Endorfiinia - Endorfin

Luin hiljattain terveysherätyksen saaneesta Raakel Lignellistä. Haluan onnitella häntä mahtavasta kuntoremontista, jonka hän on vetänyt läpi! Painoa on lähtenyt varmasti kymmeniä kiloja, niin hoikaksi nainen on muuttunut.
Hän kirjoittaa kuntoilevansa eri muodoissa melkein joka päivä. Motivaationa on toiminut muun muassa  liikkumisen irrottamat endorfiinit elimistössä. Aiemmin hän tunsi ettei halunnut, eikä jaksanut lähteä liikkeelle.
Voin samaistua häneen voimakkaasti. Olen tullut elämässäni siihen pisteeseen, jolloin ylipaino tekee liikkumisesta ajoittain epämieluisaa. Saatan pitkän tauon jälkeen saada liikkumishepulin ja teen paljon ja pitkään. Sitten sydän kyselee, olenko tullut hulluksi, ja yrittää jarruttaa. Tästä pelästyneenä lakkaan liikkumasta. Ja sitten tulee lisää painoa. Ikävä oravanpyörä siis.
Olen perusluonteeltani ihminen, joka nauttii kovasta fyysisestä työstä. En niinkään jaksa innostua kävelylenkistä ihan vain kävelyn takia. Sen sijaan kävely ruohonleikkurin tai lumikolan perässä motivoi enemmän. Hyötyliikunta on enemmän minun juttuni. Mutta, kun kunto on huonontunut, ei sekään oikein maistu. Nyt yritän saada elämääni tältä osin järjestykseen. Itse asiassa olemme koko perhe tehneet alkavaa elämäntaparemonttia. Ruokavalio järjestykseen, makeat rajoitettu vain karkkipäiville, liikuntaa lisää. Takana on jo peräti muutama päivä, välillä tuntuu että minulla on nälkä koko ajan. Karkkia tekee mieli kuin se olisi huumetta, tai sitä se kai tavallaan onkin. (Selvennetään nyt että oikeita huumeita EN ole kokeillut enkä ikinä kokeile, mutta voin kuvitella miltä tuntuu olla riippuvainen jostain). Välillä tunnen halua unohtaa koko jutun, mutta sitten yritän hahmottaa, miten paljon kevyempää elämä voisi olla. Ja voisin olla taas terveempi ja jaksaa enemmän. JEE, pystyn tähän kyllä!!
Endorfiineja kokoamme tällä hetkellä muun muassa hiihtämällä. Hiki irtoaa ja itsetunto kasvaa. Ja kalorit palavat.

Tässä kuvassa ei hiihdetä. Sen sijaan se kertoo, että lapsille liikkuminen on luontaista ja he tekevät sen mielellään ja nauttien. Otetaan mallia!

Läste nyligen en artikel om Raakel Lignell och vill här gratulera henne till den stora förändring hon har lyckats genomgå! Flera tiotal kilon har försvunnit, så smal och frisk ser hon ut. Det har säkert inte varit så lätt men lyckats har hon, minsann! 
Hon skriver att hon motionerar i olika former nästan alla dagar, bl a är det känslan av endorfiner i kroppen som motiverar henne. Ett slags välmåenderus, helt utan de skadliga verkningar. 
Jag har i mitt liv kommit fram till ett vägskäl, då jag måste göra förändringar. Övervikten gör att det är inte alls roligt att röra på sig. Ibland får jag för mig att sätta igång och då gör jag mycket och länge. Sedan undrar hjärtat om jag har blivit galen och försöker bromsa. Då blir jag rädd och lägger av med motionerandet. Och så ökar vikten igen. En väldigt otrevlig ond cirkel.
Jag gillar nyttomotion. Jag blir mycket mera motiverad av att promenera efter en gräsklippare eller snöspade än att bara promenera. Men men - med dålig kondition blir det inte riktigt av heller. 
Därför är det nu dags med förändringar. Hela familjen har påbörjat en livsstilsförändring. Nyttig mat, godis bara en gång i veckan och mera motion. Vi har redan hållit på i ett par dagar och självtilliten har växt ett par centimeter. Dock känner jag mig hungrig nästan hela tiden och godis, ja det är nästan så jag klättrar på väggarna för att jag inte får det. Vilket förresten visar hur allt socker har förgiftat min kropp redan..Emellanåt känner jag för att bara lägga av - men så tänker jag på hur skönt det kommer att kännas när jag är lättare och friskare. YES, jag kommer att klara det!!
Just nu samlar vi endorfiner genom att åka skidor (och bära ved och skotta snö). Svetten och kalorierna flyger. 
På bilden är det ingen som åker skidor. Istället talar den om att för barn är det naturligt med motion. De rör sig gärna och njuter av det. Ett exempel att ta efter!!

