Melkein vain se hauskin jäljellä - Nästan bara det roligaste kvar

Työt remontti- ja rakennustyömaalla etenevät vähitellen. Syy lienee se, että työvuoroon on astunut nyt allekirjoittanut, joka parhaan taitonsa mukaan heiluttelee pensseleitä ja maaliteloja. Tyttären huone ja työhuone ovat jo listoja myöten valmiit, vielä olisi yksi koitos edessä eli olohuoneen kittaus ja maalaus. Tavarat alkavat löytää jo uusiin koteihinsa, tytär on ottanut oman huoneensa jo sataprosenttisesti käyttöön. Ei häntä paljon täällä "muualla" enää näykään. Äidin onneksi hän sentään vielä nukkuu vieressä omassa sängyssään, nukkumaan omaan huoneeseen ei ole kiire.

Kunhan vielä tuon yhden huoneen jaksan sutia, onkin sitten vaan se hauskin jäljellä. Nimittäin sisustaminen ja tavaroiden järjestäminen. Oikein odotan, että pääsen laittamaan työhuoneessa kaikki oikeille paikoilleen, nyt on kamat kannettu vain huoneeseen kasoihin. "Vanhassa" olohuoneessa tuntuu olevan nyt valtaisan avaraa, hyvä ettei kaiku ole sentään paikalle löytänyt.

Mutta höpinät sikseen - ja kuvia kehiin. Näitä ei sitten ole mitenkään "retusoitu" eli en ole tehnyt ensin suursiivousta, joten tervetuloa autenttiseen remonttikotiin :))

Näkymä "vanhalta puolelta" uutta kohti. Aukon keskellä oleva puu ei pidä taloa pystyssä vaan aukon edessä olevaa muovia ylhäällä. Jos nyt joku sattui ihmettelemään :)

Näkymä tyttären huoneesta. Tällä hetkellä hieman kirjavaa, mutta tytär on niin onnellinen. Värejä pitää kuulemma olla paljon. Kirjoituspöydän ääressä on hyvä piirrellä manga-kuvia ja kuunnella musiikkia.

Minun ikioma työhuoneeni!! Tavarat odottavat vielä paikalleen asettelua.

Näkymä työhuoneesta kohti keittiötä. Kun sain kaikki nämä kamat raahattua huoneeseen, totesin etten IKINÄ milloinkaan osta enää yhtään mitään!! Mietin mitä tästä kaikesta voisi heivata kokonaan - ja tulin yllättävää kyllä siihen johtopäätökseen ettei mitään. Vaikka tavaraa ON kieltämättä paljon, ovat ne kaikki tarpeen. Sitä paitsi, odottakaahan vaan kun saan huoneen järjestettyä...

Satutteko muistamaan kuvan, jossa tässä kohtaa oli vain eristetty aukko? Suunnittelin silloin että ikkunan alle tulisi pieni istumapaikka, josta voisin ihastella maisemaa kohti Keijupuroa ja tehdä uusia suunnitelmia. No, nyt siinä on ihana ikkuna, istumapaikka tosin päätyi muualle, ainakin toistaiseksi, nimittäin tänne...

Jos muualla talossa tuntuu jotenkin liian avaralta, kannattaa suunnata kohti keittiötä. Täällä nimittäin on kodikkaan pientä ja meillä on nykyään jopa keittiönsohvakin. Oikeasti se on tyttären vanha turkoosi sänky jossa on ihana röykkiö tyynyjä. Sohvalle - tai siis sänkyyn -  on hieman vaikea päästä, mutta se ei estänyt tytärtä omimasta paikkaa heti itselleen. Voi olla että sänky on jossain vaiheessa vaihdettava ihan oikeaan puusohvaan (niin että siinä voivat istua muutkin). Vieläkin harmittaa eräs yksilö. jonka näin kirpputorilla. Jätin asian hautumaan ja kun sitten innoissani lähdin sohvaa ostamaan kotiin  Kaarinasta, se olikin jo myyty. Asiaa ei yhtään auttanut se, että alun perin 50 euron hinta olisikin ollut 25 euroa, myyjällä kun oli -50 %. Opetus: kun löytää kirpparilta jotain kivaa, EI kannata mennä kotiin miettimään asiaa. Höh. Ikkunasta näkyy se vielä toistaiseksi sotkuinen työhuone.

Tällaisia siis tänään. Toivottavasti voin jo ensi kerralla esitellä teille myös maalatun olohuoneen. Vielä jaksaa jaksaa...

