Tervetuloa näyttelyyn! Välkommen på utställning!

Miehelläni Johnilla on meneillään taas hieno näyttely, tällä kertaa Hangossa. Eli tässäpä tietoja:

Mannen har åter en jättefin utställning på gång, denna gång i Hangö:


John Sychold
Meri- ja purjelaivamaalauksia
Målningar av hav och segelskepp
29.4-18.5
Hangon Kirjaston galleriassa
Galleriet i Hangö Bibliotek
Kirjaston aukioloaikoina
På bibliotekets öppettider

Lämpimästi tervetuloa!
Varmt välkommen!

Valkenee - Det ljusnar

(Svensk text nedanför bilderna!)

Blogissa on taas vallinnut hiljaisuus jonkin aikaa. Tiedän, että moni ystävänikin lukee tätä ja saattaa olosuhteet huomioon ottaen ihmetellä tekstin kepeää olemusta. Koska jokainen meistä kuitenkin suojelee yksityiselämäänsä jossain määrin, (vaikka kotiasioista kirjoittaakin), sanon vain lyhyesti että maaliskuu on perheemme osalta ollut surun kuukausi. Läheisteni toivomuksesta en kuitenkaan voi kirjoittaa enempää, koettakaa vain ymmärtää. Surusta huolimatta on elämää kuitenkin jatkettava ja välillä tuntuu hyvältä kirjoitella kepeistä asioista, koska elämässä on myös paljon kaunista ja hyvää. Siispä, tänään asiaa - yllätys yllätys - rakennusprojektistamme.

Kun sain tyttären huoneen ja oman työhuoneeni siihen kuntoon, että tavarat saatiin roudattua sisälle, tuli remonttilässähdys. Olohuoneen kittaus ja maalaus jumittui, eikä edennyt millään. Muovi erotti talojen osat toisistaan ja aloin jo hetkittäin ajatella että tähän tämä jäi, en saa olohuonetta millään valmiiksi. Onneksi kuitenkin löytyi se "kissa vieköön"-henki ja TADAA!!! Nyt on olohuone valmis!! Tai no, muutama lista ja muuta pientä vielä puuttuu, mutta ei se haittaa, suurin työ on kuitenkin tehty!! Laiskuus iski kuitenkin kuvausvaiheessa niin, etten millään jaksanut etsiä jalustaa kameraan, niinpä tässä kaksi "räpsyä". Olisin tietenkin voinut odottaa näiden kuvien julkaisemisen kanssa ja ottaa oikein kunnon kuvat mutta a) huone ei todennäköisesti ole noin tyhjä kovinkaan kauan (sinne on nyt jo hiippaillut huonekaluja ja koira leluineen) ja b) en vaan kertakaikkiaan malttanut enää olla näyttämättä tätä!!! Höperöä, tiedän, mutta who cares!!! Voisin jopa jäljitellä tyttären esimerkkiä joka on nyt muutaman päivän ajan laukannut pitkin taloa ja hihkunut "JEEE, meillä on OLOHUONE!!!!!

Siis olihan meillä olohuone aikaisemminkin, mutta nyt meillä on UUSI olohuone. Ja se on niin valoisa ja valkoinen että alan ehkä jakaa mahdollisille vieraille aurinkolaseja ovensuussa, jotteivät täysin sokaistuisi :)
Huonetta oli vaikea saada mahtumaan kuvaan. Ei siksi että se nyt niin järkyttävän suuri olisi, vaan ehkä minulla ei ole juuri tähän kuvaukseen sopivaa objektiivia. Mutta saatte nyt kuitenkin jonkin käsityksen. Olen niin iloinen että homma on nyt tehty!!! Ehkä ei laitetakaan tänne enempää huonekaluja??

Det har varit tyst här igen ett tag. Eftersom jag vet att det är många av mina vänner som också läser bloggen (och kanske undrar varför jag kan skriva glada texter här), vill jag kort säga att mars månad har varit en sorgens månad i vår familj. Mer än så kan jag tyvärr inte säga, pga mina närmastes önskan, ni får försöka förstå bara. Trots sorgen måste livet ändå fortsätta och emellanåt är det skönt att skriva om lätta och glada saker. Det finns ju så mycket vackert också här i livet. 