Suksilla- på skidorna

Edellisen postauksen "oudoista" kuvista siirrytäänkin sitten tähän ajankohtaisempaan. Kova pakkanen on tosiaan tehnyt ulkona liikkumisen hieman epämiellyttäväksi viime päivinä. Tänään kuitenkin alkoi tuntua siltä, että nokka voisi kestää ulos työntämistä. Aurinko suorastaan pakotti pihalle ja päätinkin kokeilla, onnistuisiko hiihtäminen.
Minä pidän ihan tavallisesta murtomaahiihdosta tavattomasti. En ole kuitenkaan kovinkaan hyvä siinä. Maaston on oltava vatupassisuora, jotta tämä emäntä ei kupsahtelisi nurin jatkuvasti. Olen monesti onnistunut kaatumaan ihan paikallaan seistenkin, se on jo melkein lahjakasta..:) Kunto on ollut niin huono, että liikkuminen on jäänyt (sairastin mm korvatulehduksen, vasta tänään korva on kivuton), joten hiihtolenkki arvelutti vähän. Olen vielä luonteeltani sellainen, että kun alan jotain, teen sen täysillä - ja sitten olen monta päivää aivan kipeä. Tänään onnistuin mielestäni aloittamaan rauhallisesti, kiertelin peltoladun vain kahdesti. Huomenna aion mennä uudestaan, juuri nyt tuntuu ainakin niin hyvältä (mitä nyt selkä on vähän kipeä, mutta ei se haittaa). Pakkanen alkaa pikku hiljaa lauhtua, joten liikkuminen tulee aina vain mukavammaksi. Maanantaina -6, pitänee kaivaa uimapuku esille. Nythän olemme jo tottuneet näihin -20 lukemiin..
Kuva on  muuten siinä mielessä huijausta, että se on viime kevättalven kantohangilta. Mutta, lapsi on sama (tosin vähän kasvanut ja uusilla suksilla), samoin suksien pureskelua rakastava koira. Ei se ole vieläkään tajunnut, että joskus tulee vielä sauva mahaan (siis vahingossa), kun pyrkii selän taakse koko ajan. Maisema jossa hiihdetään, on myös sama. Joten eiköhän tämä sovi "illustraatioksi" (hih). Mukavaa liikunnallista viikonloppua teille kaikille, missä olettekin!