Och så ungefär samma på svenska: arbetet här på bygget går sakteliga framåt. Nu är det i stort sett bara min insats som är kvar, det vill säga spacklandet och målandet. Mitt arbetsrum och dotterns rum är färdiga, till och med alla listor är på plats! Jag höll på att göra maken riktigt arg med mitt tjatande om detta, men jag råkar veta att om man inte sätter dem på plats nu, så blir de osatta för alltid. Listorna alltså, inte maken (hih). 

Dottern har tagit sitt rum i bruk, jag ser henne knappt här på "andra sidan". Sover gör hon ännu i sin säng bredvid mig och det tycker jag är så härligt. Hon hinner sova i sitt eget rum så småningom.

Arbetsrummet är helt överfullt med saker. Inte undra på att det var så fullt i vardagsrummet förut! Nu är där så tomt att man skulle kunna ha en dansstudio eller något mitt i rummet. Hunden och dottern uppskattar det stora lekutrymmet som plötsligt infunnit sig. 

När jag fått in alla grejerna i mitt rum tänkte jag att jag skall ALDRIG mera köpa något över huvud taget. Men när jag sedan försökte tänka ut om det var något jag kunde slänga, så fanns det inget sådant. Allt behövs, tro det eller ej. Men det blir bättre när sakerna kommer på sina rätta platser, ni skall få se. 

Det underbara lilla fönstret är nu också på plats. Jag sade ju att jag skulle sätta en soffa under den för att kunna sitta där och smida nya planer. Nå, soffan hittade en annan plats. Eller ja, det är egentligen dotterns gamla turkosa säng som numera agerar kökssoffa. Det är lite svårt att sätta sig i den bara, man måste klättra över gaveln, detta har dock inte varit något problem för dottern, som genast gjorde platsen till sin. Kanske måste den någon gång bytas ut mot en riktig soffa som andra också kan sitta i. Än så länge har vi det såhär, nu är det också väldigt hemtrevligt och lite trångt i köket. Det är ju förstås bra, om man skulle börja "längta hem" mitt i allt detta tomma. Vi är ju liksom inte riktigt vana vid att ha det såhär - stort! 

Nya vardagsrummet kvar att spackla och måla. Sedan är det bara det roligaste kvar, nämligen att inreda. Förmodligen mera om detta nästa gång - om jag har hunnit och orkat måla färdigt då!

Avaran maiseman addiktio - att vara öppet landskap-addikt

Tänään tapahtui jotain niin merkittävää, että oli pakko vielä kiemurrella pöytien alla ja selvittää nettijohdot paikoilleen jotta pääsisi tänne kirjoittamaan ja laittamaan pari kuvaa. Kaksi pientä talonpuoliskoa liittyivät nimittäin tänään yhdeksi, ainakin meidän mielestämme, jättimäiseksi taloksi. Seinä siis kaatui ja pääsemme nyt kulkemaan uuteen osaan vanhan osan kautta!!! Tämän myötä ikkunat pääsivät uudelle omalle paikalleen ja se tässä oli kaikkein merkittävintä. Olen huomannut olevani riippuvainen mahdollisuudesta katsella esteettä kauas. Joitakin vanhoja talonrötisköjä on jäänyt ostamatta, koska en ole nähnyt pihalta minnekään, tai vaan kahdenkymmenen metrin päähän kuusiaitaan. Eieiei käy - kauas on nähtävä.

Nyt olemme olleet kuukauden verran muovin sisällä - uudessa osassa muovit ikkunoissa ja vanhasta osasta on näkynyt vain uuteen osaan. Mutta tänään, tänään näin taas naapurikylään ja vaikka mihin. Voin taas hengittää vapaasti! Hetki oli niin ihana, että melkein piti onnenkyyneleitä nieleskellä. Remonttimieskin luuli varmaan että kyttäsin hänen työntekoaan kun seisoin vaan ja tuijotin, piti oikein selittää, että olin vaan niin kauniin maiseman lumoissa.  Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta hälläkös väliä! Meillä on taas ikkuna!!!

Ei, ikkuna ei ole pullistunut, sisäikkunat ovat vain auki, siitä tuo omituinen näköharha...Niin, ja sitten se maisema tai ainakin osa siitä;  ehkä vähän kaamoksenharmaa (vaikka etelässä ollaankin) mutta ihanan avara kuitenkin ja lupaa niin paljon!

