Turkoosia - turkost

Olen huomannut että kun ikää tulee lisää, joissakin asioissa ei ole enää niin ehdottomia mielipiteitä. Tyttäreni kyselee joskus mikä on lempiruokani tai lempivärini ja huomaan ettei näihin asioihin ole enää yhtä oikeaa vastausta niinkuin ennen. Lapsena ja nuorena oli ihan selvää että lempiväri oli sininen ja lempiruoka jauhelihakastike ja makaronit. Mutta entä nyt? En oikein osaa nimetä yhtä lempiruokaa enkä kyllä -väriäkään.

On tietysti joitakin värejä joista pidän todella paljon. Yksi niistä on turkoosi. Varsinkin nyt kun pitkä talvi on lypsänyt meidät miltei tyhjiksi, turkoosi tuntuu hivelevän silmiä ja sisintä. Ei siis ihme että kun tehtiin sellaista micro-uudistusta (siis kodin makeover hyyyvin pienessä muodossa), keittiön oviaukkoon ilmestyi

turkoosi helmiverho! Tässä oviaukossa on pitkin vuotta ollut jo kaksi erilaista helmiverhoa, ilmeisesti pidän niistä..:) Tämän löysin kirpputorilta ja se oli ihan pakko ostaa! Näyttää ihanalta, kuin olisi hotellin uima-allas roikkumassa tuossa..

Tyttären pikkuista omaa nurkkaa uudistettiin myös, kaapin kätköistä kaivettiin esille

nämä Ikean sea life-verhot ja sohvatyynyjä vaihdettiin myös sävyihin sopiviksi. Kiitolliset verhot kun niissä on niin paljon sävyjä, poimittiin sieltä tuo limenvihreä, turkoosi, punainen...Jos keittiön oviaukossa on uima-allas, täällä on sitten se meri, jossain Karibian suunnalla..

Pajunkissat laitettiin

ystävän joskus lahjaksi tuomaan ihanaan vaasiin. Lahjapaketissa oli mukana myös kaksi samantyylistä kynttilänjalkaa. Oli ihana lahja, hän oli ne kirppareilta löytänyt. Jotenkin kiva saada  jotain mikä on kirpputorilta vaivan kanssa poimittu, ei vain kaupan hyllyltä napattu. Aikaa on kulunut varmaan kymmenen vuotta ja tykkään edelleen - turkoosista!

Näissä etelämerellisissä tunnelmissa toivottelen mukavaa viikonloppua!

Jag har märkt att när jag blivit äldre, har jag inte så bestämda åsikter om vissa saker längre. Dottern frågar vad jag har för favoritfärg eller -maträtt och jag kan inte ge något bestämt svar på detta. Jag tycker om många saker!

En färg som har hängt med i många år redan är turkost. Speciellt nu när vintern verkar ha mjölkat oss tomma känns det skönt med lite färg som påminner om sydligare breddgrader..

I dörröppningen mellan kök och vardagsrum hänger nu ett draperi med turkosa pärlor. Såg den på loppis och måste bara ha den! Det känns som om det hänger en simbassäng i dörröppningen..

I dottern lilla egna hörna gjorde vi också en liten makeover, dök in i garderoben och hittade Ikeas sealife-gardiner som vi hängde upp. Bytte lite kuddöverdrag också. Dessa gardiner är väldigt tacksamma, det finns så många färger man kan plocka upp, limegrönt, rött, turkost..

Videkissorna satte vi i den vackra vasen som jag fått i present av en vän för säkert tio år sedan. Med i paketet fanns också två turkosa ljusstakar i samma stil. Hon hade hittat allt på loppis, det kändes på något sätt extra fint att få något som hon handplockat  istället för att bara gå till en butik och köpa. Jag gillade dem då och gillar dem fortfarande - turkosa som de är!

I dessa sydländska stämningar önskar jag er en trevlig helg!

Kiireestä ja sen puutteesta - om brådska och brist på det

Kenellähän mahtaa olla muuten pulaa kiireestä, kysyn vaan..En ole saanut kirjoitettua blogiin vähään aikaan, välillä iskee sellainen lukko päälle ettei vaan saa mitään aikaiseksi vaikka aiheita kyllä riittäisi..tämän päivän postaus syntyi oikeastaan aika hassulla tavalla. Eräs vain naisten tarvitsema tuote oli saanut uuden pakkauksen. Satuin sitä tarkemmin katsomaan ja alkoi harmittaa. Kuvassa oli silhuetti naisesta joka juoksee, tiedättehän, sellainen kiireinen liikenainen joka ryntää salkku kainalossa kovaa vauhtia "miitingistä" toiseen. Kuva alkoi vaivata minua niin paljon että siitä on nyt ihan pakko kirjoittaa.