Den här gången är bilden mera aktuell..som sagt, har kylan gjort det obekvämt att vara ute de senaste dagarna. Idag kändes det dock, att näsan kanske skulle kunna klara av lite uteaktiviteter. Har i flera dagar tittat längtansfullt på skidspåren som dottern gjort, så idag tänkte jag prova. Har varit i dåligt skick ganska länge, bl a hade jag öroninflammation. Idag är första dagen som örat inte värker. 
Jag är inte särskilt duktig på att åka skidor. Det måste vara väldigt jämn terräng för att jag skall klara av att stå upp. Har många gånger lyckats att falla fast jag har stått stilla med skidorna också. Det är faktiskt lite pinsamt..Men att inte vara så duktig tycks inte hindra mig från att tycka om skidåkning..
Jag har en dålig vana att motionera sällan, men sedan när jag får för mig att göra det, gör jag det mycket på en gång. Och sedan är jag sjuk i flera dagar igen..Idag lyckades jag dock  ta det ganska lugnt, skidade två gånger runt åkern och det i ganska lugnt tempo. Det kändes såå skönt!! Jag skall minsann skida imorgon igen, och förhoppningsvis varenda dag i fortsättningen!! Det skall ju bli lite varmare också, bara -6 på måndag. Kanske man måste leta reda på baddräkten? Nu är man ju så van vid -20.. 
Bilden här är faktiskt lite fusk. Det är nämligen från förra vårvintern, när det var så otroligt fin skare. Men, barnet är detsamma (dock lite större och med nya skidor), den töntiga hunden likaså. Den har fortfarande inte begripit, att den kommer att få en skidstav i magen (av misstag alltså) när den hela tiden vill springa bakom och försöker snappa åt sig både skidor och stavar. Kanske den är avundsjuk och skulle vilja ha egna skidor?  Åkern och vyn är också densamma, här åkte vi idag också, så bilden passar väl bra som illustration här i alla fall? Ha ett skönt veckoslut allihopa, och passa på och njut av det härliga solskenet!

Kaksi outoa kuvaa - två konstiga bilder

Pakkanen paukkuu ihan kirjaimellisesti nurkissa. Paksut verhot on vedetty ikkunoiden eteen, vaatimattomassa puumökissä täytyy ottaa kaikki lämpö talteen. Saunan kiukaassa ja olohuoneen Tulikivi-uunissa puut räsähtelevät. Mies polkee hulluna kuntopyörällä, päivän lenkkeilyosuus kun jäi sattuneesta syystä väliin.
Iloksenne päätin laittaa tänne kaksi perin outoa kuvaa. Jaa että mikä näissä nyt sitten on outoa? No, ettekö te huomaa! Niissä on paljon vihreää, kukkivia kasveja, sulaa vettä ja aurinkoa. Niissä on myös puita, jotka ovat täynnä lehtiä, ruohoa joka tuoksuu ja paljon muistoja ihanista kesäpäivistä. Outoa niissä on se, että ne ovat - niin juuri, kesäkuvia! Eivätkö näytäkin aika eksoottisilta, näin pakkasen keskellä? Lämmintä mieltä ja kevään odotusta sinullekin!

Det är smällkallt ute, bokstavligen. Huset knakar i kylan. De tjocka gardinerna är fördragna, i vår stuga måste man ta vara på all värmen. I bastu-ugnen och Tulikivi-ugnen i vardagsrummet knastrar veden. Mannen trampar som en galning på motionscykeln, dagens motionsrunda avbokades, ni kan säkert gissa varför. 
För att glädja er satte jag in två ytterst konstiga bilder. Varför är de konstiga, undrar ni kanske? Jamen, ser ni inte? Där finns massor med grönt, blommande växter, öppet vatten och sol. Där finns också träd som är fulla med löv, doftande gräs och massor med minnen från underbara sommardagar. Konstiga är de för att de är - just det, SOMMARbilder! Visst ser de exotiska ut, så här mitt i kylan? Jag önskar dig varma tankar och håll ut - våren och sommaren ÄR på väg!!

Uutta blogshopissa! Nytt i blogshopen!

Psst..muutamia uunituoreita tuotteita blogshopissa..tervetuloa katsomaan ja shoppailemaan ! Tästä sisään..
Psst..några nya saker insatta i blogshopen..välkommen att titta och shoppa! In här

Karkkilauantai - godislördag

Lähdin täysin impromptu käymään Kemiön keskustassa, päätin puoli tuntia ennen kirppiksen sulkemisaikaa, että lähden viemään tyttären pieneksi jäänyttä suksisettiä myyntiin. Eilen hän sai uuden setin ja oli jo aamuvarhaisella kokeilemassa, miten parin sentin lumessa suksi luisti. Luistihan se, kuten aidolla optimistilla ainakin..Itse tyydyin katsomaan vielä ikkunasta..