Idag hände något så speciellt att jag bara måste krypa under borden och reda ut en hel hög med sladdar för att få internet att fungera så jag kunde komma hit och berätta för er också; idag föll muren - nej jag menar väggen mellan de två huskropparna! Nu har alltså två små hus blivit, i alla fall i våra ögon, ett jättestort hus! Nu behöver man inte längre springa runt alltihop för att komma in utan man bara traskar rakt genom den nya öppningen! Det var ett stort ögonblick! Men det som var ännu viktigare var, att jag nu har fri sikt ut igen! Fönstret är nämligen satt på sin nya plats i vardagsrummet och jag kan se ut!!! Vi har varit inplastade en månad nu, utan att alls se ut. Jag har med åren utvecklat ett starkt behov av att se långt hemifrån. Ett par gamla husskruttar har blivit oköpta för att jag har kunnat se typ till närmaste granhäck. Nejnejnej, man skall kunna se lååångt!!! 
Och nu kan jag det igen, det var nära att jag brast i tårar, så lycklig var - och är jag! Vår byggare trodde säkert att jag kollade om han jobbade ordentligt när jag bara stod och glodde, var tvungen att förklara att jag bara beundrar den underbara sikten utåt. Vet ej om han riktigt förstod. Galna konstnärer, tänkte han säkert. Strunt samma, för vi har ett fönster igen!!!

Terveisiä rakennustyömaalta! Hälsningar från bygget!

Heh, taisin tuossa edellisessä postauksessa sanoa, että tästä tuleekin nyt sitten rakennusblogi, olin ajatellut kirjoittaa tilannekatsauksia usein. No, varmasti jokainen joka on jotain rakentanut tietää, että tekemistä riittää ilman blogikirjoitteluakin. Aika ei totisesti ole käynyt pitkäksi. Voisin melkein väittää että ikinä ei ole alkutalvi mennyt näin nopeasti, mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono asia. Tällä menolla kohta saa jo kaivaa puutarhalapiot esille ja aloittaa istutushommat! Mutta ei nyt ihan vielä ehkä, nyt esille kyllä kaivetaan lumilapioita ja ihan kyllästymiseen asti. Mutta takaisin näihin rakennusasioihin. Tässä teille nyt kuvakavalkaadi muutamista vaiheista, hypitään vähän yksityiskohtien yli jottei kukaan turhautuisi. Oikeastaanhan tällaiset rakennuskuvat ovat oikein kivoja vain niille, joiden kotia ollaan tekemässä. Muille ne ovat lähinnä, no, keskeneräisiä huoneita ja rakennuksia.

Eh, jag sade visst i förra postningen att nu skulle detta bli en blogg där det skrivs om att bygga hus. Tanken var att jag skulle skriva ofta om vårt bygge, men det blev visst inte så. Har liksom haft lite annat att göra, om ni förstår vad jag menar...Tiden har inte blivit lång, skulle nästan kunna säga att aldrig har de mörka månaderna gått så fort som nu. Men det är ju bara bra, med den här farten får vi snart gräva fram blomfrön och sättspadar. Just nu är det dock snöspaden som gäller, lite väl ofta och mycket i min smak. Här kommer nu en bildkavalkad, hoppas ni inte tröttnar. Byggbilder är ju faktiskt roligast för dem vars hem det gäller. 

Tästä lähdettiin siis syyskuussa liikkeelle. Perustuspilarit on muurattu paikoilleen, ja vanhaa laudoitusta on alettu poistaa talon etuseinästä. Kattoremontti on aloitettu itäpuolella. Jatkuvat sateet aiheuttivat muutaman vähän turhankin dramaattisen hetken, kun vettä alkoi tulla läpi katosta olohuoneeseen/keittiöön /ikkunanrakoihin/ makuuhuoneeseen/johonkin muuallekin.

Här började det hela i september. Grundpelarna är murade på plats, takrenoveringen har påbörjats på östsidan. Höstens ständiga regnväder orsakade ett par lite i min smak för dramatiska ögonblick då vatten började droppa in i huset i vardagsrummet/köket/sovrummet/någon annanstans. 

Marraskuussa oltiin päästy jo näin pitkälle. Vanhan osan katto oli vaihdettu, uusi osa oli saanut seinät jo näin pitkälle sekä katon, jonka etuosan koriste sai rakennusmiehen ja oman miehen melkein hulluuden partaalle. Vaiva kuitenkin kannatti, etusivu näyttää mukavalla tavalla ryhdikkäältä, eikä liian litteältä.

