Piiloon - i gömslet

Minulla on menossa hitaasti mutta vakaasti etenevä projekti. Kuten aiemmin jo valittelin, meillä on olohuoneessa niin monta toimintoa yhtä aikaa, että sotkua tulee, ihan päivittäin, eivätkä tavarat tahdo oikein pysyä järjestyksessä. Siispä olen vähitellen yrittänyt haihduttaa kamppeita, yksi tapa on ollut viedä niitä kirpputorille. Tämä on tietysti vähän hankalaa, koska melkein kaikkea voi käyttää uudestaan. Täytyy siis tarkkaan harkita, onko jonkin pois antaminen tai myyminen järkevää, jos hetikohta tarvitsee kyseistä materiaalia tai kangasta tai muuta kuitenkin..

Joskus minullakin tapahtuu niin sanottuja neronleimauksia, ja yksi niistä koski vintissä lojuvaa aarrearkkua, joka aiemmin oli tyttären lelukätkönä. Minulla on sekalainen läjä kuteita, siis en nyt tarkoita vaatteita vaan matonkuteita eri materiaaleista, niistä syntyy koreja ja mattoja virkaten. Samoin on jonkin verran lankoja ilmestynyt nurkkiin, niistä kun on kiva aina jotain väsätä. Mietin, voisiko nämä kaksi asiaa jotenkin esitellä toisilleen, siis arkun ja kuteet?  Ikeasta hommasin pyörät arkun alle että on kevyempi siirrellä siivousta ajatellen ja - a perfect match:hän siitä syntyi!

Arkun on joku rakastava isä tai isoisä tehnyt ja koristellut parhaan taitonsa mukaan, ei tämä ole arvokasta antiikkia mutta ei tarvitsekaan! Ja hyvin toimii!

Huoneen toisessa laidassa on ollut sekalainen nyssykkä- ja pussukkakokoelma, jossa olen säilyttänyt kankaitani, ne ovat olleet oikein pahan mielen aiheuttajia kun niin sotkuisilta näyttävät..Ikeasta löytyi apu tähänkin ongelmaan. Ensin ajattelin hankkia avonaisen hyllyn, johon järjestäisin kankaat väreittäin siististi. Löysinkin sopivan yksilön, mutta kun menin sitä Ikean varastosta hakemaan ja tartuin päästä kiinni, totesin, että jos kuitenkin unohdetaan tämä vaihtoehto. Hylly painoi pienen elefantin verran eikä minulla ollut mukana ketään roikkumaan toiseen päähän..Siispä oli keksittävä jotain kevyempää. Kahdeksan kappaletta pahvista säilytyslaatikkoa lennähti kevyesti auton kyytiin ja kotona sitten sortteerasin retrot, farkut, pellavat ynnä muut siististi omiin laatikoihinsa.

Ensin ajattelin että voi kääk, kuosi on liian hallitseva, tuntui että ne laatikot täyttivät ihan KOKO huoneen..mutta onneksi niihin on nyt jo tottunut. Olen ommellut viime päivinä ahkerasti, joten huomattu on, ettei se hyvä järjestys kyllä oikein säily laatikoissakaan..kaiken lisäksi pohjat pitäisi vahvistaa, yhden laatikon pohja jo aukesi nostaessa ja kankaat valuivat lattialle sekalaiseen kasaan..Voisiko moinen johtua siitä, että laatikot ovat hyvin, hmm..täynnä??

Ehkä laatikoiden sisukset hieman tässä vajenevat, ompelukone nimittäin surisee nyt päivittäin. Jaa miksi? No ihan siksi, että varasin pari päivää sitten itselleni paikan Syöpäyhdistyksen suurmyyjäisistä, pidetään Turun messukeskuksessa 4.12 klo 11-18. Eli kaikki jotka vaan kynnelle kykenette, sinne sitten ostoksille! Minut löytää myyntipaikalta 221+222. Tästä vielä muistuttelen sitten lähempänä, mutta laittakaahan asia korvan taakse jo nyt!

Jaaha, takaisin sorvin ääreen. Mukavaa keskiviikon jatkoa!

