Karkkilauantai - godislördag

Lähdin täysin impromptu käymään Kemiön keskustassa, päätin puoli tuntia ennen kirppiksen sulkemisaikaa, että lähden viemään tyttären pieneksi jäänyttä suksisettiä myyntiin. Eilen hän sai uuden setin ja oli jo aamuvarhaisella kokeilemassa, miten parin sentin lumessa suksi luisti. Luistihan se, kuten aidolla optimistilla ainakin..Itse tyydyin katsomaan vielä ikkunasta..

Kaupassa silmä hakeutui ihaniin keltaisiin kevätesikoihin. Oli kuin nääntynyt olisi nähnyt lasillisen raikasta vettä! Aikani mietin ja päädyin sitten ostamaan kimpun keltaisia ruusuja. Auringon kaipuu on ilmeisesti kova, en muuten edes tykkää oikein keltaisesta. Nyt se kuitenkin hyväili silmää ja sielua.

Olemme koko perhe ottaneet vähän uutta suuntaa elämään mitä tulee esimerkiksi makeansyönti. Tytär on onnistunut parhaiten, hän on houkutuksista huolimatta ollut ilman makeisia koko viikon. Se ei ehkä kuulosta paljolta, mutta kun ennen makeaa syötiin lähes joka päivä..Tänään oli karkkipäivä, leivoimme yhdessä banaanimuffineja kuorrutuksella. Cupcake on kai näiden hieno uusi nimi ja en enää ihmettele että joku voi hurahtaa näihin. Tarkoitan että niistä voi tehdä vaikka minkä näköisiä! Kaupassa oli pitkä rivi värejä ja strösseleitä joita näiden päälle laittaa, niin ja sitten on kauniita muffinivuokia olemassa...(meillä oli vain tuollaisia tavallisia rumia vuokia, onneksi ei näy paljon)

Hienoista ihmetystä herätti se, että tuohon kuorrutukseen tuli niin vähän sokeria, tuorejuuston kanssa maku oli melkein suolainen. En ole itse asiassa vielä maistanut miltä tuo kokonaisuus maistuu, tyttären ja miehen mukaan oikein hyvä yhdistelmä. Ei kaiken tarvitsekaan olla ällömakeaa, mutta toisaalta suolainen muffini ei oikein natsaa karkkipäivään..:)

Mukavaa viikonloppua!

Helt impromtu gav jag mig iväg till Kimito centrum, bara en halvtimme innan loppiset stängde..Tänkte att jag för dotterns gamla skidset till försäljning, det är ju nu de går åt, när det kom lite snö. Dottern fick igår nya skidor och pjäxor, de blev provkörda genast imorse. Fint gick det, fast snötäcket inte är så värst tjockt ännu. Men barn är,  som ni vet, sanna optimister..Jag nöjde mig ännu med att bara titta genom fönstret på den skidåkande lilla damen. 

Vi har kämpat hela veckan med att försöka vara utan godis, det är inte lätt skall ni veta, när man är van att äta sött nästan varje dag. Dottern har lyckats bäst, hon har stått emot alla frestelser hela veckan. Idag var det godisdag, vi bakade tillsammans bananmuffins med alla möjliga dekorationer och strössel och grejer. Jag undrar inte alls längre att någon kan bli helt frälst på de här cupcaken, det finns ju så enormt många olika möjligheter. Fina muffinsformar finns det också (inte de här våra alltså, de är vanliga fula muffinsformar)..

Det enda som jag tyckte var konstigt var att det till den vita glasyren kom så lite socker, med färskosten smakade det ganska salt! Jag har ännu inte smakat en hel muffins, mannen och dottern sade att kombon var jättegod. Få se, jag skall snart smaka..Men det skall definitivt inte vara salta muffins när man har godisdag!!

Ha ett gott veckoslut!

Sunnuntaita..

Käykö teille joskus niin että kun avaatte uuden tekstiruudun, kaikki ideat katoavat päästä? Minulle kävi juuri nyt niin. Aiemmin mielessä oli vaikka mitä mistä kirjoittaa ja nyt kaikki katosi..No, yritän saada langan päästä kiinni..