Därför handlar dagens postning om - surprise surprise - om vårt renoveringsprojekt! Efter att i början på året ha målat färdigt dottern rum och mitt arbetsrum och lyft in grejerna, slogs jag av renoveringströttan. Vardagsrummet stod där med sina bruna spånskivsväggar och jag började nästan tro att det blir aldrig färdigt. Fick liksom bara inte tummarna loss. Som tur är, hittade jag i början på förra vecka "nä nu katten-andan" och nu, NU är vardagsrummet målat och färdigt!!! Lite listor och små detaljer kvarstår men det gör inget. Det största arbetet är nu färdigt, TJOHOO!!!

Latheten slog till när jag skulle fotografera, orkade inte leta reda på stativet, så ni får ursäkta bildkvaliteten. Dessutom har jag inte riktigt rätt objektiv för att fota rummet, det går liksom inte att få rummet på en bild. Men ni får säkert någon uppfattning i alla fall. Kunde/ville inte vänta längre med att ta och visa bilderna, dels för att a) rummet snart är fullt med möbler och ser inte likadant ut mera och b) kunde liksom bara inte hålla mig längre. Ville dela glädjen med er! Dottern har i flera dagar galopperat runt här och skrikit "JEE, vi har ett vardagsrum!!!! Känner för att följa hennes exempel :) Här är det nu så vitt och ljust att jag planerar att dela ut solglasögon till eventuella besökare för att de inte skall bli totalt bländade...

Kanske man förresten skulle lämnat rummet sådär tomt, utan möbler...?

Välillä...Här emellan...

(Svensk text längre ner!)

Haa, nyt te tietenkin luulitte, että vihdoinkin se remontti on valmis ja tulee jotain "kaikki valmista"-kuvia. Vaan eipäs vielä tullutkaan. Sen jälkeen kun saimme olohuoneesta pahimman kaaoksen siirrettyä työhuoneen ja tyttären huoneen puolelle (ks edelllinen postaus), taisi mennä vähän ilmat pihalle tästä remonttiryhmästä. Ei sen puoleen että olisi pitänyt hosua ja huitoa, siinä tahdissa on tarkoituskin tehdä kun voimat ja aika riittävät. Ihan näin hidasta etenemistä en kuitenkaan olisi ehkä toivonut, mutta no, kaikki aikanaan.

Alkuvuoteen on mahtunut monenlaista, mainittakoon nyt esimerkiksi kaksi ankaraa flunssaa. Meillä ei yleensä kovin paljon sairasteta, joten yksi helmikuussa ja yksi maaliskuussa alkaa olla jo ennätystasoa. Tytär on kokenut saman kohtalon. Ei sitä oikein jaksa seiniä kipeänä kitata, maalaamisesta puhumattakaan. Keräilen tässä kuitenkin sellaista "kissa vieköön"-energialatausta jolla paahdan sitten olohuoneen valmiiksi. Enää ei mene kauan...

Selailin vanhoja kuviani ja sattui sitten silmään tällainen:

Kuva on siinä mielessä historiallinen, että makuuhuonettamme, sellaisena kun sen tässä näette, ei enää ole. Tai siis huone on, mutta valo on kadonnut, syynä vasemmalla näkyvän ikkunan sulkeminen (muuten olisimme katselleet suoraan tyttären huoneeseen, emmekä ulos). Jos nyt täytyy vähän jostakin valittaa, voisi se olla että tuota valoa olen kyllä ikävöinyt. Enkä enää muista kuinka monta kertaa olen lähestynyt ruskeaa lastulevyneliötä (en ole vielä  saanut sitäKÄÄN maalattua) aikeissa avata verhot jotta valo pääsisi aamulla huoneeseen, muistaakseni viime hetkenä, ettei ikkunaa enää olekaan.  Byäääh, pimeys on vallannut makuuhuoneemme!!! Sinänsä tämä ei ole huono juttu, nukkuessahan valoa ei tarvita ja silloin pimeys tuntuu vain kodikkaalta. Mutta päivällä...

