Terveisiä rakennustyömaalta! Hälsningar från bygget!

Heh, taisin tuossa edellisessä postauksessa sanoa, että tästä tuleekin nyt sitten rakennusblogi, olin ajatellut kirjoittaa tilannekatsauksia usein. No, varmasti jokainen joka on jotain rakentanut tietää, että tekemistä riittää ilman blogikirjoitteluakin. Aika ei totisesti ole käynyt pitkäksi. Voisin melkein väittää että ikinä ei ole alkutalvi mennyt näin nopeasti, mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono asia. Tällä menolla kohta saa jo kaivaa puutarhalapiot esille ja aloittaa istutushommat! Mutta ei nyt ihan vielä ehkä, nyt esille kyllä kaivetaan lumilapioita ja ihan kyllästymiseen asti. Mutta takaisin näihin rakennusasioihin. Tässä teille nyt kuvakavalkaadi muutamista vaiheista, hypitään vähän yksityiskohtien yli jottei kukaan turhautuisi. Oikeastaanhan tällaiset rakennuskuvat ovat oikein kivoja vain niille, joiden kotia ollaan tekemässä. Muille ne ovat lähinnä, no, keskeneräisiä huoneita ja rakennuksia.

Eh, jag sade visst i förra postningen att nu skulle detta bli en blogg där det skrivs om att bygga hus. Tanken var att jag skulle skriva ofta om vårt bygge, men det blev visst inte så. Har liksom haft lite annat att göra, om ni förstår vad jag menar...Tiden har inte blivit lång, skulle nästan kunna säga att aldrig har de mörka månaderna gått så fort som nu. Men det är ju bara bra, med den här farten får vi snart gräva fram blomfrön och sättspadar. Just nu är det dock snöspaden som gäller, lite väl ofta och mycket i min smak. Här kommer nu en bildkavalkad, hoppas ni inte tröttnar. Byggbilder är ju faktiskt roligast för dem vars hem det gäller. 

Tästä lähdettiin siis syyskuussa liikkeelle. Perustuspilarit on muurattu paikoilleen, ja vanhaa laudoitusta on alettu poistaa talon etuseinästä. Kattoremontti on aloitettu itäpuolella. Jatkuvat sateet aiheuttivat muutaman vähän turhankin dramaattisen hetken, kun vettä alkoi tulla läpi katosta olohuoneeseen/keittiöön /ikkunanrakoihin/ makuuhuoneeseen/johonkin muuallekin.

Här började det hela i september. Grundpelarna är murade på plats, takrenoveringen har påbörjats på östsidan. Höstens ständiga regnväder orsakade ett par lite i min smak för dramatiska ögonblick då vatten började droppa in i huset i vardagsrummet/köket/sovrummet/någon annanstans. 

Marraskuussa oltiin päästy jo näin pitkälle. Vanhan osan katto oli vaihdettu, uusi osa oli saanut seinät jo näin pitkälle sekä katon, jonka etuosan koriste sai rakennusmiehen ja oman miehen melkein hulluuden partaalle. Vaiva kuitenkin kannatti, etusivu näyttää mukavalla tavalla ryhdikkäältä, eikä liian litteältä.

I november hade vi redan kommit så här långt. Gamla taket var helt utbytt, nya delen hade fått väggarna så här långt och ett tak, vars dekorativa mitteldel höll på att driva byggarna till vansinne. Tur att de orkade hålla ut, för det ser faktiskt väldigt fint ut, inte så platt. 

Tämän hetkinen ulkotilanne näyttää suurin piirtein tältä. Työt on sään vuoksi siirretty sisälle, osa ulkotöistä jää todennäköisesti ensi kesään, jolloin ilmat sallivat ulkona työskentelyn paremmin. Talon etuseinässä olleita lautoja on käytetty uudelleen ja osa on uusia ja maalattu, marraskuun suhmuraisessa säässä.

Ungefär så här ser huset ut utvändigt just nu. Arbetet har förflyttats inomhus, vilket är förståeligt, att jobba ute i snöyra är ju inte så trevligt. En del utearbete kommer säkert att lämnas till nästa sommar, då vädret är mera passligt. 

