Ulkosisustusta

Haa, tänään sataa, ei tarvinnut kastella letkulla pikku hiljaa harmaaksi muuttuvaa puutarhaa. Ihmettelin miksei kasvimaalla oikein kunnolla mikään ole lähtenyt käyntiin kunnes muistin - nehän juovat myös, taimet siis. Nyt saavat olla suut ammollaan ja juoda kyllikseen!

Kuten huomaatte, olen leikkinyt (taas) blogin ulkoasulla, nyt se alkaa vihdoinkin näyttää siltä kuin haluaisin. Näyttää minulta. Toivottavasti tekin viihdytte!

Joskus sitä ihminen kokee valaistumisen hetkiä. Niinkuin nyt tänään. Mietin itsekseni miksi ulkona on niin paljon hauskempaa laittaa asetelmia, ruukkuja hauskoihin paikkoihin ja muuta,  kun täällä sisälläkin voisi semmoista tehdä. Tulin siihen johtopäätökseen että se johtuu siitä että ulkona on niin paljon enemmän tilaa, voi tehdä kaikkea SUURELLA säteellä eikä mitään piiperrystä. Sisällä ei mahdu, tilaa on vähän ja tavaraa paljon. Onneksi te ette näe minun työpöytääni tällä hetkellä, joka puolella on vinoja kasoja...Huomenna sitten, kun kerran silloinkin sataa..

Mies parka on maannut sohvalla särkynappeja popsien - selkä päätti että muurin rakentamisesta pidetään nyt vähän paussia. Olemme molemmat nostelleet kiviä hyvin epäergonomisissa asennoissa, ja maksun aikahan siitä koitti. Minä sentään lyllerrän vielä kuta kuinkin kivutta, vaikka aamuisin vähän jäykkä olenkin. Mutta niin on kivirakentaminen mennyt veriin että kun aamulla ei ollutkaan lähtö työmaalle, emme miehen kanssa meinanneet osata ollenkaan elämistä aloittaa. Hän kiemurteli sohvalla kun selkää lukuunottamatta kaikki muut paikat kaipasivat betonimyllyn ääreen, minä taas pyörin ympäri huushollia saamatta mitään aikaiseksi. Onneksi naapurin ruohonleikkuri veti minutkin sitten taas hommiin ja järjestys palautui.

Tomaatintaimet on jo mies hankkinut, ne nojailevat kuin baarivieraat uunin kylkeen ja odottavat että viikonlopun myrskytuulet puhaltavat ohitse. Elämme toivossa että meilläkin olisi sopivan ajan kuluttua tällaisia..

Nämä kaunokaiset kasvavat Westersin luomutilalla täällä Kemiönsaarella. Jos haluatte tietää lisää heidän tapahtumarikkaasta kesästään, klikatkaa nimeä.

Mukavaa viikonloppua, nauttikaa sateen ropinasta ja ihanan mehevistä tuoksuista jotka tuovat mieleen lapsuuden kesät - ainakin minulle!

Ihan pihalla

Ollaan, ja ilolla. En malttaisi olla sisällä ollenkaan (ja sen kyllä huomaa, sängyt jäävät petaamatta, tiskit tiskaamatta)! Aloitin päiväni jo aamuvarhaisella, ennen aamiaista, lykkäämällä vanhemmilta lainassa olevan maitokärryn kallion laelle talomme taakse ja raahaamalla sillä ison lastin kiviä pihalle. Sitten suuntasin noin sadan metrin päähän hakemaan kottikärryllisen hiekkaa. Myöhemmin raahasin lisää kiviä. Tytär myös, urhoollisesti pienellä kottikärryllä lasteja lykäten. Meidän pihalle tehdään nimittäin tomaattipenkkiä jonka reunus tehdään luonnonkivistä muuraten. Muurauksen hoitaa mies. Kuten meidän projektit useimmiten, tämäkin osoittautui odotettua raskaammaksi. Lohduttaudumme sillä että kun se on kerran tehty, siinä on ja pysyy. Muurista kuvia kun se on valmis, mutta tässä teille pihatunnelmia muualta meidän pihapiiristä:

Kirpputorilta voi tehdä tällaisiakin löytöjä, tämä on hankittu viime kesänä. Sitkeä, kestävä, viihtyy missä vaan, ja kukkii ihanan loistavin kukin. Nimeä en enää muista..