Tämäkö on sitten se ihannekuva elämästä?  Tähänkö jokaisen naisen tulisi pyrkiä? Eikö juuri tuo elämäntilanne ole se josta jokainen haluaisi irti? Tai ehkä ei jokainen mutta aika moni kuitenkin? Että pitää rynnätä paikasta toiseen ilman että ehtii kunnolla edes elää siinä välissä?

Luulenpa että meistä jotka asumme maalla, tulee hieman muita hitaampia. Enkä nyt tarkoita älyllisesti. Tämän vaan huomaa kun menee vaikka Helsinkiin ja pysähtyy hetkeksi Mannerheimintiellä. Ei kestä kauan kun joku alkaa ohi mennessä tyrkkiä, olet esteenä kaupungin kiireiselle tahdille, tukkeena asioiden esteettömälle etenemiselle. Joskus olen tuntenut suurta houkutusta katu-gallupin tekemiseen: pysäyttäisin niitä kaikkein kiireisimpiä ja kysyisin mihin on niin kova kiire? Väittäisin etteivät kyseiset ihmiset tietäisi sitä itsekään jos pysähtyisivät  hetkeksi miettimään.

Olen itsekin asunut isossa kaupungissa, vieläpä Ruotsin kolmanneksi suurimmassa. Tiedän miltä tuntuu kun halki elämän voi juosta ilman että tarvitsee niin kauheasti ajatella. Maalle tulo kesäksi oli aina kuin olisi juossut päin seinää. Kauheaa, piti olla kasvokkain itsensä kanssa! Tunne helpotti yleensä parissa viikossa ja sitten olikin paljon seesteisempi  olo. Nyt kun maalla on tullut asuttua jo 17 vuotta putkeen, on pahin kiire kaikonnut. Totta kai minäkin stressaan, tällainen luonne kun olen, ja hössötän ja hosun ja olen myöhässä jne. Mutta jotain on silti olennaisesti muuttunut. En haluaisi enää hypätä siihen kauheaan oravanpyörään joka tuhoaa ihmisiä pitkin maailmaa. Haluaisin huomata joka päivä eläväni, oikein juuria myöten.

Minäkin toivoisin säännöllisiä tuloja säännöllisestä työstä, yrittäjän elämä on jatkuvaa eteenpäin kitkuttamista vähillä tuloilla. Olen kuitenkin tavattoman onnellinen vapaudestani, siitä että saan edes jossain osin "elää unelmaani" kuten eräs henkilö sanoi minulle taannoin. En nauti huolesta, siitä etten tiedä millä seuraava lasku maksetaan. Mutta olen saanut niin paljon tämän ratkaisun myötä. Toivon että voin edelleen jatkaa yrittäjänä pienimuotoisesti kuten nyt.

Otan aika harvoin kantaa voimakkaasti asioihin kuten nyt mutta oikeastaan tekisi mieli boikotoida kyseistä saniteetituotetta ihan vaan typerän kuvan takia. Hektistä elämäntahtia ei pidä ihannoida eikä siihen kannustaa. Se tekee ihmiset sairaaksi ja onnettomiksi.

Tästäpä tulikin tavanomaista totisempi postaus. Johtuneeko  siitä että poden alkavaa flunssaa ja mieli kai on sen takia matalammalla frekvenssillä? Joka tapauksessa toivon teille mukavaa päivää, koittakaa löytää kiirettömyys myös omasta päivästänne!

 

ps. pihalle oli ilmestynyt harmaanvihreä läiskä, ihmettelin kovasti että mitä se oikein on? Kunnes tajusin sen olevan kalliota ja sammalta joka oli tullut lumen alta näkyviin! Olemme tainneet olla liian kauan kinosten ympäröiminä..värikkäiden kuvien näkeminen tuntuu myös hyvältä ja melkein eksoottiselta!!

Förutom influensa (som jag förmodligen håller på att få) verkar det också gå viss mån av bloggtorka, har läst flera som känner att det kommer liksom inget när man tänker skriva..så har det varit här också, har helt enkelt inte orkat skriva något. Dagens postning fick dock sin början på ett ganska lustigt sätt..en sanitetsprodukt som bara vi damer behöver hade fått nytt omslagspapper. Jag började titta lite noggrannare på bilden och blev faktiskt irriterad, i den mån att jag nu måste skriva om saken. Bilden föreställde en springande kvinna, ni vet en sådan där jätteupptagen businesswoman som med väskan i högsta hugg rusar från ett möte till ett annat. Vad är detta!! Är detta nu idealbilden som vi alla kvinnor skall sträva efter?? Är det inte snarare så att de flesta av oss skulle vilja komma loss från en sådan livsstil? 

