Cheesecake

Äitini toi kaupasta tuliaisina laskiaispullia - ihanaa! Ne ovat mielestäni yksi takuuvarma alkavan kevään merkki, jotenkin tuntuu että aurinko paistaa niiden myötä vähän lämpimämmin. Harhaa ehkä mutta ei se haittaa..

Herkuissa pysytään edelleen - ajattelin laittaa pitkästä aikaa tähän reseptin jos kaipaatte jotain hyvää ja tosi helppotekoista viikonlopun herkuksi. Tämä juustokakun ohje on ihan yliveto! Näitä ohjeitahan on tosi monia olemassa, aika monessa on käytetty liivatetta jota minä vierastan kun en ole sitä käyttänyt..Tässä ei liivatetta kuitenkaan ole. Laitan  muutaman keksin lisää, tuo määrä ei tahdo oikein riittää kun pohjaa tekee. Makeutusaineen sijasta käytän sokeria. Ohje on, kuten näette, Painonvartijoiden kirjassa joka oli joskus käytössä, kakun voi siis tehdä juuri niinkuin ohjeessa sanotaan tai sitten vähän soveltaen. Parhaimmillaan kakku on seuraavana päivänä kun on saanut kunnolla jäähtyä ja tekeytyä, joten jos tänään teette on huomenna ihana kakku tiedossa. Suosittelen ehdottomasti! Ai niin, käytin  maustettua rahkaa (lime-valkosuklaa), (yksi purkki maustamatonta ja yksi tuota maustettua)  ja sopi oikein hyvin, antoi kivan kirpeyden.

Idag skall ni få ett recept på en ostkaka (cheesecake) som är så jättegod! Den var i Viktväktarnas kokbok så man kan göra precis som det står eller så kan man byta tex sötningsmedlet mot socker som jag gör. Sätter också några fler kex till botten och sist tog jag smaksatt kvarg (lime-vit choklad) + vanlig naturell, blev jättegott med lite syrlig smak! Om det är någon som inte förstår sig på den finska texten, släng in en kommentar så skriver jag receptet på svenska också! Bäst är kakan dagen efter man gjort den, så den hinner kallna ordentligt och "dra sig" lite..

Lehtiartikkeli - tidningsartikeln

Jokin aika sitten ilmestyi Kemiönsaaren kunnan lehti joka julkaistaan kahdesti vuodessa. Siihen pääsin minäkin osallistumaan omalla artikkelilla. Ajattelin laittaa sen iloksenne tähän luettavaksi - vähän on pientä tekstiä mutta laitan niin isoksi kuin voin ja sitten voitte kuvaa klikkaamalla saada suuremmaksi ja ehkä lukukelpoiseksi!

Nyligen utkom Kimitoöns kommuns tidning som utges två gånger om året. Jag fick denna gång delta med en egen artikel! Sätter den hit till glädje för er också, det blir lite liten text men om ni klickar på bilden så blir den större och lite lättare att läsa (först den finska texten och i nästa bild den svenska som jag INTE har skrivit själv. Måste säga detta då texten innehåller en del fel som jag inte vill skriva under..:))

 

Vispipuuroa - vispgröt

Arki on taas lähtenyt pyörimään, koulu aloitettiin maanantaina. Pikkuinen oppilas on vieläkin kovin flunssainen joten koulutöitä tehdään sen mukaan miten jaksetaan. Itse onnistuin hyvin irroittautumaan työasioista lomaviikkojen myötä, niin hyvin että nyt on vähän vaikeaa saada vauhtia ylös..ompelutyöt odottavat kärsivällisesti, kaikkea kivaa olisi tuonne nettikauppaan tekeillä kunhan vaan löytyisi sen iso vaihde..ompelun sijaan löydän itseni kokkaamasta, tänään jälkiruoaksi oli ihanan klassista vispipuuroa..puolukkamehun sijasta otin pakkasesta kokonaisia puolukoita ja vedin sauvasekoittimella hienoksi. Muuten ohje löytyy mannaryynipakkauksen kyljestä jos alkoi teidänkin tehdä mieli puuroa..mannaryynejä laitan kyllä vähän enemmän kuin ohjeessa sanotaan, muuten tulee liian löysää eikä saa oikein vispattua kuohkeaksi. Eläköön koti(jälki)ruoka!

