perjantai 28. tammikuuta 2011

Tunnustan - jag erkänner




Oho - koko viikko vierähti taas ilman että tuli kirjoitettua..kuka näitä päiviä oikein vie???
Sain Männikön Maijulta kaksi ihanaa tunnustusta, kiitoskiitoskiitos! 



Jaaha, ja oliko se nyt sitten 7 tunnustusta, ääh, mistä minä nyt..no:

1. Olen armoton yökukkuja joka ei ole kovin ihastunut aamuihin. Koska sen oikein oppii että jos menee klo 02.00 nukkumaan niin klo 09.00 ei ole hehkeimmillään?

2. Pääsen harvoin ulos kirpputorilta ilman että olen ostanut jotain, nykyään melkein aina ompelutarvikkeita. Kihisen tyytyväisyydestä kun saaliina on pussillinen nappeja, kanttinauhaa tai vanhoja pitsejä. 

3. Pelkään liukastumista nykyään niin paljon että kävelen liukkaalla kuin vanha mummo. Tai ei, vanhat mummot paahtavat minusta ohi vilkuttaen. Olen ihan kipsissä. Ja jumissa. 

4. Haluan lukea vain sellaisia kirjoja joissa on onnellinen loppu. Jos vahingossa joudun lukemaan kirjan jossa loppu onkin onneton, tunnen itseni petetyksi. Elämä on täynnä murhetta ja ikävää, miksi lukea sitä vielä kirjoista? Kunnon hömppää sen olla pitää.

5. Toivoisin osaavani soittaa jotain instrumenttia, pianoa varsinkin. Olen joskus nähnyt unta että istun vain pianon ääreen ja alan soittaa kuin itsestään, nuoteista ja kaikilla sormilla. Ei se toimi oikeasti, olen kokeillut. Vaikka se tuntuu niin todelliselta..

6. Olen huomaamatta laittanut itseni "älä ole niin ankara itsellesi"-koulutukseen, ehkä se johtuu iästä. En nyt tarkoita sitä että heittäytyisin laiskaksi tai en vaatisi mitään itseltäni, en vain ole ihan niin armoton enää. Se ei nimittäin auta mitään, antaa vain pahan mielen ja vie loputkin voimat. En ole helppo koulutettava.

7. Olen kova murehtimaan. En ole vieläkään tajunnut sitä tosiasiaa etteivät ongelmat ratkea sillä että niitä pyöritetään ajatusten karusellissa keskellä yötä. Toivottavasti joskus opin.

Siinäpä noita. Ja eteenpäin tunnustukset lähtevät teille kaikille jotka näette vaivaa ja kerrotte elämästänne ja mielenkiintonne kohteista, kiitos siitä!

Jag fick två blogg-reward av Maiju på Männikkö som jag tackar så ödmjukast för!! Nu är det meningen att man då skall göra sju stycken avslöjanden/erkännanden. Håll i er, här kommer de:

1. Jag är en hopplös nattuggla. När lär man sig att om man går och lägger sig kl 02.00 så är man inte sitt bästa jag kl 09.00 följande morgon?
2. Jag har svårt att komma ut från ett loppis utan att ha köpt något. Numera blir det oftast tyger och sybehör. Jag är överlycklig om jag hittar kantband, knapp-påsar och gamla spetsar. 

3. Jag är så rädd för att halka att jag går som en gammal tant ute när det är halt. Nej, det stämmer inte, de gamla tanterna springer om mig vinkandes glatt.
4. Jag vill bara läsa böcker som har ett lyckligt slut. Råkar slutet vara sorgligt känner jag mig grovt lurad. Det verkliga livet innehåller så mycket sorg och lidande, varför skall man läsa om det också? Nej, lättsamt skall det vara!

5. Jag önskar jag kunde spela något instrument. Ibland har jag drömt om att jag bara har satt mig framför ett piano och börjat spela. Sådär bara, efter noter och allt. Men det funkar inte i verkligheten, har provat. Fast det känns så verkligt i drömmen..
6. Jag verkar obemärkt ha satt mig själv på "var inte så sträng mot dig själv"-skolning. Det betyder inte att jag inte förväntar något av mig själv, bara att jag försöker att inte vara så rysligt  sträng. Det hjälper liksom inget att trycka ner sig själv i skorna. Jag är inte lättskolad.

7. Jag är den som oroar mig jämt. När lär jag mig att inte ett enda problem har blivit mindre av att ha åkt i tankarnas karusell mitt i natten?
Man skall skicka rewarden vidare. Jag gör det "kollektivt" - här kommer det till er allihopa som tar er tid att berätta om era liv och intressen i era bloggar!!!

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Tulppaaneita tulvillaan - tulpaner, överallt

Ihan ensin on sanottava lämmin kiitos teille kaikille jotka edellistä postausta kommentoitte - en ole tottunut saamaan kovin montaa kommenttia joten olin ihan innoissani kun tuo aihe sai teidät "puheliaiksi"!! Toivottavasti jatkatte samaa rataa, on niin kivaa lukea ajatuksianne!

Tulppaaniteemalla näköjään jatketaan..perjantaina oli ihan pakko saada kauppareissulla kimppu tulppaaneja, vaikka olivatkin vielä aika tyyriitä..tuli vain sellainen olo että jotain kevään merkkejä on pöydälle saatava, eihän tätä jatkuvaa talvea kestä kohta enää kukaan..tänään eräs ystäväni sanoi kuulleensa että koska talvi alkoi niin aikaisin, kevätkin tulisi aikaisemmin - no, toivotaan että tämä olettamus olisi totta..