Jag har bott i en storstad, jag vet hur det är att leva så att man bara har full fart uppe hela tiden och inte behöver fundera så värst mycket. När vi sedan kom till stugan på landet var det som att springa i en vägg. Vad hemskt, man måste stå öga mot öga med sig själv! Det brukade ta ungefär två veckor, sedan hade man kommit i balans och kände sig bra.

Nu har jag bott på landet i 17 år. En stor del av hekten och brådskan har runnit bort. Det är ju klart att jag stressar och jäktar och är sen och allt möjligt men det är inte samma sak. Om man skulle ställa sig på Mannerheimsvägen i Helsingfors så skulle man snart märka att man är i vägen. Folk skulle börja knuffa på en och titta ilsket. De är så hiskeligt jäktade de stackars stadsborna. Jag har flera gånger velat göra en liten gallup-undersökning: stoppa dem som jäktar mest och fråga vart de har bråttom? Flertalet skulle säkert inte veta det själv! 

Vi som bor på landet har blivit långsammare och då menar jag inte hjärnfunktionen (hoppas jag). Detta känns mera äkta, som det liv som människan är skapad till. Jag är så glad att jag får bo så här och vara min egen. Självfallet skulle jag önska att jag också hade regelbundna inkomster och inte alltid behövde oroa mig för vad nästa räkning skall betalas med. Men jag hoppas jag får fortsätta som egen företagare och leva ett långsammare liv. Ett liv som är rikt och känns äkta, ända ner till rötterna. 

Jag tar sällan ställning till något som idag, men jag har faktiskt lust att bojkotta sanitetsprodukten i fråga pga den dumma bilden. Hektisk och stressfull livsstil skall inte beundras och uppmuntras. Det gör människor sjuka och olyckliga. 

Det blev lite mera allvar idag..kan  ju bero på den påbörjande flunssan..Satte med lite bilder med färg i, det känns så skönt nu när allt är så väldigt vitt..såg igår på gården en fläck med grått och grönt och stod en stund och undrade vad det var för något, tills jag förstod att det var ju berget och mossan som hade blivit synligt under snön!! Vintern har varat allt för länge verkar det som..

Ha en skön dag - och försök hitta en stund av "antibrådska" du också!

Tunnustan - jag erkänner

Oho - koko viikko vierähti taas ilman että tuli kirjoitettua..kuka näitä päiviä oikein vie???

Sain Männikön Maijulta kaksi ihanaa tunnustusta, kiitoskiitoskiitos! 

Jaaha, ja oliko se nyt sitten 7 tunnustusta, ääh, mistä minä nyt..no:

1. Olen armoton yökukkuja joka ei ole kovin ihastunut aamuihin. Koska sen oikein oppii että jos menee klo 02.00 nukkumaan niin klo 09.00 ei ole hehkeimmillään?

2. Pääsen harvoin ulos kirpputorilta ilman että olen ostanut jotain, nykyään melkein aina ompelutarvikkeita. Kihisen tyytyväisyydestä kun saaliina on pussillinen nappeja, kanttinauhaa tai vanhoja pitsejä. 

3. Pelkään liukastumista nykyään niin paljon että kävelen liukkaalla kuin vanha mummo. Tai ei, vanhat mummot paahtavat minusta ohi vilkuttaen. Olen ihan kipsissä. Ja jumissa. 

4. Haluan lukea vain sellaisia kirjoja joissa on onnellinen loppu. Jos vahingossa joudun lukemaan kirjan jossa loppu onkin onneton, tunnen itseni petetyksi. Elämä on täynnä murhetta ja ikävää, miksi lukea sitä vielä kirjoista? Kunnon hömppää sen olla pitää.

5. Toivoisin osaavani soittaa jotain instrumenttia, pianoa varsinkin. Olen joskus nähnyt unta että istun vain pianon ääreen ja alan soittaa kuin itsestään, nuoteista ja kaikilla sormilla. Ei se toimi oikeasti, olen kokeillut. Vaikka se tuntuu niin todelliselta..