Jos tästä nyt sitten sinne ompelukoneelle...

Så var det dags för vardagen igen då efter jullovet..skolan började vi igen i måndags, den lilla eleven är dock ännu så flunsig att vi tar lektionerna efter hennes krafter. Själv lyckades jag koppla av så bra under helgerna att det nu är lite stelt att komma igång igen..har en hel hög med saker som jag skall sy till nätbutiken, de väntar troget..men istället för att börja med det så hittar jag mig själv stående vid spisen lagandes något gott! Idag hade vi underbart klassisk vispgröt (vispad lingongröt av mannagryn) till efterrätt, gott gott! Om ni blev sugna så finns receptet på mannagrynspåsen. Jag har ingen lingonsaft så jag brukar ta frysta lingon och köra dem i mixern, går jättebra det också! Och så tar jag lite mera mannagryn än vad det står på receptet, annars blir det inte tillräckligt tjockt och härligt när man vispar. Länge leve husmanskosten!

Om man nu skulle ta sig till den där symaskinen då..

Ihan nappiin - knappigt

Niin, niistä napeista..eräässä blogissa oli kerran joku arvonta johon saattoi osallistua kertomalla mikä oli oma suhde nappeihin. Se oli aika hauska aihe ja herätti minussakin muistoja.

Olen ollut pikkuinen lapsi 70-luvun alkupuolella, silloin ei kai vielä ollut leluja samaan tyyliin kuin nyt. Tai ainakaan minulla ei ollut, ja siitä olen ainakin näin jälkikäteen todella iloinen. Muutama harva ja hyvin kallisarvoinen - uusi punainen pallo jossa oli Pluton kuva (tallessa vieläkin, tosin vähän luttanana), upouudet nukenvaunut joissa oli ruskealla pohjalla oransseja puolukoita, ne oli tehty jostain vahakankaan tapaisesta materiaalista ja muistan vieläkin niiden tuoksun. Ja miltä tuntui kun ensimmäisen kerran saattoi keväällä ottaa ne pihalle ja lykkiä nukkea niissä.

Kotoa en muista mitään nappimuistoa mutta sen sijaan hyvin voimakkaasti mummin luota. Hänellä ei ollut leluja meitä lapsenlapsia varten ollenkaan, mutta sen sijaan iso purkillinen nappeja. Joka kerta kun kävimme, oli nappien kanssa saatava näprätä. Pinota, lajitella, ihmetellä, käännellä. Niiden kanssa riitti puuhaa pitkäksi aikaa.

Olen pikkuhiljaa koonnut itselleni oman nappivaraston. Pari kertaa on kirppareilta löytynyt ihania isoja pusseja täynnä kaikenlaisia nappeja. Ne ovat aarteita. Niitä käytän kierrätysdesignia tehdessäni. Niillä leikkii tyttäreni ja käyttää omissa luomuksissaan. Joitakin nappeja varjelen itselläni, en raaskisi käyttää mihinkään..

Millainen on teidän lukijoiden suhde nappeihin? Onko teillä nappimuistoja?  Olisi tosi mukava kuulla!

Om knappar var det ja..det var en gång ett lotteri i en blogg, man kunde delta genom att berätta vad man hade för förhållande till knappar. Detta fick en del minnen att dyka upp i mitt huvud.

Jag var en liten flicka i början av 70-talet. Då fanns det inte så jättemycket leksaker, eller åtminstone hade inte jag det. Jag är glad för det. Några dyrgripar hade jag; en röd boll med Pluto (finns ännu kvar, dock hålls inte luften inne riktigt), ny dockvagn i brunt vaxduksliknande material med oranga lingon på..jag minns ännu hur de luktade, speciellt första gången på våren när man fick ta dem ut och promenera omkring med dockan i vagnen..något knappminne hemifrån har jag inte. Men däremot från min farmor.

Hon hade inga leksaker alls till oss barnbarn, men däremot en stor låda med knappar. Varje gång vi hälsade på hos henne ville jag ha knapplådan. Det var så roligt att sortera, stapla på hög, beundra..tiden blev inte lång med den lådan inte..

Jag har lyckats samla på mig en del knappar själv också. Å vad det är härligt att hitta knapp-påsar på loppis, riktiga skatter är det. Jag använder dem till min återvinningsdesign. Ibland bara tittar jag på dem. Dottern leker med dem och använder till sina kreationer. En del knappar är så fina att man inte skulle vilja använda dem till något alls. Cirkeln är sluten.