Tässä kuvassa eivät ole ostamani tulppaanit vaan nämä ovat, uskokaa tai älkää, omia parin vuoden takaa..osa näistä on jo hävinnyt eivätkä enää maasta nouse. Minulla on se huono tapa että kun tulppaanit ovat kukkineet ja hävinneet taas maan alle, tulen vahingossa kaivaneeksi niitä ylös kun kitken rikkaruohoja tai istutan jotain kesäkukkia. Välillä pyydän vaan anteeksi ja työnnän ne takaisin maan alle mutta epäilen että ne eivät välttämättä tästä käsittelystä pidä..

Haluaisin kyllä koko pihan täyteen tulppaaneja. Näin hiljattain tv:ssä norjalaisen puutarhaohjelman jossa nainen kertoi kuinka hän oli kyllästynyt siihen ettei saanut puutarhastaan koottua äidilleen kunnon tulppaanikimppua ja päätti tehdä asialle jotain. Istutti monta sataa sipulia ja nyt niitä sitten riittää vaikka minkälaisiksi puketeiksi. Ohjelmaa katsoessa iski tulppaanihimo mutta sitten tajusin harmikseni että oli liian myöhäistä tehdä  tilanteelle enää mitään tämän vuoden osalta. Olen aika kärsimätön joten ne tulpaanit olisi pitänyt saada ylös jo tänä keväänä ja sehän ei onnistu, ellei sitten mene dynamiitin avulla istuttelemaan tuonne pihalle..


Kaikkein eniten pidän kerratuista papukaijatulppaaneista, ne eivät oikeastaan hirveästi edes näytä tulppaaneilta. Lempiväri on sellainen voimakas tumma pinkki. En edes muista onko niitä nyt tulossa, toivottavasti.


Voitteko edes kuvitella että ihan kohta, nopeammin kuin miltä se nyt tuntuu, me jo ihastelemme näitä kaunokaisia, osa omassa puutarhassa, osa kaupan kimpussa tai puistossa? Se voi tuntua nyt kaukaiselta mutta eihän se oikeastaan ole..Tähän lopuksi vielä yksi vähän erikoisempi tulppaanikuva, näinkin voi sen  kauneuden nähdä..


Mukavaa alkavaa viikkoa - ja jos talvi alkaa oikein ahdistaa, sieltä kaupasta niitä tulppaaneita saa! Huonomminkin voisi viisi euroa sijoittaa..

Först måste jag få tacka för alla era kommentarer till föregående postning - jag är inte van att få många kommentarer så jag var helt överlycklig för dessa! Hoppas ni fortsätter på samma sätt..

Om tulpaner skall det handla om även idag. I fredags måste jag bara köpa en bukett när jag var och handlade mat. Rätt så dyra var de men ändå..Någon sorts vårtecken kändes nödvändig mitt i all denna snö. 

Jag har en del egna tulpaner också som förhoppningsvis orkar upp i vår. Tyvärr har jag lite problem med de gömda lökarna, när tulpanerna har blommat och vissnat ner och försvunnit ner i jorden, har jag en tendens att gräva upp dem av misstag när jag rensar ogräs eller planterar sommarblommor. Ibland ber jag bara om ursäkt och petar ner lökarna igen men har liksom på känn att de kanske inte är så glada för det..

Drömmen skulle vara att det skulle vara riktigt fullt överallt. Såg ett norskt trädgårdsprogram där en kvinna hade tröttnat på att inte få ihop en fin tulpanbukett till sin mamma så hon satte igång och planterade hundratals lökar. Nu får hon hur många buketter som helst. Jag blev eld och lågor och tänkte att jag skall också - men så kom jag på att det är ju januari och att jag inte får ner en enda lök nu som skulle blomma denna vår. Och det var liksom det som var tanken, jag är inte särskilt tålmodig. Det skall hända nu eller helst igår..Kanske om man gjorde hål med dynamit, när man först grävt fram trädgården under snön..

Min favorit är papegojtulpanen, den liknar inte riktigt tulpan. Färgen skall helst vara mörkt cerise. Kommer inte ens ihåg om jag har några sådana kvar nu, hoppas det.

Just nu känns det fjärran med tiden då vi beundrar dessa skönheter i våra trädgårdar, i parker eller i buketten vi köper i butiken. Men vet ni, tiden går fort så det dröjer inte så väldigt länge..

Ha en bra början på veckan - och får ni vinterångest så kan ni ju också gå och köpa en bukett tulpaner..

perjantai 21. tammikuuta 2011

Jaettua - splittrat

Minulla on jakautunut persoonallisuus. Ja ennenkuin te kauhuissanne loikkaatte taaksepäin ajatellen että tästä tulee terveydentilaa koskeva paljastuspostaus pitää kiireesti hihkaista että nyt tulee ihan vaan asiaa sisustamisesta, ei sen vakavammasta.

En onnistu millään löytämään omaa tyyliäni. Saattaa olla että tämän myöntäminen on epäviisasta näin sisustusalan yrittäjälle mutta olkoon sitten. Kuten aiemmin mainitsin, luen ihan urakalla sisustuslehtiä, Lantliv ja Drömhem&Trädgård (sekä niiden suomalaiset sisarjulkaisut) ovat suosikkejani. Lehtiä lukiessa tulee omaa tyyliäkin vähän testattua ja mietittyä. Varsinkin tuo Lantliv suosii hyvin valkoisia ja vaaleita koteja, jopa siinä määrin että olen ihan pikkuisen alkanut niihin kyllästyä. Monet kodit ovat niin kovin samanlaisia! Samat madonnapatsaat, ristit, lasikuvut ynnä muut näkyvät lähes jokaisessa kodissa.