Sakta men säkert bearbetar jag de irriterande högarna i vardagsrummet, som hittills gett mig både huvudvärk och nästan gråa hår, det är ju så hiskeligt rörigt här heeela tiden..Blev träffad av en snilleblixt (ja hör ni, det händer faktiskt ibland här också!) och släpade ner dotterns gamla skattkista, skaffade fyra hjul från Ikea (och bad min snälla man att hjälpa mig lite) och vips, hade jag fått ett utomordentligt ställe till alla mina mattrasor och garn, båda virkas det allt möjligt av. Fint blev det och fungerar också jättebra, dessutom ser det mycket trevligare ut än många små korgar och kassar..

Ikea blev räddningen också till alla mina tygförvaringsproblem. Hittade först en öppen hylla som jag tänkte rada upp tygerna i, skulle ha färgkodat dem och vikt dem fint, såg i en tidning hur någon hade gjort det så, det var jättefint. Denna plan gick dock i stöpet då jag kom fram till hyllpaketet på Ikea-lagret och tog tag i hyllskrället för att lyfta den till min kärra.  Den rörde sig inte en millimeter, tung som en elefant..Eftersom jag inte hade någon stark karl med mig den gången, fick det bli en lite lättare variant. Åtta förvaringslådor i papp slängdes alltså lätt in i bilen och så sorterade jag alla mina tyger fint. Retro, jeans, linne, vitt, mönstrat osv..Nu märker jag dock att ordningen inte är särskilt lätt att hålla så här heller, när jag håller på och syr så gräver jag i lådorna hejvilt och därmed är det ajöss med ordning och reda. Dessutom borde lådorna tejpas, botten vill gärna gå upp och allt faller i golvet. Kan det bero på att lådorna är ganska..öhh, fulla??

Symaskinen går nu alla kvällar, har nämligen bokat mig en försäljningsplats på finska Cancerfondens stora försäljnings"happening" (ja vad heter det, - basar?)  i Åbo mässcenter 4.12 kl 11-18. Jag kommer att finnas på platserna 221+222, hoppas ni kommer och hälsar på mig och gör fina fynd! 

Jaha, nu åter till svarven..ha en skön onsdag!

Tadaa!

No niin - nyt niitä saa..mikäs mainos se nyt olikaan, oliko se se jaffa..no nyt kyseessä on kuitenkin..Retropearls by Laura! Näille löytyy ihan oma tuoteryhmä tuolta nettikaupasta, "retroa ja nostalgiaa"-otsikon alta. Mainitsin aikaisemmin että näillä helmillä on kiinnostava historia, kerron sen nyt tässä:


Olipa kerran, noin 30 vuotta sitten, nuori pari joka halusi perustaa pienen yrityksen. He ostivat sorvattuja koivuhelmiä, värjäsivät, maalasivat ja lakkasivat niitä suurella vaivalla ja tekivät kaulanauhoja ja hiuspampuloita. Heidän pikkuinen tyttönsä hääri mukana, auttelikin pienissä askareissa.

Aika kului, yritys vaihtui muihin töihin. Pikku tyttökin kasvoi aikuiseksi, perusti oman perheen - ja oman yrityksen. Eräänä päivänä hän teki upean löydön ullakon kätköistä; pussissa ihania helmiä, edelleenkin yhtä kiiltäviä ja ihanan värisiä kuin silloin kauan sitten, niin huolella ne oli tehty ettei ajan hammas niihin ollut pystynyt. Tytär päätti tehdä löydöstään jotain, näiden helmien oli aika päästä pois piilostaan, ihmisten iloksi. Näin syntyi Retropearls by Laura -sillä sitähän nämä todella ovat, retrohelmiä, 70-luvulla syntyneitä.

Tuntuu jotenkin ihanalta antaa jatkumo jollekin joka sai alkunsa yli 30 vuotta sitten, tämä on todellakin kierrätystä ihanimmillaan!  Olen ehtinyt tehdä noita kaulanauhoja vasta muutaman mutta lisää tulee koko ajan, niin kauan kuin noita helmiä vain riittää, eihän niitä rajattomasti ole..

