keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Galleriaterveisiä

Ajattelin että teistä voisi olla hauskaa päästä käymään meidän galleriassa - jos ei ihan oikeasti niin ainakin virtuaalisesti..tässä siis pari kuvaa sieltä:

Jag tänkte att ni skulle tycka om att ta en virtualtur till vårt galleri. Här alltså några bilder:













Viimeisenä yksi valokuvateoksistani jossa mieteruno ja "pieni juju" eli joku asiaan liittyvä pieni esine. Mieterunossa sanotaan:
Den sista bilden föreställer ett av mina konstfoton med en liten dikt och "rolig detalj" dvs ett litet föremål som på något sätt anknyter till bilden. Texten lyder:
"Happily they go to sleep - see you when the springtime birds are singing!" 

Vielä ehditte tulla paikan päällekin shoppailemaan, galleria auki 19.12 asti. Tervetuloa!
Ännu hinner ni komma och shoppa på riktigt också, galleriet håller öppet till 19.12. Välkommen!

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kotipäivä - hemmadag

Miehen vuoro mennä galleriaan, minä jäin höpsön koiran ja tyttären (ei höpsö, tai no ehkä ihan vähän..) kanssa pitämään taloa pystyssä. Tytär on sairastanut reilun viikon, nyt oli niin hyvässä kunnossa että päätimme kokeilla rauhallista (?) ulkoilua jotta saisi taas tuntumaa ulkomaailmaan. Mitä luulette, onnistuiko se rauhallinen ulkoilu?

Idag var det mannens tur att åka till galleriet, jag blev hemma med hund och dotter. Hon har varit sjuk en vecka nu men idag var hon så pass bra att vi tänkte ta en lugn tur ut för att känna på yttervärlden. Vad tror ni, lyckades vi med att ta det lugnt?






lauantai 4. joulukuuta 2010

Avajaisten jälkeen - efter öppningen

Näyttelypuodin avajaiset ovat onnellisesti takanapäin. Kovan lumipyryn takia jäi kävijämäärä kovin vaatimattomaksi. En yhtään ihmettele - en minäkään olisi lähtenyt liikkeelle jos ei olisi ollut pakko..Nyt on mukavan väsynyt olo kun jännitys laukeaa ja saa rentoutua ennen kuin on taas huomenna aika palata, laittaa lyhdyt palamaan ja avata ovet toivottamaan kävijät tervetulleeksi.

Lauantai-illan sininen hämy laskeutuu. Taide-saksanhirvi sai lyhdyn sarviinsa. Ilta saa tulla ja ihana raukeus.




Galleributikens öppningsdag lider mot sitt slut. Jag känner mig trött på ett behagligt sätt. Det är skönt när allt nu är på plats! Besökarantalet blev väldigt lågt pga snöyra, det kan jag förstå för jag skulle inte heller ha gett mig iväg hemifrån om jag inte hade måst´..Imorgon är det ny dag, jag åker till galleriet, tänder ljusen i lyktorna och öppnar dörrarna för att välkomna besökarna. Nu börjar det bli mörkt ute, det är den underbara "blå timmen". Konstverks-hjorten har fått en lykta som gungar på nosen. Välkommen ljuva lugna kvällsmörker!

torstai 2. joulukuuta 2010

Kahden viikon galleria

Trafiikki on ollut kovaa kodin ja Kemiön keskustan välillä kun galleripuotia valmistellaan. Lauantaina avataan, jännää! Tässäpä teille pari kollaasia joissa vähän esimakua siitä mitä kaikkea tarjolla on..

HUOM! GALLERIAPUODIN AUKIOLOAJAT JA OSOITE EDELLISESSÄ POSTAUKSESSA!

Här körs det fram och tillbaka mellan hemmet och Kimito centrum, förberedelserna är i full gång för att kunna öppna Två veckors galleriet på lördag. Här några kollage så ni kan se vad som finns att bjuda på..

OBS! ÖPPETTIDER OCH ADRESS TILL GALLERIBUTIKEN FINNS I FÖREGÅENDE POSTNING!


Olette lämpimästi tervetulleita!  Ni är varmt välkomna!

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

..sano jänis pakkasta..