Tykkään minäkin vaaleasta ja erikoisesti pellavasta ja sen kaikista olomuodoista. Olen joskus kovasti halunnut vaihtaa kotini sisustuksen ihan vaaleaksi, varsinkin kun meillä on niin pienet tilat ja vaalea antaa tilan tuntua. Toisaalta olen riippuvainen väreistä. Jos olisi vain vaaleaa, sairastuisin todennäköisesti anemiaan. Tai masentuisin. Tai paleltuisin sisäisesti.  Eikä tämä nyt ollenkaan tarkoita sitä että en pitäisi vaaleaa kotia kauniina, varsinkin kun siinä on mukana tummia kontrasteja ja yksittäisiä väripilkahduksia. Ehkä se olisikin ratkaisu ongelmaani: vaalea perusta ja sitten siihen värejä..Tosiasiassa meillä on jo aika vaalea perusta, valkoiset seinät ja katto, vaaleat sohvat. Värejä vaan tuntuu tunkevan tänne ovista ja ikkunoista, niitä ei pysty estämään. Ne tulevat kaikella sillä energialla mikä vain väreistä löytyy, huokuen lämpöä ja rehevää huumoria. Siinä voi kyllä kaikella hienostuneen vaalealla olla tukalat oltavat, hillitty piipitys hukkuu värien röhönauruun.


Ehkä minusta vain tuntuu etten tiedä millainen tyyli minulla on, ehkä kuitenkin alitajuisesti noudatan omaa tyyliäni. Tai ehkä se tyylittömyys on minun tyylini?

Olen luonteeltani aika konservatiivinen, aika ujokin. Inhoan esiintymistä, varsinkin suurien ihmisjoukkojen edessä. Kuitenkin huomaan taiteessani, valokuvissani, sen piilossa uinuvan Carmencitan joka korot paukkuen, silmät tulta lyöden, esittää tanssinsa. Mukana on aimo annos Peppi Pitkätossua jonka lempeän anarkistinen luonne on mielestäni aivan ihastuttava samoin kuin Huvikummun sisustus..

Otetaan nyt vaikka esimerkiksi tuo ylhäällä näkyvä taidevalokuvani, "Tulppaanien karnevaalit". Se on yksi ehdottomista suosikeistani. Kuvassa se on alumiinille tulostettuna versiona. Rakastan tuota värien räiskyntää. Kuva tuo lämpimän tunteen, silloinkin kun pakkanen paukkuu ulkona. Se antaa positiivisia ärsykkeitä aivoille, herättelee niitä, estää niitä vajoamasta uneliaisuuteen. Ei ole kuitenkaan ärsyttävä eikä sitä kyllästy katsomaan. Se kiteyttää hyvin minun sisäisen ihmiseni.

Toisaalta ehkä yksi ongelma on juuri tämä tilanahtaus. Isossa talossa voi luoda useita tiloja omine värimaailmoineen ilman että ne alkavat sylipainiin olemassaolo-oikeudestaan. Nyt kaikki tyylit yritetään ujuttaa noin 50 neliöön jossa siis asuvat kaksi aikuista (joista toinen levittää tilaan myös kaikki kankaat, askarteluvälineet, tietokoneet, tulostimet ym ym ym), yksi hyvin luova 7-vuotias naisenalku (joka myös levittää  tilaan kaikki kankaat, askarteluvälineet, aarteet ym ym ym) sekä yksi keskikokoinen koira (joka levittää tilaan kaikki luunsa ja lelunsa). En ole muutenkaan luonteeltani minimalisti ja olen onnistunut tartuttamaan myös tyttäreeni viehtymyksen kauniisiin esineisiin ja kaikenkarvaiseen tavaraan. Olisipa mielenkiintoista saada tänne joku Inno:n kaltainen tiimi, täältä lentäisi tavaraa ulos varmasti kokonaisen huuhollillisen verran.

Teen välillä puhdistuksia tavarapaljoudessa ja kuskaan kirpputorille myytäväksi, se on oikein mukavaa ja mieltä kirkastavaa. Kaikkea ei kuitenkaan kannata myydä. Minulle on esimerkiksi tärkeää että lapsella on askartelumateriaalia, huopaa, pahvia, erivärisiä papereita, lankoja ym ym. Kaikkein mukavimpia ovat ehjät paperi- ja pahviarkit, ehjät huopapalat jne. Mutta kun luomisvimma on iskenyt, pitää johonkin tallentaa ne rippeet jotka jäävät jäljelle, repaleiset kankaat ynnä muut. Yritän kouluttaa lievästi pedanttista mieltäni ja relata vähän, tämä on kuitenkin taiteilijakoti ja sillä on siis lupa olla boheemi.

Olemme siis boheemisti sekatyylisiä, kahlaamme onnellisina tavaroiden kirjossa ja nautimme luomisen ilosta ja tuskasta. Kyllähän näillä eväillä kelpaa viikonloppua kohti mennä, vai mitä?

Oho, tulipa pitkä postaus, toivottavasti jaksoitte lukea..

Jag har en delad personlighet. Och innan ni förskräckta hoppar tillbaka och tänker att nu skall hon avslöja allt måste jag säga att nu handlar det bara om inredning, inget desto allvarligare. Jag besväras nämligen av att jag inte riktigt kan hitta en egen stil när det gäller inredning. Som jag tidigare nämnt läser jag massor av inredningstidningar, till favoriterna hör Lantliv och Drömhem&Trädgård. Speciellt i Lantliv presenteras ofta nästan helt vita hem, i den grad att jag faktiskt börjat lite tröttna på dem. Nu skall ni inte missförstå mig, dessa hem är faktiskt jättefina men på något sätt är de alla så lika. Samma madonnastatyer, kors och glaskupor mm. Ibland är det någon som sticker ut med härliga mörka eller färgglada detaljer på ett mera personligt sätt. 