I november hade vi redan kommit så här långt. Gamla taket var helt utbytt, nya delen hade fått väggarna så här långt och ett tak, vars dekorativa mitteldel höll på att driva byggarna till vansinne. Tur att de orkade hålla ut, för det ser faktiskt väldigt fint ut, inte så platt. 

Tämän hetkinen ulkotilanne näyttää suurin piirtein tältä. Työt on sään vuoksi siirretty sisälle, osa ulkotöistä jää todennäköisesti ensi kesään, jolloin ilmat sallivat ulkona työskentelyn paremmin. Talon etuseinässä olleita lautoja on käytetty uudelleen ja osa on uusia ja maalattu, marraskuun suhmuraisessa säässä.

Ungefär så här ser huset ut utvändigt just nu. Arbetet har förflyttats inomhus, vilket är förståeligt, att jobba ute i snöyra är ju inte så trevligt. En del utearbete kommer säkert att lämnas till nästa sommar, då vädret är mera passligt. 

Sisällä näyttää nyt tältä. Mies on saanut kovalla työllä ihanan takkamme jo noin pitkälle! Lämmittää jo ajatuskin siitä, että jonain päivänä voimme katsella tulen loimua myös tässä osassa taloa. Mikä tärkeintä, tällä takalla lämmitetään koko uusi osa. Tämä mukaan lukien on talossamme viisi takkaa tai muuta vastaavaa, joissa voi polttaa tulta. Saa siinä lämmitysvastaava juosta ympäriinsä! Perimmäisenä näkyy tyttären huone, takka on olohuoneessa.

Inomhus ser det nu ut så här. Mannen har med stor möda fått den öppna spisen till det här skedet. Det värmer mig att bara tänka på att snart kommer denna spis att värma hela den nya delen. Nu har vi i hela huset fem olika ugnar som man kan elda i. Det gäller att springa runt med veden! Längst bort syns dotterns blivande rum, den öppna spisen är i vardagsrummet. 

Tässä uusi osa toisesta suunnasta, Eleonora lakaisee minun tulevan työhuoneeni lattiaa. Oven tilalle tulee ikkuna. Päätyyn saan uuden ikkunan, suunnittelen laittavani sen eteen pienen sohvan, jossa istun ja katselen Keijupurolle päin ja kehittelen uusia ideoita.

Nya delen sett från andra ändan, Eleonora sopar i mitt blivande arbetsrum. Där dörren är blir det ett fönster. I husgaveln får jag ett nytt fönster. Jag planerar att sätta en liten soffa vid den, där skall jag sitta och smida nya idéer samtidigt som jag beundrar vyn mot Trollbäcken. 

Kukkuu, onkos ruoka jo valmis? Työhuoneestani tulee jatkossakin olemaan näkymä keittiöön. Jos jotain jään vanhasta kaipaamaan, on se kaunis näkymä keittiönpöydän äärestä. Nyt sieltä tulee olemaan kaunis näkymä minun työhuoneeseeni, josta on vuorostaan se kaunis näkymä ulos.  No, kaikkea ei voi saada. Ehkä siirrymme ruokailemaan uuteen olohuoneeseen? Tai työhuoneeseen??

Tittut, är maten färdig snart? Även i fortsättningen kommer man att kunna titta från mitt arbetsrum in i köket. Om det är något jag kommer att saknar från förr, så är det den vackra vyn från köksfönstret. Nu kommer det att vara vacker vy från arbetsrummet istället. Nå, man kan inte få allt. Kanske äter vi i fortsättningen i det nya vardagsrummet istället? Eller arbetsrummet??

Valssia kanssasi tanssia tahtoisin...vielä on tilaa pyörähdellä tulevassa olohuoneessa. Takana olevien kaksoisikkunoiden kohdalta kaatuu kohta seinää, kun osat yhdistetään toisiinsa. Se mahtaa olla suuri ja hmm -  hirveän pölyinen hetki...Tulee olemaan helpotus kun hommiin pääsee ilman että täytyy kiivetä jäisiä tikkaita ja mennä ikkunanreiästä sisälle...

Får jag lov att bjuda till en vals...ännu finns det gott om plats att ta en svängdom. Snart skall det bli ett stort hål där dubbelfönstret nu syns. Det kommer att vara ett stort och säkert ganska dammigt ögonblick när det båda husdelarna skall sättas ihop. Skönt att inte längre behöva klättra upp på en stege och in genom fönsterhålet när man skall jobba här...