Yö tuli valvottua sairastuneen lapsen kanssa, toinen silmä auki, nukkuen ehkä kymmenen minuutin pätkissä. Nyt ajatus liikkuu suurin piirtein yhtä sutjakkaasti kuin auton öljy jos nyt menisin käynnistämään..Tuli mieleen että tytär on viimeksi ollut kipeä toukokuun lopussa joten ei todellakaan ole valittamista. Tosin ei pysy tuo "rutiini" yllä kun harvoin sairastetaan..Meitä on täällä hoitajia useampiakin, nelijalkainen ei ole ollenkaan vähäteltävä sellainen..


Koirat ovat valtavan herkkiä tuntemaan että jollakulla ei ole asiat hyvin, on liikuttavaa nähdä tämänkin "puolitoistapystykorvaisen tyttösen" huolehtivat pikku emännästään.

Alkava viikko on sairastamista lukuun ottamatta täynnä jännitystä ja toimintaa. Ihan hiljattain saimme mahdollisuuden vuokrata pienen myymälätilan Kemiön keskustasta ja sinne avataan ensi viikon lauantaina "Kahden viikon galleria" - saan siis jälleen mahdollisuuden pitää puotia, ainakin noin tilapäisesti! Jippii! Kaksi viikkoa pidämme puotia auki, esillä upeita maalauksia, taidevalokuvia ja -kortteja, retro- ja vintage-aarteita tuolta nettikaupasta sekä Redesigned by Laura-tuotteita eli kierrätysmateriaaleista tehtyjä kivoja juttuja kotiin. Valmistelut ovat täydessä käynnissä, aikaa on vähän koska päätös syntyi niin nopeasti. Kääks..


Niin, tämä on ihan perinteinen ristipistotyö mutta siitäpä tuleekin vielä ihan jotain muuta, samoin kuin upeista kehyksistä..


Värkkäsin itselleni samalla riittävän ison neulatyynyn kastikekulhosta ja vanhasta tilkkutäkin palasesta, vähän samantyylinen on tulossa puotiinkin..

Laittakaapa päivämäärä ylös ja tulkaa tekemään kivoja ostoksia! Puoti on helppo löytää, keskellä Kemiötä on MacDaniels grilli/ravintola ja saman rakennuksen toisessa päässä olemme me! Ajankohta oli siis 4-19.12 ja avoinna olemme ma-pe 11-17, la 11-14, su 13-16. Pidämme auki myös itsenäisyyspäivänä klo 13-16. Oikein lämpimästi tervetuloa talviseen Kemiöön!

Har vakat med en sjuk dotter nästan hela natten, tankarna flyter ungefär lika bra som oljan i den frostkalla bilen..Men jag kan inte klaga, hon var sist sjuk i slutet på maj..

Veckan som börjar imorgon kommer att vara spännande - vi skall ha Två veckors galleri i Kimito! Det skall vara fyllt med jättesnygga målningar, konstfoton och -kort, retro- och vintageskatter och "Redesigned by Laura S-produkter", dvs smått och gott till hemmet gjort av återvinningsmaterial. Hjärtligt välkommen att titta och göra inköp! Tidpunkten är alltså 4-19.12, öppet må-fre 11-17, lö 11-14, sön 13-16. Vi har också öppet på självständighetsdagen kl 13-16. Det är lätt att hitta oss: i mitten av Kimito centrum finns Mac Daniels grill/restaurang och i samma hus finns vi!  

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Mustaa ja valkoista - svart och vitt

Halusin ottaa kuvan siitä miltä täällä näyttää ihan juuri nyt, tällä minuutilla. Ulos siis kameran kanssa (toisin kuin kuka tahansa viisas ihminen joka olisi laittanut kameran niin kauas ulkotiloista kuin mahdollista). Me asumme korvessa. Siis niin korvessa ettei hädin tuskin minkäänlaisia valoja oli lähimainkaan. Pellon toisella puolella naapurin valo näkyy lohdullisena majakkana pimeydessä. Ulkona sataa lunta, on satanut koko päivän. Ei se oikeastaan haittaa kun ei tarvitse lähteä juuri nyt mihinkään.