 Jag älskar naturliga färger, speciellt linne i alla dess nyanser och strukturer.
Jag har också försökt vid flera tillfällen att göra vårt hem vitt, det skulle vara väldigt bra med tanke på att vi bor på bara ca 50 kvm. Basen är väl redan vit, vita väggar och tak, ljusa soffor. Men alltid är det färger som kryper in genom dörrar och fönster, det går inte att hålla dem borta. De sveper in med all den energi och värme som bara färger kan ha, skrattandes glatt och ljudligt. De ljusa detaljerna kan bara försöka se sakliga ut och pipa med svag röst, de blir i alla fall överröstade av färgernas högljudda muller. 

Jag kan inte leva utan färger. I ett helt ljust hem skulle jag få anemi. Eller depression. Eller frysa inombords. 

Jag är en ganska konservativ människa, och blyg. Jag hatar att framträda inför människor, får magkramp av bara tanken. Men inom mig bor en blandning av Carmencita med stora kjolar och klattrande skor som med flammande ögon utför sin intensiva dans,  och Pippi Långstrump med sin varmt sympatiska anarki. Detta syns i min konst, i mina konstfoton. Ta nu till exempel "Tulpanernas karneval" som syns i bilden här ovan (fotot är printad på aluminium). Den är en av mina personliga favoriter. Den ger en varm känsla och ger hjärnan energi utan att irritera. Det är nog väldigt mycket mitt inre jag i ett nötskal. 

Om man nu läser igenom vad jag skrivit så verkar det ju att jag har någon ide om min egen stil. Eller kanske det är just stillösheten som är min stil. Jag skulle vilja ha lite av varje. Men det är inte så bra ide med tanke på de 50 kvadratmetrarna som alltså bebos av två vuxna (varav en fyller huset med tyger, hobbymaterial, loppisfynd, knappar, datorer och skrivare), en mycket produktiv 7-åring (som också breder ut tyger, hobbymaterial och allehanda skatter) samt en medelstor medelgalen hund (som breder ut sina ben och leksaker). Hur skall jag lyckas hitta den gyllene medelvägen där saker och ting är i balans och alla mår bra inredningsmässigt? Jag är ingen minimalist och tänker inte bli det heller. Jag tycker också att både vi vuxna men speciellt barnet skall ha tillgång till hobbymaterial av alla slag; tyger, papper, garn osv. Dessa utgör tyvärr en väldigt stökig del av inredningen, speciellt när de är lite använda och inte längre hela ark och tyger. 

Ibland rensar jag och för saker till loppis, det är en väldigt befriande känsla. Ändå är det svårt att få det ens någorlunda tomt i hörnen. Jag har, förutom den där Pippi-Carmencitan då, en liten inneboende kontorist-pedant som lider när saker och ting inte är i ordning. Har dock försökt växa och tänker att detta är nu en konstnärsfamilj som bor i ett konstnärshem så det skall vara bohem-chic-stök lite här och var. Annars skulle vi väl inte vara några äkta konstnärer, eller hur?? 

Alltså är vi en bohem konstnärsfamilj med blandstil som bor i ett lyckligt litet hus med alla sina saker. Och som nu skall ha ett gott veckoslut. Ha det du också!

tiistai 18. tammikuuta 2011

Palloja - bollar

Kun (koti)koulu taas alkoi loman jälkeen, oli aika kehitellä uusia ideoita käsityötunnille. Meillähän on koululta kaikki oppikirjat (matematiikka, äidinkieli, ylli) mutta sitten nämä taide- ja taitoaineet vaativat oma-aloitteellisuutta. Olen saanut hyviä vinkkejä ekaluokan opettajalta, ongelma on vaan se että ne tulevat vasta lukukauden lopussa..nyt pitäisi siis keksiä sopivia käsis-tehtäviä ekaluokkalaiselle.

Eilen kokeiltiin ompelukoneen käyttöä - se oli vielä liian aikaista, tytär halusi ensin mutta oli sitten kauhusta jäykkänä..se ei siis ollut vielä ajankohtaista. Perjantaina löysin netistä kivan virkatun pallon ohjeen ja se oli oikein hyvä tehtävä, valmistuikin tosi nopeasti..


Punainen on tyttären, liila äidin. Sisälle laitettiin vehnänjyviä sukkahousun sisään. Tuli hyvä stressilelu, sitä on kiva puristella!  Kaiken lisäksi pallot ovat olleet kovassa käytössä ihan leluina, niitä heitellään vaikka millä tavalla. Kun ovat vähän pehmeitä, on ne helpompi saada kiinnikin. Koirakin olisi niistä todella kiinnostunut, mutta ikävä kyllä ne on siltä kiellettävä, hajoaisivat heti.

Ostin tuollaisen ihanan värikkään virkkuukoukkusetin, kyllä on virkkaaminen paljon hauskempaa nätillä koukulla, kokeilkaa vaikka! Näitä on vielä useampi mutta en nyt löytänyt niitä kuvausta varten..

Lisää hyviä vinkkejä vastaanotetaan - mitä kivoja käsitöitä voisimme vielä tehdä tässä kevään aikana? Puutöitä luvassa sitten kun säät sallivat ulkona työskentelyn..

När (hem)skolan började igen efter lovet var det dags att hitta nya idéer om vad vi kan hitta på på syslöjden. Vi har ju böcker från skolan vad gäller matte, modersmål och "ylli" men konstämnen skall vi hitta på själva. 

Dottern ville prova på att använda symaskinen men det var alldeles för tidigt. Hon var helt skräckslagen..så det fick vi glömma för ett tag till..hittade sedan på nätet hur man skulle göra en virkad boll. Det var just lagom och fort gick det också! På bilden är den röda dotterns och den lila mammas. Vi har faktiskt haft mycket glädje av bollarna, de är fyllda med vetekorn i en strumpa så de är lite mjuka och lätta att få tag på. Fungerar mycket bra som stressleksak också, det är mycket avslappnande att ha en boll i handen och klämma på den. 