6. Olen huomaamatta laittanut itseni "älä ole niin ankara itsellesi"-koulutukseen, ehkä se johtuu iästä. En nyt tarkoita sitä että heittäytyisin laiskaksi tai en vaatisi mitään itseltäni, en vain ole ihan niin armoton enää. Se ei nimittäin auta mitään, antaa vain pahan mielen ja vie loputkin voimat. En ole helppo koulutettava.

7. Olen kova murehtimaan. En ole vieläkään tajunnut sitä tosiasiaa etteivät ongelmat ratkea sillä että niitä pyöritetään ajatusten karusellissa keskellä yötä. Toivottavasti joskus opin.

Siinäpä noita. Ja eteenpäin tunnustukset lähtevät teille kaikille jotka näette vaivaa ja kerrotte elämästänne ja mielenkiintonne kohteista, kiitos siitä!

Jag fick två blogg-reward av Maiju på Männikkö som jag tackar så ödmjukast för!! Nu är det meningen att man då skall göra sju stycken avslöjanden/erkännanden. Håll i er, här kommer de:

1. Jag är en hopplös nattuggla. När lär man sig att om man går och lägger sig kl 02.00 så är man inte sitt bästa jag kl 09.00 följande morgon?

2. Jag har svårt att komma ut från ett loppis utan att ha köpt något. Numera blir det oftast tyger och sybehör. Jag är överlycklig om jag hittar kantband, knapp-påsar och gamla spetsar. 

3. Jag är så rädd för att halka att jag går som en gammal tant ute när det är halt. Nej, det stämmer inte, de gamla tanterna springer om mig vinkandes glatt.

4. Jag vill bara läsa böcker som har ett lyckligt slut. Råkar slutet vara sorgligt känner jag mig grovt lurad. Det verkliga livet innehåller så mycket sorg och lidande, varför skall man läsa om det också? Nej, lättsamt skall det vara!

5. Jag önskar jag kunde spela något instrument. Ibland har jag drömt om att jag bara har satt mig framför ett piano och börjat spela. Sådär bara, efter noter och allt. Men det funkar inte i verkligheten, har provat. Fast det känns så verkligt i drömmen..

6. Jag verkar obemärkt ha satt mig själv på "var inte så sträng mot dig själv"-skolning. Det betyder inte att jag inte förväntar något av mig själv, bara att jag försöker att inte vara så rysligt  sträng. Det hjälper liksom inget att trycka ner sig själv i skorna. Jag är inte lättskolad.

7. Jag är den som oroar mig jämt. När lär jag mig att inte ett enda problem har blivit mindre av att ha åkt i tankarnas karusell mitt i natten?

Man skall skicka rewarden vidare. Jag gör det "kollektivt" - här kommer det till er allihopa som tar er tid att berätta om era liv och intressen i era bloggar!!!

Tulppaaneita tulvillaan - tulpaner, överallt

Ihan ensin on sanottava lämmin kiitos teille kaikille jotka edellistä postausta kommentoitte - en ole tottunut saamaan kovin montaa kommenttia joten olin ihan innoissani kun tuo aihe sai teidät "puheliaiksi"!! Toivottavasti jatkatte samaa rataa, on niin kivaa lukea ajatuksianne!

Tulppaaniteemalla näköjään jatketaan..perjantaina oli ihan pakko saada kauppareissulla kimppu tulppaaneja, vaikka olivatkin vielä aika tyyriitä..tuli vain sellainen olo että jotain kevään merkkejä on pöydälle saatava, eihän tätä jatkuvaa talvea kestä kohta enää kukaan..tänään eräs ystäväni sanoi kuulleensa että koska talvi alkoi niin aikaisin, kevätkin tulisi aikaisemmin - no, toivotaan että tämä olettamus olisi totta..

Tässä kuvassa eivät ole ostamani tulppaanit vaan nämä ovat, uskokaa tai älkää, omia parin vuoden takaa..osa näistä on jo hävinnyt eivätkä enää maasta nouse. Minulla on se huono tapa että kun tulppaanit ovat kukkineet ja hävinneet taas maan alle, tulen vahingossa kaivaneeksi niitä ylös kun kitken rikkaruohoja tai istutan jotain kesäkukkia. Välillä pyydän vaan anteeksi ja työnnän ne takaisin maan alle mutta epäilen että ne eivät välttämättä tästä käsittelystä pidä..

