Lisää Helsinkiä - Mera Helsingfors

Lupasin teille vähän lisää kuvia tuolta meidän pääkaupunkireissulta. Kun työt oli hoidettu, oli huvien vuoro. Ja kirppishiiriä kun ollaan, pitihän sieltä citystäkin löytää joku paikka...

Svensk text längst ner den här gången!

"Jäykkiä nämä kaupunkilaiset", tuumasi Elli maalta. Jaaha, tämä taisikin olla UFF:in mallinukke...Mahtava iso vaatepuoti oli, mutta hassua huomata, että hinnat ovat kovemmat kuin maalla. Mieleen jäi kaivelemaan kaksi ihanaa täkkiä, joita en hetkellisessä säästeliäisyydenpuuskassa sitten ostanut. Mahtaisivatko he lähettää ne minulle postissa?? Tyttärelle löydettiin muutama kiva vaate. Ajatella, että hänelle voi jo etsiä naistenosaston s-kokoa. Mihin katosi minun vauvani??

Seuraavaksi vuorossa oli kohde, jota varsinkin tytär odotti innolla, itselläni oli hieman sekalaiset tuntemukset. Mies evästi hyvällä neuvolla: lähde lapsen avoimin mielin liikkeelle, ilman ennakkoajatuksia.

Ja paikkahan oli Nykytaiteen museo Kiasma. Kokemus oli kieltämättä hyvin mielenkiintoinen. Positiivista elämystä lisäsi nähdä lapsen innostus kaikkeen, mitä oli nähtävänä. Hän tuumi, että tavallinen museo olisi hänestä tylsä paikka, kun kaikki on niin vanhaa. Täällä sen sijaan oli kaikki uutta ja nuorekasta. Osa oli todella kiinnostavaa ja kaunistakin, mutta joukkoon mahtui myös paljon sellaista, mikä ei meikäläisen ymmärrykseen oikein mahtunut. No, ei tarvinnutkaan mahtua. Tässä muutamia kuvia niistä jutuista, joita sentään ymmärrettiin:

 

Kolme vuotta vaatinut  - virkattu - poliisiauto...

Sienestäjän toiveuni - tai ei ehkä sittenkään..??

Jos et ole vielä Kiasmassa käynyt, niin voin kyllä suositella, vaikka en varsinaisesti nykytaiteen ystävä olekaan. Jo rakennus itse on mielenkiintoinen. Museokauppa oli myös houkutteleva paikka, meillekin tarttui mukaan kauan haaveilemani jääkaappirunous-magneetit, hauska pyöreitä kuvia leikkaava leikkuri, sekä kauniita tarroja.

Kulttuuriannoksen jälkeen suuntasimme väsynein jaloin kohti Kamppia, jossa ehdimme ajaa rullaportailla edestakaisin ennenkuin hyvillä mielin suuntasimme kellariin, josta kaukoliikenteen bussi vei meidät kotisaarelle takaisin. Kummallekin jäi hyvä mieli matkasta - mutta kyllä oli kiva tulla takaisin kotiinkin!

Här kommer den lovade  bildkavalkaden från vår Helsingfors-resa. Efter att arbetsdelen var avklarad, var det dags för det roliga. Först måste vi ju förstås hitta något loppis, ett stort och mångsidigt UFF fanns på promenadavstånd. Provdockorna såg väldigt levande ut, tyckte Eleonora. Vi hittade några fina kläder till henne bland damernas s-storlekar. Hjälp, vart har min lilla baby försvunnit?? Det retar mig såhär i efterhand att jag pga plöstligt spariver lämnade två härliga täcken där. Höh, borde ha köpt dem i alla fall...

Sedan var det dags för lite kultur, vi styrde stegen på Moderna konstens museum Kiasma. Jag hade lite blandade känslor inför detta besök, är egentligen ingen vän av modern konst. Det var dock intressant och det var härligt att se dotterns iver och intresse. Hon menade att ett vanligt museum skulle ha varit tråkigt, eftersom allt där är så gammalt (?!?). Här var allt nytt och annorlunda. En del förstod vi oss inte alls på, men det gör ju inget. Bilderna ovan visar något som vi förstod. Jag kan rekommendera ett besök på Kiasma, själva byggnaden är också intressant att se på. Nu kan vi också säga att vi har sett hur den virkade polisbilen ser ut i verkligheten. Man måste nog vara lite knäpp för att ge se in i ett sådant projekt. Tre år tog det för konstnären att göra något som ser ut precis som de riktiga bilarna! 