Köpte alldeles underbart vackra och färggranna virkkrokar (eller heter det virknål??), det är mycket roligare att jobba med de här, prova får ni se! Finns i handarbetsaffärer mm.

Flera bra tips på handarbeten man kan göra med en 7-åring mottages gärna!  

lauantai 15. tammikuuta 2011

Lauantaisiivous - lördagsstädning

Upea pakkassää houkutteli siivoamaan - vaikka kipeä selkä ei siitä kauheasti olisi innostunutkaan..Ihanan raikas ulkoilman tuoksu, maailman paras parfyymi, sai tarttua peittoihin..


Aurinko kultasi jälleen koivun latvat ja sytytti miljoonat timantit loistamaan upean sinistä taivasta vasten..


Matot pääsivät hankikylpyyn, sävy sävyyn taivaan kanssa, muistuttamaan ajasta jolloin taas sinistä näkyy maassa ja meressäkin..


Siivouksen jälkeen ihanan väsynyt olo. Kaikkialla puhdasta ja viihtyisää..


Mukavaa viikonloppua!

Den härligt soliga vinterdagen gav energi åt lite lördagsstädning. Ut åkte både filtar och mattor, för att dra åt sig av den allra bästa parfymen, nämligen den klara rena doften av frisk luft. Mattorna, ton i ton med himlen, tog sig ett snöbad och påminde om att snart ser vi blått både på hav och på land..

Nu känns det skönt. Hela huset är rent och i ordning, hemtrevligt och mysigt. Känner mig trött på ett behagligt sätt. 


Ha ett skönt veckoslut!

perjantai 14. tammikuuta 2011

Cheesecake

Äitini toi kaupasta tuliaisina laskiaispullia - ihanaa! Ne ovat mielestäni yksi takuuvarma alkavan kevään merkki, jotenkin tuntuu että aurinko paistaa niiden myötä vähän lämpimämmin. Harhaa ehkä mutta ei se haittaa..

Herkuissa pysytään edelleen - ajattelin laittaa pitkästä aikaa tähän reseptin jos kaipaatte jotain hyvää ja tosi helppotekoista viikonlopun herkuksi. Tämä juustokakun ohje on ihan yliveto! Näitä ohjeitahan on tosi monia olemassa, aika monessa on käytetty liivatetta jota minä vierastan kun en ole sitä käyttänyt..Tässä ei liivatetta kuitenkaan ole. Laitan  muutaman keksin lisää, tuo määrä ei tahdo oikein riittää kun pohjaa tekee. Makeutusaineen sijasta käytän sokeria. Ohje on, kuten näette, Painonvartijoiden kirjassa joka oli joskus käytössä, kakun voi siis tehdä juuri niinkuin ohjeessa sanotaan tai sitten vähän soveltaen. Parhaimmillaan kakku on seuraavana päivänä kun on saanut kunnolla jäähtyä ja tekeytyä, joten jos tänään teette on huomenna ihana kakku tiedossa. Suosittelen ehdottomasti! Ai niin, käytin  maustettua rahkaa (lime-valkosuklaa), (yksi purkki maustamatonta ja yksi tuota maustettua)  ja sopi oikein hyvin, antoi kivan kirpeyden.

Idag skall ni få ett recept på en ostkaka (cheesecake) som är så jättegod! Den var i Viktväktarnas kokbok så man kan göra precis som det står eller så kan man byta tex sötningsmedlet mot socker som jag gör. Sätter också några fler kex till botten och sist tog jag smaksatt kvarg (lime-vit choklad) + vanlig naturell, blev jättegott med lite syrlig smak! Om det är någon som inte förstår sig på den finska texten, släng in en kommentar så skriver jag receptet på svenska också! Bäst är kakan dagen efter man gjort den, så den hinner kallna ordentligt och "dra sig" lite..


torstai 13. tammikuuta 2011

Lehtiartikkeli - tidningsartikeln

Jokin aika sitten ilmestyi Kemiönsaaren kunnan lehti joka julkaistaan kahdesti vuodessa. Siihen pääsin minäkin osallistumaan omalla artikkelilla. Ajattelin laittaa sen iloksenne tähän luettavaksi - vähän on pientä tekstiä mutta laitan niin isoksi kuin voin ja sitten voitte kuvaa klikkaamalla saada suuremmaksi ja ehkä lukukelpoiseksi!

Nyligen utkom Kimitoöns kommuns tidning som utges två gånger om året. Jag fick denna gång delta med en egen artikel! Sätter den hit till glädje för er också, det blir lite liten text men om ni klickar på bilden så blir den större och lite lättare att läsa (först den finska texten och i nästa bild den svenska som jag INTE har skrivit själv. Måste säga detta då texten innehåller en del fel som jag inte vill skriva under..:))



tiistai 11. tammikuuta 2011

Vispipuuroa - vispgröt

Arki on taas lähtenyt pyörimään, koulu aloitettiin maanantaina. Pikkuinen oppilas on vieläkin kovin flunssainen joten koulutöitä tehdään sen mukaan miten jaksetaan. Itse onnistuin hyvin irroittautumaan työasioista lomaviikkojen myötä, niin hyvin että nyt on vähän vaikeaa saada vauhtia ylös..ompelutyöt odottavat kärsivällisesti, kaikkea kivaa olisi tuonne nettikauppaan tekeillä kunhan vaan löytyisi sen iso vaihde..ompelun sijaan löydän itseni kokkaamasta, tänään jälkiruoaksi oli ihanan klassista vispipuuroa..puolukkamehun sijasta otin pakkasesta kokonaisia puolukoita ja vedin sauvasekoittimella hienoksi. Muuten ohje löytyy mannaryynipakkauksen kyljestä jos alkoi teidänkin tehdä mieli puuroa..mannaryynejä laitan kyllä vähän enemmän kuin ohjeessa sanotaan, muuten tulee liian löysää eikä saa oikein vispattua kuohkeaksi. Eläköön koti(jälki)ruoka!

