Matalapainetta - Lågtryck

Sataa. Se ei enää lienee mikään uutinen, jos EI sataisi, se olisikin jotain. Tunnelma on meillä kovin mollivoittoinen tänään. Perhepiiriin kuulunut kissa, 15 vuotta, lähti äitini kanssa juuri eläinlääkärille. Pelkään pahoin ettei se enää tule kotiin. Se on sairastellut jo aika pitkään, joten ei tämä ollut mikään yllätys. Mutta silti tuntuu pahalta.

Joskus tuntuu että olisi helpompaa, mitä vähemmän rakkaita ympärillä olisi, ei joutuisi kohtaamaan menetyksen tuskaa. Mutta toisaalta, mitä elämää sellainen olisi? Lemmikit ovat ihan oma lukunsa. Tipi, koiramme, on minun elämäni ensimmäinen kotieläin, miehelläni tämä taitaa olla jo kymmenes koira. Kyllä niihin kiintyy. Kuitenkin se kiintymys pitäisi olla sellaista laatua, ettei se ylitä järkevyyden ja kohtuuden rajoja. Mutta sittenkin..

Toivon vanhempien hankkivan uuden kissan. Itse he sanovat ettei koskaan enää. Mutta uskon silti, että pienen, hassun kissanpennun toilailujen seuraaminen antaisi lohtua ja toisi elämään valopisteitä.

(Kuvassa koiramme Tipi, niinkuin varmaan jo arvasittekin)

Det regnar. Det lär inte vara någon nyhet vid det här laget, om det däremot INTE skulle regna, det skulle vara något..Hos oss är det annars också lågtryck idag. Min mamma körde just iväg med katten Elmeri till veterinären. Katten är 15 år gammal och har varit sjuk ett tag, jag fasar för att den inte kommer hem mera. Det känns så ledsamt. 

Ibland tänker man, att lättast skulle det vara om man inte skulle ha någon man älskar, då skulle man aldrig behöva ta farväl. Men å andra sidan, vad för slags liv skulle det vara? Nu måste man ju vara förnuftig, det handlar ju faktisk "bara" om ett husdjur, sorgen skall vara i proportion till detta. Men när någon har tillhört familjen så länge, är det svårt att vara förnuftig. Vår hund, Tipi, är det första husdjuret som jag någonsin haft, för min man är detta den tionde hunden. Jag skulle inte vilja vara utan djur mera, de hör liksom till, speciellt livet på landet. 

Jag önskar mina föräldrar skulle skaffa en ny katt. Själva säger de "aldrig mera", men  jag tror det skulle vara en tröst. Att följa en liten kattunges lek och galenskaper bringar färg och glädje till livet, och det är värdefullt det.

(På bilden är det vår hund Tipi - men det visste ni ju redan)

Pizza

Vihdoinkin tuli päivä jolloin ei koko aika satanut, joten päätin pestä vähän ikkunoita. Voi että meillä on sitten hienot näkymät ulospäin, en edes muistanut..:)

Ikkunasouvin jälkeen lähdettiin koko perheen voimin sienimetsään. Mies oli löytänyt hyvän suppilovahveropaikan n. 500 m kotoa, joten päätettiin tehdä oikein retki. Tein eväät mukaan ja sitten lähdettiin.

Päästiin noin. 100 m päähän kun suppilot alkoivat hyppiä ämpäriin. Siihen me sitten jäimmekin, poimittiin ja poimittiin.

Mustia torvisieniä olen viimeksi nähnyt pikkutyttönä, jotain 35 vuotta sitten. Ovat ne aika venkulan näköisiä! Kaksi täyttä ämpäriä ja yksi täysi muovikassi oli saaliina kun kotiin viimein lähdettiin. Siinä välissä vähän satoikin..:( No, ehkä ne ikkunat kuitenkin ovat vähän puhtaammat kuin aiemmin, vaikka sade tekee yleensä pahaa jälkeä.

Palkinnoksi ahkeroinnista metsässä päätettiin että tehdään sienipizzaa. Minulla on yksi tietty taattu resepti jota käytän, pohjasta tulee paksu, kuin pannupizza. Se on niin hyvää!! Laitanpa ohjeen tähän teidänkin iloksenne, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Jos haluaa tehdä koko uunipellillisen, kannattaa tehdä tupla-annos, tämä annos riittää sellaiseen pienempään uunivuokaan, 35x25 cm. Hyvää makua saa jos käyttää puolet durum-vehnäjauhoja ja puolet tavallisia, mutta kyllä pelkästään tavalliset vehnäjauhotkin käyvät.