Luvassa oli kuvia vähän yhdestä sun toisesta - aloitetaan vaikka ensin tuosta työnurkan uudistamisesta. Ensin kun piti ottaa kuva, iskikin ujous ja epävarmuus että miltä tämä nyt näyttää muista. Mutta sitten ajattelin että mitä se haittaa, minusta tämä muutos on ihan mahtava! Istun tässä parasta aikaa ja nautin siitä että tila ympärillä on ilmava ja siisti (ainakin pari päivää), on kuin olisin ihan tosiaan saanut työhuoneen! Vähän pelkäsin että nuo hyllyt antavat ahtaan vaikutelman, mutta tapahtuikin outo optinen harha, huone näyttää nimittäin leveämmältä! Kuin tähän olisi ihan tosi tullut yksi pieni huone lisää. Tältä tämä näyttää..

Vielä on suunnitteilla laittaa pitsiä tuohon hyllyn reunaan, siinä on osittain lastulevyt näkyvillä. Sitten on varmaan viisainta laittaa tuohon terävään kulmaan jotain  pehmustetta, muuten tulee kestokuhmu otsaan. Tänään onnistuin jo jysäyttämään pääni siihen kulmaan. Mies keksi myös yhden hyvän idean, nimittäin että voisin hankkia valkoiset mapit, ja sitten vielä pari valkoista koria Ikeasta, mitä enemmän kaikki on rauhallisen valkoista, sitä parempi. Olen tästä tosi iloinen! Näin ahtaissa tiloissa tällainen muutos on iso juttu.

Ja sitten seuraa päivän huumoriosio: jos työtilan näyttäminen ujostutti, niin nyt on aika sanoa hyvästit lopullekin arvokkuudelle. Tässä on nimittäin äidin ja tyttären ensimmäinen ompelutyönä tehty norsu:

Kuten huomaatte, en todellakaan liioitellut, se ON aika oudon näköinen. Mutta mitäs siitä, tytär rakastaa sitä. Kaiken lisäksi se toimii todella hyvin niskatyynynä, yllättävä "sivuhyöty"!

Sitten hieman korttiasiaa. Ilokseni sain laitettua tänään tuonne nettikauppaan uudet taidekuvapostikortit, tässä teille hieman kuvia:

"Lunta ja jäätä"..

"Abstraktia"..

"Luonnollinen"..

Nostalgia..

"Kynttilä"..

ja lopuksi "Ruusu". Olen näistä ihan mahdottoman iloinen, toivottavasti tekin tykkäätte! Käyvät kuten jo aiemmin sanoin, sekä arkeen että juhlaan, itselle tai ystävälle. Oikeastaan pitäisi muutenkin kirjoittaa enemmän vanhanaikaisia kirjeitä ja kortteja, nyt kun sähköpostitse kaikki käy niin nopeasti, on se jäänyt melkein kokonaan. Joskus teininä ja vähän vanhempana kirjoitin vielä ahkerasti ystävilleni kirjeitä, nyt en edes muista koska viimeksi..Tutkijat ovat huolestuneita nuorista jotka kirjoittavat vain tietokoneella eivätkä ollenkaan käsin, että kohta he eivät osaa enää kynällä kirjoittaakaan. Ei se ole mikään turha huoli! Pidetään me huolta siitä että meidän lapsemme osaavat kirjoittaa kauniisti kynällä ja lukea oikeita kirjoja, eikös vaan?

Meille on muodostunut hassu sunnuntai-traditio: tykkäämme kaikki katsoa Strömsö:tä SVT5:lta. Nyt olen huomannut että tekee mieli jotain kivaa syötävää sen ajaksi, ja niinpä teimme tyttären kanssa pikaleipomuksen; leivoimme suklaamuffinseja. Ensin oli tarkoitus tehdä leipä ohjeen mukaan joka oli ihanassa Lantliv-lehdessä mutta sitten tajusin että se ei millään ehdi jäähtyä ajoissa joten piti tehdä ne muffinsit, leipä meni perässä uuniin. Inhoan salamakuvia mutta en yksinkertaisesti jaksanut raijata esille jalustaa joten tässä tällainen "pläjäys":

 

Hih, ovat oikein sävy sävyyn..leipä oli aika..hmm.erikoisen makuista, tosin se ei ollut kunnolla jäähtynyt, uskon että maku paranee vielä. Siihen tuli soodaa joka myös antaa aika erikoisen maun, varsinkin jos leipä on liian tuoretta. Halusin kokeilla sitä koska se vaikutti niin helpolta, ainekset vaan heitetään kasaan ja sitten uuniin. Tässä ohje jos joku toinen rohkea halua kokeilla:

Öh..se suurennuslasi voisi kuulua kaikkien blogiani lukevien vakiovarustukseen..