Jos tästä nyt sitten sinne ompelukoneelle...


Så var det dags för vardagen igen då efter jullovet..skolan började vi igen i måndags, den lilla eleven är dock ännu så flunsig att vi tar lektionerna efter hennes krafter. Själv lyckades jag koppla av så bra under helgerna att det nu är lite stelt att komma igång igen..har en hel hög med saker som jag skall sy till nätbutiken, de väntar troget..men istället för att börja med det så hittar jag mig själv stående vid spisen lagandes något gott! Idag hade vi underbart klassisk vispgröt (vispad lingongröt av mannagryn) till efterrätt, gott gott! Om ni blev sugna så finns receptet på mannagrynspåsen. Jag har ingen lingonsaft så jag brukar ta frysta lingon och köra dem i mixern, går jättebra det också! Och så tar jag lite mera mannagryn än vad det står på receptet, annars blir det inte tillräckligt tjockt och härligt när man vispar. Länge leve husmanskosten!

Om man nu skulle ta sig till den där symaskinen då..

lauantai 8. tammikuuta 2011

Ihan nappiin - knappigt

Niin, niistä napeista..eräässä blogissa oli kerran joku arvonta johon saattoi osallistua kertomalla mikä oli oma suhde nappeihin. Se oli aika hauska aihe ja herätti minussakin muistoja.

Olen ollut pikkuinen lapsi 70-luvun alkupuolella, silloin ei kai vielä ollut leluja samaan tyyliin kuin nyt. Tai ainakaan minulla ei ollut, ja siitä olen ainakin näin jälkikäteen todella iloinen. Muutama harva ja hyvin kallisarvoinen - uusi punainen pallo jossa oli Pluton kuva (tallessa vieläkin, tosin vähän luttanana), upouudet nukenvaunut joissa oli ruskealla pohjalla oransseja puolukoita, ne oli tehty jostain vahakankaan tapaisesta materiaalista ja muistan vieläkin niiden tuoksun. Ja miltä tuntui kun ensimmäisen kerran saattoi keväällä ottaa ne pihalle ja lykkiä nukkea niissä.

Kotoa en muista mitään nappimuistoa mutta sen sijaan hyvin voimakkaasti mummin luota. Hänellä ei ollut leluja meitä lapsenlapsia varten ollenkaan, mutta sen sijaan iso purkillinen nappeja. Joka kerta kun kävimme, oli nappien kanssa saatava näprätä. Pinota, lajitella, ihmetellä, käännellä. Niiden kanssa riitti puuhaa pitkäksi aikaa.

Olen pikkuhiljaa koonnut itselleni oman nappivaraston. Pari kertaa on kirppareilta löytynyt ihania isoja pusseja täynnä kaikenlaisia nappeja. Ne ovat aarteita. Niitä käytän kierrätysdesignia tehdessäni. Niillä leikkii tyttäreni ja käyttää omissa luomuksissaan. Joitakin nappeja varjelen itselläni, en raaskisi käyttää mihinkään..

Millainen on teidän lukijoiden suhde nappeihin? Onko teillä nappimuistoja?  Olisi tosi mukava kuulla!


Om knappar var det ja..det var en gång ett lotteri i en blogg, man kunde delta genom att berätta vad man hade för förhållande till knappar. Detta fick en del minnen att dyka upp i mitt huvud.

Jag var en liten flicka i början av 70-talet. Då fanns det inte så jättemycket leksaker, eller åtminstone hade inte jag det. Jag är glad för det. Några dyrgripar hade jag; en röd boll med Pluto (finns ännu kvar, dock hålls inte luften inne riktigt), ny dockvagn i brunt vaxduksliknande material med oranga lingon på..jag minns ännu hur de luktade, speciellt första gången på våren när man fick ta dem ut och promenera omkring med dockan i vagnen..något knappminne hemifrån har jag inte. Men däremot från min farmor.

Hon hade inga leksaker alls till oss barnbarn, men däremot en stor låda med knappar. Varje gång vi hälsade på hos henne ville jag ha knapplådan. Det var så roligt att sortera, stapla på hög, beundra..tiden blev inte lång med den lådan inte..

Jag har lyckats samla på mig en del knappar själv också. Å vad det är härligt att hitta knapp-påsar på loppis, riktiga skatter är det. Jag använder dem till min återvinningsdesign. Ibland bara tittar jag på dem. Dottern leker med dem och använder till sina kreationer. En del knappar är så fina att man inte skulle vilja använda dem till något alls. Cirkeln är sluten.

Vad har ni för relation till knappar? Några speciella knappminnen?  Det skulle vara roligt att höra!

torstai 6. tammikuuta 2011

Kirppujen metsästystä - loppjakt

Paikallislehdessämme ollut kirjoitus herätti minut pohtimaan kysymystä miksi käymme kirpputoreilla. Kirjoituksessa syitä esitettiin monia, esimerkiksi että nuoret ja opiskelijat voivat löytää niiltä edullisesti tarpeellista välineistöä ensimmäiseen omaan kotiin. Totta, varsinkin kierrätyskeskukset ovat tässä oiva osoite, sohvan ja nojatuolin saa jo parilla kympillä ja kunto on useimmiten aivan loistava.

Kirpputoreilusta on muutamassa vuodessa tullut sisäsiistiä. Vielä jokin aika sitten lause "ostin tämän kirpputorilta" olisi saanut vierustoverin ponkaisemaan kadun toiselle puolelle, sitä että joku kulki kirppisvaatteissa pidettiin lähinnä köyhien puuhana. Kaikki eivät tänä päivänäkään ole päässeet inhostaan eroon, tosin on sanottava että jos on sattunut sille kaikkein nuhruisimmalle torille niin ei se kai ole ihme jos ei innostu aiheesta.