Pannupizza/Pannpizza

Taikina:/Deg:
2,5 dl haalea vettä/ ljummet vatten
0,5 dl öljyä/olja
1 tl suolaa/ 1 tsk salt
0,5 palaa hiivaa/en halv bit jäst
n. 6 dl vehnäjauhoja (tai 3 dl durum ja 3 dl tav.)/ca 6 dl vetemjöl (eller 3 dl durum och 3 dl vanliga)

Täyte: oman valinnan mukaan paistettua sipulia,  sieniä, tonnikalaa, katkarapuja - mitä vaan! Päälle vielä tomaattisiivuja, mustia oliiveja ja juustoraastetta. Uuniin 250 astetta n. 15 min, jos teet koko pellillisen, kannattaa pitää vähän kauemmin. Kun juusto on saanut väriä, alkaa olla valmista!  Juomaksi sopii lasi hyvää punaviiniä. Hyvää ruokahalua ja kodikasta viikonloppua!

/Fyllning: vad som helst man önskar, tex stekt lök, svamp, tonfisk, räkor mm mm. På det ännu tomatskivor, svarta oliver och riven ost. In i ugnen, 250 grader i ca 15 min. Gör man en hel ugnsplåt är det bra att ha det lite längre, när osten fått fin färg är det färdigt. Smaklig måltid!

Äntligen en dag då det inte regnar heela tiden - så jag satte igång och tvättade lite fönster. Tänk att vi har så fin utsikt från fönstret, hade glömt..:)

Senare bar det iväg till svampskogen med hela familjen. Mannen hade hittat ett bra ställe med trattisar ca 500 meter hemifrån, men redan efter 100 m började svamparna hoppa på oss. Så dit blev vi, plockade och plockade..Svarta trattisar har jag sett som en liten flicka sist, sisådär 35 år sedan. Nog ser de ganska spännande ut! Regnade gjorde det ju förstås också emellanåt, men turligen ser fönstrerna fortfarande bättre ut än innan tvättandet..

Som belöning för svampplockning blev det svamppizza. Har ett recept som jag använder alltid, det blir en såå god pannpizza med tjock botten. Receptet har ni här ovan. Det är gott med hälften durum-vetemjöl, men det går bra med bara vanligt mjöl också. Om man vill göra en hel ugnsplåt, rekommenderar jag att göra dubbel sats, receptet räcker till en 35x25 cm form. Lönar sig absolut att prova, det är jättegott! Ett glas med gott rött vin passar bra till.

Ha ett mysigt veckoslut!

Syksy - Höst

Miten se nyt noin yhtäkkiä tuli? Juurihan minä puhuin uimisesta ja istuimme ulkona auringonhellimällä terassilla  juomassa teetä..sitten tuli Katia ja kaikki muuttui. Hyppäsimme koko syyskuun yli ja nyt onkin ilmeisesti lokakuu. EEIIII!!! Vielä jaksan toivoa että kaikki onkin erehdystä ja syksy jatkuu lämpimänä ja lempeänä. Vaikeaa tätä toivoa on ylläpitää kun koivusta jo lehdet leijailevat keltaisina maahan..

Vähitellen on kai aika alkaa hyvästellä kesää, suru sydämessä. Meidän puutarhassa olisi vielä paljon kukkia, asterit, gladiolukset, hajuherneet ja vielä nupullaan olevat kosmoskukat - ne huutelevat vielä että odottakaa, emme ole valmiita! Myrsky teki pahaa jälkeä ja moni uljas varsi makaa maata viistäen nurmikolla. Mutta vielä ne vain jaksavat kukkia. Toivotaan ainakin ettei tulisi hallaa vielä pitkään aikaan. Saisivat kaikki loistaa vuorollaan ennen pitkää talviunta...