Tässä kuvassa näkyy kaksi merkittävää asiaa. Tai siis, näkyy siinä tietenkin ihana tyttäremme Eleonora, mutta  sen lisäksi siinä näkyy upea, upea puulattiamme, joka on yhtä lautaa vaille valmis. Nyt kun osaisi päättää miten sen käsittelisi? Ensin meinasin maalata lattiat valkoisiksi, mutta ajatus sai rakennusmiehen melkein hyppimään (lastulevy)seinille. "Jos aikoo maalata lattian, voi sen yhtä hyvin tehdä lastulevystä. Miksi tällainen kallis, kaunis lattia muka maalataan piiloon". Hyvä että sanoi mies mielipiteensä, tajusin itsekin että ei tätä kannata nyt ihan ensimmäiseksi maalata. Ehkä sen voisi öljytä? Kertokaa te kokemuksianne ja mielipiteitänne, miten saadaan kaunis ja helppohoitoinen puulattia? Ai niin, ja se toinen kuvassa näkyvä merkittävä asia on koiramme Tipi, joka tänään kävi ensimmäistä kertaa uudisrakennuksessa sisällä. Ensin se nostettiin rakennustelineelle (kun koiran on vaikea kiivetä niitä jäisiä tikkaita) ja sitten kammettiin  kolmen ihmisen voimin sisälle, kun se pelkäsi niin kovasti sisälle menoa ja harasi parhaansa mukaan vastaan. Sisällä se kulki koko ajan minun perässäni, niin että meinasin astua päälle useampaan kertaan. No, kaipa se tottuu. Helpompi sitten kun sisään tullaan vanhan olohuoneen puolelta.

Tällaisia kuulumisia siis meidän rakennustyömaalta. Saapa nähdä millaisia kuvia seuraavaksi on tarjolla?

På den här bilden kan man se två mycket speciella saker. Ja eller, givetvis ser man här vår kära söta dotter Eleonora, men förutom henne kan man se vårt helt underbart vackra trägolv! Om man bara nu kunde veta hur man skall behandla den? Vad har ni för erfarenheter, berätta gärna? Hur får man ett lättskött trägolv? Tänkte först måla golvet vitt, men den tanken har jag nu gett upp. Olja kanske?  Den andra speciella saken i bilden är vår hund Tipi som idag besökte bygget för första gången. Det var ett helt företag att få in henne, hon kunde ju inte klättra på den isiga stegen precis. Det krävdes tre människor för att få in henne, för hon var så rädd och stod emot. Inne följde hon hela tiden efter mig så jag trampade på henne flera gånger av misstag. Hon blir väl van så småningom. Det blir säkert lättare för henne också när man går in genom det gamla vardagsrummet. 

Sådana hälsningar var det den här gången. Få se hur det ser ut nästa gång jag skriver?

Nettipuotiasiaa välillä - Lite om min nätbutik här emellan

Näinhän siinä kävi, ettei tuosta rakennusprojektista ole sen enempää ehtinyt kirjoitella..mutta lupaan että palaan siihen vielä, kun oikea hetki koittaa!

Tässä välillä piti tulla kuitenkin kertomaan, että sain juuri lisättyä kaikkea kiva tuonne nettipuotiin. Tervetuloa katselemaan ja shoppailemaan, sisään pääsee linkistä TÄSTÄ!

Ja, så gick det ju så i alla fall, att jag har inte hunnit skriva mera om vår renovering/bygge - men jag lovar att återkomma till det när det är rätt tid. 

Nu ville jag titta in så här snabbt och berätta att jag har just satt in en massa nya saker till nätbutiken. Välkommen att titta och shoppa, in kommer ni via länken HÄR!

Vasara ja nauloja...Hammare och spikar...

En malta enää olla kertomatta teille meidän uudesta jännittävästä projektista - meillä nimittäin remontoidaan ja rakennetaan! Tai vielä tällä hetkellä vain remontoidaan, koska rakennuslupaa pitää vielä odottaa.

 Meille ominaiseen tyyliin päätimme sitten aloittaa hommat näin syksyn "korvalla", sehän lisää jännitystä mukavasti. Kun puolet katosta on riisuttu alastomaksi, on oikein mukavaa seurata lähestyviä tummia pilviä ja arvuutella, sataako kohta kovin vai kaatamalla. Se on myös oikein mukavaa, kun kesken elokuvan katsomisen alkaa katon läpi virrata vettä melkein suoraan teekuppiin. Se pistää kummasti vauhtia koko perheeseen, yhden paetessa keittiöön melkein paniikissa, toisen rynnätessä etsimään tyhjää ämpäriä ja kolmannen kiivetessä tikkaita pimeälle ullakolle. Sillä valoa, sitähän ei katon läpi iltasella tule, vaikka vettä tuleekin.