Ihme kukka, ei kuki enää alkuperäisessä paikassa vaan "tien toisella puolella". Kaipasi ehkä vaihtelua?

Flammentanz-köynnösruusu. Juujuu, on se, ettekö te näe? Taisi käydä talvella huonosti, voi kurjuus, se kukki niin ihanasti. Pitäisikö se nyt leikata matalaksi, eihän köynnösruusuja yleensä..

Aluksi en käsittänyt miksi ihmiset manasivat saatuaan näitä puutarhaan  ja kävivät sotaa niitä vastaan lapioin ja hakuin, minä kun olisin ollut niin iloinen jos minulla olisi ollut niitä. No nyt on, ja alan ehkä käsittää miksi..Ovat silti hauskoja, karvapalleroita näin aluksi.

Tässä toinen karvapallero, liekö mesi maistunut hälle runsain mitoin kun näyttää niin pulskalta?

Ihania nämä perennat jotka tulevat ihan itsestään joka vuosi, ja ovat niin kauniita, melkein eksoottisen näköisiä.

Ikean muoviverholle uusi elämä..ennen tässä oli sininen samanlainen, se oli hienostunut ja asiallinen. Tämä on vähän provosoiva mutta positiivisella tavalla ja toistaa hauskasti puutarhan kukkien värejä. Sateenkaari on tipahtanut puutarhaamme..

Mmm..tuntuuko tuoksu sinne asti?

Nähdään ja kuullaan taas!

Rautaa ja maalia

Ei, kyseessä ei ole remontti vaan mieheni Johnin taidenäyttely. Jos liikuskelette täällä meidän saarella kesä-heinäkuussa, kannattaa käväistä Västanfjärdin kirjastossa, siellä on Johnilla näyttely "Maalta ja mereltä". Nähtävänä on tauluja, tietysti..

Tämä voisi olla vaikka Kemiön ylpeys Eugenia. Uutta tässä näyttelyssä on se, että esillä on nyt myös rautaveistoksia, tässä niistä yksi. Materiaalina on käytetty romurautaa niin pitkälle kuin se on mahdollista. Sitä on kyllä vaikea uskoa..

"Purjehtijan unelma" on tämä komea ilmestys nimeltään. Tervetuloa näyttelyyn, avoinna siis heinäkuun loppuun!

Suvi suloinen

Laitanpa muutaman rivin ettette luule minun kadonneen kauas eetteriin..Hyvin on kyllä blogilandiassa huomannut että Suomessa on ollut kaunis ilma, sen verran harvemmin ihmiset kirjoittavat. En siis ole ainoa, huh helpotusta..

Ihanan lämmön ansiosta me olemme käyneet jo viikon verran joka päivä uimassa, voimme siis tänäkin vuonna sanoa uineemme jo toukokuussa! Nähtäväksi jää yllämmekö samaan kuin viime vuonna jolloin uimme syyskuun 18. päivään asti - peräti viisi kuukautta putkeen! Tänään ei uinti maistanut, oli kylmää ja satoi vettä. No, pieni tauko ei haittaa.

Puutarhasta tulee seuraavaksi terveisiä. Vanha sanonta kuuluu: minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Se pätee myös tulppaaneihin - harvoin voi olla niin tyytyväinen syksyllä tehtyyn työhön kuin tällaisen näyn edessä:

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kiirus kiirus..

Väistämättä tulee mieleen Liisa ihmemaassa-elokuvan kani jolla oli jatkuvasti kiire jonnekin, mutta tiesikö se edes loppujen lopuksi minne (vai oliko se kuningattaren luokse??). Ihan päätöntä hössötystä joskus tämä elämä..

Juuri nyt kiireen syynä taitavat olla nämä..

Talikko viuhuu ja siemeniä laitetaan  maahan - vaikka ei niitä tänäkään vuonna pitänyt laittaa kuin vähän vaan. Mikä se vimma sitten on joka iskee aina keväällä..Aluksi tuntui sitä paitsi ettei millään jaksa tehdä puutarhahommia, kunto on niin rapistunut. Ihan suretti että miten minä nyt saan mitään hoidettua. Mutta ihme on tapahtunut - kun ulkona työskentelee joka päivä niin kunto nousee nopeasti, nyt jaksaa jo vaikka kuinka!