Hur kom den så plötsligt? Det var ju just som jag skrev om hur vi ännu simmar och det var ju just som vi fikade på den solvarma terrassen. Sedan kom Katia och allt förändrades. Jag tror vi har hoppat över september och är inne i mörka och regniga oktober. NEEJJ!!! Jag vill inte!! Eller kanske det istället blir varmt och soligt i oktober istället, om månaderna har bytt plats?? Lite svårt är det att hålla hoppet uppe, när de gula björklöven sakta seglar ner med blåsten..

Kanske det börjar bli dags att ta farväl av sommaren, med sorg i hjärtat. Hela vår trädgård är ännu full av blommor, astrar, gladioler, doftärter..Kosmosblommorna är fulla med knoppar. Nej, vänta på oss! ropar de. Stormen gjorde illa, långa stolta stjälkar ligger på marken. Jag önskar innerligt att det i alla fall inte skall bli frost, kanske hinner de alla blomma ännu. Innan det är dags för den långa vintersömnen.

Oho, purkki räjähti... - Ojdå, burken exploderade...

Tyttären ollessa taidekoulussa eksyin kauppaan. Koko päivä oli ollut hieman katastrofaalinen, matalapaineineen päivineen ja minuun iski hirveä halu herkutella. Ei kovin järkevää, tiedetään, mutta minkäs teet.. Ostoskoriin päätyi näin ollen mm purkki joka sitten myöhemmin räjähti.

 

Ei hätää, tämän purkin kuuluikin räjähtää. Osalle lukijoista tämä on varmaan tuttu tuote, minä ostin sen kotiin ensimmäistä kertaa elämässäni. Tavattuani tarkkaan ohjeita purkin kyljestä, aloin varovasti kynnellä rapsuttaa päällyspaperia punaisella merkitystä kohdasta. Rapsutin ja rapsutin ja sitten - PUFF, purkki aukesi ja ulos tursui taikinaa. 

Sain hetken taiteilun jälkeen siistin taikinarullan auki, ilmeisesti se oli ehtinyt lämmetä vähän koska toimenpide ei onnistunut ihan kivuttomasti..Osat  erilleen, sisälle cheddarjuustoa ja omenahilloa (ei yhtäaikaa), rullaus,  uuniin - ja VOILÀ..

Voisarvia, olkaa hyvä! Olipa helppoa, vaikkakin jotenkin vähän outoa..Purkista hyppäävä taikina, kaikkea sitä..

Kohta pääsemme herkuttelemaan. Nyt ei puutukaan enää kuin kiva elokuva, niin saataisiin tämä päivä kunnialla päätökseen. Huomenna kaikki on paremmin. Toivottavasti..

Medan dottern var på konstskola, irrade jag mig till matbutiken. Hela dagen hade varit mer eller mindre katastrofal, med lågtryck och allt..Alltså kände jag för att köpa något gott hem. Ner i butikskorgen hoppade därför burken, som senare exploderade. Ingen fara, det var faktiskt meningen.

För en del av er är denna en bekant produkt, jag köpte den för första gången. Hemma läste jag noggrant igenom vad som stod på burken, sedan började jag försiktigt skrapa vid det röda märket. Efter en stund sade burken PUFF och deg vällde ut.

Lyckades få upp den snygga degrullen (den hade blivit lite varm så det var inte så enkelt), på med cheddar- och äppelsyltfyllning (inte samtidigt), in i ugnen och VOILÀ - croissants, varsågoda!

Det var väldigt enkelt men samtidigt lite konstigt - deg som hoppar ut från en burk, allt hittar dom på..

Snart får vi njuta..nu fattas bara en trevlig film så är den här dagen någonlunda räddad..I morgon är det en ny bättre dag. Hoppas jag.

Sahanpurua - sågspån

Nyt väsyttää ja jäsenet ovat jäykät..meillä oli tänään pienimuotoiset puutalkoot. Jostain syystä käy aina niin, että havahdumme polttopuiden tarpeeseen sitten kun alkaa syssy koputella ovelle. Tai ei se ole ihan totta, kyllähän se rankakasa on tuolla mäessä ollut jo pari vuotta, mutta kesällä oli yksinkertaisesti niin kaamean kuuma, ettei voinut edes ajatella mitään puusouvia..