Sisällä näyttää nyt tältä. Mies on saanut kovalla työllä ihanan takkamme jo noin pitkälle! Lämmittää jo ajatuskin siitä, että jonain päivänä voimme katsella tulen loimua myös tässä osassa taloa. Mikä tärkeintä, tällä takalla lämmitetään koko uusi osa. Tämä mukaan lukien on talossamme viisi takkaa tai muuta vastaavaa, joissa voi polttaa tulta. Saa siinä lämmitysvastaava juosta ympäriinsä! Perimmäisenä näkyy tyttären huone, takka on olohuoneessa.

Inomhus ser det nu ut så här. Mannen har med stor möda fått den öppna spisen till det här skedet. Det värmer mig att bara tänka på att snart kommer denna spis att värma hela den nya delen. Nu har vi i hela huset fem olika ugnar som man kan elda i. Det gäller att springa runt med veden! Längst bort syns dotterns blivande rum, den öppna spisen är i vardagsrummet. 

Tässä uusi osa toisesta suunnasta, Eleonora lakaisee minun tulevan työhuoneeni lattiaa. Oven tilalle tulee ikkuna. Päätyyn saan uuden ikkunan, suunnittelen laittavani sen eteen pienen sohvan, jossa istun ja katselen Keijupurolle päin ja kehittelen uusia ideoita.

Nya delen sett från andra ändan, Eleonora sopar i mitt blivande arbetsrum. Där dörren är blir det ett fönster. I husgaveln får jag ett nytt fönster. Jag planerar att sätta en liten soffa vid den, där skall jag sitta och smida nya idéer samtidigt som jag beundrar vyn mot Trollbäcken. 

Kukkuu, onkos ruoka jo valmis? Työhuoneestani tulee jatkossakin olemaan näkymä keittiöön. Jos jotain jään vanhasta kaipaamaan, on se kaunis näkymä keittiönpöydän äärestä. Nyt sieltä tulee olemaan kaunis näkymä minun työhuoneeseeni, josta on vuorostaan se kaunis näkymä ulos.  No, kaikkea ei voi saada. Ehkä siirrymme ruokailemaan uuteen olohuoneeseen? Tai työhuoneeseen??

Tittut, är maten färdig snart? Även i fortsättningen kommer man att kunna titta från mitt arbetsrum in i köket. Om det är något jag kommer att saknar från förr, så är det den vackra vyn från köksfönstret. Nu kommer det att vara vacker vy från arbetsrummet istället. Nå, man kan inte få allt. Kanske äter vi i fortsättningen i det nya vardagsrummet istället? Eller arbetsrummet??

Valssia kanssasi tanssia tahtoisin...vielä on tilaa pyörähdellä tulevassa olohuoneessa. Takana olevien kaksoisikkunoiden kohdalta kaatuu kohta seinää, kun osat yhdistetään toisiinsa. Se mahtaa olla suuri ja hmm -  hirveän pölyinen hetki...Tulee olemaan helpotus kun hommiin pääsee ilman että täytyy kiivetä jäisiä tikkaita ja mennä ikkunanreiästä sisälle...

Får jag lov att bjuda till en vals...ännu finns det gott om plats att ta en svängdom. Snart skall det bli ett stort hål där dubbelfönstret nu syns. Det kommer att vara ett stort och säkert ganska dammigt ögonblick när det båda husdelarna skall sättas ihop. Skönt att inte längre behöva klättra upp på en stege och in genom fönsterhålet när man skall jobba här...

Tässä kuvassa näkyy kaksi merkittävää asiaa. Tai siis, näkyy siinä tietenkin ihana tyttäremme Eleonora, mutta  sen lisäksi siinä näkyy upea, upea puulattiamme, joka on yhtä lautaa vaille valmis. Nyt kun osaisi päättää miten sen käsittelisi? Ensin meinasin maalata lattiat valkoisiksi, mutta ajatus sai rakennusmiehen melkein hyppimään (lastulevy)seinille. "Jos aikoo maalata lattian, voi sen yhtä hyvin tehdä lastulevystä. Miksi tällainen kallis, kaunis lattia muka maalataan piiloon". Hyvä että sanoi mies mielipiteensä, tajusin itsekin että ei tätä kannata nyt ihan ensimmäiseksi maalata. Ehkä sen voisi öljytä? Kertokaa te kokemuksianne ja mielipiteitänne, miten saadaan kaunis ja helppohoitoinen puulattia? Ai niin, ja se toinen kuvassa näkyvä merkittävä asia on koiramme Tipi, joka tänään kävi ensimmäistä kertaa uudisrakennuksessa sisällä. Ensin se nostettiin rakennustelineelle (kun koiran on vaikea kiivetä niitä jäisiä tikkaita) ja sitten kammettiin  kolmen ihmisen voimin sisälle, kun se pelkäsi niin kovasti sisälle menoa ja harasi parhaansa mukaan vastaan. Sisällä se kulki koko ajan minun perässäni, niin että meinasin astua päälle useampaan kertaan. No, kaipa se tottuu. Helpompi sitten kun sisään tullaan vanhan olohuoneen puolelta.