Kaupassa silmä hakeutui ihaniin keltaisiin kevätesikoihin. Oli kuin nääntynyt olisi nähnyt lasillisen raikasta vettä! Aikani mietin ja päädyin sitten ostamaan kimpun keltaisia ruusuja. Auringon kaipuu on ilmeisesti kova, en muuten edes tykkää oikein keltaisesta. Nyt se kuitenkin hyväili silmää ja sielua.

Olemme koko perhe ottaneet vähän uutta suuntaa elämään mitä tulee esimerkiksi makeansyönti. Tytär on onnistunut parhaiten, hän on houkutuksista huolimatta ollut ilman makeisia koko viikon. Se ei ehkä kuulosta paljolta, mutta kun ennen makeaa syötiin lähes joka päivä..Tänään oli karkkipäivä, leivoimme yhdessä banaanimuffineja kuorrutuksella. Cupcake on kai näiden hieno uusi nimi ja en enää ihmettele että joku voi hurahtaa näihin. Tarkoitan että niistä voi tehdä vaikka minkä näköisiä! Kaupassa oli pitkä rivi värejä ja strösseleitä joita näiden päälle laittaa, niin ja sitten on kauniita muffinivuokia olemassa...(meillä oli vain tuollaisia tavallisia rumia vuokia, onneksi ei näy paljon)

Hienoista ihmetystä herätti se, että tuohon kuorrutukseen tuli niin vähän sokeria, tuorejuuston kanssa maku oli melkein suolainen. En ole itse asiassa vielä maistanut miltä tuo kokonaisuus maistuu, tyttären ja miehen mukaan oikein hyvä yhdistelmä. Ei kaiken tarvitsekaan olla ällömakeaa, mutta toisaalta suolainen muffini ei oikein natsaa karkkipäivään..:)

Mukavaa viikonloppua!

Helt impromtu gav jag mig iväg till Kimito centrum, bara en halvtimme innan loppiset stängde..Tänkte att jag för dotterns gamla skidset till försäljning, det är ju nu de går åt, när det kom lite snö. Dottern fick igår nya skidor och pjäxor, de blev provkörda genast imorse. Fint gick det, fast snötäcket inte är så värst tjockt ännu. Men barn är,  som ni vet, sanna optimister..Jag nöjde mig ännu med att bara titta genom fönstret på den skidåkande lilla damen. 

Vi har kämpat hela veckan med att försöka vara utan godis, det är inte lätt skall ni veta, när man är van att äta sött nästan varje dag. Dottern har lyckats bäst, hon har stått emot alla frestelser hela veckan. Idag var det godisdag, vi bakade tillsammans bananmuffins med alla möjliga dekorationer och strössel och grejer. Jag undrar inte alls längre att någon kan bli helt frälst på de här cupcaken, det finns ju så enormt många olika möjligheter. Fina muffinsformar finns det också (inte de här våra alltså, de är vanliga fula muffinsformar)..

Det enda som jag tyckte var konstigt var att det till den vita glasyren kom så lite socker, med färskosten smakade det ganska salt! Jag har ännu inte smakat en hel muffins, mannen och dottern sade att kombon var jättegod. Få se, jag skall snart smaka..Men det skall definitivt inte vara salta muffins när man har godisdag!!

Ha ett gott veckoslut!

Tulihan se - den kom i alla fall

Kuten headerista voitte huomata, minä päätin hypätä koko talven yli ja laittaa vähän kesäisiä kuvia..olenhan aina ollut sellainen vastarannan kiiski..:) Sopivasti tuli sitten lunta vastapainoksi. Ei sitä paljon ole, mutta sen verran että sai aikaan riemureaktion tyttäressä. Sukset kaivettiin vintiltä esiin - ja todettiin että tyttären monot olivat jääneet liian pieniksi.. Kaiken lisäksi hiiri oli syönyt niistä osan ja pissannut kiitokseksi, joten ihan hyvä etteivät mahtuneet. Kuka nyt haluaisi haiskahtaa epäilyttävälle joka hiihtolenkin jälkeen..Seuraavaksi siis mono- ja ehkä suksimetsästykseenkin. Harmittaa vähän etten hoksannut tehdä suksiostoksia aiemmin, kirppareilta olisi löytänyt helposti tarvittavan. Kun lumi sitten tulee, kaikki ryntäävät paikalle sama ajatus mielessä..