Nämä "vuoto-ongelmat" oikeastaan käynnistivät koko tämän projektin. Kattomme on tehty ihanista, vanhoista kattotiilistä, jotka tässä reilun kymmenen vuoden aikana ovat kauniisti sammaloituneet. Ne ovat olleet oikein sopivat meidän kierrätyshenkisen perheemme katolle.

Kaunis ulkonäkökään ei ole kuitenkaan auttanut pitämään meitä täysin kuivina. Vuosi vuodelta ovat ongelmat pahentuneet ja tulleet näkyviin varsinkin kaatosateella. On siis tullut aika sanoa hyvästit ihanalle vanhalle katolle ja vaihtaa se ei niin ihaniin pelteihin. Vähän lohduttaa, että nekin ovat kierrätettyjä, hyväkuntoisia kuitenkin.

Tässä on elämäni raunioina - eikun anteeksi, nämähän olivatkin siis vanhoja kattotiiliämme. Rakennusmies on saanut purkaa tuntojaan heittelemällä yhden kerrallaan alas. Melkein harmittaa etten saanut itse tehdä tuota hommaa. Sen sijaan pääsen jossain vaiheessa kärräämään näitä sirpaleita pitkin pihaa, joka on kaivinkoneiden ja kuorma-autojen jäljiltä hieman vetelä...

Puolet katosta on tällä hetkellä valmiina uusia peltejä varten, ne varmasti pääsevät paikoilleen ensi viikolla. Sekavan näköistä, mutta hyvin toimivaa ja turvallista. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse kiipeillä tuolla, siitä ei toden totta tulisi mitään. Takertuisin johonkin lankkuun ja minut saisi kammeta väkisin alas kangistuttuani kauhusta. En nimittäin ole kiipeilijätyyppiä. Onneksi rakennusmies on, hänellä ei paljon päätä huimaa, huh..

Kaunis vaalimani pihanurmikko on kadonnut jonnekin, kaivinkoneen riehuttua täällä. Hassua muuten, että alun perin ei nurmikkoa istutettu ollenkaan, se vain kasvoi itsestään. Kun jaksoin vain leikata alun karheaa kasvustoa, nurmikko kasvoi ja kaunistui itsestään. Nyt se joutuu tekemään saman tempun uudestaan, tai ehkä sitten ensi vuonna. Harmaa teltta on tilapäinen suoja kaikensorttisille laudoille ja lankuille, jotka toivottavasti kohta pääsevät vaaka-asennosta pysty-asentoon. Arvaamattomat syyssäät pakottivat tekemään tuollaisen hökötyksen keskelle nurmikkoa. No, nurmea onneksi on näkyvillä vähän ehjempänä tuolla alempana...

...nimittäin kasvimaalla! Hmm, muistin juuri että perunat ovat vielä nostamatta...Äh, tekemättömiä töitä tuntuu olevan joka puolella.

Remontin ja rakentamisen keskellä eläminen vaatii norsun hermoja, eikä se ole helppoa kun on tällainen huolehtijatyyppi kuin minä. Projekti on kuitenkin tuonut esiin nyt jo monia positiivisia puolia, muun muassa se on paljastanut, että mieheni onkin tosi taitava rakennushommissa! Yhtäkkiä minulla on myös ihan uusi perspektiivi sisustuslehtiin ja niiden lukemiseen. Vielä muutamia viikkoja sitten luin niitä ammattisyistä, pysyäkseni ajan hermolla sisustustrendien suhteen. Nyt luen niitä kerätäkseni ideoita talon laajennusosaa silmällä pitäen. Odotan myös kovasti saavani vihdoinkin oman työhuoneen, jonne voin piilottaa kaikki sata kangaslaatikkoa, tietokoneen sekä muut työhön ja harrastukseen (jotka ovatkin sama asia) liittyvät härpäkkeet.

Ehkäpä tästä siis tuleekin jatkossa rakennus- ja remonttiblogi? Kuka tietää. Onhan elämässä toki muutakin. Kai. Sitä paitsi kaiken pakollisen sotkun keskellä on muistettava kiinnittää huomiota niihin pieniin kauniisiin juttuihin. Kuten vaikka tällaisiin:

Mukavaa viikonloppua täältä työmaalta siis! Toivottavasti ensi viikolla minulla on jo uutisia luvasta!