Tällaisia kuulumisia siis meidän rakennustyömaalta. Saapa nähdä millaisia kuvia seuraavaksi on tarjolla?

På den här bilden kan man se två mycket speciella saker. Ja eller, givetvis ser man här vår kära söta dotter Eleonora, men förutom henne kan man se vårt helt underbart vackra trägolv! Om man bara nu kunde veta hur man skall behandla den? Vad har ni för erfarenheter, berätta gärna? Hur får man ett lättskött trägolv? Tänkte först måla golvet vitt, men den tanken har jag nu gett upp. Olja kanske?  Den andra speciella saken i bilden är vår hund Tipi som idag besökte bygget för första gången. Det var ett helt företag att få in henne, hon kunde ju inte klättra på den isiga stegen precis. Det krävdes tre människor för att få in henne, för hon var så rädd och stod emot. Inne följde hon hela tiden efter mig så jag trampade på henne flera gånger av misstag. Hon blir väl van så småningom. Det blir säkert lättare för henne också när man går in genom det gamla vardagsrummet. 

Sådana hälsningar var det den här gången. Få se hur det ser ut nästa gång jag skriver?

Nettipuotiasiaa välillä - Lite om min nätbutik här emellan

Näinhän siinä kävi, ettei tuosta rakennusprojektista ole sen enempää ehtinyt kirjoitella..mutta lupaan että palaan siihen vielä, kun oikea hetki koittaa!

Tässä välillä piti tulla kuitenkin kertomaan, että sain juuri lisättyä kaikkea kiva tuonne nettipuotiin. Tervetuloa katselemaan ja shoppailemaan, sisään pääsee linkistä TÄSTÄ!

Ja, så gick det ju så i alla fall, att jag har inte hunnit skriva mera om vår renovering/bygge - men jag lovar att återkomma till det när det är rätt tid. 

Nu ville jag titta in så här snabbt och berätta att jag har just satt in en massa nya saker till nätbutiken. Välkommen att titta och shoppa, in kommer ni via länken HÄR!

Vasara ja nauloja...Hammare och spikar...

En malta enää olla kertomatta teille meidän uudesta jännittävästä projektista - meillä nimittäin remontoidaan ja rakennetaan! Tai vielä tällä hetkellä vain remontoidaan, koska rakennuslupaa pitää vielä odottaa.

 Meille ominaiseen tyyliin päätimme sitten aloittaa hommat näin syksyn "korvalla", sehän lisää jännitystä mukavasti. Kun puolet katosta on riisuttu alastomaksi, on oikein mukavaa seurata lähestyviä tummia pilviä ja arvuutella, sataako kohta kovin vai kaatamalla. Se on myös oikein mukavaa, kun kesken elokuvan katsomisen alkaa katon läpi virrata vettä melkein suoraan teekuppiin. Se pistää kummasti vauhtia koko perheeseen, yhden paetessa keittiöön melkein paniikissa, toisen rynnätessä etsimään tyhjää ämpäriä ja kolmannen kiivetessä tikkaita pimeälle ullakolle. Sillä valoa, sitähän ei katon läpi iltasella tule, vaikka vettä tuleekin.

Nämä "vuoto-ongelmat" oikeastaan käynnistivät koko tämän projektin. Kattomme on tehty ihanista, vanhoista kattotiilistä, jotka tässä reilun kymmenen vuoden aikana ovat kauniisti sammaloituneet. Ne ovat olleet oikein sopivat meidän kierrätyshenkisen perheemme katolle.

