Joskus on kai sanottu että tuo otsikko olisi yksi kauneimmista suomenkielisistä lauseista. Tiedä häntä, sanojen merkitys ei kuitenkaan ole kovin mieluisa. Tänne meidän saareen ei halla ole vielä tullut mutta läheltä on jo liipannut. Aivan kuten viime vuonna, minulla on jälleen lukuisia kukkia jotka alkavat nyt vasta kukkia - asterit, gladiolukset, daaliat. Ja tietysti kaikki kovin hallanarkoja. Yhden yön nukkuivat jo harson allakin, olisi niin sääli jos nyt paleltuisivat, nupussa olevat upeat kaunottaret.
Pelastin vaasiin kauneimmat, kuinka ollakaan ovat niin samoissa sävyissä taustalla olevan valokuvateokseni kanssa - vaikka siinä loistavat kevään uljaat kuningattaret, siis tulppaanit. Kevät kohtaa syksyn..
Loppuun on ihan pakko laittaa yksi vähemmän runollinen asia: kävijälaskuri oikuttelee - onko teillä muilla samoja ongelmia vai onko minun blogiini hypännyt joku tuholainen??
Mukavaa alkavaa viikkoa, toivottavasti vielä ilman hallaa..
Herkullinen kuva!
VastaaPoistaTuo lause on todellakin kaunis, mutta täynnä kauhua. Siitä tulee mieleen kun nuorena tyttösenä lauloin Savonlinnan oopperakuorossa itsensä Martti Talvelan vieressä Viimeisissä kiusauksissa: Nousee halla, portista veräjälle, pian on pelloillasi Paavo! Ja Paavo parka Riittansa kanssa yrittää pelastaa viljaansa...