Vad har ni för relation till knappar? Några speciella knappminnen?  Det skulle vara roligt att höra!

Kirppujen metsästystä - loppjakt

Paikallislehdessämme ollut kirjoitus herätti minut pohtimaan kysymystä miksi käymme kirpputoreilla. Kirjoituksessa syitä esitettiin monia, esimerkiksi että nuoret ja opiskelijat voivat löytää niiltä edullisesti tarpeellista välineistöä ensimmäiseen omaan kotiin. Totta, varsinkin kierrätyskeskukset ovat tässä oiva osoite, sohvan ja nojatuolin saa jo parilla kympillä ja kunto on useimmiten aivan loistava.

Kirpputoreilusta on muutamassa vuodessa tullut sisäsiistiä. Vielä jokin aika sitten lause "ostin tämän kirpputorilta" olisi saanut vierustoverin ponkaisemaan kadun toiselle puolelle, sitä että joku kulki kirppisvaatteissa pidettiin lähinnä köyhien puuhana. Kaikki eivät tänä päivänäkään ole päässeet inhostaan eroon, tosin on sanottava että jos on sattunut sille kaikkein nuhruisimmalle torille niin ei se kai ole ihme jos ei innostu aiheesta.

Itse en osaisi enää elää ilman kirpputoreja, monestakin syystä. Vaikka kierrätys on kova sana työssäni ja olen siihen ihan "hurahtanut", en voi silti rumpuja paukutellen sanoa olevani superekoihminen. Kyllä meillä kulutetaan, ajetaan autolla eikä aina lajitella kaikkia jätteitä (kompostoidaan kyllä). Mutta ekologisuus näkyy ehkä siinä että en oikein pysty menemään kauppaan ostamaan jotain vaatetta uutena ellen ensin ole tarkastanut josko kirppikseltä löytäisi jotain. Uuden ostaminen tuntuu jotenkin väärältä. Kaikki lapsen vaatteet ja tavarat on myös ostettu kirppareilta, en edes tajua mistä meillä olisi riittänyt rahat uusien ostoon. Sitä paitsi kaikki ovat olleet täysin uuden veroisia.

Materiaalit työhöni ostan kaikki kirppareilta, joskus on jotain ostettava kangaskaupasta tai muualta koska vastaavan löytäminen kirpputoreilta kestäisi liian kauan. On valtava aarrearkku kiertää kirpputoreilla ja nähdä toisille hyödytön tavara itselle mahtavana aarteena, sellaisena josta saa jotain ihan uutta ja jännittävää.

Paikallislehden kirjoituksessa väitettiin että perimmäinen syy siihen miksi kirpputorit ovat niin suosittuja, on se saalistamisen tunne jota siellä kiertelevä kokee - sama tunne joka iskee sienimetsässä (ja ehkä hirvimetsälläkin, en tiedä kun en metsästä): pulssi nousee, jokaisen mättään takana voi olla piilossa juuri se mitä etsii, löytäminen antaa ison riemun.

Käymmekö me siis pohjimmiltamme kirpputoreilla koska olemme saaliinhimoisia metsästäjiä?? Ehkä, ehkä ei. Miksi SINÄ käyt kirpputoreilla, kommentoi ja kerro!

 

En artikel i lokaltidningen fick mig att börja fundera på varför vi egentligen går på loppis. I artikeln gavs flera anledningar, en var att tex unga och studerande kan där finna möbler och husgeråd förmånligt. Sant, speciellt återvinningscentralen är ett jättebra ställe, soffor och fåtöljer kan man komma över för några tior.

Varför går jag på loppis? Jag kan inte påstå att jag är en superekologisk människa, vi kör bil, konsumerar allt möjligt och inte sorterar vi alla sopor heller (komposterar gör vi dock). Men på något sätt känns det fel att gå till en klädesbutik för att köpa något nytt innan jag först har kollat på loppisarna om jag där skulle kunna hitta det jag behöver. Alla dotterns kläder och leksaker är köpta på loppis, jag fattar inte ens hur vi skulle ha kunnat ha råd till att köpa allt nytt. Förresten har allt varit i lika bra skick som nya saker. 