Kaunis ulkonäkökään ei ole kuitenkaan auttanut pitämään meitä täysin kuivina. Vuosi vuodelta ovat ongelmat pahentuneet ja tulleet näkyviin varsinkin kaatosateella. On siis tullut aika sanoa hyvästit ihanalle vanhalle katolle ja vaihtaa se ei niin ihaniin pelteihin. Vähän lohduttaa, että nekin ovat kierrätettyjä, hyväkuntoisia kuitenkin.

Tässä on elämäni raunioina - eikun anteeksi, nämähän olivatkin siis vanhoja kattotiiliämme. Rakennusmies on saanut purkaa tuntojaan heittelemällä yhden kerrallaan alas. Melkein harmittaa etten saanut itse tehdä tuota hommaa. Sen sijaan pääsen jossain vaiheessa kärräämään näitä sirpaleita pitkin pihaa, joka on kaivinkoneiden ja kuorma-autojen jäljiltä hieman vetelä...

Puolet katosta on tällä hetkellä valmiina uusia peltejä varten, ne varmasti pääsevät paikoilleen ensi viikolla. Sekavan näköistä, mutta hyvin toimivaa ja turvallista. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse kiipeillä tuolla, siitä ei toden totta tulisi mitään. Takertuisin johonkin lankkuun ja minut saisi kammeta väkisin alas kangistuttuani kauhusta. En nimittäin ole kiipeilijätyyppiä. Onneksi rakennusmies on, hänellä ei paljon päätä huimaa, huh..

Kaunis vaalimani pihanurmikko on kadonnut jonnekin, kaivinkoneen riehuttua täällä. Hassua muuten, että alun perin ei nurmikkoa istutettu ollenkaan, se vain kasvoi itsestään. Kun jaksoin vain leikata alun karheaa kasvustoa, nurmikko kasvoi ja kaunistui itsestään. Nyt se joutuu tekemään saman tempun uudestaan, tai ehkä sitten ensi vuonna. Harmaa teltta on tilapäinen suoja kaikensorttisille laudoille ja lankuille, jotka toivottavasti kohta pääsevät vaaka-asennosta pysty-asentoon. Arvaamattomat syyssäät pakottivat tekemään tuollaisen hökötyksen keskelle nurmikkoa. No, nurmea onneksi on näkyvillä vähän ehjempänä tuolla alempana...

...nimittäin kasvimaalla! Hmm, muistin juuri että perunat ovat vielä nostamatta...Äh, tekemättömiä töitä tuntuu olevan joka puolella.

Remontin ja rakentamisen keskellä eläminen vaatii norsun hermoja, eikä se ole helppoa kun on tällainen huolehtijatyyppi kuin minä. Projekti on kuitenkin tuonut esiin nyt jo monia positiivisia puolia, muun muassa se on paljastanut, että mieheni onkin tosi taitava rakennushommissa! Yhtäkkiä minulla on myös ihan uusi perspektiivi sisustuslehtiin ja niiden lukemiseen. Vielä muutamia viikkoja sitten luin niitä ammattisyistä, pysyäkseni ajan hermolla sisustustrendien suhteen. Nyt luen niitä kerätäkseni ideoita talon laajennusosaa silmällä pitäen. Odotan myös kovasti saavani vihdoinkin oman työhuoneen, jonne voin piilottaa kaikki sata kangaslaatikkoa, tietokoneen sekä muut työhön ja harrastukseen (jotka ovatkin sama asia) liittyvät härpäkkeet.

Ehkäpä tästä siis tuleekin jatkossa rakennus- ja remonttiblogi? Kuka tietää. Onhan elämässä toki muutakin. Kai. Sitä paitsi kaiken pakollisen sotkun keskellä on muistettava kiinnittää huomiota niihin pieniin kauniisiin juttuihin. Kuten vaikka tällaisiin:

Mukavaa viikonloppua täältä työmaalta siis! Toivottavasti ensi viikolla minulla on jo uutisia luvasta!

Oj hjälp, nu blir det mycket text, ni får försöka para ihop bilderna ovan med texten här nedan :) 
Här är det stora planer på gång - vi håller på och renoverar och skall bygga till! Än så länge är det bara renovering som gäller, bygglovet skall upp för behandling i nästa vecka, hoppas jag. Men det finns mycket att göra redan nu.

