sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Mielipidekilpailusta ja muustakin

Huhhuh, välillä tuntuu että on jäänyt jaloistaan kiinni karuselliin joka mennä viuhuu eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla, tiedättehän sellainen jossa ne "korit" ovat pitkien narujen  päässä kiinni ja mitä kovempaa mennään, sitä laajemmassa kaaressa ne "lentävät" - minä olen siis ylösalaisin kiinni sellaisessa jaloistani roikkumassa..Sama tunne lienee kaikilla joskus, elämä on kiireistä.

Jos nyt ajattelette että minä olen jänistänyt siitä kotireportaasista, niin en ole. En ole vaan oikein ehtinyt paneutua siihen kuluneella viikolla. Paitsi sen verran että olen löytänyt keittiöön uudet verhot! Tai siis löysin paikallisesta tekstiilikaupasta kangasta joka oli riittävän Peppi Pitkätossumaista. Sitä ei ollut kovin paljon mutta tuli minulle ihan riittävän leveät verhot. Kuosi on tällainen:

 

Uh, taas tuollainen salamakuva, en vaan yksinkertaisesti VIITSINYT raahata jalustaa esille...Mutta näette kuitenkin että edistystä tapahtuu kodinuudistusrintamalla!

Tuli muuten tässä mieleen että oletteko huomanneet Liv-kanavalla sunnuntaina iltapäivällä ohjelman nimeltä Uusi elämä maalla? Suosittelen ehdottomasti jos rakastatte "löydä rähjäinen talo ja tee siitä unelmiesi koti ja muuta elämäsi muutenkin"-tarinoita. Minä rakastan näitä tarinoita, tosin olen nyt huomannut että ne noudattavat samaa kaavaa (aina tulee kiire ja rahat loppuvat mutta loppu hyvin kaikki hyvin) tässä ohjelmassa mutta ei se mitään. Ohjelmaidea on juuri minun mieleeni, katsokaa ihmeessä ja kertokaa mielipiteitä!

Ja nyt TADAA - on KILPAILUN vuoro!! Ihan vaan mielenpiristykseksi laitamme nyt pystyyn mielipidekilpailun. Outo nimi mutta en oikein tiedä miksi sitä voisi muutenkaan kutsua.  Esitän yhden kysymyksen ja se joka perustelee vastauksensa parhaiten/hauskimmalla tavalla/muuten kivasti, voittaa! Kysymys kuuluu:

Mikä on mielestäsi paras ja/tai inspiroivin vuodenaika sisustamiselle/sisustuksen uusimiselle? Perustele!

Eli nyt kaikki reippaasti vastaamaan, palkintona on Laura's verkkokaupan valikoimissa oleva taidevalokuva-korttisetti (huh mikä sana), voittaja saa valita yhden setin seuraavista vaihtoehdoista:

 
"Luonnollinen"


"Abstrakti"


"Lumi ja jää"


"Nostalgia"

Setissä on siis viisi erilaista avattavaa korttia, sisäpuoli valkoinen, kirjekuoret kuuluvat mukaan. Setin arvo      10 €.

Eli yksi näistä seteistä lähtee sille joka tämän kilpailun voittaa. Vastaamisaikaa on tästä hetkestä ensi viikon sunnuntaihin 28.2.10 klo 18.00. Vastata voi lähettämällä kommenttinsa tähän postaukseen tai jos ei halua niin tehdä, voi myös lähettää vastauksensa minulle sähköpostitse, osoite löytyy tuolta oikeasta reunasta jostain kohtaa..

Nyt siis reippaasti osallistumaan - ja mukavaa uutta viikkoa, monella se on hiihtolomaviikko!

perjantai 12. helmikuuta 2010

Se tulee sittenkin..

Minä TIEDÄN että te olette kaikki jo ylen kyllästyneitä kaikkeen talveen liittyvään, niin alan minäkin olla. Kaikkialla valkoista valkoista valkoista...Mutta tänään oli ulkona havaittavissa muutoksia, ihan vaan pikkuisia mutta kuitenkin..

Noin äkkiä katsottuna kaikki oli ennallaan..

 

Terassi oli tukevasti lumen peitossa..