Oj hjälp, nu blir det mycket text, ni får försöka para ihop bilderna ovan med texten här nedan :) 
Här är det stora planer på gång - vi håller på och renoverar och skall bygga till! Än så länge är det bara renovering som gäller, bygglovet skall upp för behandling i nästa vecka, hoppas jag. Men det finns mycket att göra redan nu.

Taket i vårt hus byggdes för ca 13 år sedan av underbara gamla taktegel, som tyvärr med tiden har börjat släppa in vatten. Därför, med stor sorg, har vi nu beslutat att byta till ett plåttak. Inte alls lika personligt, men lyckligtvis är det också återanvänt, men i gott skick. Det tröstar lite. Huvudsaken är att det inte regnar in längre, det är liksom inte alls charmigt...

Nu ligger det fullt med krossade tegelbitar på bakgården, vår byggare har fått utlopp för alla sina aggressioner, om han nu skulle ha råkat ha sådana.. Jag nästan avundas honom lite, skulle gärna ha slängt ner tegel själv också. Men är man så dålig på att klättra som jag, är det nog bäst att hållas på marken. Annars hade man fått kalla på brandkåren för att få ner mig, efter att jag skulle ha klängt mig fast vid närmaste planka. Jag kommer att få min beskärda del av tegel dock. Hela gårdsvägen är mjuk och lerig efter grävmaskinen och lastbilen som varit här, vi skall försöka rädda situationen med tegelkross. Just nu är det nästan omöjligt att komma till oss utan att sjunka ner i lervälling. 

Min vackra gräsmatta, som faktiskt vuxit upp utan ett enda planterat gräsfrö, har nu fått ge vika för brädor och plankor inplastade i ett grått tält. Nåja, det kommer en nu vår, då jag hoppas att alla "högar" skall vara borta, dvs stå upprätt innanför väggar och så. Man kan ju titta mot grönsakslandet istället, där är gräset grönt och vackert. Aj, jag kom just på att jag har inte tagit upp potatisen ännu. Vart man än ser, är det något ogjort (suck). 

Denna projekt har redan fört med sig mycket positivt. Till exempel har det visat sig att min man är duktig på byggarbete. Jag har också fått ett helt nytt perspektiv på att läsa inredningstidningar. Innan var det enbart för jobbets skull, för att hänga med i inredningstrender. Nu samlar jag idéer och inspiration till de nya kvadratmetrarna, som förhoppningsvis snart finns att tillgå. Jag skall äntligen få ett eget arbetsrum, där jag kan gömma alla hundra lådor  med tyger, min dator och andra tillhörande mackapärer. Toppenhärligt!

Att bygga och renovera kräver nerver. Ibland måste man se över allt stök och titta på det lilla och vackra. Som en blomma till exempel. 

Nästa vecka har jag förhoppningsvis nyheter om bygglovet. Nu önskar jag er ett trevligt veckoslut!

Juttu Maalla-lehdessä! Artikel i tidningen Maalla!

Heips! Ajattelin tulla pikaisesti raapustamaan (tai ehkä pitäisi sanoa näpyttelemään) tänne pari riviä. Hengissä ollaan edelleen, tämä blogiin kirjoittaminen vaan jostain syystä tökkii. Elämä on niin täynnä tapahtumia juuri nyt, ettei blogi-paralle jää oikein aikaa. Täällä kotona on edessä isoja mullistuksia, mutta niistä sitten joku toinen kerta. Kivoja juttuja kuitenkin tiedossa, ainakin minusta :)

Tänään halusin kuitenkin tulla kertomaan, että uusimmassa Maalla-lehdessä on kirjottamani ja kuvaamani juttu ystäväni Hilkan kotoa. Ehkä jo olette jutun lukeneetkin, jos kyseisen lehden lukijakuntaan kuulutte. Mukavaa alkavaa syksyistä viikkoa!

Hej på er! Tänkte komma kort och knappa in några rader...här lever vi och mår bra, livet är bara så fullt med allt möjligt just nu att stackars bloggen blir lidande. Men jag ville komma och berätta för er att i den nyaste Maalla finns en artikel som jag skrivit och fotat, det är från min vän Hilkkas hem. Kanske ni har redan läst artikeln? 

Det är mycket på gång här hemma just nu, riktigt spännande saker - men mer om det en annan gång! Nu vill jag bara önska er en härlig höstvecka men förhoppningsvis mycket sol!

Lisää Helsinkiä - Mera Helsingfors

Lupasin teille vähän lisää kuvia tuolta meidän pääkaupunkireissulta. Kun työt oli hoidettu, oli huvien vuoro. Ja kirppishiiriä kun ollaan, pitihän sieltä citystäkin löytää joku paikka...