Dagen i huvudstaden var rolig och intressant, men det kändes ganska skönt att få sätta sig på bussen hemåt. Fötterna ropade på hjälp och huvudet var fullt av intryck. Men roligt, det hade vi verkligen!

Tammien saari, osa 1 - Ekarnas ö, del 1

Pääsimme vähän reissaamaan miehen mukana, jolla on työ meneillään Tammisaaressa. On aina mielenkiintoista nähdä uusia ympyröitä, Tammisaari on hyvin viehättävä ja monipuolinen pieni kaupunki jossa on paljon nähtävää. Olen aina ollut huono kävelemään ihan vaan kuntoilun vuoksi, mutta jos on jotain kiinnostavaa nähtävää samalla, kävely sujuu kuin itsestään. Niinpä tulikin sitten kolmen päivän ajan käveltyä aika tavalla, jalat tulivat kipeiksi ja huono kunto muistutti itsestään. Kotiin tultuamme olenkin ollut aivan naatti pari päivää..

Koiran ulkoiluttaminen kaupungissa on haasteellisempaa kuin meillä kotona, me päästämme koiran vain ulos ovesta ja juoksemme itse perässä..:) Näin ei kuitenkaan voi kaupungissa tehdä, joten suuntasimme jonnekin, missä koira sai liikkua tarpeekseen, kytkettynä tosin. Tammisaaressa on kaunis luonnonpuistoalue aivan keskustan tuntumassa, jossa riittää kävelyteitä joka suuntaan. Ilta alkoi jo hämärtää, mutta ei se meitä rohkeita maalaisia lannistanut, edes valokuvaamasta. Niinpä, tässä teille kuvia salaperäisestä luonnonpuistosta syyskuisena iltana!

Vi hade tillfälle att följa med mannen till Ekenäs, han håller på med ett jobb där. Det är alltid intressant att få se nya ställen och Ekenäs är en mycket charmig lite stad med mycket att se. Jag har alltid varit dålig på att gå bara för gåendets skull, men har man något att titta på så går det bra. Det blev många fotsteg under tre dagar, benen värkte och den dåliga konditionen gjorde sig påmind. Jag har varit helt däckad sedan vi kom hem, orkar just ingenting..

Att gå ut med hunden här hemma är så enkelt, man bara öppnar dörren, släpper ut hunden och springer efter själv. I stan är det annat, där skall hunden gå i koppel hela tiden. Det gillar inte vår Tipi som har varit lös och ledig hela sitt liv..Vi letade oss till naturparken i utkanten av stan, där hade hunden mycket att nosa i. Fri fick den dock inte springa ändå..Det hann bli kväll innan vi hade gått igenom hela parken, men det skrämde inte oss modiga lantisar. Att fota gick också bra - därför får ni alltså nu se bilder från en hemlighetsfull park en kväll i september! 

Kuhinaa..

Oletteko joskus seuranneet muurahaispesän kuhinaa, miten muurahaiset kiipeilevät toistensa yli, kukin touhukkaasti matkalla jonnekin? Minun päässäni on juuri nyt sellainen tunne, siellä vaan ei onneksi ole muurahaisia vaan ajatuksia tai oikeastaan olisi nyt niin monta asiaa josta kirjoittaa pienen tauon jälkeen että ne pyrkivät kaikki ulos yhtäaikaa. Täytyy tehdä sulku siihen kohtaan missä on portti kirjoitusosastolle ja sitten päästetään sisälle vain yksi ajatus kerrallaan...no niin, josko nyt tulisi tähän jotain tolkkua.

Viikonloppuna olimme Hämeenlinnassa, reissu oli oikein antoisa. Pääsin yhdelle kirpputorillekin aarteita etsimään ja teinkin yhden aika mielenkiintoisen löydön tuonne nettikauppaan, se tosin ei ole vielä ehtinyt sinne asti. Kirppis oli suuri ja olisin varmasti saanut kulumaan siellä useamman tunnin jos kaikki olisi tarkkaan käynyt läpi, mutta oli armahdettava muuta perhettä ja tyydyttävä pikakelaukseen. Ihan kiva sekin, olen tyytyväinen.