Pari päivää sitten löysin kirpputorilta hauskan pöytäliinan. Se on oikeastaan ihan kauhea, varmasti kaikki te jotka tykkäätte vaaleasta sisustuksesta, kupsahdatte melkein nurin - mutta tästä tuli mieleen jotain lapsuudesta, siksi minä tykkäsin siitä. Mies kyllä tykkää enemmän vaaleista pellavaisista liinoista joten saapa nähdä kuinka kauan liina on pöydällä, mutta on se ihan kivan näköinen. Minulla on keittiössä pikkuruutuiset punavalkoiset verhot ja yllättävän hyvin tuo liina sopii, varmaan kun siinä on niin paljon tuota punaista.

 

Meillä oli joskus vuonna -75 sellainen kulho jossa oli paljon samanlainen kuvio. Hei, minullahan on itselläkin yksi vähän sen tyyppinen,missäs se...

Tässä! Te jotka silloin olitte lapsia tai no minkä ikäisiä vaan, muistatte varmaan tuon tyylin. Taisivat olla jotain laatutuotteita, olisiko ollut Arabian? No, lapsuusmuistoilla tässä kuitenkin taas mennään. En yritä elää menneessä, mutta nämä 70-luvun jutut vaan ovat niin hauskoja ja aika ihaniakin!

Tällaisia uutisia tänään täältä entisen metsän suloisimmasta paikasta (tänään kävi vinkeä etelätuuli sieltä missä ennen oli tiheä metsä suojana..)..Iloista alkavaa viikkoa, talven hämärästä huolimatta!

Résumé in english: today it was of some reason difficult to start writing, all ideas were gone..but here some pictures (above): first my new working space which I am very happy about. Hopefully I manage to keep it in order a VERY long time! Airy and open and..nice!

Then this very funny elephant what I made together with my daughter. It´s almost little bit embarrassing to show it, but my daughter loves it and that is the most important thing! And it was anyway the first one..just wait and see, soon I will...

Also some pictures of the new artphotocards which I put in to the webshop today. Suitable to feast and everyday, as a gift or to your self!  It´s important to write with a pencil now and then and teach it to our children also, in this times when we all use the computer to write with. So we don´t forget how to use a pencil!

I baked a very funny bread today, there was bier and all kind of different things..little bit special taste, but I think it comes better when it comes little bit older. Made also muffins with my daughter, felt for something sweet to the "afternoon tea".

And finally a table cloth which I found at the local flea market, it reminds me of my childhood at the 70`s. My mother had a pot with same kind of pattern, and I have also one. May be that my husband doesn´t like it so much, he is more for white table cloths, but for some time it can give little bit more colour to the kitchen. Outside it´s almost the darkest time of the year, so let´s enjoy colours! Have a nice week!

Leipää ja kollaaseja

En oikeastaan  ajatellut kirjoittaa tänään ollenkaan mutta tässä sitä taas mennään..olen miettinyt että voiko tähän blogihommaan tulla joku riippuvuus vai onko tämä vielä sitä uutuuden viehätystä. No, oli miten oli niin halusin jakaa kanssanne pari kivaa juttua tältä päivältä.

Innostuin taas leipomaan, tällä kertaa mallasleipää. Mies kyllä katsoi taikinaa vaivaavaa minua ja kysyi että onko minulla varmasti kaikki hyvin (tai siis suomeksi hän kyllä kysyi että olenko minä tullut hulluksi, eikä siis tarkoittanut mitään pahaa sillä), ilmeisesti leipää leipova Laura on ollut viime aikoina niin harvinainen näky että on syytä huolestua..No, on minulla kaikki hyvin, voi olla että olen saanut inspiraation eräältä tutulta joka leipoo kaikki leivät itse. Sitä paitsi syksyllä tekee mieli leipoa. Joten minä siis leivoin. Ja pullistuin ylpeydestä samaan tahtiin kuin leivät uunissa. Juoksutin koko perhettä katsomaan uunin luukusta että kuinka ne leivät siellä kohosivat hienosti. Ja ovathan ne kauniita, katsokaa vaikka..