Ongelma on kuitenkin vain tilapäinen. Päätimme - tai oikeastaan minä päätin - että ensi kesänä tehdään uusi ikkuna tuohon päätyseinään, missä nyt ovat nuo lamput. Ei tavallista ikkunaa, vaan joku sellainen erikoinen, lauramainen. Ehkä vähän ylemmäs, pitkulainen, johon tulisi värilliset lasit. Sitten aurinko saisi leikkiä ruuduilla ja väritellä makuuhuoneen seinälle upeaa taideteosta...mietintämyssy on tiukasti päässä, katsotaan mitä syntyy.

Ihan pimeä ei makuuhuoneemme tietenkään ole. Onhan katossa upeaakin upeampi kristallikruununi, itse tehty. Eikös olekin hieno, tämä juhlava valontuoja?

Hahaa, nu trodde ni att här kommer en "äntligen är allt färdigt"-postning. Nä hör ni, inte ännu...När vi i början på året fick de mesta stöket flyttat in till mitt arbetsrum och dotterns rum, gick liksom luftten ur detta renoveringsgäng. Det är ju ingen som jagar oss och meningen är att jobba efter krafterna och när man har tid. Att det skulle ta såhär lång tid var väl kanske inte meningen men ja...

Det har hänt både ett och annat här de första månaderna på året, nämnas bör de två rejäla flunssorna som både jag och dottern har genomlidit. Vi brukar nästan inte vara sjuka så en i februari och en i mars börjar nästan vara rekord. När man är helt däckad blir det inte mycket spacklat och målat kan jag tala om. Men jag håller på att samla ihop "nä nu sjutton"-energi och när det är samlat så då ryker det, vänta bara!

Jag bläddrade i mina gamla bilder och hittade den historiska bilden av vårt sovrum (se ovan). Rummet finns ju förstås kvar men vad som är borta är ljuset. När dotterns rum byggdes, spikades  fönstret igen och därmed blev sovrummet helt utan. På natten gör det ju absolut ingenting, det är bara mysigt att sova när det är mörkt, men på dagen...Många gånger har jag kommit på mig själv med att vara på väg att öppna gardinerna och släppa in ljuset. Men det går ju inte, uhuuuu....

Men här skall inte vandras i mörkret för evigt inte, det har jag minsann bestämt. Till sommaren skall det bli ett nytt fönster i sovrummet, på den väggen där lamporna nu sitter. Inget vanligt fönster, utan ett mera laura-likt. Kanske ett avlångt med färgade rutor. Då kan solen leka i rutorna och skapa konstverk på väggen. Det låter väl härligt, säg?

Helt mörkt är det ju dock inte i sovrummet. Där finns ju den underbart vackra kristallkronan, made by me. Tjusigt, eller hur?

Taidenäyttely Raumalla - Konstutställning i Raumo

Tähän väliin pikainen postaus - jos satutte liikkumaan Raumalla ensi viikonloppuna, tulkaa ehdottomasti katsomaan upeita tauluja! Avoinna perjantaina 12-17, lauantaina 10-16 ja sunnuntaina 14-18. Osoite on Kulttuuritalo Poselli, Nortamonkatu 12, Rauma. Lämpimästi tervetuloa!

Såhär kort och snabbt tittar jag in här och vill varmt välkomna er till konstutställning i Raumo nästa veckoslut! Öppet är det på fredagen 12-17, lördagen 10-16 och söndagen 14-18. Adressen är Kulttuurikeskus Poselli, Nortamonkatu 12 i Raumo. 