Jos meillä astuu ovesta ulos juuri nyt, ei näe ilman taskulamppua mitään. Maisema on tällainen


Tässä ovat raput alas pihalle. Jaa ettekö te näe kunnolla?


No nyt näkyy paremmin! Ai, ulkona oli näköjään myös karkeakarvainen myyräkoiramme. Miehellä on taskulamppu jossa jostain syystä on sellainen punainen pistevalo, sitä voi kai käyttää jossain powerpoint-esityksessä tai muussa. Olemme monesti lähes kieriskelleet naurusta kun koira on jahdannut tuota punaista valoa pitkin pihaa. Se tulee ihan hulluksi kun se näkee pienen punaisen liikkuvan pisteen. Mikään seinä ei ole tiellä. Jos joskus ei jaksa lähteä koiran kanssa kävelylle, riittää kun menee pimeässä pihalle ja liikuttaa punaista pistettä edes takaisin, koira juoksee hullun lailla. Ollaan joskus kokeiltu sisälläkin mutta jos ei halua hajottaa koko taloa, ei kannata.


Tässä viehättävä terassimme jolla aivan juuri söimme ja ihastelimme kesän värejä ja tuoksuja. Tai ehkä seuraava kuva selkeyttää paremmin..


Kai siitä kameran salamastakin jotain hyötyä on silloin kun ei jaksa raahata jalustaa ulos. En nyt jaksanut. Tältä meillä siis näyttää. Juuri nyt, 24 marraskuuta 2010 klo 19.00. Miltä teillä näyttää?

Jag ville visa hur det ser ut hos oss, just nu, för ögonblicket. Det har snöat hela dagen, och hela förra natten också. Det är egentligen ganska mysigt att vara insnöad när man nu inte behöver åka iväg någonstans. Blogen kom bara för en liten stund sedan, annars skulle vi nästan vara fångar här. Utan ficklampa ser man absolut ingenting om man går ut genom dörren, här finns ingen gatubelysning. Närmaste grannens ljus syns som en trygg fyr på andra sidan åkern, 300 meter bort. Jag ville ta en bild med bara ficklampans ljus och så två med blixten på kameran. Jag gillar inte blixten alls annars men nu var det ju bra, jag var alldeles för lat för att släpa ut stativet. 

Så: så här ser det ut hos oss, just nu, den 24. november 2010 klockan 19.00. Hur ser det ut hos dig?

lauantai 20. marraskuuta 2010

Kaamoksentorjuntaa - att motarbeta "kaamos"

Syksy ja talvi eivät minusta ole kovin kauheita vuodenaikoja - olen ehkä sen verran menninkäinen ettei kylmyys ja pimeys oli juuri haitanneet. Ei ainakaan ennen. Jostain syystä tänä vuonna marraskuun varhainen pimeä tuntuu ahdistavalta. Miten siis torjumme kaamosta?

Mieheni torjuu kaamosta mm näin:


Maalatessaan hän käyttää paljon voimakkaita värejä, ne antavat vauhtia ja energiaa ja työntävät pimeää loitommalle. Minä torjun kaamosta mm näin:


Nautin elävästä tulesta ja uudesta kirpputorilöydöstä eli Friitalan lampaantaljasta. Olen aina halunnut sellaisen mutta ne ovat niin kalliita. Tämän löysin kirppikseltä ja pistin koneeseen kun se oli vesipestävä. Sitten kampasin sen ulkona ja tuli ihana! Samanlaisia oli kotonamme kun olin pieni, yksi oli vaalea ja yksi sininen(!) Oli vähän vaikea päättää mihin sen laittaisin, ainakin toistaiseksi se saa nojailla vanhan tuolin selkään. Siinä se lämmittää mukavasti tulehen tuijottajaa.


Ostin tyttärelle kirppikseltä punaiset flamenca-kengät juhlakengiksi. Hän oli aivan otettu kun niissä on korot joilla kopsutella. Tulen hyvälle mielelle kun hän laittaa nämä jalkaansa, niin ilmeisesti hänkin.