Tosin on kyllä pakko tunnustaa että olisivat saaneet olla hieeeman kauemmin uunissa, sisus on ehkä aaavistuksen hmm..kosteaa..mutta kyllä niitä syödä voi. Pikkuisen tuo kyllä harmittaa, kun olisivat olleet ihan täydelliset muuten..Veimme vanhemmilleni lämpimäisiä myös kehäkukkakimpun kera, muutama oli vielä selvinnyt hallaöistä. Olo oli kuin punahilkalla kun kori kädessä kävelimme mummolaan 200 m.. Voi olla että leivän koostumukseen vaikuttaa se että käytin siihen osittain itse jauhettuja vehnäjauhoja, niissä ei ole oikein sitkoa ja saattavat "lätistää" leipää ja aiheuttaa kypsymisongelmia. Meillä on ihana mylly jolla voi jauhaa jauhoja tällaisista

Niin, näitä ei ehkä niin usein näe, mutta tältä ne vehnänjyvät tosiaan näyttävät ja näistä voi itse jauhaa jauhoa. Ja kaikki vitamiinit ym terveellisyydet ovat yhä tallella, eikä ole jauhonparanteita vai mitä ne nyt oli nimeltään eikä muita vieraita aineita joukossa. Toivon että jaksaisin jatkossa leipoa useammin itse, on se kotileipä vaan niin ihanaa - varsinkin kypsänä..

Ollaan tyttären kanssa innostuttu jo kahtena perättäisenä iltana askartelemaan kollaaseja, jostain syystä tykkään niitä kovasti tehdä. Se on tosi luovaa puuhaa ja siitä tulee sotkua kuin suuremmillakin taiteilijoilla, keittiönpöytä näytti tällaiselta..

Mutta ei se mitään, se on vaan "irtosotkua"..tehtiin sukulaistädille puutarhamuistikirja, eli tuunattiin tavallinen muistikirja kollaasikansilla ja kirjamuovilla...

..ja sitten minä tein äidille kirjanmerkin (toisella puolella on orvokkeja)..

..ja tytär teki ystävälleen lahjaksi ihanan kollaasitaulun..

..tässä on näkemystä! Aika hidasta hommaa tuo kollaasin tekeminen, mutta kivaa ja "terapeuttista", paitsi että hartiat menee jumiin kun keskittyy niin..Keksin että siemenkaupan luettelo oli mitä mahtavin aarreaitta kun piti löytää sopivia kuvia, sehän on ihan täynnä ihania kukkia ja vihanneksia! Onneksi en ehtinyt heittää sitä vielä pois. Tosin samalla tietysti huomasi kaikkia ihania kukansiemeniä mitä ehkä ensi keväänä voisi kokeilla..onneksi en lukenut kyseistä luetteloa kovin tarkkaan keväällä, olisi tullut konkurssi.

Siemenistä tuli mieleen että puutarhassa näyttää nyt aika ankealta, kun kaikki on paleltunut..luin juuri Drömhem-lehdestä että talvella kaikki patsaat ja puutarhakoristeet tulevat paremmin esille kun kasvillisuus on lepotilassa, ehkä pitäisi laittaa sinne lisää sellaista. Minähän rakastan kaikkia ruosteisia juttuja joten ehkä sellaisia voisi..täytyy vaan varoa ettei innostu liikaa, muuten on keväällä ensin purettava se romuttamo pois että pääsee taas puutarhaan. Puutarhan sisustaminen on muuten kivaa, varsinkin näin kun talo on käynyt pieneksi eikä siellä mahdu oikein..ulkona on tilaa melkein hehtaari joten sinnehän sitä voisi vaikka mitä..menenpäs tästä miettimään..iloista viikon alkua ja muistakaa: jokainen syksyinen päivä vie lähemmäs ensi kesää!