Kiitos ihanien ystäviemme saimme kuitenkin tänään aimo kasan uuniin sopivaa tavaraa aikaiseksi. Ajattelin siinä työtä tehdessä, että kyllä onkin pitkästä aikaa mukavaa tehdä töitä talkoilla, edellisestä kerrasta on jo aikaa. Työ ei tunnu ollenkaan niin tylsältä tai raskaalta kun tehdään porukalla, ja jälkeäkin syntyy paljon nopeammin kuin jos yksin pyörittelisi puita edestakaisin. Ei meitä ollut enempää kuin kaksi sahuria ja kaksi jotka kantoivat puita vajaan, mutta silti saatiin paljon valmiiksi. Tyttärellä oli leikkikavereita samalla, sekin oli tosi kivaa.

On sitä oltu ennen viisaita kun on tuota talkoosysteemiä käytetty paljon enemmän. Myös nykyään kiinnostusta herättänyt vaihtotalous on myös aika vinha idea: siis minä nostan sinun perunasi jos sinä leivot minulle 50 kanelipullaa - tai jotain muuta vastaavaa. Näin voi auttaa toista ilman että rahaa tarvitaan! Tulevaisuuden mallia tässä varmasti, arvelen..

Kuvassa näette puita jotka eivät ole - ainakaan vielä - päätyneet kenenkään uuniin. Näkymä on uimapaikastamme, entiseltä Kemiön leirintäalueelta. Puut ovat vanhoja ja komeita, monen sorttistakin löytyy, tammia, koivuja, vaahteroita... (Siis emme me siellä nurmikolla ui, vaan ranta on tuossa vieressä..:))

Nu är jag en aning stel i kroppen..vi hade ved"talko" hos oss idag..Tänk förresten att det inte finns något svenskt ord för "talko" så jag är tvungen att använda detta hemska översättningsmonster..om det nu är någon som inte vet vad det betyder så är det när man samlas och jobbar hemma hos någon utan att få betalt för det, det kan vara vedsågning, potatisupptagning, målning - vad som helst där många kan delta. 

Vi var inte så många, men vilken skillnad det är när man gör tillsammans! Det är inte alls så tråkigt och man får färdigt mycket mer än om man skulle pula omkring ensam med sin lilla såg..Och det är ju så mycket roligare, att jobba ihop!

Vi har haft en hög med ved stående nu två år på backen, men två somrar har det också varit så otroligt varmt att det har varit helt otänkbart att göra något åt saken. Nu början hösten knacka på dörren så det var så dags att göra något..Tack vare våra härliga vänner fick vi alltså gjort en mycket trevlig hög med färdiga vedklabbar att värma oss med..

Det är ett bra system, det här med talko, förr användes det mycket mera. Att byta tjänster är också något som har blivit intressant för många nuförtiden. Det går ju till så att jag till exempel kommer och tar upp potatisen om du bakar åt mig 50 kanelbullar. Inga pengar behövs och alla får det de behöver! 

På bilden är det stora gamla träd som ännu inte hamnat i någons ugn. Den underbara gröna vyn är från vår simstrand, den fd campingplatsen i Kimito. Där finns så fina träd av många sorter, lönn, björk, ek och andra. Ja, alltså havet finns där bredvid, syns ej på bild.

Iso karhu, pikku karhu - Stora björn, lilla björn

Tyttären kotikoulu jatkuu, nyt mennään toista luokkaa. Ensimmäinen luokka meni sen verran hyvin että päätettiin jatkaa vielä vuosi. Sitten taas katsotaan ja arvioidaan miten jatketaan.

Käsityötunnilla päätettiin tehdä virkattu kori. Tytär ei ole kauhean innostunut käsitöiden tekemisestä mutta yrittää sinnikkäästi. Lopputulos on mielestäni oikein nätti ja oli tytärkin iloinen kun homma valmistui. Osa hänen pikku lemmikeistään pääsi heti pieneen koriin asumaan.

Seuraavana projektina on kassin ompeleminen, jatkuu ensi viikolla..

 

Dotterns hemskola fortsätter, nu har vi börjat på andra klass. Första året gick så pass bra att vi bestämde oss för ett år till. Sedan ser vi hur fortsättningen blir. 

I syslöjden provade vi på att virka en korg. Dottern är tyvärr inte så jätteintresserad av syslöjden men försöker tappert. Jag tyckte hon klarade denna uppgift jättebra, i den lilla korgen bor nu en del av hennes små "pets". 