Haluaisin kyllä koko pihan täyteen tulppaaneja. Näin hiljattain tv:ssä norjalaisen puutarhaohjelman jossa nainen kertoi kuinka hän oli kyllästynyt siihen ettei saanut puutarhastaan koottua äidilleen kunnon tulppaanikimppua ja päätti tehdä asialle jotain. Istutti monta sataa sipulia ja nyt niitä sitten riittää vaikka minkälaisiksi puketeiksi. Ohjelmaa katsoessa iski tulppaanihimo mutta sitten tajusin harmikseni että oli liian myöhäistä tehdä  tilanteelle enää mitään tämän vuoden osalta. Olen aika kärsimätön joten ne tulpaanit olisi pitänyt saada ylös jo tänä keväänä ja sehän ei onnistu, ellei sitten mene dynamiitin avulla istuttelemaan tuonne pihalle..

Kaikkein eniten pidän kerratuista papukaijatulppaaneista, ne eivät oikeastaan hirveästi edes näytä tulppaaneilta. Lempiväri on sellainen voimakas tumma pinkki. En edes muista onko niitä nyt tulossa, toivottavasti.

Voitteko edes kuvitella että ihan kohta, nopeammin kuin miltä se nyt tuntuu, me jo ihastelemme näitä kaunokaisia, osa omassa puutarhassa, osa kaupan kimpussa tai puistossa? Se voi tuntua nyt kaukaiselta mutta eihän se oikeastaan ole..Tähän lopuksi vielä yksi vähän erikoisempi tulppaanikuva, näinkin voi sen  kauneuden nähdä..

Mukavaa alkavaa viikkoa - ja jos talvi alkaa oikein ahdistaa, sieltä kaupasta niitä tulppaaneita saa! Huonomminkin voisi viisi euroa sijoittaa..

Först måste jag få tacka för alla era kommentarer till föregående postning - jag är inte van att få många kommentarer så jag var helt överlycklig för dessa! Hoppas ni fortsätter på samma sätt..

Om tulpaner skall det handla om även idag. I fredags måste jag bara köpa en bukett när jag var och handlade mat. Rätt så dyra var de men ändå..Någon sorts vårtecken kändes nödvändig mitt i all denna snö. 

Jag har en del egna tulpaner också som förhoppningsvis orkar upp i vår. Tyvärr har jag lite problem med de gömda lökarna, när tulpanerna har blommat och vissnat ner och försvunnit ner i jorden, har jag en tendens att gräva upp dem av misstag när jag rensar ogräs eller planterar sommarblommor. Ibland ber jag bara om ursäkt och petar ner lökarna igen men har liksom på känn att de kanske inte är så glada för det..

Drömmen skulle vara att det skulle vara riktigt fullt överallt. Såg ett norskt trädgårdsprogram där en kvinna hade tröttnat på att inte få ihop en fin tulpanbukett till sin mamma så hon satte igång och planterade hundratals lökar. Nu får hon hur många buketter som helst. Jag blev eld och lågor och tänkte att jag skall också - men så kom jag på att det är ju januari och att jag inte får ner en enda lök nu som skulle blomma denna vår. Och det var liksom det som var tanken, jag är inte särskilt tålmodig. Det skall hända nu eller helst igår..Kanske om man gjorde hål med dynamit, när man först grävt fram trädgården under snön..

Min favorit är papegojtulpanen, den liknar inte riktigt tulpan. Färgen skall helst vara mörkt cerise. Kommer inte ens ihåg om jag har några sådana kvar nu, hoppas det.

Just nu känns det fjärran med tiden då vi beundrar dessa skönheter i våra trädgårdar, i parker eller i buketten vi köper i butiken. Men vet ni, tiden går fort så det dröjer inte så väldigt länge..

Ha en bra början på veckan - och får ni vinterångest så kan ni ju också gå och köpa en bukett tulpaner..

Jaettua - splittrat

Minulla on jakautunut persoonallisuus. Ja ennenkuin te kauhuissanne loikkaatte taaksepäin ajatellen että tästä tulee terveydentilaa koskeva paljastuspostaus pitää kiireesti hihkaista että nyt tulee ihan vaan asiaa sisustamisesta, ei sen vakavammasta.

En onnistu millään löytämään omaa tyyliäni. Saattaa olla että tämän myöntäminen on epäviisasta näin sisustusalan yrittäjälle mutta olkoon sitten. Kuten aiemmin mainitsin, luen ihan urakalla sisustuslehtiä, Lantliv ja Drömhem&Trädgård (sekä niiden suomalaiset sisarjulkaisut) ovat suosikkejani. Lehtiä lukiessa tulee omaa tyyliäkin vähän testattua ja mietittyä. Varsinkin tuo Lantliv suosii hyvin valkoisia ja vaaleita koteja, jopa siinä määrin että olen ihan pikkuisen alkanut niihin kyllästyä. Monet kodit ovat niin kovin samanlaisia! Samat madonnapatsaat, ristit, lasikuvut ynnä muut näkyvät lähes jokaisessa kodissa.