Dessutom är loppisar ett måste i mitt jobb, allt material försöker jag köpa där. förutom några undantag. Det är som ett skattkista att vandra omkring bland hyllorna, något som någon inte alls behövt kan vara en skatt för mig, något som jag kan göra om till nytt och fint. Det är lite som en livsfilosofi, något som bara har blivit min grej med åren. 

I artikeln påstog man att den viktigaste anledningen till att vi går på loppis är jagarinstinkten. Samma känsla som infinner sig i svampskogen (eller älgjakten säger dom), pulsen stiger och bakom vilken buske som helst kan man finna det man söker. 

Är det alltså så att vi alla loppisgalningar är jaktlystna jägare? Kanske, kanske inte. Varför går DU på loppis? Lämna gärna en kommentar! 

Kevättä(kö) ilmassa? (Är det) vår i luften?

Tarkoitus oli kirjoittaa tänään hieman napeista. Kävi kuitenkin niinkuin useampina iltoina - kun olisin valmis kirjoittamaan, totean että onkin jo liian pimeää nappien kuvaamiselle. Siispä yritän kuvaamista huomenna valoisassa. Pari sanaa sen sijaan muusta.

Tautia selätetään meillä kaikin voimin, ja edistytäänkin. Nyt köhisijöitä on kaksi, mieskin kuulostaa aika hurjalta. Itse olen vielä tolpillani mutta useampi huonosti ja vajavaisesti nukuttu yö alkaa aiheuttaa kaikenlaista. Tänään kauppaan ajaessani havahduin hassuun tunteeseen, kuin olisin nukkunut silmät auki. Muistini, joka ei normaalistikaan toimi kovin hyvin, toimii nyt, jos mahdollista, vielä huonommin. Vielä olen oman nimeni ja kotiosoitteeni onneksi muistanut. Jos jotain pitää muistaa tuoda kirkonkylästä (jonne meiltä matkaa 15 km), kannattaa se kuitenkin kirjoittaa ylös. Ja sitten kannattaa ottaa se lappu mukaan.

Asiasta viidenteen: oletteko huomanneet että lapset osaavat sanoa joskus ällistyttävän älykkäitä asioita. Siis he sanoa pamauttavat yhtäkkiä lauseen joka on niin mykistävän älykäs että se saa aikuisenkin vaikenemaan. Tyttäreni tokaisi iloisesti hiljattain: ajatella miten kätevää että ihmisen iän voi päätellä siitä kuinka vanha hän on. Eikö tämä lause, jos mikä, vaadi hieman syvällisempää pohdintaa, ennenkuin sen syvempi olomuoto selviää - muillekin kuin 7-vuotiaille Havukka-ahon ajattelijattarille??

Kaupan vihanneshyllyssä sipulit itivät. Eineshyllystä löytyi mämmiä. Ulkona ilma tuoksui kostealle. Jotenkin, ihan vain niin vähän että sen vasta aavistaa, tuntuu että kevät on sittenkin tulossa..

Ja lopuksi: jos tämän päivän postaus antaa jotenkin sekavan ja höperön yleisvaikutelman, ei hätää - sellainen minä olen, ihan normaalioloissakin..

Jag hade tänkt att skriva om knappar idag. Men så gick det som det brukar, när jag äntligen var färdig att börja skriva, var det för mörkt för att ta en bild på knapparna. Så det ämnet sparar vi tills jag har tagit bilden, i dagsljus. Skriver lite om annat istället. 

Slaget mot influensan pågår för fullt här i vårt hus. Nu har mannen anslutit sig till kören. Jag har klarat mig än så länge, tur är väl det, vet ej vem annars skulle ta hand om folket här. Flera bristfälligt sovda (?) nätter börjar dock lägga spår på mig. Körde till matbutiken idag och fick mitt i allt en känsla av att jag satt och sov med öppna ögon. Minnet - som aldrig har varit särskilt gott- är nu om möjligt ännu sämre. Kommer än så länge ihåg vad jag heter och var jag bor. Men vill jag komma ihåg att köpa med något från kyrkobyn (15 km väg från hemmet) så är det bäst att skriva upp det. Och sedan skall man komma ihåg att ta med lappen.