 

Oikeiden kuvauspaikkojen löytäminen on muuten aika haastavaa puuhaa, mutta hyvin mielenkiintoista. Paljon uutta olen minäkin saanut oppia tässä nettikaupan pitoaikana..Kuka tietää jos minussakin asuu pieni asetelmakuvaaja..toivottavasti! Koko päivä meni tänään juuri kuvatessa ja kuvia käsitellessä, uusia löytöjä tuonne kauppaan kuvasin, yritän lähipäivinä ehtiä laittamaan niitä esille myös. Muun muassa sinne kirjaosastolle on tulossa mielenkiintoisia ja ihania juttuja! Heips, kuullaan taas!

Retroilusta

Höh..minun oli tarkoitus alkaa tehdä töitä kun istahdin tähän koneen ääreen, mutta sitten eksyin tietysti lukemaan kaikkia ihania blogeja ja sitten tuli inspiraatio kirjoittaa itsekin joten..Täytyy syöttää niitä taidevalokuvia nettikauppaan sitten vaikka huomenna..

Luen muuten ihan kateellisena kun muiden blogeissa annetaan niin paljon kommentteja, saapa nähdä koska minä saan kommentoivia lukijoita! Olisi tosi kiva kuulla teidänkin ajatuksia, koska teitä tuon laskurin mukaan kuitenkin on siellä jossain. No, eihän se ole pakollista, kiva kun tulette ja luette näitä minun höpinöitäni ihan "äänetikin"!

Niin, siitä retroilusta..Se on aika jännä juttu se..Miksi se on niin "in"? Itse olen ajatellut että ne jotka olivat lapsia joskus 60-70-luvulla, ovat  nyt aikuisia ja laittavat kotia, ja jotain siinä lapsuusajassa on sellaista että siitä haluaisi palasen takaisin. Itse muistan 70-luvun puolenvälin aika huolettomana aikana, en ollut ihan vielä koulussa, vanhemmat työskentelivät kotona ja asuimme maalla. Sai nukkua pitkään jos nukutti, seikkailla isän kanssa sienimetsässä..Talvi-iltana kolattiin lunta pihalla hämärässä, isosta keittiön ikkunasta kajasti valoa lumiselle pihalle, sisällä äiti paistoi lättyjä..Miten sellaiset tunnelmat voi vieläkin muistaa  niin elävästi, onhan siitä sentään jo 35 vuotta! Tai kun käytiin lauantaisaunassa, meidän sauna oli eri rakennuksessa joten sinne ja sieltä pois kuljettiin (lapsen mielestä) pitkä matka. Muistan vielä miltä tuntui tulla "sauna-kuumana" ulos raikkaaseen iltahämärään, isä kantoi minut kotiin ja sisällä odotti kaalipata joka oli muhinut kypsäksi meidän saunoessa..Niin, se oli ihanaa aikaa. Siksi kai sellaiset jutut jotka muistuttavat tuosta ajasta, esineet, kankaat, vaatteet ja muut tuntuvat nyt niin kotoisilta ja jotenkin...tutuilta.

Äiti siivosi jotain vanhoja laatikoita ja löysi tämän tyynyliinan, se on ollut minulla silloin 70-luvulla. Nyt se on minun tyttäreni leikkinurkkauksen sohvalla jatkamassa elämäänsä. Olisin toivonut että omia tavaroita olisi jäänyt vieläkin enemmän, niitä olisi ollut hauska nyt katsella ja muistella. Mutta silloisen Ruotsiin muuton takia paljon piti varastoida ja taisivat oravatkin syödä osan..

Tämä retromekko ei kuulu minun omaan lapsuuteeni mutta jollekin se on varmasti tuttu. Voi kyllä hyvin nähdä pienen tytön kirmaavan äidin luokse letit viuhuen..Tämän ihanuuden löydätte itse asiassa tuolta nettikaupan puolelta, sieltä retro-osastolta!

Sitten olen tässä jo pari päivää höpöttänyt niistä helmistä ja retrosta, ihmettelette varmaan että mitä minä oikein meinaan..No, nettikauppaan on tulossa uusi tuoteryhmä, Retropearls by Laura, aivan ihania puuhelmistä tehtyjä kaulanauhoja, herkullisia kuin karkki. Miksi ne sitten ovat retrohelmiä? No, se saa jäädä vielä kysymysmerkiksi, yritän saada noita ihania helmiä laitettua tuonne tuoteryhmään pian ja sitten kerron niiden tarinan. Koska tarina niillä todella on, helmillä..