..linnut saavat edelleen kylpeä kylmässä kermavaahdossa..



Tipi on ennallaan..



..lunta on katolla niin paljon että taakkaa on kevennettävä tällä "erikoisvekottimella". Joten talvi pitää otteessaan. Vai? Kuitenkin..



..aurinko paistoi tänään eri tavalla, kuumotti poskia ja yritti kovasti sulattaa jo. Ja mikä parasta..



  

löysimme ensimmäiset pajunkissat. Kevät tulee, tänäkin vuonna!

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Mikä värille nimeksi?

Yksi suosikkiblogeistani joita seuraan miltei päivittäin on ruotsalaisen Pernillan pitämä Persiljas hus-niminen blogi. En muista enää miten sinne päädyin mutta hän on ehdottomasti yksi suosikeistani. Monet bloggaajat jotka kirjoittavat myös sisustamisesta, näyttävät viimeisen päälle hienoja koteja ja se on todella mahtava juttu. Tosiasia taitaa kuitenkin olla että suurimmalla osalla kodit ovat aika tavallisia. Kun aloitin bloggaamisen, ajattelin että haluaisin näyttää meidän kotia ja kertoa omista sisustusprojekteistani, mutta sitten meni pupu blogiin enkä oikein sitten kehdannutkaan. Kun aloin lukea Pernillan blogia, koin kuitenkin ahaa-elämyksen; näinkin voi siis kirjoittaa jos vain uskaltaa. Pernilla ei ujostele näyttää vaikka likapyykkikasoja ja arkisia sotkuja jos niikseen tulee. Hän on valtavan luova ihminen, iloinen ja rohkea ja on todella mukavaa lukea hänen touhuistaan perheen ja kodin parissa. Vähitellen olen itsekin tajunnut että noinhan se kuuluu mennäkin, rohkeasti vaan olla oma itsensä! Eihän omaa kotia ole kenenkään pakko blogiin pistää jos ei halua, mutta minä olen kuitenkin päättänyt että kohta teen kotireportaasin meidän talosta tähän blogiin. Siis ihan vaan huvin vuoksi. Tai no, jos nyt joku sisustuslehti haluaa tulla tekemään oikean jutun kuvat nähtyään niin tervetuloa vaan, tosin saanen hieman epäillä...

Ennen reportaasin tekoa haluan kuitenkin tehdä joitakin uudistuksia. Lieneekö varovainen kevätauringon häivähdys lumivuorien keskeltä olla syynä tähän uudistushaluun vai mikä, haluaisin kuitenkin laittaa sisustuksen värit uusiksi koko talossa. Kukkarossa on kuitenkin sellainen Matti-niminen alivuokralainen joten paljon uutta ei voi ostaa, on siis sukellettava kaappien syvyyksiin josko sieltä löytyisi jotain. Vaikka oikeastaan olen vähän kyllästynyt kaikkiin vanhoihin verhoihini jne mutta ei mahda mitään. Minkä väriseksi tämä mökki sitten muutetaan, siis tekstiilien osalta? Ensin katse suuntautuu keittiöön. Meillä on aika haasteellisen väriset keittiön kaapit, väri on tällainen..

 

Väri on haasteellisuudestaan huolimatta ihan hyvä enkä ole sitä vaihtamassa joten muutos on tultava verhoista ja pöytäliinasta, ehkä tuolin pehmusteista. Nyt on noissa värinä kirkas punainen, olen vaan jostain syystä kyllästynyt siihen juuri nyt. Värikartat esiin siis (voi että minä rakastan värikarttoja, olen rakastanut ihan polvenkorkuisesta asti!)..



Jotenkin viehättäisi sellainen voimakas pinkki tai vaaleanpunainen..niinkuin vaikka tässä



..lankakerässä, tai tässä



..kukassa. Tai miten olisi..



pirteä oranssi. Tai vaikka..