Taket i vårt hus byggdes för ca 13 år sedan av underbara gamla taktegel, som tyvärr med tiden har börjat släppa in vatten. Därför, med stor sorg, har vi nu beslutat att byta till ett plåttak. Inte alls lika personligt, men lyckligtvis är det också återanvänt, men i gott skick. Det tröstar lite. Huvudsaken är att det inte regnar in längre, det är liksom inte alls charmigt...

Nu ligger det fullt med krossade tegelbitar på bakgården, vår byggare har fått utlopp för alla sina aggressioner, om han nu skulle ha råkat ha sådana.. Jag nästan avundas honom lite, skulle gärna ha slängt ner tegel själv också. Men är man så dålig på att klättra som jag, är det nog bäst att hållas på marken. Annars hade man fått kalla på brandkåren för att få ner mig, efter att jag skulle ha klängt mig fast vid närmaste planka. Jag kommer att få min beskärda del av tegel dock. Hela gårdsvägen är mjuk och lerig efter grävmaskinen och lastbilen som varit här, vi skall försöka rädda situationen med tegelkross. Just nu är det nästan omöjligt att komma till oss utan att sjunka ner i lervälling. 

Min vackra gräsmatta, som faktiskt vuxit upp utan ett enda planterat gräsfrö, har nu fått ge vika för brädor och plankor inplastade i ett grått tält. Nåja, det kommer en nu vår, då jag hoppas att alla "högar" skall vara borta, dvs stå upprätt innanför väggar och så. Man kan ju titta mot grönsakslandet istället, där är gräset grönt och vackert. Aj, jag kom just på att jag har inte tagit upp potatisen ännu. Vart man än ser, är det något ogjort (suck). 

Denna projekt har redan fört med sig mycket positivt. Till exempel har det visat sig att min man är duktig på byggarbete. Jag har också fått ett helt nytt perspektiv på att läsa inredningstidningar. Innan var det enbart för jobbets skull, för att hänga med i inredningstrender. Nu samlar jag idéer och inspiration till de nya kvadratmetrarna, som förhoppningsvis snart finns att tillgå. Jag skall äntligen få ett eget arbetsrum, där jag kan gömma alla hundra lådor  med tyger, min dator och andra tillhörande mackapärer. Toppenhärligt!

Att bygga och renovera kräver nerver. Ibland måste man se över allt stök och titta på det lilla och vackra. Som en blomma till exempel. 

Nästa vecka har jag förhoppningsvis nyheter om bygglovet. Nu önskar jag er ett trevligt veckoslut!

Juttu Maalla-lehdessä! Artikel i tidningen Maalla!

Heips! Ajattelin tulla pikaisesti raapustamaan (tai ehkä pitäisi sanoa näpyttelemään) tänne pari riviä. Hengissä ollaan edelleen, tämä blogiin kirjoittaminen vaan jostain syystä tökkii. Elämä on niin täynnä tapahtumia juuri nyt, ettei blogi-paralle jää oikein aikaa. Täällä kotona on edessä isoja mullistuksia, mutta niistä sitten joku toinen kerta. Kivoja juttuja kuitenkin tiedossa, ainakin minusta :)

Tänään halusin kuitenkin tulla kertomaan, että uusimmassa Maalla-lehdessä on kirjottamani ja kuvaamani juttu ystäväni Hilkan kotoa. Ehkä jo olette jutun lukeneetkin, jos kyseisen lehden lukijakuntaan kuulutte. Mukavaa alkavaa syksyistä viikkoa!

Hej på er! Tänkte komma kort och knappa in några rader...här lever vi och mår bra, livet är bara så fullt med allt möjligt just nu att stackars bloggen blir lidande. Men jag ville komma och berätta för er att i den nyaste Maalla finns en artikel som jag skrivit och fotat, det är från min vän Hilkkas hem. Kanske ni har redan läst artikeln? 

Det är mycket på gång här hemma just nu, riktigt spännande saker - men mer om det en annan gång! Nu vill jag bara önska er en härlig höstvecka men förhoppningsvis mycket sol!

Lisää Helsinkiä - Mera Helsingfors

Lupasin teille vähän lisää kuvia tuolta meidän pääkaupunkireissulta. Kun työt oli hoidettu, oli huvien vuoro. Ja kirppishiiriä kun ollaan, pitihän sieltä citystäkin löytää joku paikka...

Svensk text längst ner den här gången!