Omatkin sukset otettiin alas, vaikka en ole varma onko minusta hiihtäjäksi. Kunto on vähän reistaillut, sydän poukkoillut miten sattuu välillä ja voimat olleet vähissä. En millään jaksaisi alkaa taas lääkärillä juosta. Kun on näinkin  nuori, ei vaivoja oteta aina vakavasti. Kunpa lääkärit ymmärtäisivät, etten todellakaan tule käymään vaan siksi, että se on niin mahdottoman kivaa, vaan että siihen on joku ihan tärkeä syykin. Tiedän että olen laiminlyönyt kuntoani ja se kai on suurin syy tähän, mutta kuntoremontin aloittaminen on vaikeaa kun se tuntuu niin pahalta. Toivotaan että asiat sutviutuvat parempaan suuntaan..

Mutta nyt saa tekstiosuus riittää (ennenkuin kyllästytte). Oli pakko tehdä mutka ulkona tänään kameran kanssa, aurinko sinisellä taivaalla hiveli silmiä ja teki taikojaan lumisissa oksissa..

Som ni kan se i headern, bestämde jag mig för att hoppa över vintern helt och hållet och satte dit lite sommarbilder istället. De känns ju faktiskt ganska exotiska  nu, när snön äntligen kom! Många centimeter är det inte, men tillräckligt för att dottern skall vara överlycklig. Vi tog ned skidorna från vinden idag - bara  för att konstatera att pjäxorna har blivit för små..dessutom hade en mus ätit upp en del och kissat i pjäxan som tack, så det var kanske lika bra. Vem skulle vilja lukta misstänkt efter skidturen? Nu bär det alltså av på pjäx- och skidjakt, hoppas det finns passande på loppis..

De egna skidorna togs också ner, fast jag vet inte om jag har krafter att skida nu. Konditionen är dålig och det är svårt att få det att bli bättre då all motion känns så jobbig. Hjärtat börjar krångla så fort jag försöker. Inte skulle jag orka med någon läkar-rumba heller..

Men nu nog med "prat" och lite bilder istället. Tog en liten runda ute med kameran, det var så underbart med solsken som trollade med de snöiga grenarna.. 

Miehen terassin ikkunaan maalaama kurki ei näytä palelevan..ne oikeat kurjet nauttivat vielä etelän auringosta jonkin aikaa..
Tranan som mannen har målat på terassfönstret ser inte ut att frysa alls..de riktiga tranorna njuter av söderns värme ett tag till..

Syksyllä löysin kirpparilta tällaisen "pöntön". Ensin tuli ajatusvirhe, että tänne voisi laittaa linnuille syötävää, mutta tämähän on siis linnunpönttö! Ehkä sinne voisi tulla joku asumaankin keväällä, joku joka osaa arvostaa yksilöllistä kierrätystaidekotia (tämä on tehty karkkipapereista, aika ihana minusta!). Täytynee vain siirtää tämä hieman rauhallisempaan paikkaan, nyt se roikkuu terassilla, meidän ilonamme.

Den här hittade jag på loppis i höstas. Tänkte först att man kunde sätta fågelmat i den, men det är ju faktiskt en fågelHOLK. Kanske det flyttar in någon där i vår, någon som uppskattar lite re-design (holken är gjord av gamla godispapper, häftigt tycker jag)? Måste hitta ett lugnt ställe åt den bara, nu hänger den på terassen för att glädja oss med sina färger.