 Nästa projekt är att sy en liten kasse. Fortsättning nästa vecka.. 

Pikku Matin autosta.../Nu är det hjul igen..

Tänään kotimatkalla kuvauskeikalta alkoi auton takapäästä kuulua outoja ääniä. Varmistuttuani siitä,  ettei kyseessä ollut takapenkin matkustajat, alkoi hermostunut lähimmän bussipysäkin etsintä. Sitä odotellessa ääni voimistui ja alkoi nostaa tuskan hikeä kuskin otsalle. Mitä sieltä nyt on tippumassa?

Bussipysäkillä totesimme takarenkaan puhjenneen. Miten sinä olisit reagoinut kyseisessä tilanteessa?

Tämän kysymyksen esitän siksi, että haluan tämän päivän postauksella esittää tavallaan haasteen varsinkin teille naispuolisille autonkuljettajille. Itse voin nimittäin sanoa, että ellen olisi viime keväänä kädestä pitäen vaihtanut autoon renkaita (talvesta kesään) isäni opastuksella, ei minulla tänään olisi ollut hajuakaan miten se rengas oikeasti vaihdetaan. Eihän se nyt mitään ydinfysiikkaa toki ole, mutta on siinä omat pikku niksinsä. Enkä minäkään saanut vararengasta auton alta irti ennenkuin sain puhelimitse opastusta.

Siis kaikkihan me teoriassa osaamme homman, mutta kun on tosi kyseessä..Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja vaikka tämä nyt ei ehkä kuulu niihin naisellisimpiin urotekoihin, on olo nyt kuin sankarilla. Mieheni olisi kyllä karauttanut paikalle 60 km neitoa pelastamaan, mutta onneksi nyt neito kuitenkin väkersi tunkilla ym härpäkkeillä renkaan itse pois ja paikalleen. JESS!!! Säästyi mieheltä tärkeää työaikaa, näyttely kun pukkaa päälle..

Ja nyt siis se "haaste": Jos sinä et ole koskaan vaihtanut autoon rengasta, tee se ihan huvin vuoksi vaikka kotipihalla, siis ihan vaan harjoituksen vuoksi! Tästä on totisesti hyötyä, kun ja jos vahinko tapahtuu keskellä ei mitään eikä niitä teiden ritareita kasva nykyisin puussa, tiedoksi vaan. Meitäkin oli tien poskessa kolme eri ikäistä naista (joista siis yksi oli lapsi)  ja autoja paahtoi vaan ohi niin lujaa kuin pääsivät. Höh. Oma apu paras apu.

 

Idag, på hemväg från ett reportagejobb, började jag höra konstiga ljud från bakdelen av bilen. Efter att ha kollat att det inte handlade om passagerarna i baksätet började det nervösa sökandet efter närmaste busshållplats. Ljudet blev allt starkare och chauffören  allt svettigare. Vad var det som höll på att gå sönder den här gången?

På busshållplatsen kunde vi konstatera att vänster bakdäck hade gått sönder. Hur skulle du reagerat vid en sådan upptäckt?

Om inte jag skulle ha i våras bytt däcken  på mina föräldrars bil under uppsyn och råd av min pappa, skulle jag inte haft en aning om vad jag skall göra. Det enda jag behövde hjälp med idag var hur man lossar reservdäcket och det gick per telefon. Annars gick det riktigt bra att byta själv och jag erkänner - jag känner mig som en hjälte! Inte särskilt kvinnligt kanske men ändå..inte är det så jätteinvecklat heller men för mig var det en stor grej. 

Nu undrar jag: när har du bytt bildäck senast? Om du inte har gjort det, uppmanar jag att du provar, hemma på gården, bara för tränings skull. Det är så bra att kunna, speciellt om man som vi rör sig ute i ingemansland. Dessutom har jag upptäckt att det finns väldigt få riddare ute på vägarna nuförtiden. Idag stod vi, tre kvinnor i olika åldrar varav en var barn, vid vägkanten och en massa bilar körde förbi så fort det gick. Min egen man var beredd att köra 60 km för att hjälpa mig, men det var nog bra att jag klarade det själv så sparade han dyrbar arbetstid, han har snart utställning. Övning ger färdighet, så är det bara..även i nödsituationer!