Itse en osaisi enää elää ilman kirpputoreja, monestakin syystä. Vaikka kierrätys on kova sana työssäni ja olen siihen ihan "hurahtanut", en voi silti rumpuja paukutellen sanoa olevani superekoihminen. Kyllä meillä kulutetaan, ajetaan autolla eikä aina lajitella kaikkia jätteitä (kompostoidaan kyllä). Mutta ekologisuus näkyy ehkä siinä että en oikein pysty menemään kauppaan ostamaan jotain vaatetta uutena ellen ensin ole tarkastanut josko kirppikseltä löytäisi jotain. Uuden ostaminen tuntuu jotenkin väärältä. Kaikki lapsen vaatteet ja tavarat on myös ostettu kirppareilta, en edes tajua mistä meillä olisi riittänyt rahat uusien ostoon. Sitä paitsi kaikki ovat olleet täysin uuden veroisia.

Materiaalit työhöni ostan kaikki kirppareilta, joskus on jotain ostettava kangaskaupasta tai muualta koska vastaavan löytäminen kirpputoreilta kestäisi liian kauan. On valtava aarrearkku kiertää kirpputoreilla ja nähdä toisille hyödytön tavara itselle mahtavana aarteena, sellaisena josta saa jotain ihan uutta ja jännittävää.

Paikallislehden kirjoituksessa väitettiin että perimmäinen syy siihen miksi kirpputorit ovat niin suosittuja, on se saalistamisen tunne jota siellä kiertelevä kokee - sama tunne joka iskee sienimetsässä (ja ehkä hirvimetsälläkin, en tiedä kun en metsästä): pulssi nousee, jokaisen mättään takana voi olla piilossa juuri se mitä etsii, löytäminen antaa ison riemun.

Käymmekö me siis pohjimmiltamme kirpputoreilla koska olemme saaliinhimoisia metsästäjiä?? Ehkä, ehkä ei. Miksi SINÄ käyt kirpputoreilla, kommentoi ja kerro!


En artikel i lokaltidningen fick mig att börja fundera på varför vi egentligen går på loppis. I artikeln gavs flera anledningar, en var att tex unga och studerande kan där finna möbler och husgeråd förmånligt. Sant, speciellt återvinningscentralen är ett jättebra ställe, soffor och fåtöljer kan man komma över för några tior.

Varför går jag på loppis? Jag kan inte påstå att jag är en superekologisk människa, vi kör bil, konsumerar allt möjligt och inte sorterar vi alla sopor heller (komposterar gör vi dock). Men på något sätt känns det fel att gå till en klädesbutik för att köpa något nytt innan jag först har kollat på loppisarna om jag där skulle kunna hitta det jag behöver. Alla dotterns kläder och leksaker är köpta på loppis, jag fattar inte ens hur vi skulle ha kunnat ha råd till att köpa allt nytt. Förresten har allt varit i lika bra skick som nya saker. 

Dessutom är loppisar ett måste i mitt jobb, allt material försöker jag köpa där. förutom några undantag. Det är som ett skattkista att vandra omkring bland hyllorna, något som någon inte alls behövt kan vara en skatt för mig, något som jag kan göra om till nytt och fint. Det är lite som en livsfilosofi, något som bara har blivit min grej med åren. 

I artikeln påstog man att den viktigaste anledningen till att vi går på loppis är jagarinstinkten. Samma känsla som infinner sig i svampskogen (eller älgjakten säger dom), pulsen stiger och bakom vilken buske som helst kan man finna det man söker. 

Är det alltså så att vi alla loppisgalningar är jaktlystna jägare? Kanske, kanske inte. Varför går DU på loppis? Lämna gärna en kommentar! 

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Kevättä(kö) ilmassa? (Är det) vår i luften?

Tarkoitus oli kirjoittaa tänään hieman napeista. Kävi kuitenkin niinkuin useampina iltoina - kun olisin valmis kirjoittamaan, totean että onkin jo liian pimeää nappien kuvaamiselle. Siispä yritän kuvaamista huomenna valoisassa. Pari sanaa sen sijaan muusta.

Tautia selätetään meillä kaikin voimin, ja edistytäänkin. Nyt köhisijöitä on kaksi, mieskin kuulostaa aika hurjalta. Itse olen vielä tolpillani mutta useampi huonosti ja vajavaisesti nukuttu yö alkaa aiheuttaa kaikenlaista. Tänään kauppaan ajaessani havahduin hassuun tunteeseen, kuin olisin nukkunut silmät auki. Muistini, joka ei normaalistikaan toimi kovin hyvin, toimii nyt, jos mahdollista, vielä huonommin. Vielä olen oman nimeni ja kotiosoitteeni onneksi muistanut. Jos jotain pitää muistaa tuoda kirkonkylästä (jonne meiltä matkaa 15 km), kannattaa se kuitenkin kirjoittaa ylös. Ja sitten kannattaa ottaa se lappu mukaan.

Asiasta viidenteen: oletteko huomanneet että lapset osaavat sanoa joskus ällistyttävän älykkäitä asioita. Siis he sanoa pamauttavat yhtäkkiä lauseen joka on niin mykistävän älykäs että se saa aikuisenkin vaikenemaan. Tyttäreni tokaisi iloisesti hiljattain: ajatella miten kätevää että ihmisen iän voi päätellä siitä kuinka vanha hän on. Eikö tämä lause, jos mikä, vaadi hieman syvällisempää pohdintaa, ennenkuin sen syvempi olomuoto selviää - muillekin kuin 7-vuotiaille Havukka-ahon ajattelijattarille??

Kaupan vihanneshyllyssä sipulit itivät. Eineshyllystä löytyi mämmiä. Ulkona ilma tuoksui kostealle. Jotenkin, ihan vain niin vähän että sen vasta aavistaa, tuntuu että kevät on sittenkin tulossa..