Tykkään minäkin vaaleasta ja erikoisesti pellavasta ja sen kaikista olomuodoista. Olen joskus kovasti halunnut vaihtaa kotini sisustuksen ihan vaaleaksi, varsinkin kun meillä on niin pienet tilat ja vaalea antaa tilan tuntua. Toisaalta olen riippuvainen väreistä. Jos olisi vain vaaleaa, sairastuisin todennäköisesti anemiaan. Tai masentuisin. Tai paleltuisin sisäisesti.  Eikä tämä nyt ollenkaan tarkoita sitä että en pitäisi vaaleaa kotia kauniina, varsinkin kun siinä on mukana tummia kontrasteja ja yksittäisiä väripilkahduksia. Ehkä se olisikin ratkaisu ongelmaani: vaalea perusta ja sitten siihen värejä..Tosiasiassa meillä on jo aika vaalea perusta, valkoiset seinät ja katto, vaaleat sohvat. Värejä vaan tuntuu tunkevan tänne ovista ja ikkunoista, niitä ei pysty estämään. Ne tulevat kaikella sillä energialla mikä vain väreistä löytyy, huokuen lämpöä ja rehevää huumoria. Siinä voi kyllä kaikella hienostuneen vaalealla olla tukalat oltavat, hillitty piipitys hukkuu värien röhönauruun.

Ehkä minusta vain tuntuu etten tiedä millainen tyyli minulla on, ehkä kuitenkin alitajuisesti noudatan omaa tyyliäni. Tai ehkä se tyylittömyys on minun tyylini?

Olen luonteeltani aika konservatiivinen, aika ujokin. Inhoan esiintymistä, varsinkin suurien ihmisjoukkojen edessä. Kuitenkin huomaan taiteessani, valokuvissani, sen piilossa uinuvan Carmencitan joka korot paukkuen, silmät tulta lyöden, esittää tanssinsa. Mukana on aimo annos Peppi Pitkätossua jonka lempeän anarkistinen luonne on mielestäni aivan ihastuttava samoin kuin Huvikummun sisustus..

Otetaan nyt vaikka esimerkiksi tuo ylhäällä näkyvä taidevalokuvani, "Tulppaanien karnevaalit". Se on yksi ehdottomista suosikeistani. Kuvassa se on alumiinille tulostettuna versiona. Rakastan tuota värien räiskyntää. Kuva tuo lämpimän tunteen, silloinkin kun pakkanen paukkuu ulkona. Se antaa positiivisia ärsykkeitä aivoille, herättelee niitä, estää niitä vajoamasta uneliaisuuteen. Ei ole kuitenkaan ärsyttävä eikä sitä kyllästy katsomaan. Se kiteyttää hyvin minun sisäisen ihmiseni.

Toisaalta ehkä yksi ongelma on juuri tämä tilanahtaus. Isossa talossa voi luoda useita tiloja omine värimaailmoineen ilman että ne alkavat sylipainiin olemassaolo-oikeudestaan. Nyt kaikki tyylit yritetään ujuttaa noin 50 neliöön jossa siis asuvat kaksi aikuista (joista toinen levittää tilaan myös kaikki kankaat, askarteluvälineet, tietokoneet, tulostimet ym ym ym), yksi hyvin luova 7-vuotias naisenalku (joka myös levittää  tilaan kaikki kankaat, askarteluvälineet, aarteet ym ym ym) sekä yksi keskikokoinen koira (joka levittää tilaan kaikki luunsa ja lelunsa). En ole muutenkaan luonteeltani minimalisti ja olen onnistunut tartuttamaan myös tyttäreeni viehtymyksen kauniisiin esineisiin ja kaikenkarvaiseen tavaraan. Olisipa mielenkiintoista saada tänne joku Inno:n kaltainen tiimi, täältä lentäisi tavaraa ulos varmasti kokonaisen huuhollillisen verran.

Teen välillä puhdistuksia tavarapaljoudessa ja kuskaan kirpputorille myytäväksi, se on oikein mukavaa ja mieltä kirkastavaa. Kaikkea ei kuitenkaan kannata myydä. Minulle on esimerkiksi tärkeää että lapsella on askartelumateriaalia, huopaa, pahvia, erivärisiä papereita, lankoja ym ym. Kaikkein mukavimpia ovat ehjät paperi- ja pahviarkit, ehjät huopapalat jne. Mutta kun luomisvimma on iskenyt, pitää johonkin tallentaa ne rippeet jotka jäävät jäljelle, repaleiset kankaat ynnä muut. Yritän kouluttaa lievästi pedanttista mieltäni ja relata vähän, tämä on kuitenkin taiteilijakoti ja sillä on siis lupa olla boheemi.