Melkein vain se hauskin jäljellä - Nästan bara det roligaste kvar

Työt remontti- ja rakennustyömaalla etenevät vähitellen. Syy lienee se, että työvuoroon on astunut nyt allekirjoittanut, joka parhaan taitonsa mukaan heiluttelee pensseleitä ja maaliteloja. Tyttären huone ja työhuone ovat jo listoja myöten valmiit, vielä olisi yksi koitos edessä eli olohuoneen kittaus ja maalaus. Tavarat alkavat löytää jo uusiin koteihinsa, tytär on ottanut oman huoneensa jo sataprosenttisesti käyttöön. Ei häntä paljon täällä "muualla" enää näykään. Äidin onneksi hän sentään vielä nukkuu vieressä omassa sängyssään, nukkumaan omaan huoneeseen ei ole kiire.

Kunhan vielä tuon yhden huoneen jaksan sutia, onkin sitten vaan se hauskin jäljellä. Nimittäin sisustaminen ja tavaroiden järjestäminen. Oikein odotan, että pääsen laittamaan työhuoneessa kaikki oikeille paikoilleen, nyt on kamat kannettu vain huoneeseen kasoihin. "Vanhassa" olohuoneessa tuntuu olevan nyt valtaisan avaraa, hyvä ettei kaiku ole sentään paikalle löytänyt.

Mutta höpinät sikseen - ja kuvia kehiin. Näitä ei sitten ole mitenkään "retusoitu" eli en ole tehnyt ensin suursiivousta, joten tervetuloa autenttiseen remonttikotiin :))

Näkymä "vanhalta puolelta" uutta kohti. Aukon keskellä oleva puu ei pidä taloa pystyssä vaan aukon edessä olevaa muovia ylhäällä. Jos nyt joku sattui ihmettelemään :)

Näkymä tyttären huoneesta. Tällä hetkellä hieman kirjavaa, mutta tytär on niin onnellinen. Värejä pitää kuulemma olla paljon. Kirjoituspöydän ääressä on hyvä piirrellä manga-kuvia ja kuunnella musiikkia.

Minun ikioma työhuoneeni!! Tavarat odottavat vielä paikalleen asettelua.

Näkymä työhuoneesta kohti keittiötä. Kun sain kaikki nämä kamat raahattua huoneeseen, totesin etten IKINÄ milloinkaan osta enää yhtään mitään!! Mietin mitä tästä kaikesta voisi heivata kokonaan - ja tulin yllättävää kyllä siihen johtopäätökseen ettei mitään. Vaikka tavaraa ON kieltämättä paljon, ovat ne kaikki tarpeen. Sitä paitsi, odottakaahan vaan kun saan huoneen järjestettyä...

Satutteko muistamaan kuvan, jossa tässä kohtaa oli vain eristetty aukko? Suunnittelin silloin että ikkunan alle tulisi pieni istumapaikka, josta voisin ihastella maisemaa kohti Keijupuroa ja tehdä uusia suunnitelmia. No, nyt siinä on ihana ikkuna, istumapaikka tosin päätyi muualle, ainakin toistaiseksi, nimittäin tänne...

Jos muualla talossa tuntuu jotenkin liian avaralta, kannattaa suunnata kohti keittiötä. Täällä nimittäin on kodikkaan pientä ja meillä on nykyään jopa keittiönsohvakin. Oikeasti se on tyttären vanha turkoosi sänky jossa on ihana röykkiö tyynyjä. Sohvalle - tai siis sänkyyn -  on hieman vaikea päästä, mutta se ei estänyt tytärtä omimasta paikkaa heti itselleen. Voi olla että sänky on jossain vaiheessa vaihdettava ihan oikeaan puusohvaan (niin että siinä voivat istua muutkin). Vieläkin harmittaa eräs yksilö. jonka näin kirpputorilla. Jätin asian hautumaan ja kun sitten innoissani lähdin sohvaa ostamaan kotiin  Kaarinasta, se olikin jo myyty. Asiaa ei yhtään auttanut se, että alun perin 50 euron hinta olisikin ollut 25 euroa, myyjällä kun oli -50 %. Opetus: kun löytää kirpparilta jotain kivaa, EI kannata mennä kotiin miettimään asiaa. Höh. Ikkunasta näkyy se vielä toistaiseksi sotkuinen työhuone.

Tällaisia siis tänään. Toivottavasti voin jo ensi kerralla esitellä teille myös maalatun olohuoneen. Vielä jaksaa jaksaa...