..vihreä? Olen kyllä tällä hetkellä aika paljon kallistunut tuohon pinkkiin, se olisi sellainen lämmin ja pirteä väri! Nyt kaipaan jostain syystä aika voimakkaita värejä, johtuu varmaan tuosta ulkopuolen valkoisuudesta. Olen muutenkin löytänyt itsestäni sisäisen Peppi Pitkätossun, joten ehkä meidän koti on jatkossa Huvikummun näköinen! Ensimmäinen este saattaisi olla kyllä tuo aviomies, ehkä hänessä ei ole riittävästi Pitkätossua, mutta jospa löydän sellaisen kompromissin. Pernillan kotona on minusta ihanan Huvikumpumainen tunnelma, siitä kai tuo idea minullekin tuli. Ai niin, minähän olen ihastunut vaaleaan, luonnonsävyiseen pellavaan, mitenkäs minä sen nyt sitten yhdistän näihin peppeihin..No, eikös se rouheinen pellava sovi hyvin tällaiselle boheemille taiteilijaluonteelle? Kaikkea vaan reippaasti sekaisin, hyvä soppa tulee! (En oikeastaan voi sietää tuota sanaa rouhea, sitä käytetään joka sisustusohjelmassa miljoonasata kertaa, argh..tosin on myönnettävä että se on erittäin kuvaava sana..)

Joku on joskus sanonut että 40-vuotiaana on helppo olla. Voin kyllä osittain allekirjoittaa sen, tuntuu valtavan hyvältä kun pikkuhiljaa uskaltaa olla oma itsensä, ei enää yritä olla toisten mieliksi jotain. Tämän ymmärrätte varmasti parhaiten te ikäsiskot jotka olette saman kokeneet. Ihan kaikessa en edelleenkään tiedä mistä pidän ja mikä on minua, mutta aika monessa kuitenkin. Kun esimerkiksi tein töitä noiden kuvieni parissa ja keräsin uusia kuvia nettikauppaan, tuli voimakas kiva tunne että vau, minä olen ottanut nämä kuvat, ne ovat hyvän näköisiä ja ne ovat juuri MINUN näköisiäni luontokuvia esimerkiksi. Älkää vaan luulko että tässä kehuskelen itseäni, ei ole siitä kyse. On kyse siitä miten ihminen jolla pohjimmiltaan on huono itsetunto, pikkuhiljaa muuttuu eläväksi yksilöksi. Se on ehdottomasti kokemuksen arvoinen elämys - minulle ja lähimmilleni!

Se, miten saada myös muut olemaan sitä mieltä että kuvani ovat mahtavia on tietysti eri juttu. Se olisi aika tärkeää koska tarkoitus olisi leiväntynkää niillä saada ansaituksi..

Tavalleni uskollisena eksyin taas asiasta - tai no en oikeastaan, kyllähän tässä edelleen liikutaan muun muassa sisustuksen mielenkiintoisessa maailmassa! Pari päivää sitten kävimme Ikeassa, se on yksi ehdoton lempipaikkani kirpputorien jälkeen. Olen huomannut että minun on nykyään todella vaikeaa ostaa kotiin tai muutenkaan mitään muualta kuin kirppareilta, mutta Ikea menee ihan hyvin. Se sopii jotenkin niin hyvin noiden kirppareiden jatkoksi, kenties edullisten hintojen takia? Tytär sai nauttia Smålandissa tunnin leikkimisestä - hän on valmis lähtemään Ikeaan ihan koska tahansa koska siellä on kiva leikkipaikka - ja me äidin kanssa pyörimme alakerran "sekatavaraosastolla". Huonekalupuolelle ei niin kovin monesti ole asiaa mutta astioiden, mattojen, tekstiilien ynnä muiden parissa on oikein mukavaa. Tällä reissulla ei onneksi rahaa paljon kulunut, mutta yksi tärkeä juttu tarttui mukaan..


 

On kai aika hupaisaa että minä ostan jättilaatikon kynttilöitä nyt kun kevätaurinko jo osittain on poistanut hämäränhyssyttelyn tarpeen. Koko talven ostin ruokakaupasta kruunukynttiläpakkauksia jotka olivat hetkessä käytetty, eihän siinä paketissa taida olla kuin jotain viisi kynttilää..No nyt niitä totisesti on, varmaan ensi talveksikin..Täyden laatikon symmetrisyys oli niin mukavan näköinen että tuntui melkein pahalta ottaa siitä kaksi kynttilää pois..Apua, en kai minä vaan ole piilopedantti, sellainen joka laittaa kynät pöydälle suoriin riveihin värikoodeittain..sellainen Monk? Huh, pikainen vilkaisu koneen ympärille työpöydälle osoittaa ettei näin ole asian laita. Kynttilät saavat toivottavasti pian säilytyspussin jonka niille ompelen. Kunhan kerkiän. 