Olemme siis boheemisti sekatyylisiä, kahlaamme onnellisina tavaroiden kirjossa ja nautimme luomisen ilosta ja tuskasta. Kyllähän näillä eväillä kelpaa viikonloppua kohti mennä, vai mitä?

Oho, tulipa pitkä postaus, toivottavasti jaksoitte lukea..

Jag har en delad personlighet. Och innan ni förskräckta hoppar tillbaka och tänker att nu skall hon avslöja allt måste jag säga att nu handlar det bara om inredning, inget desto allvarligare. Jag besväras nämligen av att jag inte riktigt kan hitta en egen stil när det gäller inredning. Som jag tidigare nämnt läser jag massor av inredningstidningar, till favoriterna hör Lantliv och Drömhem&Trädgård. Speciellt i Lantliv presenteras ofta nästan helt vita hem, i den grad att jag faktiskt börjat lite tröttna på dem. Nu skall ni inte missförstå mig, dessa hem är faktiskt jättefina men på något sätt är de alla så lika. Samma madonnastatyer, kors och glaskupor mm. Ibland är det någon som sticker ut med härliga mörka eller färgglada detaljer på ett mera personligt sätt. 

 Jag älskar naturliga färger, speciellt linne i alla dess nyanser och strukturer.
Jag har också försökt vid flera tillfällen att göra vårt hem vitt, det skulle vara väldigt bra med tanke på att vi bor på bara ca 50 kvm. Basen är väl redan vit, vita väggar och tak, ljusa soffor. Men alltid är det färger som kryper in genom dörrar och fönster, det går inte att hålla dem borta. De sveper in med all den energi och värme som bara färger kan ha, skrattandes glatt och ljudligt. De ljusa detaljerna kan bara försöka se sakliga ut och pipa med svag röst, de blir i alla fall överröstade av färgernas högljudda muller. 

Jag kan inte leva utan färger. I ett helt ljust hem skulle jag få anemi. Eller depression. Eller frysa inombords. 

Jag är en ganska konservativ människa, och blyg. Jag hatar att framträda inför människor, får magkramp av bara tanken. Men inom mig bor en blandning av Carmencita med stora kjolar och klattrande skor som med flammande ögon utför sin intensiva dans,  och Pippi Långstrump med sin varmt sympatiska anarki. Detta syns i min konst, i mina konstfoton. Ta nu till exempel "Tulpanernas karneval" som syns i bilden här ovan (fotot är printad på aluminium). Den är en av mina personliga favoriter. Den ger en varm känsla och ger hjärnan energi utan att irritera. Det är nog väldigt mycket mitt inre jag i ett nötskal. 

Om man nu läser igenom vad jag skrivit så verkar det ju att jag har någon ide om min egen stil. Eller kanske det är just stillösheten som är min stil. Jag skulle vilja ha lite av varje. Men det är inte så bra ide med tanke på de 50 kvadratmetrarna som alltså bebos av två vuxna (varav en fyller huset med tyger, hobbymaterial, loppisfynd, knappar, datorer och skrivare), en mycket produktiv 7-åring (som också breder ut tyger, hobbymaterial och allehanda skatter) samt en medelstor medelgalen hund (som breder ut sina ben och leksaker). Hur skall jag lyckas hitta den gyllene medelvägen där saker och ting är i balans och alla mår bra inredningsmässigt? Jag är ingen minimalist och tänker inte bli det heller. Jag tycker också att både vi vuxna men speciellt barnet skall ha tillgång till hobbymaterial av alla slag; tyger, papper, garn osv. Dessa utgör tyvärr en väldigt stökig del av inredningen, speciellt när de är lite använda och inte längre hela ark och tyger. 

Ibland rensar jag och för saker till loppis, det är en väldigt befriande känsla. Ändå är det svårt att få det ens någorlunda tomt i hörnen. Jag har, förutom den där Pippi-Carmencitan då, en liten inneboende kontorist-pedant som lider när saker och ting inte är i ordning. Har dock försökt växa och tänker att detta är nu en konstnärsfamilj som bor i ett konstnärshem så det skall vara bohem-chic-stök lite här och var. Annars skulle vi väl inte vara några äkta konstnärer, eller hur?? 

