Suksilla- på skidorna

Edellisen postauksen "oudoista" kuvista siirrytäänkin sitten tähän ajankohtaisempaan. Kova pakkanen on tosiaan tehnyt ulkona liikkumisen hieman epämiellyttäväksi viime päivinä. Tänään kuitenkin alkoi tuntua siltä, että nokka voisi kestää ulos työntämistä. Aurinko suorastaan pakotti pihalle ja päätinkin kokeilla, onnistuisiko hiihtäminen.
Minä pidän ihan tavallisesta murtomaahiihdosta tavattomasti. En ole kuitenkaan kovinkaan hyvä siinä. Maaston on oltava vatupassisuora, jotta tämä emäntä ei kupsahtelisi nurin jatkuvasti. Olen monesti onnistunut kaatumaan ihan paikallaan seistenkin, se on jo melkein lahjakasta..:) Kunto on ollut niin huono, että liikkuminen on jäänyt (sairastin mm korvatulehduksen, vasta tänään korva on kivuton), joten hiihtolenkki arvelutti vähän. Olen vielä luonteeltani sellainen, että kun alan jotain, teen sen täysillä - ja sitten olen monta päivää aivan kipeä. Tänään onnistuin mielestäni aloittamaan rauhallisesti, kiertelin peltoladun vain kahdesti. Huomenna aion mennä uudestaan, juuri nyt tuntuu ainakin niin hyvältä (mitä nyt selkä on vähän kipeä, mutta ei se haittaa). Pakkanen alkaa pikku hiljaa lauhtua, joten liikkuminen tulee aina vain mukavammaksi. Maanantaina -6, pitänee kaivaa uimapuku esille. Nythän olemme jo tottuneet näihin -20 lukemiin..
Kuva on  muuten siinä mielessä huijausta, että se on viime kevättalven kantohangilta. Mutta, lapsi on sama (tosin vähän kasvanut ja uusilla suksilla), samoin suksien pureskelua rakastava koira. Ei se ole vieläkään tajunnut, että joskus tulee vielä sauva mahaan (siis vahingossa), kun pyrkii selän taakse koko ajan. Maisema jossa hiihdetään, on myös sama. Joten eiköhän tämä sovi "illustraatioksi" (hih). Mukavaa liikunnallista viikonloppua teille kaikille, missä olettekin!

Den här gången är bilden mera aktuell..som sagt, har kylan gjort det obekvämt att vara ute de senaste dagarna. Idag kändes det dock, att näsan kanske skulle kunna klara av lite uteaktiviteter. Har i flera dagar tittat längtansfullt på skidspåren som dottern gjort, så idag tänkte jag prova. Har varit i dåligt skick ganska länge, bl a hade jag öroninflammation. Idag är första dagen som örat inte värker. 
Jag är inte särskilt duktig på att åka skidor. Det måste vara väldigt jämn terräng för att jag skall klara av att stå upp. Har många gånger lyckats att falla fast jag har stått stilla med skidorna också. Det är faktiskt lite pinsamt..Men att inte vara så duktig tycks inte hindra mig från att tycka om skidåkning..
Jag har en dålig vana att motionera sällan, men sedan när jag får för mig att göra det, gör jag det mycket på en gång. Och sedan är jag sjuk i flera dagar igen..Idag lyckades jag dock  ta det ganska lugnt, skidade två gånger runt åkern och det i ganska lugnt tempo. Det kändes såå skönt!! Jag skall minsann skida imorgon igen, och förhoppningsvis varenda dag i fortsättningen!! Det skall ju bli lite varmare också, bara -6 på måndag. Kanske man måste leta reda på baddräkten? Nu är man ju så van vid -20.. 
Bilden här är faktiskt lite fusk. Det är nämligen från förra vårvintern, när det var så otroligt fin skare. Men, barnet är detsamma (dock lite större och med nya skidor), den töntiga hunden likaså. Den har fortfarande inte begripit, att den kommer att få en skidstav i magen (av misstag alltså) när den hela tiden vill springa bakom och försöker snappa åt sig både skidor och stavar. Kanske den är avundsjuk och skulle vilja ha egna skidor?  Åkern och vyn är också densamma, här åkte vi idag också, så bilden passar väl bra som illustration här i alla fall? Ha ett skönt veckoslut allihopa, och passa på och njut av det härliga solskenet!

Karkkilauantai - godislördag

Lähdin täysin impromptu käymään Kemiön keskustassa, päätin puoli tuntia ennen kirppiksen sulkemisaikaa, että lähden viemään tyttären pieneksi jäänyttä suksisettiä myyntiin. Eilen hän sai uuden setin ja oli jo aamuvarhaisella kokeilemassa, miten parin sentin lumessa suksi luisti. Luistihan se, kuten aidolla optimistilla ainakin..Itse tyydyin katsomaan vielä ikkunasta..

Kaupassa silmä hakeutui ihaniin keltaisiin kevätesikoihin. Oli kuin nääntynyt olisi nähnyt lasillisen raikasta vettä! Aikani mietin ja päädyin sitten ostamaan kimpun keltaisia ruusuja. Auringon kaipuu on ilmeisesti kova, en muuten edes tykkää oikein keltaisesta. Nyt se kuitenkin hyväili silmää ja sielua.