 Pidän teitä siis vielä vähän jännityksessä..kiva että tulitte lukemaan, ja kommentoikaahan joskus, se olisi tosi hauskaa!

Ulkona myrsky riehuu mutta sisällä on lämmintä ja mukavaa. Nautitaan lämmöstä ja kynttilänvalosta ja ollaan iloisia että on koti jossa olla suojassa! Rauhallista yötä!

Väsynyt mutta tyytyväinen

Tulihan se tehtyä, se terassin siivous, ihanaa..Olimme koko perhe tosi ahkeria, mies sahasi polttopuita (jotka sitten yhdessä heittelimme suojaan, kukaan ei saanut halosta päähänsä vaikka kovasti yritimme..), tytärkin järjesti omat ulkolelunsa ja keräsi niitä pitkin tonttia - oikeastaan homma olisi kuulunut koiralle joka ne oli ympäriinsä kuljettanutkin mutta jostain syystä siihen iski teiniuhma, se alkoi pureskella rikki sadannetta hiekkaleluaan sen sijaan että olisi auttanut..Illalla olimme  uimassa (juu, hulluja ollaan mutta ei se haittaa) ja äsken kävin vielä läpi koko nettikaupan sisällön ja tarkistin kaikki hinnat (asiakkaan hyväksi) joten nyt kannattaa käydä kurkkaamassa! Lisää tavaraa odottaa kauppaan pääsyä kun ehtisi vaan kuvata ja syöttää tiedot sisään. Voi kun joskus voisi kloonaantua..

Otin vähän kuvia iloksenne, tosin koko terassia ei näe yhdestäkään kun tuntuu että aina jossain on joku johto ja pyykkinaru ym rumentamassa. Joten meidän terassia vähän pienempinä palasina, olkaatten hyvät!

Asetelmat ovat ihania mutta itse en oikein osaa..laitoin nyt tällaisen, tuohon vanhan raastinraudan sisälle laitan tuikun sitten myöhemmin (kun tulee riittävän pimeää)..Taustalla näkyvät häkkyräväkkyrät ovat yksi projekti joka tulee näkymään nettikaupassa myöhemmin, mutta siitä lisää toinen kerta. Kuvassa näkyy myös leppäkerttuperhe, ihan kuin me, paitsi että isä-leppäkertulla ei ole noin pelottavat silmät..muistuttaa kovasti sitä telkkaripöllöä..siis tuo leppäkerttu, ei mies!

Tällaiset ovat näkymät terassilta kasvimaalle päin (kasvimaa on siellä missä näkyy sininen vesitynnyri), olen riippuvainen avoimista näkymistä. Tulisin ihan hulluksi jos pitäisi asua ihan metsän ympäröimänä eikä näkisi mihinkään. Syksymmällä aiomme raivata vielä lisää näköalaa..Meillä on muuten hassu vihreä "täytekakku" tuossa pihalla, ihan omaa "disainia" :) Maasto haasteellinen ja piha erikoinen, hyvä tulee ajan kanssa..

Nämä itse kylväytyneet orvokit eivät suostu luovuttamaan vaan kukkivat ja kukkivat..

Nyt emme ole enää terassilla vaan hiippailemme pitkin pihaa..tässä tikkaat joille kiipeämistä emme suosittele ellei satu olemaa klematis..

Krassi on kuulemma idiootinvarma kukka joka onnistuu aina - lohdullista, minä en sitten varmaan ole idiootti koska en onnistu ikinä..paitsi tämä on aika nätti, ja ihanaa ruostetta taustalla. Minä olen ihan ruostehullu..

Mitä sää teet? Saanks mä tulla kans??

Yksityiskohta puutarhasta joka on hyvin chic - siis shabby chic, mutta siitähän minä pidän joten kaikki ok! Ajattelin kyllä vakavasti puhuen raivata vähän vielä ennen lumen tuloa (jos sitä nyt tulee ollenkaan).

Näin minä näen tyttäreni tällä hetkellä melkein koko ajan, menossa tai tulossa ja ehdottomasti pyörällä! Hyvin on mennyt paitsi tänä aamuna kun koira sai hepulin ja kaatoi pyöräilevän neidin..onneksi selvisi ilman vammoja, mitä nyt pelästyi kyllä aika paljon..siis tytär, koira ei ollut moksiskaan (paitsi nolo kun nuhdeltiin).