Omenoista ja kesän jäähyväisistä

Ja sitten samaan syssyyn vielä toinenkin postaus ja niistä omenoista:  sain ihanalta ystävältäni Orvokilta mahtavia omenoita, meillä ei itsellä ole puun puuta. Kaksi oli joskus monta vuotta sitten mutta peurat olivat sitä mieltä että ne maistuvat parhaimmalta ennenkuin ovat tuottaneet ainuttakaan omenaa..joten ei ole siis omenapuita. Mutta Orvokilla on ja hän antoi siis meillekin (terveisiä ja kiitos!) Kiertääkö tämä juttu nyt jotenkin kehää..?? Pitää potkaista itseni irti, öhh, ähh..no niin..Olen aika laiska kokki ja leipuri mutta tykkään syödä hyvää. Siispä yksi vakiojälkiruoistamme on murupiiras, tai en oikeastaan tiedä mitä se olisi suomeksi, ruotsiksi nimi on smulpaj. Ehkä se olisi murupaistos..Se on helppo ja ennen kaikkea nopea, ja ajattelin että ehkä siellä lukijapuolella on kaltaisiani joten tässä teillekin resepti:

omenoita  (lukumäärä riippuu astian koosta johon paistos tulee, minulla on Ø 23 cm ja 7 cm korkea ja jos sen täyttää siihen menee ehkä n. 6 keskikokoista omenaa)
2 dl vehnäjauhoja
2-3 rkl sokeria (+ sokeria ja kanelia jossa lohkot pyöritellään)
75 gr voita
(1/2 dl pähkinärouhetta, kookoshiutaleita)

Voitele sopiva uunivuoka. Lohko omenat (keskikokoinen omena noin 8 osaan, ei siemenkotia mukaan) ja jos ovat ulkomaisia, kannattaa kuoria, kotimaiset voi laittaa kuorineen, antaa kivaa makua,  ja pyörittele ne uunivuoassa sokerissa ja kanelissa.  Omenoita kannattaa laittaa mieluummin paljon kuin vähän, ne tuntuvat häviävän uunissa kun kosteus haihtuu.. Tee muruseos: pehmennä voi niin ettei ole sulaa mutta vähän pehmeää, sekoita joukkoon vehnäjauhot, sokeri ja halutessasi pähkinärouhe ja kookoshiutaleet. Nypi murumaiseksi sormin tai esim puuhaarukalla. Levitä omenalohkojen päälle. Paista uunissa 200 asteessa n. 30 min niin että pinta on kauniin ruskea ja omenat ovat pehmeitä (voi pitää myös miedommassa lämmössä pidempään, ei pala sitten niin helposti). Tarjoile jäähtyneenä vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. NAMI!

ennen..

ja jälkeen. Keittokirjassa sanotaan että tämä paistos ei ehkä ole niin kaunis kuin perinteinen omenapiirakka, mutta todella hyvän makuinen. Joten ei kannata antaa ulkonäön hämätä.  Kokeilkaa ihmeessä vaikka jo tänään ja nauttikaa!

Sitten vielä muutama sana ja kuva kesän jäähyväisistä. Niin, se on nyt väistämätön tosiasia, että kesä on ohi. Meillä on ollut pari pakkasyötä ja kaikki ihanat kukat jotka olivat vielä täydessä loistossaan, paleltuivat. Astereistani en vielä tiedä mutta esim gladioluksen nuput varsineen nyykähtivät roikkumaan alaspäin ja englantilaiset pelargonit ja heliotroopit menivät..Huurteiset aamut ovat olleet silti kauniita, pakkanen on taiteilija, se kuorruttaa lehtireunukset hopealla ja hohkaa kuin talven kuningatar ruohonkorsissa. Loikin yöpaidassa ja lipsukkaissani (!) kameran kanssa pitkin peltoa ja pelkäsin tulevani ammutuksi, kuulin nimittäin hirvikoiran kiihtyneen haukun aivan läheltä. Lohduttauduin kuitenkin ajatuksella että jos metsästäjä ei ole kovin herkällä liipasinsormella varustettu, hän ehtii ehkä ajatella että hirvet harvemmin harrastavat valokuvausta, varsinkaan yöpaidassa, ennenkuin ampuu..No, hengissä ollaan edelleen, mitä nyt jalat meinasivat kyllä paleltua niissä lipsukkaissa. Mutta kun ei aivot ollenkaan sano että on todella PAKKAS-asteita ja silloin laitetaan VILLASUKAT jalkaan, minä elän yhä kesää..Jos oikein hyvin käy, en huomaa talven tuloa ollenkaan ennenkuin seuraava kesä tulee joten sitten on koko ajan kesä..?! Oikeastaan pidän kyllä talvestakin joten ei se mitään, annetaan kesän levätä ja toivotetaan talvi tervetulleeksi!

 

 

 

Näiden kuvien myötä toivottelen teille kaikille oikein ihanaa viikonlopun jatkoa ja pitäkäähän villasukat jalassa!