Från det ena till den femtonde: har ni märkt hur barn ofta har en förmåga att uttala sig på ett otroligt klokt sätt som får tom en vuxen att bli helt tyst? De bara slänger ur sig en mening och där står man och funderar, länge och väl. Som min dotter uttalade glatt för ett par dagar sedan: tänk vad praktiskt att man kan säga en människas ålder genom att ta reda på hur gammal hon är? Detta var väl något som tål att funderas på eller hur?!

Jag vet att dagens postning verkar helt vimsig - men bara lugn, sådan är jag i normala omständigheter också så allt borde vara i sin ordning.

En sak till: i matbutikens grönsakslåda hade löken börjat gro och i kallskåpet fanns memma att köpa. Ute kändes luften fuktig. Någonstans, som en fjärils vinges beröring, som en tanke någonstans fjärran, känns det att våren är på väg..

Valon pilkahdus - en ljusglimt

Kolme vaikeaa päivää takana mutta nyt onneksi alkaa helpottaa..tytär on tänään ollut jo jalkeilla ja ruokakin alkaa taas maistua. Korvaansa tosin valitteli joten voi olla että täytyy käydä sitä huomenna näyttämässä..olemmekin päässeet tosi vähällä, seitsemään vuoteen mahtuu tähän mennessä vain yksi korvatulehdus ja sekin vasta 5-vuotiaana!

Äitinä sitä tulee myötäelettyä lapsen sairastaminen vähän liiankin voimakkaasti, itse tunnen olevani myös miltei sairas kunnes lapsen olo alkaa helpottaa..tänään näytti kaikki jotenkin valoisammalta, sitä symboloi hyvin ihana pihalla näkynyt valoilmiö..

Ihana aurinko löysi pihan suurimman koivun (saman jossa ne teeret istuivat) ja yhdessä tuulen kanssa saivat aikaiseksi tuhansien jäätimanttien välkkeen - voi kun toivon että se olisi näkynyt tässä kuvassa, se oli niin kaunista! Tuo ihastuttava valo hiveli mieltä ja sydäntä, on ihanaa olla elossa!

Pikkuinen toipilas kaipaa nyt myös "leipää ja sirkushuveja" eli seuraa ja leikkimistä. Kerrankin minulla myös on ollut aikaa olla hänen kanssaan, yleensä on aina joku työ mikä pitäisi tehdä samanaikaisesti..huomenna olisi luvassa sorminukke-ompelua ja sitten varmaan tutustumme tarkemmin näihin kahteen ihanaan kirppislöytöön..

 

Aivan ihanat pelikirjat, vuodelta 1976 (aloitin silloin koulun ja olin siis samanikäinen kuin oma tytär nyt!), ihan käyttämättömät kirjat, kaikki pelien osatkin ovat vielä arkeissaan, irti leikkaamatta! Kuvitus myös hyvin tyypillinen 70-luvulle, en osaa selittää millä tavalla mutta kyllä sen vaan näkee!

Vaikka eletään sydäntalvea, olen minä sitä mieltä että kun tammikuu alkaa, on jo melkein kevät! Tosin säätiedotus laittaa miettimään, josko on ne lumi- ja pakkashanat unohtuneet auki eikä sitä kevättä ehkä tulekaan..Ei sentään - tulee se, luotetaan siihen!

Tre svåra dagar har vi nu bakom oss och nu börjar det äntligen lätta lite, idag har dottern varit uppe och lekt och ätit..det känns som om solen skiner lite mer än vanligt, och det gjorde den också - lekte i vår stora björk tillsammans med vinden och fick alla de tusentals diamanterna att gnistra! Önskar så att man kunde se det på bilden, det var så otroligt vackert! Hela livet känns lite ljusare just nu när det värsta är över, man kommer ihåg att vara lite tacksam för det man faktiskt har..

Nu behöver den lilla patienten förstås lite lek och tidsfördriv så det blir en del spel och pyssel..imorgon skall vi göra fingerdockor och spela med de fina spelböckerna från 1976 som jag hittade på loppis. De är helt oanvända, inte ens spelpjäserna (i papper) är utklippta ur sina ark. Jättefina är de och så 70-tal, teckningar och allt..1976 var jag lika gammal som dottern nu, 7 år..

Fast det nu är midvinter så har jag alltid tyckt att när det svänger över till januari, då börjar våren! Väderleksprognosen lovar något annat (snö, snö, snö och så lite snö) så man blir lite orolig för hur det skall bli...men våren kommer, låt oss lita på det!