Ja lopuksi: jos tämän päivän postaus antaa jotenkin sekavan ja höperön yleisvaikutelman, ei hätää - sellainen minä olen, ihan normaalioloissakin..



Jag hade tänkt att skriva om knappar idag. Men så gick det som det brukar, när jag äntligen var färdig att börja skriva, var det för mörkt för att ta en bild på knapparna. Så det ämnet sparar vi tills jag har tagit bilden, i dagsljus. Skriver lite om annat istället. 

Slaget mot influensan pågår för fullt här i vårt hus. Nu har mannen anslutit sig till kören. Jag har klarat mig än så länge, tur är väl det, vet ej vem annars skulle ta hand om folket här. Flera bristfälligt sovda (?) nätter börjar dock lägga spår på mig. Körde till matbutiken idag och fick mitt i allt en känsla av att jag satt och sov med öppna ögon. Minnet - som aldrig har varit särskilt gott- är nu om möjligt ännu sämre. Kommer än så länge ihåg vad jag heter och var jag bor. Men vill jag komma ihåg att köpa med något från kyrkobyn (15 km väg från hemmet) så är det bäst att skriva upp det. Och sedan skall man komma ihåg att ta med lappen.

Från det ena till den femtonde: har ni märkt hur barn ofta har en förmåga att uttala sig på ett otroligt klokt sätt som får tom en vuxen att bli helt tyst? De bara slänger ur sig en mening och där står man och funderar, länge och väl. Som min dotter uttalade glatt för ett par dagar sedan: tänk vad praktiskt att man kan säga en människas ålder genom att ta reda på hur gammal hon är? Detta var väl något som tål att funderas på eller hur?!

Jag vet att dagens postning verkar helt vimsig - men bara lugn, sådan är jag i normala omständigheter också så allt borde vara i sin ordning.

En sak till: i matbutikens grönsakslåda hade löken börjat gro och i kallskåpet fanns memma att köpa. Ute kändes luften fuktig. Någonstans, som en fjärils vinges beröring, som en tanke någonstans fjärran, känns det att våren är på väg..

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Valon pilkahdus - en ljusglimt

Kolme vaikeaa päivää takana mutta nyt onneksi alkaa helpottaa..tytär on tänään ollut jo jalkeilla ja ruokakin alkaa taas maistua. Korvaansa tosin valitteli joten voi olla että täytyy käydä sitä huomenna näyttämässä..olemmekin päässeet tosi vähällä, seitsemään vuoteen mahtuu tähän mennessä vain yksi korvatulehdus ja sekin vasta 5-vuotiaana!

Äitinä sitä tulee myötäelettyä lapsen sairastaminen vähän liiankin voimakkaasti, itse tunnen olevani myös miltei sairas kunnes lapsen olo alkaa helpottaa..tänään näytti kaikki jotenkin valoisammalta, sitä symboloi hyvin ihana pihalla näkynyt valoilmiö..


Ihana aurinko löysi pihan suurimman koivun (saman jossa ne teeret istuivat) ja yhdessä tuulen kanssa saivat aikaiseksi tuhansien jäätimanttien välkkeen - voi kun toivon että se olisi näkynyt tässä kuvassa, se oli niin kaunista! Tuo ihastuttava valo hiveli mieltä ja sydäntä, on ihanaa olla elossa!

Pikkuinen toipilas kaipaa nyt myös "leipää ja sirkushuveja" eli seuraa ja leikkimistä. Kerrankin minulla myös on ollut aikaa olla hänen kanssaan, yleensä on aina joku työ mikä pitäisi tehdä samanaikaisesti..huomenna olisi luvassa sorminukke-ompelua ja sitten varmaan tutustumme tarkemmin näihin kahteen ihanaan kirppislöytöön..



Aivan ihanat pelikirjat, vuodelta 1976 (aloitin silloin koulun ja olin siis samanikäinen kuin oma tytär nyt!), ihan käyttämättömät kirjat, kaikki pelien osatkin ovat vielä arkeissaan, irti leikkaamatta! Kuvitus myös hyvin tyypillinen 70-luvulle, en osaa selittää millä tavalla mutta kyllä sen vaan näkee!

Vaikka eletään sydäntalvea, olen minä sitä mieltä että kun tammikuu alkaa, on jo melkein kevät! Tosin säätiedotus laittaa miettimään, josko on ne lumi- ja pakkashanat unohtuneet auki eikä sitä kevättä ehkä tulekaan..Ei sentään - tulee se, luotetaan siihen!

Tre svåra dagar har vi nu bakom oss och nu börjar det äntligen lätta lite, idag har dottern varit uppe och lekt och ätit..det känns som om solen skiner lite mer än vanligt, och det gjorde den också - lekte i vår stora björk tillsammans med vinden och fick alla de tusentals diamanterna att gnistra! Önskar så att man kunde se det på bilden, det var så otroligt vackert! Hela livet känns lite ljusare just nu när det värsta är över, man kommer ihåg att vara lite tacksam för det man faktiskt har..

Nu behöver den lilla patienten förstås lite lek och tidsfördriv så det blir en del spel och pyssel..imorgon skall vi göra fingerdockor och spela med de fina spelböckerna från 1976 som jag hittade på loppis. De är helt oanvända, inte ens spelpjäserna (i papper) är utklippta ur sina ark. Jättefina är de och så 70-tal, teckningar och allt..1976 var jag lika gammal som dottern nu, 7 år..

Fast det nu är midvinter så har jag alltid tyckt att när det svänger över till januari, då börjar våren! Väderleksprognosen lovar något annat (snö, snö, snö och så lite snö) så man blir lite orolig för hur det skall bli...men våren kommer, låt oss lita på det!