"Jäykkiä nämä kaupunkilaiset", tuumasi Elli maalta. Jaaha, tämä taisikin olla UFF:in mallinukke...Mahtava iso vaatepuoti oli, mutta hassua huomata, että hinnat ovat kovemmat kuin maalla. Mieleen jäi kaivelemaan kaksi ihanaa täkkiä, joita en hetkellisessä säästeliäisyydenpuuskassa sitten ostanut. Mahtaisivatko he lähettää ne minulle postissa?? Tyttärelle löydettiin muutama kiva vaate. Ajatella, että hänelle voi jo etsiä naistenosaston s-kokoa. Mihin katosi minun vauvani??

Seuraavaksi vuorossa oli kohde, jota varsinkin tytär odotti innolla, itselläni oli hieman sekalaiset tuntemukset. Mies evästi hyvällä neuvolla: lähde lapsen avoimin mielin liikkeelle, ilman ennakkoajatuksia.

Ja paikkahan oli Nykytaiteen museo Kiasma. Kokemus oli kieltämättä hyvin mielenkiintoinen. Positiivista elämystä lisäsi nähdä lapsen innostus kaikkeen, mitä oli nähtävänä. Hän tuumi, että tavallinen museo olisi hänestä tylsä paikka, kun kaikki on niin vanhaa. Täällä sen sijaan oli kaikki uutta ja nuorekasta. Osa oli todella kiinnostavaa ja kaunistakin, mutta joukkoon mahtui myös paljon sellaista, mikä ei meikäläisen ymmärrykseen oikein mahtunut. No, ei tarvinnutkaan mahtua. Tässä muutamia kuvia niistä jutuista, joita sentään ymmärrettiin:

 

Kolme vuotta vaatinut  - virkattu - poliisiauto...

Sienestäjän toiveuni - tai ei ehkä sittenkään..??

Jos et ole vielä Kiasmassa käynyt, niin voin kyllä suositella, vaikka en varsinaisesti nykytaiteen ystävä olekaan. Jo rakennus itse on mielenkiintoinen. Museokauppa oli myös houkutteleva paikka, meillekin tarttui mukaan kauan haaveilemani jääkaappirunous-magneetit, hauska pyöreitä kuvia leikkaava leikkuri, sekä kauniita tarroja.

Kulttuuriannoksen jälkeen suuntasimme väsynein jaloin kohti Kamppia, jossa ehdimme ajaa rullaportailla edestakaisin ennenkuin hyvillä mielin suuntasimme kellariin, josta kaukoliikenteen bussi vei meidät kotisaarelle takaisin. Kummallekin jäi hyvä mieli matkasta - mutta kyllä oli kiva tulla takaisin kotiinkin!

Här kommer den lovade  bildkavalkaden från vår Helsingfors-resa. Efter att arbetsdelen var avklarad, var det dags för det roliga. Först måste vi ju förstås hitta något loppis, ett stort och mångsidigt UFF fanns på promenadavstånd. Provdockorna såg väldigt levande ut, tyckte Eleonora. Vi hittade några fina kläder till henne bland damernas s-storlekar. Hjälp, vart har min lilla baby försvunnit?? Det retar mig såhär i efterhand att jag pga plöstligt spariver lämnade två härliga täcken där. Höh, borde ha köpt dem i alla fall...

Sedan var det dags för lite kultur, vi styrde stegen på Moderna konstens museum Kiasma. Jag hade lite blandade känslor inför detta besök, är egentligen ingen vän av modern konst. Det var dock intressant och det var härligt att se dotterns iver och intresse. Hon menade att ett vanligt museum skulle ha varit tråkigt, eftersom allt där är så gammalt (?!?). Här var allt nytt och annorlunda. En del förstod vi oss inte alls på, men det gör ju inget. Bilderna ovan visar något som vi förstod. Jag kan rekommendera ett besök på Kiasma, själva byggnaden är också intressant att se på. Nu kan vi också säga att vi har sett hur den virkade polisbilen ser ut i verkligheten. Man måste nog vara lite knäpp för att ge se in i ett sådant projekt. Tre år tog det för konstnären att göra något som ser ut precis som de riktiga bilarna! 

Dagen i huvudstaden var rolig och intressant, men det kändes ganska skönt att få sätta sig på bussen hemåt. Fötterna ropade på hjälp och huvudet var fullt av intryck. Men roligt, det hade vi verkligen!

