keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Melkein vain se hauskin jäljellä - Nästan bara det roligaste kvar

Työt remontti- ja rakennustyömaalla etenevät vähitellen. Syy lienee se, että työvuoroon on astunut nyt allekirjoittanut, joka parhaan taitonsa mukaan heiluttelee pensseleitä ja maaliteloja. Tyttären huone ja työhuone ovat jo listoja myöten valmiit, vielä olisi yksi koitos edessä eli olohuoneen kittaus ja maalaus. Tavarat alkavat löytää jo uusiin koteihinsa, tytär on ottanut oman huoneensa jo sataprosenttisesti käyttöön. Ei häntä paljon täällä "muualla" enää näykään. Äidin onneksi hän sentään vielä nukkuu vieressä omassa sängyssään, nukkumaan omaan huoneeseen ei ole kiire.

Kunhan vielä tuon yhden huoneen jaksan sutia, onkin sitten vaan se hauskin jäljellä. Nimittäin sisustaminen ja tavaroiden järjestäminen. Oikein odotan, että pääsen laittamaan työhuoneessa kaikki oikeille paikoilleen, nyt on kamat kannettu vain huoneeseen kasoihin. "Vanhassa" olohuoneessa tuntuu olevan nyt valtaisan avaraa, hyvä ettei kaiku ole sentään paikalle löytänyt.

Mutta höpinät sikseen - ja kuvia kehiin. Näitä ei sitten ole mitenkään "retusoitu" eli en ole tehnyt ensin suursiivousta, joten tervetuloa autenttiseen remonttikotiin :))


Näkymä "vanhalta puolelta" uutta kohti. Aukon keskellä oleva puu ei pidä taloa pystyssä vaan aukon edessä olevaa muovia ylhäällä. Jos nyt joku sattui ihmettelemään :)


Näkymä tyttären huoneesta. Tällä hetkellä hieman kirjavaa, mutta tytär on niin onnellinen. Värejä pitää kuulemma olla paljon. Kirjoituspöydän ääressä on hyvä piirrellä manga-kuvia ja kuunnella musiikkia.


Minun ikioma työhuoneeni!! Tavarat odottavat vielä paikalleen asettelua.


Näkymä työhuoneesta kohti keittiötä. Kun sain kaikki nämä kamat raahattua huoneeseen, totesin etten IKINÄ milloinkaan osta enää yhtään mitään!! Mietin mitä tästä kaikesta voisi heivata kokonaan - ja tulin yllättävää kyllä siihen johtopäätökseen ettei mitään. Vaikka tavaraa ON kieltämättä paljon, ovat ne kaikki tarpeen. Sitä paitsi, odottakaahan vaan kun saan huoneen järjestettyä...


Satutteko muistamaan kuvan, jossa tässä kohtaa oli vain eristetty aukko? Suunnittelin silloin että ikkunan alle tulisi pieni istumapaikka, josta voisin ihastella maisemaa kohti Keijupuroa ja tehdä uusia suunnitelmia. No, nyt siinä on ihana ikkuna, istumapaikka tosin päätyi muualle, ainakin toistaiseksi, nimittäin tänne...


Jos muualla talossa tuntuu jotenkin liian avaralta, kannattaa suunnata kohti keittiötä. Täällä nimittäin on kodikkaan pientä ja meillä on nykyään jopa keittiönsohvakin. Oikeasti se on tyttären vanha turkoosi sänky jossa on ihana röykkiö tyynyjä. Sohvalle - tai siis sänkyyn -  on hieman vaikea päästä, mutta se ei estänyt tytärtä omimasta paikkaa heti itselleen. Voi olla että sänky on jossain vaiheessa vaihdettava ihan oikeaan puusohvaan (niin että siinä voivat istua muutkin). Vieläkin harmittaa eräs yksilö. jonka näin kirpputorilla. Jätin asian hautumaan ja kun sitten innoissani lähdin sohvaa ostamaan kotiin  Kaarinasta, se olikin jo myyty. Asiaa ei yhtään auttanut se, että alun perin 50 euron hinta olisikin ollut 25 euroa, myyjällä kun oli -50 %. Opetus: kun löytää kirpparilta jotain kivaa, EI kannata mennä kotiin miettimään asiaa. Höh. Ikkunasta näkyy se vielä toistaiseksi sotkuinen työhuone.

Tällaisia siis tänään. Toivottavasti voin jo ensi kerralla esitellä teille myös maalatun olohuoneen. Vielä jaksaa jaksaa...

Och så ungefär samma på svenska: arbetet här på bygget går sakteliga framåt. Nu är det i stort sett bara min insats som är kvar, det vill säga spacklandet och målandet. Mitt arbetsrum och dotterns rum är färdiga, till och med alla listor är på plats! Jag höll på att göra maken riktigt arg med mitt tjatande om detta, men jag råkar veta att om man inte sätter dem på plats nu, så blir de osatta för alltid. Listorna alltså, inte maken (hih). 

Dottern har tagit sitt rum i bruk, jag ser henne knappt här på "andra sidan". Sover gör hon ännu i sin säng bredvid mig och det tycker jag är så härligt. Hon hinner sova i sitt eget rum så småningom.

Arbetsrummet är helt överfullt med saker. Inte undra på att det var så fullt i vardagsrummet förut! Nu är där så tomt att man skulle kunna ha en dansstudio eller något mitt i rummet. Hunden och dottern uppskattar det stora lekutrymmet som plötsligt infunnit sig. 

När jag fått in alla grejerna i mitt rum tänkte jag att jag skall ALDRIG mera köpa något över huvud taget. Men när jag sedan försökte tänka ut om det var något jag kunde slänga, så fanns det inget sådant. Allt behövs, tro det eller ej. Men det blir bättre när sakerna kommer på sina rätta platser, ni skall få se. 

Det underbara lilla fönstret är nu också på plats. Jag sade ju att jag skulle sätta en soffa under den för att kunna sitta där och smida nya planer. Nå, soffan hittade en annan plats. Eller ja, det är egentligen dotterns gamla turkosa säng som numera agerar kökssoffa. Det är lite svårt att sätta sig i den bara, man måste klättra över gaveln, detta har dock inte varit något problem för dottern, som genast gjorde platsen till sin. Kanske måste den någon gång bytas ut mot en riktig soffa som andra också kan sitta i. Än så länge har vi det såhär, nu är det också väldigt hemtrevligt och lite trångt i köket. Det är ju förstås bra, om man skulle börja "längta hem" mitt i allt detta tomma. Vi är ju liksom inte riktigt vana vid att ha det såhär - stort! 

Nya vardagsrummet kvar att spackla och måla. Sedan är det bara det roligaste kvar, nämligen att inreda. Förmodligen mera om detta nästa gång - om jag har hunnit och orkat måla färdigt då!


3 kommenttia:

  1. Voi miten ihanaa saada uutta tilaa....oman työhuoneenkin...:)

    VastaaPoista
  2. Oj så härligt, ni måste ju verkligen glädjas!
    Tack för din söta hälsning hos mig, vi kommer nog att skaffa en ny katt, men inte riktigt än. :)

    VastaaPoista
  3. Voi mahoton ! Mihin mä olen täältä hävinnyt ?? Onneksi löysin takaisin :) Palaan kohta tutkimaan lisää....

    VastaaPoista