä. Jaaha. Piti alkaa miettiä sisälle siirtymistä...meillä on sen verran pieni talo, että kesällä on ihanaa kestitä vieraita terassilla, sinne kun mahtuu huomattavasti väljemmin. Harmitti, oli luvattu kaunista säätä. Nostettiin kuitenkin pehmusteet säkeissä terassille odottamaan, optimistia kun ei kuulemma laiteta (minne, se on jäänyt epäselväksi). Noin viisi minuuttia ennen kuin vieraat tulivat, kaikki pilvet katosivat, aurinko ryömi esiin ja - simsalabim, päivä muuttui upeaksi, lämpimäksi melkein kesäpäiväksi!

Haa, olen kuullut että aprillisää voi olla vaihtelevainen, tulipa todistettua sekin taas..

Tänään onkin sitten nautittu ihan koko päivä upeasta paisteesta. Aamulla oli tosin vadissa jäätä, jotta ei totuus unohtuisi. Mutta eipä se talvi enää pysty nujertamaan tuota taivaallista lämmityskamiinaa, joka hohkaa palttoon vähän jokamiehen ja -naisen päältä! Ja nyt on siis tosiaan vasta HUHTIKUU!!! Tässä teille lämpöisiä tunnelmia meidän pihalta, viisi minuuttia sitten..mukavaa viikonlopun jatkoa!

Jag vet, det är ju ganska torrt att börja med att tala om vädret, men nu måste jag bara göra det..vi hade bestämt med våra vänner igår att de skulle komma till oss på "terrasskaffe". Som ni vet så har vi ju ett väldigt litet hus och därför är det extra skönt på sommaren när man kan fika tillsammans ute istället, där finns liksom mera plats. På morgonen var det jättemulet, och efter några timmar började det duggregna. Vi hade redan tagit ner gungan och alla diverse kuddar och plädar för att göra det riktigt skönt, solparasollet var redan på plats. Det började blåsa kallt, så där stod de svarta säckarna med terrasstillbehör och såg dumma ut. Det kändes trist, nu måste vi i alla fall sitta inne..

Fem minuter innan gästerna skulle komma, försvann plötsligt alla moln, solen kröp fram och - simsalabim! Dagen hade förvandlats till en solig och varm nästan sommardag! Det blev alltså pannkakor och kaffe på terrassen i alla fall, det var så skönt! Solen värmde och fåglarna sjöng och humlorna surrade..suck..

Idag har vi fått njuta av solsken hela dagen. Dock var det faktiskt lite is i ett tvättfat ute i morse, bara så att vi inte helt skall glömma att det ju faktiskt bara är APRIL ännu!! Men men, vintern har ingen kraft kvar, den får nog ge sig nu och komma tillbaka - ja, om ett oräkneligt antal månader..

Ovan lite stämningsbilder från oss, tagna för sådär fem minuter sedan..ha ett fortsatt härligt veckoslut!

Valoa myrskyn jälkeen - ljus efter stormen

Herra Flunssa on tullut meille taas kyläilemään. Ensin sairastin minä, perjantaina alkoi tytär valittaa kipeää kurkkua. Viime yönä kuume nousi hänellä korkeammalle kuin milloinkaan, pelkäsin ja soitin jo sairaalaankin. Yöstä kuitenkin selvittiin kuumelääkkeiden avulla, tosin nukkumaan päästiin vasta klo 3 aamulla. Nyt silmät harittavat pahanlaisesti..silti tuntuu että aurinko paistaa vähän lämpimämmin kuin eilen, tytär on kuumeeton (tosin nyt on vuorossa nuha- ja yskävaihe) ja alkaa olla enemmän oma iloinen itsensä.

Kävelin mutkan puutarhassa. Mitä sieltä löytyikään?

 

Miten lohdullinen näky tämä onkaan, elämä voittaa taas pitkän talven jälkeen!

Entä mitä merkittävää tässä kuvassa on? Terassin lattia näkyy!! Se ei ole näkynyt moneen kuukauteen!!
Ehkä tästä kuitenkin selvitään hengissä..

Herr Flunssa är på besök hos oss. Först var jag sjuk en vecka, i fredags började dottern klaga över ont i halsen. I natt var febern högre än hon någonsin haft förut, jag var så rädd att jag ringde till sjukhuset. Natten genomleds sedan med hjälp av värkmedicin, sov gjorde vi dock inte förrän kl 3 på morgonen..Nu är jag otroligt trött. Ändå känns det som om solen skiner lite klarare, dottern är nästan feberfri, har övergått till host- och snuvfasen. Är ändå mera lik sig själv, den glada lilla lärkan. 

Tog en liten tur ut i trädgården. Det knoppas!! Vilken trösterik syn, livet vinner efter all denna snö! Och tänk, terassgolvet syns, den har vi inte sett till på flera månader!! 
Kanske vi klarar oss levande igenom i alla fall..

Oranssia ja vihreää - orange och grönt

Mikähän se tämä mahtaisi olla..

Ei, ei se ole tulppaani vaikka siltä vähän tässä näyttääkin..

Kullero? Ei, ei sekään, vaikka sitäkin vähän muistuttaa..tai itse asiassa onhan se, samaa sukua..

Nyt alkaa näyttää tutulta..

Kas, leinikkihän se oli, tuo ihana kevään kukkanen! Ja sen takana näkyy..

Kyllä, ovat ne, koivunlehtiä nimittäin. Sisälle tuotuja parisen viikkoa sitten, lempeän lämmön esille houkuttelemia.

Mukavaa sunnuntaita!

Är det en tulpan? Nej, fast det liknar en ganska mycket..En smörboll då? Nää, eller ja, en släkting är det ju faktiskt..Jamen nu ser jag, det är ju ranunkel! Och bakom dem - små gröna härliga björklöv, intagna för två veckor sedan, framlockade av den ljuva värmen från spisen..

Ha en skön söndag!