Työtä ja huvia Helsingissä/Nytta och nöje i Helsingfors

Keskiviikkona käytiin tyttären kanssa Helsingissä yhdistetyllä työ-opinto-humputtelumatkalla. Oli oikein kiva tyttöjen reissu. Matkan ensimmäinen kohde oli uusi yhteistyökumppani Eerikinkatu 7:ssä, nimittäin upean persoonallinen Paloni-myymälä. Siellä iloinen Minna Särelä pitää putiikkia, josta löytyy 80 suunnittelijan töitä. Olen ylpeä saadessani nyt kertoa, että Laura´s Vintagen kanavatyötyynyt kuuluvat nyt näiden joukkoon!! Jos siis liikutte Helsingissä tai jopa asutte siellä, suosittelen käyntiä Palonissa, sieltä löytyy vaikka mitä kiinnostavaa!! Tässä muutamia kuvia:

 

Mitä muuta Helsingissä teimme - siitä sitten seuraavassa postauksessa :)

I onsdags var jag och dottern på en kombinerad nytta-med-nöje-resa till Helsingfors. Det var en mycket lyckad "flickornas dag". Först gick vi till Paloni på Eriksgatan 7, min nya samarbetspartner! Paloni ägs av Minna Särelä och i hennes butik finns 80 olika designers produkter. Jag är jättestolt över att jag och mina Vintage-kuddar gjorda av gamla stramaljarbeten får vara bland dem! Om ni besöker Helsingfors eller rentav bor där, rekommenderar jag ett besök i den här butiken. Man kan hitta massor med spännande saker där!

Vad gjorde vi annars i huvudstaden? Det skall jag berätta nästa gång!! 

Kilpailu! Tävling!

Jotta ette luule minun kadonneen kartalta kokonaan, päätin päivän piristykseksi pistää pystyyn pienen kilpailun. Sattui nimittäin niin mahdottoman hyvä arvoitus kohdalle, jota saatte yrittää ratkaista. Tarkoitus olisi keksiä, mitä kuvassa olevat "jutut" ovat. Voi olla, ettei kukaan arvaa täysin oikein, joten voittajaksi selviää se, jonka selitys on joko a) lähinnä oikeaa vastausta tai b) kaikkein hulvattomin. Kaikki siis nyt arvaamaan!  Jotta ette tulisi harhaanjohdetuksi; pyykkipojalla EI ole mitään tekemistä asian kanssa :))

Ja voittaja saa...40 euron arvoisen lahjakortin Laura´s Vintage-blogshopiin!!! Kortti on voimassa vuoden, joten jos juuri nyt ei löydy mitään kivaa shopista, voi odotella ostosten teon kanssa. Syksyn aikana tuotteita tulee kyllä lisää, joten varmasti jotain kivaa löytyy.

Kilpailuaikaa on tästä hetkestä ensi viikon sunnuntaihin klo 18 asti. Mukana kilpailussa on myös, jos laittaa kommentin facebook-sivulle, joko minun tai Laura´s Vintagen. Tervetuloa osallistumaan! Ja tässä siis kuvamysteeri:

 

För att ni inte skall tro att jag har fallit av världskartan helt och hållet, tänkte jag ställa till med en liten tävling. Det råkade sig nämligen så, att jag har lyckats fånga en så utomordentlig bildgåta till er!  Frågan lyder alltså: Vad föreställer bilden? Det kan hända att inte en enda lyckas gissa exakt rätt, därför är reglerna följande: vinner gör den som a) kommer närmast rätt svar eller b) ger den absolut roligaste förklaringen till vad dessa är för något.  Och för att ni inte skall bli vilseledda så har klädnypan absolut INGENTING med saken att göra :))

Vad vinner man då? Jo, vinnaren får en gåvosedel på 40 euro till Laura´s Vintage-blogshopen!!! Sedeln är i kraft ett helt år, så om man inte hittar något man gillar just nu, så har man tid att se vad som kommer in. Nya grejer är på gång under hösten.

Tävlingen håller på från och med nu till söndag nästa vecka kl 18.00. Kommentarer lämnade till antingen min eller Laura´s Vintage facebook-sida är också med i tävlingen. Välkommen att delta!!