Ja sitten viimeinen kuva - tämä liittyy johonkin mitä on tekeillä ja se on retroa - eikös olekin outoa? Tästä lisää tulevina päivinä, nyt menen nukkumaan! Oikein ihanaa sunnuntaita!

Kuva-arvoituksista ja salaisuuksista

Tänään oli ihana syyspäivä, juuri sellainen joista minä erityisesti pidän. Ilman on hieman kirpakka, aurinko lämmittää, ulkotyöt luistavat...ei hetkinen mistä tuo viimeinen mahtoi putkahtaa...tai no luistivat ne vähän aikaa, nostettiin yksi pitkä vako perunaa koko perheen voimin, koira tosin etsi perunoita aivan väärästä paikasta (ehkä se etsikin myyriä) mikä oli ehkä onni koska muuten olisi ollut valmiita viipaleita ja kuutioita koko talveksi..No, perunannostossa vallitsi suorastaan kiihtynyt mieliala, raivokkaasti kilpailimme tyttären kanssa kumpi saa napata maasta paljastuvat aarteet sitä mukaa kun mies niitä talikolla päivänvaloon nosti. Tytär oli laittanut päähänsä pyöräilykypärän joten ilmeisesti hän oli päättänyt suoriutua voittajana tästä taistosta. Tai ehkä se kypärä oli päässä siksi, että hänen oli ihan pakko käydä välillä ajamassa pyörällä, hän kun oppi torstaina vaarin avustuksella ajamaan ilma apupyöriä!! Hurraa! Nyt hän taitaa ajaa välillä öisinkin, niin täysipainoista tuo velosipeedaaminen nyt on. Ihana taito, "tuntuu kuin lentäisi" kuten tytär tuntojaan selitti. Juu, minustakin tuntuu kuin lentäisin kun ajan pyörällä, se tosin voi johtua siitä että pyörässä ei toimi enää vaihteet eikä jarrutkaan..Ja ei se lento, mutta se laskeutuminen..

No, nyt minä jouduin ihan sivuraiteelle, siis ulkotöistä oli tarkoitus kirjoittaa. Niin, olin etukäteen iloinnut tästä perjantaista kun tiesin ettei tiedossa ole mitään kotoa pois pakottavia menoja joten olin mielessäni tehnyt suunnitelman mitä kaikkea tekisin. Yleensä siinä kyllä käy niin että lista on niin pitkä että jo sen lukeminen uuvuttaa niin ettei tule tehtyä yhtään mitään. NO, olin ajatellut laittaa terassin nätiksi, vähän niinkuin syyskuntoon ja järjestykseen, kun se on i h a n  sekaisin. Olen sitä hommaa hillonnut nyt pitemmän aikaa ja tänään oli sitten aika..vaan en sitten loppujen lopuksi jaksanutkaan..Mies pungersi keinun istuinosan ja jättipäivänvarjon vintin luukusta sisään (siis miten hän oikein onnistui ja ihan yksin??), samoin pehmustepussit joten huomenna on ainakin väljempää aloittaa se laittaminen. Ja huomenna se kyllä sitten tapahtuu! Käyn terassin kimppuun kuin raivopäinen orkaani, tosin jälki on toivottavasti siistimpää. Tai pitäisikö kokeilla erään ystäväni menetelmää: hän inhoaa siivoamista joten hän sanoi että hänen on kehitettävä jonkunasteinen kiukku niin sitten hän saa tartuttua imuriin ja siivous sujuu. Sitten tietysti pitäisi laittaa joku kyltti oveen vaikka että "varokaa vihaista siivoojaa", ihan vaan ettei tulisi lisää sotkua..

Perjantain piristykseksi laitan teille tähän nyt kaksi "kuva-pähkinää":

1) Etsi koira (siis ei kettu) kuvasta

2) Etsi poika kuvasta.

Että tällaista täällä saaristossa. Tämän mukavan päivän ilta sujui mielenkiintoisissa merkeissä, tein nimittäin aikasmoisen inspiraation vallassa...jaa, mutta enpä kerrokaan vielä mitä, saatte vielä yhden kuvavihjeen.

Ihan lähipäivinä kerron mistä oikein on kyse. Retroiluun se jotenkin liittyy...

Mukavaa viikonloppua!