Tästä lyhdystä olisi ehkä ollut enemmän hyötyä sisätiloissa, en tiedä onko se enää käyttökelpoinen muuten kuin vanhan rähjäisen katajan oksakoristeena..No, nyt saamme nauttia taas luksuksesta nimeltä SÄHKÖ - muistetaanhan olla siitä kiitollisia! Tällaista meillä, tänä talvisena sunnuntaina. Millaista teillä?

Den här lyktan skulle kanske gjort större nytta inomhus förra veckan, fast jag vet inte om den fungerar längre. Som prydnad i den gamla skrotiga enen fungerar den bra i alla fall! Om ström, det har vi hat ett tag igen, lyxigt. Det gäller att komma ihåg att vara tacksam! 
Så är det  här, denna vintriga söndag. Hur är det där?

Uusi alku - en ny början

Niin se vanha vuosi meni ja uusi alkoi..kiipesimme keskellä yötä kalliolle katsomaan, josko näkyisi hienoja "tähdenlentoja". Näkyihän niitä, lähikylästä. Tytär oli ensimmäistä kertaa hereillä näin myöhään ja hihkui riemusta joka kerta kun taivaalle nousi väriloistoa. Jotenkin hellyttävää nähdä miten iso asia joku tuollainen voi lapselle olla.

Vuoden vaihtuminen toi mukanaan muutoksia työasioissa. Kovalla työllä pystyyn laitettu verkkokauppa sulki ovensa lopullisesti, mikä tuntui haikealta..Joskus elämässä on kuitenkin tehtävä päätöksiä, jotka eivät tunnu helpoilta, koska niin on järkevintä. Toivon että tämä vuosi toisi mukanaan ihan uusia haasteita ja onnistumisia. Aion keskittyä enemmän tuohon kirjoittamispuoleen, olenhan itse asiassa jo tehnytkin freelance-hommia tuolla saralla. Tänä vuonna siis lisää sellaista.

Kierrätysmateriaalien kanssa työskentely on kuitenkin niin lähellä sydäntäni, etten halunnut luopua siitä kokonaan. Se on mielenkiintoista, ekologista, jännittävää ja haasteellista. Kun lisäksi asutaan metsän siimeksessä, kaukana maailman metropoleista, on netti hyvä väline tavoittaa ihmisiä. Niinpä, saanko esitellä, uuden pikkuisen blogshopin, http://laurasvintage.blogspot.com. Käykääpä tutustumassa! Ostoksia saa tehtyä laittamalla minulle sähköpostia jos löytää jotain mieluista. Tuotteita lisätään sitä mukaan kun niitä ehdin tehdä, ei aina niin nopeasti mutta kuitenkin. Tervetuloa siis!

Så försvann det gamla året och ett nytt började..vi klättrade upp på berget bakom vårt hus för att se på fyrverkerier..När man bor såhär ute på "vischan" ser man ju inte så mycket, men någon i byn sköt upp jättevackra raketer så vi fick beundra "stjärnfallet". Dottern, 8 år, fick vara uppe första gången såhär sent och hon riktigt skrek av förtjusning varje gång något vackert syntes på himlen. Det var på något sätt rörande att se hennes glädje.

Årsskiftet innebär för mig förändringar när det gäller arbetet. Min nätbutik stängde sina dörrar för gott, det kändes vemodigt. Mycket arbete hade lagts ner på det och då känns det alltid jobbigt att stänga. Men så är det i livet ibland, man måste göra beslut som inte är så lätta men som är förnuftiga. Detta år kommer jag att koncentrera mig mera på skrivarbetet, jag har ju redan jobbat freelance med detta tidigare. Ni kommer säkert att höra mera om detta så småningom.

Att jobba med inredning och speciellt återvinningssaker ligger mig så nära hjärtat att jag kommer inte helt att sluta med det. Därför vill jag nu presentera för er....TADAA! Den lilla blogshopen med adress http://laurasvintage.blogspot.com. Saker gjorda med kärlek och humor finner ni där. Shoppa kan man göra genom att höra av sig till mig via e-post om man hittar något man vill ha. Varmt välkommen att bekanta er!