Alltså är vi en bohem konstnärsfamilj med blandstil som bor i ett lyckligt litet hus med alla sina saker. Och som nu skall ha ett gott veckoslut. Ha det du också!

Palloja - bollar

Kun (koti)koulu taas alkoi loman jälkeen, oli aika kehitellä uusia ideoita käsityötunnille. Meillähän on koululta kaikki oppikirjat (matematiikka, äidinkieli, ylli) mutta sitten nämä taide- ja taitoaineet vaativat oma-aloitteellisuutta. Olen saanut hyviä vinkkejä ekaluokan opettajalta, ongelma on vaan se että ne tulevat vasta lukukauden lopussa..nyt pitäisi siis keksiä sopivia käsis-tehtäviä ekaluokkalaiselle.

Eilen kokeiltiin ompelukoneen käyttöä - se oli vielä liian aikaista, tytär halusi ensin mutta oli sitten kauhusta jäykkänä..se ei siis ollut vielä ajankohtaista. Perjantaina löysin netistä kivan virkatun pallon ohjeen ja se oli oikein hyvä tehtävä, valmistuikin tosi nopeasti..

Punainen on tyttären, liila äidin. Sisälle laitettiin vehnänjyviä sukkahousun sisään. Tuli hyvä stressilelu, sitä on kiva puristella!  Kaiken lisäksi pallot ovat olleet kovassa käytössä ihan leluina, niitä heitellään vaikka millä tavalla. Kun ovat vähän pehmeitä, on ne helpompi saada kiinnikin. Koirakin olisi niistä todella kiinnostunut, mutta ikävä kyllä ne on siltä kiellettävä, hajoaisivat heti.

Ostin tuollaisen ihanan värikkään virkkuukoukkusetin, kyllä on virkkaaminen paljon hauskempaa nätillä koukulla, kokeilkaa vaikka! Näitä on vielä useampi mutta en nyt löytänyt niitä kuvausta varten..

Lisää hyviä vinkkejä vastaanotetaan - mitä kivoja käsitöitä voisimme vielä tehdä tässä kevään aikana? Puutöitä luvassa sitten kun säät sallivat ulkona työskentelyn..

När (hem)skolan började igen efter lovet var det dags att hitta nya idéer om vad vi kan hitta på på syslöjden. Vi har ju böcker från skolan vad gäller matte, modersmål och "ylli" men konstämnen skall vi hitta på själva. 

Dottern ville prova på att använda symaskinen men det var alldeles för tidigt. Hon var helt skräckslagen..så det fick vi glömma för ett tag till..hittade sedan på nätet hur man skulle göra en virkad boll. Det var just lagom och fort gick det också! På bilden är den röda dotterns och den lila mammas. Vi har faktiskt haft mycket glädje av bollarna, de är fyllda med vetekorn i en strumpa så de är lite mjuka och lätta att få tag på. Fungerar mycket bra som stressleksak också, det är mycket avslappnande att ha en boll i handen och klämma på den. 

Köpte alldeles underbart vackra och färggranna virkkrokar (eller heter det virknål??), det är mycket roligare att jobba med de här, prova får ni se! Finns i handarbetsaffärer mm.

Flera bra tips på handarbeten man kan göra med en 7-åring mottages gärna!  

Lauantaisiivous - lördagsstädning

Upea pakkassää houkutteli siivoamaan - vaikka kipeä selkä ei siitä kauheasti olisi innostunutkaan..Ihanan raikas ulkoilman tuoksu, maailman paras parfyymi, sai tarttua peittoihin..

Aurinko kultasi jälleen koivun latvat ja sytytti miljoonat timantit loistamaan upean sinistä taivasta vasten..

Matot pääsivät hankikylpyyn, sävy sävyyn taivaan kanssa, muistuttamaan ajasta jolloin taas sinistä näkyy maassa ja meressäkin..

Siivouksen jälkeen ihanan väsynyt olo. Kaikkialla puhdasta ja viihtyisää..

Mukavaa viikonloppua!

Den härligt soliga vinterdagen gav energi åt lite lördagsstädning. Ut åkte både filtar och mattor, för att dra åt sig av den allra bästa parfymen, nämligen den klara rena doften av frisk luft. Mattorna, ton i ton med himlen, tog sig ett snöbad och påminde om att snart ser vi blått både på hav och på land..

Nu känns det skönt. Hela huset är rent och i ordning, hemtrevligt och mysigt. Känner mig trött på ett behagligt sätt. 


Ha ett skönt veckoslut!