Och så ungefär samma på svenska: arbetet här på bygget går sakteliga framåt. Nu är det i stort sett bara min insats som är kvar, det vill säga spacklandet och målandet. Mitt arbetsrum och dotterns rum är färdiga, till och med alla listor är på plats! Jag höll på att göra maken riktigt arg med mitt tjatande om detta, men jag råkar veta att om man inte sätter dem på plats nu, så blir de osatta för alltid. Listorna alltså, inte maken (hih). 

Dottern har tagit sitt rum i bruk, jag ser henne knappt här på "andra sidan". Sover gör hon ännu i sin säng bredvid mig och det tycker jag är så härligt. Hon hinner sova i sitt eget rum så småningom.

Arbetsrummet är helt överfullt med saker. Inte undra på att det var så fullt i vardagsrummet förut! Nu är där så tomt att man skulle kunna ha en dansstudio eller något mitt i rummet. Hunden och dottern uppskattar det stora lekutrymmet som plötsligt infunnit sig. 

När jag fått in alla grejerna i mitt rum tänkte jag att jag skall ALDRIG mera köpa något över huvud taget. Men när jag sedan försökte tänka ut om det var något jag kunde slänga, så fanns det inget sådant. Allt behövs, tro det eller ej. Men det blir bättre när sakerna kommer på sina rätta platser, ni skall få se. 

Det underbara lilla fönstret är nu också på plats. Jag sade ju att jag skulle sätta en soffa under den för att kunna sitta där och smida nya planer. Nå, soffan hittade en annan plats. Eller ja, det är egentligen dotterns gamla turkosa säng som numera agerar kökssoffa. Det är lite svårt att sätta sig i den bara, man måste klättra över gaveln, detta har dock inte varit något problem för dottern, som genast gjorde platsen till sin. Kanske måste den någon gång bytas ut mot en riktig soffa som andra också kan sitta i. Än så länge har vi det såhär, nu är det också väldigt hemtrevligt och lite trångt i köket. Det är ju förstås bra, om man skulle börja "längta hem" mitt i allt detta tomma. Vi är ju liksom inte riktigt vana vid att ha det såhär - stort! 

Nya vardagsrummet kvar att spackla och måla. Sedan är det bara det roligaste kvar, nämligen att inreda. Förmodligen mera om detta nästa gång - om jag har hunnit och orkat måla färdigt då!

Avaran maiseman addiktio - att vara öppet landskap-addikt

Tänään tapahtui jotain niin merkittävää, että oli pakko vielä kiemurrella pöytien alla ja selvittää nettijohdot paikoilleen jotta pääsisi tänne kirjoittamaan ja laittamaan pari kuvaa. Kaksi pientä talonpuoliskoa liittyivät nimittäin tänään yhdeksi, ainakin meidän mielestämme, jättimäiseksi taloksi. Seinä siis kaatui ja pääsemme nyt kulkemaan uuteen osaan vanhan osan kautta!!! Tämän myötä ikkunat pääsivät uudelle omalle paikalleen ja se tässä oli kaikkein merkittävintä. Olen huomannut olevani riippuvainen mahdollisuudesta katsella esteettä kauas. Joitakin vanhoja talonrötisköjä on jäänyt ostamatta, koska en ole nähnyt pihalta minnekään, tai vaan kahdenkymmenen metrin päähän kuusiaitaan. Eieiei käy - kauas on nähtävä.

Nyt olemme olleet kuukauden verran muovin sisällä - uudessa osassa muovit ikkunoissa ja vanhasta osasta on näkynyt vain uuteen osaan. Mutta tänään, tänään näin taas naapurikylään ja vaikka mihin. Voin taas hengittää vapaasti! Hetki oli niin ihana, että melkein piti onnenkyyneleitä nieleskellä. Remonttimieskin luuli varmaan että kyttäsin hänen työntekoaan kun seisoin vaan ja tuijotin, piti oikein selittää, että olin vaan niin kauniin maiseman lumoissa.  Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta hälläkös väliä! Meillä on taas ikkuna!!!