Tänään juuri valitin miehelle että minun ongelmani on se että pääni on aivan täynnä puolikypsiä, puolivalmiita ideoita joita en saa toteutettua. Se on ihan äärettömän turhauttavaa!!!! Osittain puuttuu aikaa, osittain taitoa, osittain jotain muuta. Ottaisikohan joku minut työhön sillä periaatteella että heittelen pöydälle puolivalmiita ideoita joista sitten älykkäämmät saavat kehittää valmiita juttuja?? Titteliksi kävisi esimerkiksi alustava projektipäällikkö tai vaikka ideariihikkö - ? Jos joku näkee yrityksessään tällaista tarvetta, yhteyttä voi ottaa sähköpostilla. (hih..) Ai niin, minullahan on jo oma yritys, ihan pääsi hetkeksi unohtumaan. 

Yrittämisestä tulee mieleen ensimmäiset viikot sen jälkeen kun minut saattoi löytää kaupparekisteristä. Kaikki numerotiedusteluihmiset tietysti hyökkäsivät yhtenä rintamana kimppuun (niin heidän kuuluukin, se on heidän työtään) ja kysyivät MARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖÄ muun muassa. En voinut olla tirskumatta täällä meidän pikku mökissä, sekamelskan keskellä, se oli vaan niin huvittavaa. Olisi varmaan pitänyt pyytää odottamaan hetki, juosta talon ympäri kerran ja vastata sitten uudestaan. Yes, minä olen pomo eivätkä alaiset voi yhtään urputtaa että olen kauhean ankara ja ihan epäinhimmillinen. Tai voihan sitä valittaa mutta mitä sitten?
Nyt tämä pomo lähtee auttamaan tytärtä hänen kaappiensa ja hyllyjensä siivoamisessa. Ensin piti laittaa tavarat lipaston päältä laatikkoon, mutta sitten totesimme että ensin ne laatikot on kokonaan tyhjennettävä ja järjestettävä uudestaan, toivottavasti vähän väljempinä. Kirjat on laitettava kaappiin mutta ennen kuin ne mahtuvat sinne, on kaikki kirjat otettava ulos ja käytävä läpi. Eli tästä tuli nyt suuren luokan pyörremyrsky..Pyysin häntä jo aloittamaan tyhjentämällä hyllyn jossa kirjat ovat. No, hän teki työtä käskettyä ja nyt hän istuu valtaisan kirjavuoren keskellä ja - lukee..

Iloista alkuviikkoa ja pitäkää mieli korkealla. Kevät tulee joka päivä lähemmäksi!

Ai niin, jos te haluatte käydä myös kurkkaamassa Pernillan blogia, klikatkaa tästä

torstai 4. helmikuuta 2010

Metsän suloisin paikka - tai ainakin yksi niistä

Olen istunut kolme tuntia koneen edessä tehden työtä kuvapankin kanssa, en tiedä olenko minä liian perusteellinen/huolellinen/tietämätön kun tuo homma vie niin kauheasti aikaa..Nyt pitää varmaan mennä vähäksi aikaa ulos että saa aivot vähän tuuletusta ja happea, siellä (siis päässä, ei ulkona)  tuntuu nyt kulkevan sellainen kuvanauha, esittelyvideo Kemiönsaaresta ja luontokuvista...Kääk! Harmi ettei sitä voi liittää suoraan tähän blogiin, tulisi jotain näkyvää hyötyäkin moisesta vilinästä :)

Kuvia selatessa eteen käveli tällainen kiva kuva, pistänpä tähän. Pieni havukka-ahon ajattelijatar siinä ihailee ikiaikaista maisemaa...

tiistai 2. helmikuuta 2010

Give a little sunshine..

