keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Endorfiinia - Endorfin

Luin hiljattain terveysherätyksen saaneesta Raakel Lignellistä. Haluan onnitella häntä mahtavasta kuntoremontista, jonka hän on vetänyt läpi! Painoa on lähtenyt varmasti kymmeniä kiloja, niin hoikaksi nainen on muuttunut.
Hän kirjoittaa kuntoilevansa eri muodoissa melkein joka päivä. Motivaationa on toiminut muun muassa  liikkumisen irrottamat endorfiinit elimistössä. Aiemmin hän tunsi ettei halunnut, eikä jaksanut lähteä liikkeelle.
Voin samaistua häneen voimakkaasti. Olen tullut elämässäni siihen pisteeseen, jolloin ylipaino tekee liikkumisesta ajoittain epämieluisaa. Saatan pitkän tauon jälkeen saada liikkumishepulin ja teen paljon ja pitkään. Sitten sydän kyselee, olenko tullut hulluksi, ja yrittää jarruttaa. Tästä pelästyneenä lakkaan liikkumasta. Ja sitten tulee lisää painoa. Ikävä oravanpyörä siis.
Olen perusluonteeltani ihminen, joka nauttii kovasta fyysisestä työstä. En niinkään jaksa innostua kävelylenkistä ihan vain kävelyn takia. Sen sijaan kävely ruohonleikkurin tai lumikolan perässä motivoi enemmän. Hyötyliikunta on enemmän minun juttuni. Mutta, kun kunto on huonontunut, ei sekään oikein maistu. Nyt yritän saada elämääni tältä osin järjestykseen. Itse asiassa olemme koko perhe tehneet alkavaa elämäntaparemonttia. Ruokavalio järjestykseen, makeat rajoitettu vain karkkipäiville, liikuntaa lisää. Takana on jo peräti muutama päivä, välillä tuntuu että minulla on nälkä koko ajan. Karkkia tekee mieli kuin se olisi huumetta, tai sitä se kai tavallaan onkin. (Selvennetään nyt että oikeita huumeita EN ole kokeillut enkä ikinä kokeile, mutta voin kuvitella miltä tuntuu olla riippuvainen jostain). Välillä tunnen halua unohtaa koko jutun, mutta sitten yritän hahmottaa, miten paljon kevyempää elämä voisi olla. Ja voisin olla taas terveempi ja jaksaa enemmän. JEE, pystyn tähän kyllä!!
Endorfiineja kokoamme tällä hetkellä muun muassa hiihtämällä. Hiki irtoaa ja itsetunto kasvaa. Ja kalorit palavat.


Tässä kuvassa ei hiihdetä. Sen sijaan se kertoo, että lapsille liikkuminen on luontaista ja he tekevät sen mielellään ja nauttien. Otetaan mallia!

Läste nyligen en artikel om Raakel Lignell och vill här gratulera henne till den stora förändring hon har lyckats genomgå! Flera tiotal kilon har försvunnit, så smal och frisk ser hon ut. Det har säkert inte varit så lätt men lyckats har hon, minsann! 
Hon skriver att hon motionerar i olika former nästan alla dagar, bl a är det känslan av endorfiner i kroppen som motiverar henne. Ett slags välmåenderus, helt utan de skadliga verkningar. 
Jag har i mitt liv kommit fram till ett vägskäl, då jag måste göra förändringar. Övervikten gör att det är inte alls roligt att röra på sig. Ibland får jag för mig att sätta igång och då gör jag mycket och länge. Sedan undrar hjärtat om jag har blivit galen och försöker bromsa. Då blir jag rädd och lägger av med motionerandet. Och så ökar vikten igen. En väldigt otrevlig ond cirkel.
Jag gillar nyttomotion. Jag blir mycket mera motiverad av att promenera efter en gräsklippare eller snöspade än att bara promenera. Men men - med dålig kondition blir det inte riktigt av heller. 
Därför är det nu dags med förändringar. Hela familjen har påbörjat en livsstilsförändring. Nyttig mat, godis bara en gång i veckan och mera motion. Vi har redan hållit på i ett par dagar och självtilliten har växt ett par centimeter. Dock känner jag mig hungrig nästan hela tiden och godis, ja det är nästan så jag klättrar på väggarna för att jag inte får det. Vilket förresten visar hur allt socker har förgiftat min kropp redan..Emellanåt känner jag för att bara lägga av - men så tänker jag på hur skönt det kommer att kännas när jag är lättare och friskare. YES, jag kommer att klara det!!
Just nu samlar vi endorfiner genom att åka skidor (och bära ved och skotta snö). Svetten och kalorierna flyger. 
På bilden är det ingen som åker skidor. Istället talar den om att för barn är det naturligt med motion. De rör sig gärna och njuter av det. Ett exempel att ta efter!!

4 kommenttia:

  1. Hyvähyvä ! Niin sitä pitää :) Kokeile karppausta kasvispainotteisesti jos ei liha maistu.Alussa pelkät perunat vehnäjauhot ja sokerit pois,; siitä se lähtee. Meillä Puuhis on nyt 32 kiloa hoikempi kuin viime elokuussa, pirteä kuin peipponen ja kaikki päänsäryt tiessään. Nälkää ei suuresti tule kun ei pääse verensokerit heilahtelemaan. Lapselle voi aina lisäkkeeksi keittää pastat, perunat tai riisit, mutta muuten sama proteiiniruoka käy kaikille. Kesään mennessä ehtii lähteä monta, monta kiloa :)

    VastaaPoista
  2. Siis makeaan tuule riippuvuus...kärsin siitä ja on ihan hirveää, jos kotoa ei löydy mitään makeaa..keksejä...jäätelöä...ja kun olen syönyt kärsin siitäkin....☺

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä Laura! Vähitellen hiipineet kilot lähtevät myös vähitellen. Mutta sinniä se vaatii! Kevyempänä kohti kesää tässä yritellään. Hyvä sinä.

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä sinne! Vaikka makea onkin niin kovin herkullista, niin se on pakko tunnustaa, ettei sen ahmiminen ole kovinkaan terveellistä.Aloitin itsekin taas "karkki- ja herkkulakon". Ensimmäiset kaksi kolme päivää ovat aina minulle vaikeimmat, sillä tunnustaudun täydeksi sokeriholistiksi.Sren jälkeen ei enää tee edes mieli. Sinäkin pystyt siihen. Pelkkällä kävelylenkilläkin on jo ihmeitä tekevä vaikutus. Olen itsekin sydänongelmainen, joten teen ja harrastan niissä rajoissa, mihin kykenen... ;O)

    VastaaPoista