Ei, ikkuna ei ole pullistunut, sisäikkunat ovat vain auki, siitä tuo omituinen näköharha...Niin, ja sitten se maisema tai ainakin osa siitä;  ehkä vähän kaamoksenharmaa (vaikka etelässä ollaankin) mutta ihanan avara kuitenkin ja lupaa niin paljon!

Idag hände något så speciellt att jag bara måste krypa under borden och reda ut en hel hög med sladdar för att få internet att fungera så jag kunde komma hit och berätta för er också; idag föll muren - nej jag menar väggen mellan de två huskropparna! Nu har alltså två små hus blivit, i alla fall i våra ögon, ett jättestort hus! Nu behöver man inte längre springa runt alltihop för att komma in utan man bara traskar rakt genom den nya öppningen! Det var ett stort ögonblick! Men det som var ännu viktigare var, att jag nu har fri sikt ut igen! Fönstret är nämligen satt på sin nya plats i vardagsrummet och jag kan se ut!!! Vi har varit inplastade en månad nu, utan att alls se ut. Jag har med åren utvecklat ett starkt behov av att se långt hemifrån. Ett par gamla husskruttar har blivit oköpta för att jag har kunnat se typ till närmaste granhäck. Nejnejnej, man skall kunna se lååångt!!! 
Och nu kan jag det igen, det var nära att jag brast i tårar, så lycklig var - och är jag! Vår byggare trodde säkert att jag kollade om han jobbade ordentligt när jag bara stod och glodde, var tvungen att förklara att jag bara beundrar den underbara sikten utåt. Vet ej om han riktigt förstod. Galna konstnärer, tänkte han säkert. Strunt samma, för vi har ett fönster igen!!!

Terveisiä rakennustyömaalta! Hälsningar från bygget!

Heh, taisin tuossa edellisessä postauksessa sanoa, että tästä tuleekin nyt sitten rakennusblogi, olin ajatellut kirjoittaa tilannekatsauksia usein. No, varmasti jokainen joka on jotain rakentanut tietää, että tekemistä riittää ilman blogikirjoitteluakin. Aika ei totisesti ole käynyt pitkäksi. Voisin melkein väittää että ikinä ei ole alkutalvi mennyt näin nopeasti, mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono asia. Tällä menolla kohta saa jo kaivaa puutarhalapiot esille ja aloittaa istutushommat! Mutta ei nyt ihan vielä ehkä, nyt esille kyllä kaivetaan lumilapioita ja ihan kyllästymiseen asti. Mutta takaisin näihin rakennusasioihin. Tässä teille nyt kuvakavalkaadi muutamista vaiheista, hypitään vähän yksityiskohtien yli jottei kukaan turhautuisi. Oikeastaanhan tällaiset rakennuskuvat ovat oikein kivoja vain niille, joiden kotia ollaan tekemässä. Muille ne ovat lähinnä, no, keskeneräisiä huoneita ja rakennuksia.

Eh, jag sade visst i förra postningen att nu skulle detta bli en blogg där det skrivs om att bygga hus. Tanken var att jag skulle skriva ofta om vårt bygge, men det blev visst inte så. Har liksom haft lite annat att göra, om ni förstår vad jag menar...Tiden har inte blivit lång, skulle nästan kunna säga att aldrig har de mörka månaderna gått så fort som nu. Men det är ju bara bra, med den här farten får vi snart gräva fram blomfrön och sättspadar. Just nu är det dock snöspaden som gäller, lite väl ofta och mycket i min smak. Här kommer nu en bildkavalkad, hoppas ni inte tröttnar. Byggbilder är ju faktiskt roligast för dem vars hem det gäller. 

Tästä lähdettiin siis syyskuussa liikkeelle. Perustuspilarit on muurattu paikoilleen, ja vanhaa laudoitusta on alettu poistaa talon etuseinästä. Kattoremontti on aloitettu itäpuolella. Jatkuvat sateet aiheuttivat muutaman vähän turhankin dramaattisen hetken, kun vettä alkoi tulla läpi katosta olohuoneeseen/keittiöön /ikkunanrakoihin/ makuuhuoneeseen/johonkin muuallekin.