Olin pitkään ilman kelloa mutta se alkoi tuntua hankalalta eikä aina jaksa kaivaa kännykkää laukusta jotta näkisi mitä aika näyttää. Niinpä ostin ihanan turhamaisen ja NIIN blingbling-kellon, punaisen jossa on timangeja. En tiedä miten kauan se kestää, takuu kyllä kaksi vuotta mutta tuntuu niin heppoiselta muovirannekkeineen..Tämä on ihan kuin se taannoin ostettu punainen käsilaukku, sellainen ratkiriemukas riehakas hupsu ostos, kaukana Jaana Järkevän valinnoista. Ihan hoopo muuta - ah, silti niin ihana..(hihi) Nyt on pakko katsoa yhtämittaa että mitä kello on. En tiedä onko se muuten niin hyvä asia? Hauskana yksityiskohtana voi tarkkasilmäinen havaita kelloa katsomalla kauanko tämän kuvan ottaminen kesti?


Uusiin hankintoihin kuuluu myös pilkullinen vahakangas keittiönpöydälle. Mies ei tykkää yhtään muoviliinasta kuten olen tainnut kertoakin, mutta minuun iski kangaskaupassa niin mahdoton Peppi Pitkätossu-fiilis että tämä oli saatava. Se toimii ehdottomasti, kaikille tulee hilpeä olo kun pöydän ääressä istumme. Jopa mies tykkää kun se on niin hauska ja höperö. Melkein näen ison pilkullisen hevosen kopsuttelemassa olohuoneessa..

Kynttilät ovat myös oiva apu pimeän karkottamisessa, antavat myös lämmön tunteen kylminä aamuina.


Vielä yksi kirppislöytö Raumalta - punainen helmiverho joka pääsi keittiön kaariaukkoon toisten killuttimien tilalle. Helmet oli rullattu siististi muovipidikkeen ympärille mutta onnistuin sotkemaan ne toisiinsa aika lahjakkaasti. Oli oikein hyvää itsehillintäharjoitusta selvitellä helmet roikkumaan suorina, siinä vaadittiin suorastaan stooalaista rauhallisuutta. Ehkä pitäisi tehdä vastaavaa joka päivä, pinnan venyessä tulisi aina vain kestävämmäksi elämän pienien vastoinkäymisten suhteen..

Kuten huomaatte, yhteistä tuntuu tässä kaamoksentorjunnassa olevan se, että sitä tehdään punaisen värin turvin. Siihen on yksinkertainen selitys: punainen tuo lämpöä, energiaa, vauhtia, se "agressoi" positiivisella tavalla, se on kuin henkinen potku joka laittaa liikkeelle. Luonto on kyllä täynnä värejä mutta ne ovat levollisia, nyt tarvitaan jotain räväkkää..Pakko tässä sanoa että pahoittelen kuvien huonoa laatua, illan valossa ei hyviä kuvia oikein tule mutta halusin kirjoittaa nyt enkä siis malttanut odottaa huomiseen päivänvaloon ennen kuvaamista.

Miten sinä torjut kaamosta?

Tidigare tyckte jag inte att det var så hemskt med novembermörker. Av någon anledning har det nu känts lite jobbigare. Hur gör vi för att motstå "kaamos" - det är det utmärkt passande finska ordet för tiden då mörkret verkar ha övermakten. Som ni kan se på bilderna här ovan, använder både min man konstnären och jag oss av den röda färgen som medicin. Den ger energi, värme, är aggressiv på ett positivt sätt. Mannen målar i skarpa färger, jag gör loppisfynd och andra inköp i röda färger. Min nya klocka är inte från loppis - men den är så blingbling som det kan bli, galet opraktiskt underbart snyggt! Det är nästan så jag är lite blyg för att ha gjort ett så VÅGAT köp..Röda skor till dottern, prickig vaxduk som ger Pippi-känsla, pärlgardin och så något som inte är rött, nämligen fårfällen. Har alltid velat ha sådana men de är så dyra i vanliga fall. Denna hittade jag på loppis för 8 euro och eftersom den är tvättbar slängde jag in den i tvättmaskinen. Den tappade en del hår men alldeles tillräckligt blev kvar. Kammade den ute och voila! Fint blev det.

Vad gör du för att motarbeta "kaamos"?