Svensk text längst ner den här gången!

"Jäykkiä nämä kaupunkilaiset", tuumasi Elli maalta. Jaaha, tämä taisikin olla UFF:in mallinukke...Mahtava iso vaatepuoti oli, mutta hassua huomata, että hinnat ovat kovemmat kuin maalla. Mieleen jäi kaivelemaan kaksi ihanaa täkkiä, joita en hetkellisessä säästeliäisyydenpuuskassa sitten ostanut. Mahtaisivatko he lähettää ne minulle postissa?? Tyttärelle löydettiin muutama kiva vaate. Ajatella, että hänelle voi jo etsiä naistenosaston s-kokoa. Mihin katosi minun vauvani??

Seuraavaksi vuorossa oli kohde, jota varsinkin tytär odotti innolla, itselläni oli hieman sekalaiset tuntemukset. Mies evästi hyvällä neuvolla: lähde lapsen avoimin mielin liikkeelle, ilman ennakkoajatuksia.

Ja paikkahan oli Nykytaiteen museo Kiasma. Kokemus oli kieltämättä hyvin mielenkiintoinen. Positiivista elämystä lisäsi nähdä lapsen innostus kaikkeen, mitä oli nähtävänä. Hän tuumi, että tavallinen museo olisi hänestä tylsä paikka, kun kaikki on niin vanhaa. Täällä sen sijaan oli kaikki uutta ja nuorekasta. Osa oli todella kiinnostavaa ja kaunistakin, mutta joukkoon mahtui myös paljon sellaista, mikä ei meikäläisen ymmärrykseen oikein mahtunut. No, ei tarvinnutkaan mahtua. Tässä muutamia kuvia niistä jutuista, joita sentään ymmärrettiin:

 

Kolme vuotta vaatinut  - virkattu - poliisiauto...

Sienestäjän toiveuni - tai ei ehkä sittenkään..??

Jos et ole vielä Kiasmassa käynyt, niin voin kyllä suositella, vaikka en varsinaisesti nykytaiteen ystävä olekaan. Jo rakennus itse on mielenkiintoinen. Museokauppa oli myös houkutteleva paikka, meillekin tarttui mukaan kauan haaveilemani jääkaappirunous-magneetit, hauska pyöreitä kuvia leikkaava leikkuri, sekä kauniita tarroja.

Kulttuuriannoksen jälkeen suuntasimme väsynein jaloin kohti Kamppia, jossa ehdimme ajaa rullaportailla edestakaisin ennenkuin hyvillä mielin suuntasimme kellariin, josta kaukoliikenteen bussi vei meidät kotisaarelle takaisin. Kummallekin jäi hyvä mieli matkasta - mutta kyllä oli kiva tulla takaisin kotiinkin!

Här kommer den lovade  bildkavalkaden från vår Helsingfors-resa. Efter att arbetsdelen var avklarad, var det dags för det roliga. Först måste vi ju förstås hitta något loppis, ett stort och mångsidigt UFF fanns på promenadavstånd. Provdockorna såg väldigt levande ut, tyckte Eleonora. Vi hittade några fina kläder till henne bland damernas s-storlekar. Hjälp, vart har min lilla baby försvunnit?? Det retar mig såhär i efterhand att jag pga plöstligt spariver lämnade två härliga täcken där. Höh, borde ha köpt dem i alla fall...

Sedan var det dags för lite kultur, vi styrde stegen på Moderna konstens museum Kiasma. Jag hade lite blandade känslor inför detta besök, är egentligen ingen vän av modern konst. Det var dock intressant och det var härligt att se dotterns iver och intresse. Hon menade att ett vanligt museum skulle ha varit tråkigt, eftersom allt där är så gammalt (?!?). Här var allt nytt och annorlunda. En del förstod vi oss inte alls på, men det gör ju inget. Bilderna ovan visar något som vi förstod. Jag kan rekommendera ett besök på Kiasma, själva byggnaden är också intressant att se på. Nu kan vi också säga att vi har sett hur den virkade polisbilen ser ut i verkligheten. Man måste nog vara lite knäpp för att ge se in i ett sådant projekt. Tre år tog det för konstnären att göra något som ser ut precis som de riktiga bilarna! 

Dagen i huvudstaden var rolig och intressant, men det kändes ganska skönt att få sätta sig på bussen hemåt. Fötterna ropade på hjälp och huvudet var fullt av intryck. Men roligt, det hade vi verkligen!