Olen sitä paitsi huomannut että kasvimaatakin voi sisustaa, sillä tavalla työstä tulee hauskempaa kun välillä suunnittelee jotain kivaa. Löysin eilen kirpputorilta edullisesti pyöreän pöydän (jonka suojaan vahakankaalla) sekä neljä ihan kauhean likaista muovituolia jotka aion jynssätä puhtaaksi, niistä tulee mukava taukonurkka kasvimaan reunalle. Laitan päälle aurinkovarjon ja sitten voi työn lomassa istahtaa juomaan mehua ja ihailemaan kasvavia viljelyksiä. Rakas siippani lupasi lisäksi tehdä ruosteisesta raudasta minulle kaaren johon laitan hajuherneitä ja muuta kiipeämään. Näen jo nyt "sieluni silmin" miten ihana siitä tulee..

Tyttärelle (nyt jo 7 v!) laitettiin myös oma pieni kasvimaa, hän sai itse päättää mitä sinne tuli. Herneitä, porkkanaa, punajuurta ja kukkia. Hän lupasi vakaasti itse hoitaa maataan, saapa nähdä miten käy..Laitetaan katetta mahdollisimman paljon niin ei tule niin paljon kitkemistä, minäkin inhoan sitä!

Ihanaa että välillä sentään sataa, kun tuntuu muuten ettei malta tai voi olla ollenkaan sisällä kun pitää vaan nauttia ulkoelämästä ihan joka sekunti ettei vaan mene mitään hukkaan.

Tärkeää on myös muistaa nauttia kaikesta pienestä ja suuresta kauneudesta, pysähtyä oikein katsomaan. Muuten käy kyllä helposti niin että koko kesän vaan tekee töitä ja  töitä, ja sitten onkin yhtäkkiä syksy ja johonkin se kesä katosi..Pari iltaa sitten satuimme katsomaan ikkunasta ulos ja näimme mitä upeimman iltaruskon, ne näkyvät meille todella hyvin. Tytär sanoi "äiti kiltti, mennään ulos kuvaamaan" (hän näet kuvaa myös). Minä keksin ensin lukemattoman määrän syitä miksi se ei onnistu; oli kylmä, melkein pimeää, meillä oli jo yöpaidat päällä, värit häviäisivät kohta jne..Mutta sitten aloin miettiä että hetkinen, miksi ei? Niinpä siis puimme takit yöpaitojen päälle ja lähdimme kiireellä ulos kameroinemme.

Ja mikä ihana "äiti-tytär"-elämys siitä syntyikään! Mitkä värit, mikä upea näytelmä!

Eilen illalla katselimme elokuvaa kun taas satuin katsomaan sopivasti ulos. Tällä kertaa lähdettiin heti, eikä mietitty, onneksi koska taivas muuttui tällä kertaa nopeasti..

Kunnia sille jolle kunnia kuuluu: kuinka pieni onkaan ihminen ja kuinka suuri meidän rakkaudellinen Luojamme joka aikaansaa tällaisia mestaritaideteoksia joista saamme nauttia - ilmaiseksi!

Muistakaa katsella ympärillenne - mukavaa viikonloppua!

Arjen kauneutta

Ja kun nyt vauhtiin pääsin, laitanpa saman tien vielä toisen postauksen.

Työskennellessäni tässä koneen ääressä on silmät osuneet monesti peltipurkkeihin joissa säilytän kyniä, viivottimia, pensseleitä ym rensseleitä. Yritin pitkään löytää kivan näköisiä purkkeja, muutamat kulkivat kirpparilta kotiin ja hetken päästä takaisin kun kyllästyin valintaani. Nyt on kuitenkin löytynyt sellainen vaihtoehto joka tulee pysymään pitkään! Eikä ole kallis eikä monimutkainen - nimittäin tyhjät säilykepurkit! Ihastuin niihin niin että aloin ostaa kaupasta säilykkeitäkin tavallista useammin, kunnes tajusin ettei purkkeja mahdu pöydälle rajattomasti..kaiken lisäksi yhteen purkeista tuli kuin vahingossa kaunis eri materiaalien yhteensulautuma, olen ihailllut sitä monet illat lampun kajon osuessa siihen.