Nyt sitä saa..lunta nimittäin. On vaikea kuvitella että koko pitkässä Suomen maassa on nyt yhden yhtäkään joka vinkuisi että ei ole tarpeeksi lunta. Ja jos sellainen jostain löytyy niin hypätköön lähimpään kinokseen..Ei sen puoleen, oli sitten sää mikä hyvänsä, aina joku valittaa eikä koskaan ikinä milloinkaan olla ihan tyytyväisiä. Mitäs muuten jos ihan vaan vaihtelun vuoksi oltaisiinkin ihan tyytyväisiä, ihan kokonaan? Eli kun joku kysyy: "mitäs tykkäät säästä"? siihen vastataan että tykkään TOSI paljon, on IHANAA kun on talvella lunta ja pakkasta!!! Sitä voi tietysti joutua hullun kirjoihin jos sattuu olemaan tyytyväinen säähän/työhönsä/ulkonäköönsä/puolisoonsa/muuta, mutta so what? Pääasia että itsellä on hyvä olla, ja jotta olisi hyvä olla, tyytyväisyys on aikamoisessa avainasemassa. Ei sen puoleen että itse tässä aina onnistuisin mutta voihan siihen ainakin pyrkiä..

Minä olen muuten todella lahjakas. !!??!! Niin, eksymään aiheesta siis. Tämän kirjoitelman tarkoituksena oli todellakin lähettää teille iso annos auringonpaistetta. Kas kun tuo kylmyys ja lumi - joihin olen HYVIN tyytyväinen - ovat saattaneet hieman jähmettää meitä suomalaisia niin ettei se hymykään oikein yllä sinne huulille asti. Tarvitaan siis hieman aurinkoenergiaa. Ottakaa mukava asento ja tuntekaan lämpö kasvoillanne..

 

 

 

 

 

  

  

  

Keltaisella värillä on uskomaton vaikutus näin keskellä talvea! Ihan kuin aurinko paistaisi sisään näytöltä..Minun on nyt tunnustettava että itse asiassa en edes kauheasti tykkää keltaisesta väristä, olen jopa pihalla olevasta puutarhasta yrittänyt hävittää keltaisia kukkasia, enkä ikinä osta niitä itse. Pihatarhassa haluan olevan punaista ja sinistä eri sävyissä, ihan vähän valkoista. Hassua kyllä, keltaiset kukkaset ovat kuitenkin osoittautuneet kestävimmiksi meidän karussa savitarhassamme. Luin kerran eräästä naisesta eteläisessä Ruotsissa joka alkoi muokata vanhaa puutarhaa. Hän ei myöskään pitänyt keltaisesta joten hän keräsi vähitellen kaikki keltaiset lajikkeet pois  ja istutti ne tontin uloimpaan nurkkaan. Minkä osan luulisitte kukoistaneen kaikkein kauneimmin?  Mikä sitten lienee niiden salaisuus, tuskin se ainakaan on väristä kiinni? Tai kuka tietää..
Paikka jossa kuitenkin minustakin ehdottomasti kuuluu olla keltaisia ja oransseja kukkia, on kasvimaa. Kehäkukka kaikissa väreissä ja muodoissa on ihan ehdoton suosikki. Se on helppo istuttaa, löytyy taimena vähän sekaisemmastakin  penkistä, on kestävä ja kukkii kauniisti pitkälle syksyyn kun vaan muistaa nyppiä kuolleet kukat pois. Jos et ole ikinä onnistunut minkään kukan kasvattamisessa tai haluat antaa lasten istuttaa jotain, suosittelen kehäkukkaa. Kaiken lisäksi se pitää jotkin tuholaiset loitolla joten se on myös käytännöllinen kasvi kun se yhdistetään sipuleihin, porkkanoihin jne.

On jo helmikuu. Jos aikoo esikasvattaa, on kohta korkea aika joillekin kasveille. Toivoa siis on että jossain vaiheessa ollaan tässä pisteessä..


 

Ja jo pitkälti ennen kuin ollaan tuossa pisteessä, ollaan tässä pisteessä..

 

Tiistaikin on siis toivoa täynnä!