Yövyimme tutussa mökkikylässä, siellä on kiva oma rauha ja koirakin saa olla reilusti mukana. Tässä pari tunnelmakuvaa sieltä:

Siis kuvat olivat mökkikylän järvimaisemasta, mökeissä oli hieman kuivempaa ja valoisampaa..;)

Antoisinta ja arvokkainta matkassa oli kuitenkin se miksi yleensä Hämeenlinnaan menimme; ystävien tapaaminen ja hengellisen opetuksen saaminen konventissa, olemme Jehovan todistajia ja meillä on tällaisia suurempia opetustilaisuuksia kolme kertaa vuodessa. Läsnä meitä oli yli 600, suurin osa Turun seudulta joten joukossa oli paljon tuttuja. Moni teistä jotka lukevat olette varmaan huomanneet että ihmiset eivät ole kovin kiinnostuneita hengellisistä asioista nykyään, joten ei ole aina niin helppoa olla erilainen. Siksi nämä tilaisuudet ovat meille tärkeitä ja rohkaisevia!

Tarkoitus oli että tultaisiin sunnuntai-iltana kotiin, maanantaina pakattaisiin uudestaan ja sitten tiistaina eli eilen lähdettäisiin kohti Raumaa ja taidenäyttelyä. Meni vähän suunnitelmat uusiksi, tytär nimittäin tuli kipeäksi. Kyllä meitä on harmittanut, ollaan melkein porattu molemmat kun oltiin tuotakin reissua kovasti odotettu. Emme niin kovin paljon liiku joten nämä reissut ovat aina juhlahetkiä ja kivaa vaihtelua.. Eipä auttanut mikään, ja kaiken lisäksi minäkin tunnen tänään että on kurkku kipeä ja palelee joten eipä olisi ollut kiva kyllä reissussa ollakaan. Kotona on helpompi sairastaa. Tämä taitaa muuten olla ensimmäinen kerta koko avioliiton aikana kun olemme miehen kanssa näin monta päivää erossa, kokonaista kuusi..oli hän jo eilen näyttelyä pystyttäessä huomannut kuinka paljon se auttaa kun on toinen mukana. Meistä on tullut sellainen parivaljakko noissa töissä joten se ei toimi yhtä hyvin yksin. Tässä pieni kollaasi muutamasta mieheni maalauksesta:

Koira jäi meidän kanssa kotiin joten nyt on minun vastuulla viedä se lenkille. Itse asiassa kun koira hankittiin, oli yksi tarkoitus juuri se että se veisi MINUA lenkille. Mutta sitten sain luupiikin vuorotellen kumpaankin kantapäähän joten kävely jäi melkein kokonaan ja niinpä mies onkin sitten huolehtinut koiran ulkoiluttamisesta. Tänään oli kyllä raskas lähteä ulos kun peruskunto on niin huono ja sitten on vielä vähän kipeä olo,mutta silti ajattelin että miksi minä en raahaudu joka päivä lenkille silti, se tuntui niin hyvältä. Kamera oli tietysti mukana, aiemmin kirjoitin että maalla ei luonto muutu koskaan värittömäksi, edes synkimpänä syksypäivänäkään. Tänään se tuli taas vahvistettua:

Koira muuten käyttäytyi hauskasti ollessamme lenkillä; annoin sen juosta vapaana koska se ei muuten olisi saanut  riittävästi liikuntaa (miten niin pienessä koirassa voi olla energiaa ja vauhtia kuin pienessä kylässä!) ja olin hieman huolissani  että jos se löytää jotkut hirven jäljet ja lähtee sitten Kiinaan asti niiden perässä eikä tule takaisin vaikka huutaisin ääneni käheäksi..koira pysytteli kuitenkin näköpiirissä ihan koko ajan, kulki välillä pyytämättä ihan vierelläkin ja vilkuili taakseen että tulenko varmasti perässä. Onko se sitten lienee niin mullistava asia että emäntä on lenkillä mukana ettei koira hoksannut edes livistää! Saapa nähdä onko moinen vieraskoreus huomiseen mennessä karissut pois ja saan sitten puolikuntoisena ihan tosi rämpiä pitkin metsiä ja huudella perään..

Eilen kävin kaupassa, kirjastossa ja kirpputorilla ja sen jälkeen tunsin olevani varustautunut selviämään koko viikosta ilman ulkomaailmaa. Jättikasa kirjoja ja lehtiä, paljon ruokaa (anteeksi kulta mutta suurin osa taitaa olla roskaruokaa, en ajatellut juurikaan kokata tällä viikolla, enkä tiskata, jihuu hiiret hyppii pöydällä) sekä yksi mielenkiintoinen koje johon palaan seuraavassa postauksessa kuvien kera. Siihen asti; syökää paljon valkosipulia ja c-vitamiinia ja peskää käsiä usein - sairastaminen ei ole kivaa..