Här började det hela i september. Grundpelarna är murade på plats, takrenoveringen har påbörjats på östsidan. Höstens ständiga regnväder orsakade ett par lite i min smak för dramatiska ögonblick då vatten började droppa in i huset i vardagsrummet/köket/sovrummet/någon annanstans. 

Marraskuussa oltiin päästy jo näin pitkälle. Vanhan osan katto oli vaihdettu, uusi osa oli saanut seinät jo näin pitkälle sekä katon, jonka etuosan koriste sai rakennusmiehen ja oman miehen melkein hulluuden partaalle. Vaiva kuitenkin kannatti, etusivu näyttää mukavalla tavalla ryhdikkäältä, eikä liian litteältä.

I november hade vi redan kommit så här långt. Gamla taket var helt utbytt, nya delen hade fått väggarna så här långt och ett tak, vars dekorativa mitteldel höll på att driva byggarna till vansinne. Tur att de orkade hålla ut, för det ser faktiskt väldigt fint ut, inte så platt. 

Tämän hetkinen ulkotilanne näyttää suurin piirtein tältä. Työt on sään vuoksi siirretty sisälle, osa ulkotöistä jää todennäköisesti ensi kesään, jolloin ilmat sallivat ulkona työskentelyn paremmin. Talon etuseinässä olleita lautoja on käytetty uudelleen ja osa on uusia ja maalattu, marraskuun suhmuraisessa säässä.

Ungefär så här ser huset ut utvändigt just nu. Arbetet har förflyttats inomhus, vilket är förståeligt, att jobba ute i snöyra är ju inte så trevligt. En del utearbete kommer säkert att lämnas till nästa sommar, då vädret är mera passligt. 

Sisällä näyttää nyt tältä. Mies on saanut kovalla työllä ihanan takkamme jo noin pitkälle! Lämmittää jo ajatuskin siitä, että jonain päivänä voimme katsella tulen loimua myös tässä osassa taloa. Mikä tärkeintä, tällä takalla lämmitetään koko uusi osa. Tämä mukaan lukien on talossamme viisi takkaa tai muuta vastaavaa, joissa voi polttaa tulta. Saa siinä lämmitysvastaava juosta ympäriinsä! Perimmäisenä näkyy tyttären huone, takka on olohuoneessa.

Inomhus ser det nu ut så här. Mannen har med stor möda fått den öppna spisen till det här skedet. Det värmer mig att bara tänka på att snart kommer denna spis att värma hela den nya delen. Nu har vi i hela huset fem olika ugnar som man kan elda i. Det gäller att springa runt med veden! Längst bort syns dotterns blivande rum, den öppna spisen är i vardagsrummet. 

Tässä uusi osa toisesta suunnasta, Eleonora lakaisee minun tulevan työhuoneeni lattiaa. Oven tilalle tulee ikkuna. Päätyyn saan uuden ikkunan, suunnittelen laittavani sen eteen pienen sohvan, jossa istun ja katselen Keijupurolle päin ja kehittelen uusia ideoita.

Nya delen sett från andra ändan, Eleonora sopar i mitt blivande arbetsrum. Där dörren är blir det ett fönster. I husgaveln får jag ett nytt fönster. Jag planerar att sätta en liten soffa vid den, där skall jag sitta och smida nya idéer samtidigt som jag beundrar vyn mot Trollbäcken. 

Kukkuu, onkos ruoka jo valmis? Työhuoneestani tulee jatkossakin olemaan näkymä keittiöön. Jos jotain jään vanhasta kaipaamaan, on se kaunis näkymä keittiönpöydän äärestä. Nyt sieltä tulee olemaan kaunis näkymä minun työhuoneeseeni, josta on vuorostaan se kaunis näkymä ulos.  No, kaikkea ei voi saada. Ehkä siirrymme ruokailemaan uuteen olohuoneeseen? Tai työhuoneeseen??