Olemme koko perhe ottaneet vähän uutta suuntaa elämään mitä tulee esimerkiksi makeansyönti. Tytär on onnistunut parhaiten, hän on houkutuksista huolimatta ollut ilman makeisia koko viikon. Se ei ehkä kuulosta paljolta, mutta kun ennen makeaa syötiin lähes joka päivä..Tänään oli karkkipäivä, leivoimme yhdessä banaanimuffineja kuorrutuksella. Cupcake on kai näiden hieno uusi nimi ja en enää ihmettele että joku voi hurahtaa näihin. Tarkoitan että niistä voi tehdä vaikka minkä näköisiä! Kaupassa oli pitkä rivi värejä ja strösseleitä joita näiden päälle laittaa, niin ja sitten on kauniita muffinivuokia olemassa...(meillä oli vain tuollaisia tavallisia rumia vuokia, onneksi ei näy paljon)

Hienoista ihmetystä herätti se, että tuohon kuorrutukseen tuli niin vähän sokeria, tuorejuuston kanssa maku oli melkein suolainen. En ole itse asiassa vielä maistanut miltä tuo kokonaisuus maistuu, tyttären ja miehen mukaan oikein hyvä yhdistelmä. Ei kaiken tarvitsekaan olla ällömakeaa, mutta toisaalta suolainen muffini ei oikein natsaa karkkipäivään..:)

Mukavaa viikonloppua!

Helt impromtu gav jag mig iväg till Kimito centrum, bara en halvtimme innan loppiset stängde..Tänkte att jag för dotterns gamla skidset till försäljning, det är ju nu de går åt, när det kom lite snö. Dottern fick igår nya skidor och pjäxor, de blev provkörda genast imorse. Fint gick det, fast snötäcket inte är så värst tjockt ännu. Men barn är,  som ni vet, sanna optimister..Jag nöjde mig ännu med att bara titta genom fönstret på den skidåkande lilla damen. 

Vi har kämpat hela veckan med att försöka vara utan godis, det är inte lätt skall ni veta, när man är van att äta sött nästan varje dag. Dottern har lyckats bäst, hon har stått emot alla frestelser hela veckan. Idag var det godisdag, vi bakade tillsammans bananmuffins med alla möjliga dekorationer och strössel och grejer. Jag undrar inte alls längre att någon kan bli helt frälst på de här cupcaken, det finns ju så enormt många olika möjligheter. Fina muffinsformar finns det också (inte de här våra alltså, de är vanliga fula muffinsformar)..

Det enda som jag tyckte var konstigt var att det till den vita glasyren kom så lite socker, med färskosten smakade det ganska salt! Jag har ännu inte smakat en hel muffins, mannen och dottern sade att kombon var jättegod. Få se, jag skall snart smaka..Men det skall definitivt inte vara salta muffins när man har godisdag!!

Ha ett gott veckoslut!

Hääpäivänä - på bröllopsdagen

Meillä on tänään 10-vuotishääpäivä. Juhlistimme päivää syömällä hyvin, tytär pääsi Hoplopiin leikkimään. Se on melkein hauskinta mitä hän tietää, ja meistä hääpäivänä pitää kaikilla olla hauskaa. Ajatuksen leikkimisestä  oli saanut myös kolme bussilastillista kouluretkeläisiä, joten meteli oli korviahuumaava..Ei se mitään, hauskaa oli joka tapauksessa.

Korvat saivatkin sitten levätä Airiston rannalla, söimme siellä olevassa rantaravintolassa. Olimme ainoita vieraita, ihana rauha, meri vain kimmelsi ulkopuolella. Ruoka maistui ihanalle, samoin lasi viiniä. Ruokaa sulateltiin kävelemällä venesatamassa. Nyt ollaan koko porukka ihan poikki, mutta oli tosi ihana päivä.

Olisi ollut mukavaa matkustaa jonnekin vähän kauemmaskin, mutta talous ei anna nyt myöten. Kuka tietää, ehkä sitten myöhemmin. Sitä paitsi kaikkein tärkeintä oli, että saimme olla yhdessä.

Näihin kymmeneen vuoteen mahtuu kaikenlaista. Kuten kaikilla, välillä on ollut ylämäkiä, välillä alamäkiä. Olen kuitenkin onnekseni saanut ihanan, mielenkiintoisen aviopuolison. Jonkun, jonka kanssa jakaa hyvät ja huonot päivät. Olin pitkään yksin eikä oikean puolison löytäminen ollut helppoa. Siksi olen hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut elämässäni kokea, miltä tuntuu olla vaimo ja äiti. Ne ovat suurimpia lahjoja mitä olen koskaan saanut. Ne ovat tehneet elämästä rikkaan ja elämisen arvoisen.

Toivon että voin tulevina vuosina hyödyntää niitä opetuksia ja kokemuksia, joita nämä ensimmäiset kymmenen ovat antaneet. Sanotaan että viini paranee vanhetessaan - ehkä avioliitolle käy samoin? Yhdessä kasvamme, toisiimme ja elämään.

 

Idag har vi firat vår 10:e bröllopsdag. Dagen omfattade ett besök på Hoplop, inomhuslekpark som dottern älskar att besöka. Efter två väldigt aktiva timmar (för henne) åkte vi till Airisto i Pargas och åt en festmiddag på hamnrestaurangen där. Smakade jättegott och det var så fint med småbåtshamnen och det glittrande havet. Nu är vi så trötta men lyckliga.

Dessa tio åren har omfattat allt möjligt, både goda och dåliga dagar, såsom livet i allmänt för oss alla. Jag var länge ensam, det var inte lätt att hitta en bra äkta make. Därför är jag så otroligt tacksam för att jag är hustru och också mamma, två av de viktigaste sakerna i mitt liv. Jag har fått så mycket, jag hoppas jag kan ge också. Och jag hoppas jag kan dra nytta av dessa första tio åren och använda mig av erfarenheterna till att bli en mamma och maka att älska ännu mer. Tillsammans växer vi, i kärleken och livet.