Kiiltävää, himmeää, vanhaa, uutta, karheaa, sileää. Ihania vastakohtia! Kauneus voi syntyä niin pienistä asioista kun niitä vain maltaa nähdä ja katsoa!

Vieläpä toinen esimerkki, ei sisältä, ei meiltä mutta kaunis:

Ja nyt - nyt menen sinne puutarhaan!

Lyhyesti

Bloggaamisesta ei kai saisi muotoutua stressin aihetta elämässä joka muutenkin on täynnä kiirettä ja asioita jotka vaativat tasapainottelua - mutta silti minusta tuntuu välillä että jos ei ole ehtinyt kirjoittaa vähään aikaan, tuntuu pahalta. Blogissa käy kuitenkin ihmisiä kurkkaamassa josko uutta tekstiä olisi tullut, tuntuu että on jonkinlainen vastuu teitä lukijoita kohtaan..Yritän kovasti olla stressaamatta ja kirjoitan iloksenne nyt pari riviä.

Useimpien maalla asuvien tavoin olen tällä hetkellä työn touhussa puutarhassa, nyt on se paras aika työstää vihannesmaata ja laittaa siemeniä maahan. Joka vuosi tarkoitus on että nyt ei sitten laiteta paljon, että pystyy huolehtimaan ja pitämään rikkaruohot pois ja kattamaan..Mutta joku kumma vimma iskee aina tähän aikaan, varsinkin siemenkaupassa..Kaapista kaivoin juuri ison pussillisen viime vuotisia siemeniä, iso osa vielä ihan käyttökelpoisia. Joten nyt sitten mietin  mihin laitan viisi pussia kehäkukkaa, kaksi pusseista on jättikokoa..No, tilaa kyllä löytyy ja kehäkukka onnistuu minultakin ihan takuuvarmasti joka ikinen vuosi joten niitä kyllä laitan paljon. Tosin ruoaksi ne ovat vähän heppoisia, vaikka muuten hyvin käyttökelpoisia ovatkin, esimerkiksi ihovoiteen teossa, jos nyt sellaista innostuisi tekemään..

Nyt tuntuu ettei yksinkertaisesti malttaisi olla sisällä, se on kuin tuhlausta. Pitkä talvi on selätetty (oho, äsken satoi rännänsekaisia rakeita??!!) ja nyt alkaa ulkoilmaelämä. Illalla kun voisi kirjoittaa on niin väsynyt ettei jaksa. Työntekokin kärsii kun yrittäjä möyrii vaan pitkin peltoja. Mutta aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin (vaikka en kyllä käsitä miten se nyt tähän mitenkään liittyy??).

Olen saanut elämäni ensimmäisen ruohonleikkurin! Se on sähkökäyttöinen ja niin kevyen, pienen ja heppoisen näköinen että ajattelin ensin sen olevan täysin hyödytön. Mutta olinpa väärässä! Leikkuri pääsi koeajolle vanhempien nurmikolle, oma on vieläkin hieman, hmm no vaatimaton..Hyvin leikkasi, meni sammaleetkin ihan säpäleiksi! Olen aina kuvitellut että ruohon leikkaaminen on kaaauheaan raskasta, mutta eipäs vaan ollutkaan ainakaan tällä leikkurilla!

Puutarhan ensi kukkaloistoa on joka vuosi yhtä ihanaa seurata, tosin krookuksia ei tänä keväänä näkynyt kovin paljon..Ehkä minä siivosin viime kesänä vähän liian innokkaasti. Sipulikukkien huono puoli on se että ne kukittuaan ovat aika rumia ja jos istuttaa jotain kesää varten, on koko ajan varottava maan alla olevia sipuleita. Silti olen niin äärimmäisen kiitollinen ihanista tulppaaneista ja muista jotka uskollisesti kampeavat itsensä ylös savisestakin maasta, ja mitä luksusta onkaan poimia maljakkoon kukkia omasta puutarhasta! Ihana kevät!

Sade lakkasi, taidanpa lähteä taas kaivelemaan puutarhaan, työn alla on ihanan turhan kukkapenkki..