Tittut, är maten färdig snart? Även i fortsättningen kommer man att kunna titta från mitt arbetsrum in i köket. Om det är något jag kommer att saknar från förr, så är det den vackra vyn från köksfönstret. Nu kommer det att vara vacker vy från arbetsrummet istället. Nå, man kan inte få allt. Kanske äter vi i fortsättningen i det nya vardagsrummet istället? Eller arbetsrummet??

Valssia kanssasi tanssia tahtoisin...vielä on tilaa pyörähdellä tulevassa olohuoneessa. Takana olevien kaksoisikkunoiden kohdalta kaatuu kohta seinää, kun osat yhdistetään toisiinsa. Se mahtaa olla suuri ja hmm -  hirveän pölyinen hetki...Tulee olemaan helpotus kun hommiin pääsee ilman että täytyy kiivetä jäisiä tikkaita ja mennä ikkunanreiästä sisälle...

Får jag lov att bjuda till en vals...ännu finns det gott om plats att ta en svängdom. Snart skall det bli ett stort hål där dubbelfönstret nu syns. Det kommer att vara ett stort och säkert ganska dammigt ögonblick när det båda husdelarna skall sättas ihop. Skönt att inte längre behöva klättra upp på en stege och in genom fönsterhålet när man skall jobba här...

Tässä kuvassa näkyy kaksi merkittävää asiaa. Tai siis, näkyy siinä tietenkin ihana tyttäremme Eleonora, mutta  sen lisäksi siinä näkyy upea, upea puulattiamme, joka on yhtä lautaa vaille valmis. Nyt kun osaisi päättää miten sen käsittelisi? Ensin meinasin maalata lattiat valkoisiksi, mutta ajatus sai rakennusmiehen melkein hyppimään (lastulevy)seinille. "Jos aikoo maalata lattian, voi sen yhtä hyvin tehdä lastulevystä. Miksi tällainen kallis, kaunis lattia muka maalataan piiloon". Hyvä että sanoi mies mielipiteensä, tajusin itsekin että ei tätä kannata nyt ihan ensimmäiseksi maalata. Ehkä sen voisi öljytä? Kertokaa te kokemuksianne ja mielipiteitänne, miten saadaan kaunis ja helppohoitoinen puulattia? Ai niin, ja se toinen kuvassa näkyvä merkittävä asia on koiramme Tipi, joka tänään kävi ensimmäistä kertaa uudisrakennuksessa sisällä. Ensin se nostettiin rakennustelineelle (kun koiran on vaikea kiivetä niitä jäisiä tikkaita) ja sitten kammettiin  kolmen ihmisen voimin sisälle, kun se pelkäsi niin kovasti sisälle menoa ja harasi parhaansa mukaan vastaan. Sisällä se kulki koko ajan minun perässäni, niin että meinasin astua päälle useampaan kertaan. No, kaipa se tottuu. Helpompi sitten kun sisään tullaan vanhan olohuoneen puolelta.

Tällaisia kuulumisia siis meidän rakennustyömaalta. Saapa nähdä millaisia kuvia seuraavaksi on tarjolla?

På den här bilden kan man se två mycket speciella saker. Ja eller, givetvis ser man här vår kära söta dotter Eleonora, men förutom henne kan man se vårt helt underbart vackra trägolv! Om man bara nu kunde veta hur man skall behandla den? Vad har ni för erfarenheter, berätta gärna? Hur får man ett lättskött trägolv? Tänkte först måla golvet vitt, men den tanken har jag nu gett upp. Olja kanske?  Den andra speciella saken i bilden är vår hund Tipi som idag besökte bygget för första gången. Det var ett helt företag att få in henne, hon kunde ju inte klättra på den isiga stegen precis. Det krävdes tre människor för att få in henne, för hon var så rädd och stod emot. Inne följde hon hela tiden efter mig så jag trampade på henne flera gånger av misstag. Hon blir väl van så småningom. Det blir säkert lättare för henne också när man går in genom det gamla vardagsrummet. 

Sådana hälsningar var det den här gången. Få se hur det ser ut nästa gång jag skriver?