perjantai 16. huhtikuuta 2010

Uusi elämä maalla

Jaaha, olisi varmaan sitten aika taas kirjoitella jotain..olipa tosi mukavaa että muutama uusikin lukija löysi tiensä tänne, tervetuloa vaan joukkoon! Minusta on niin kiva kun te kirjoittelette kommentteja, kaikenlainen palaute on mahtavaa! Tulee tunne että te tosiaan olette siellä, että joku ihan tosi lukee. Onhan tuo laskuri tuossa mutta sittenkin...Tyhjälle avaruudelle ei ole niin kiva kirjoittaa!

Ajattelin tänään kiinnittää huomionne yhteen lempiohjelmistani, sen nimi on "Uusi elämä maalla" ja se tulee Liv-kanavalta sunnuntaisin klo 13. En osaa oikein istua tv:n edessä keskellä päivää mutta onneksi isäni nauhottaa ohjelman joten voimme katsoa sen sitten kiireettä illalla. Ohjelma on englantilainen ja siinä on Iso-Britannian alueelta tarinoita ihmisistä jotka päättävät jättää kaupungin hektisen ympäristön, osa myös työnsä, ja aloittaa elämän maalla. He ostavat vanhan talonrötiskön, se voi olla vanha linna, lato, tai muuten vaan todella huonokuntoinen hökkeli, onpa osa lähtenyt jopa ulkomaille Espanjaan ja muualle. Tunnin ajan sitten seurataan miten taloa korjataan asuttavaksi, tehdään tolkuttoman pitkiä päiviä ja koetaan vastoinkäymisiä. Onneksi loppu on aina onnellinen joten ei tarvitse tolkuttomasti jännittää miten käy.






















Jostain syystä olen aina kovasti pitänyt sekä kirjoista, elokuvista että dokumenteista joissa on juuri tuo idea - että joku jättää kaiken entisen ja aloittaa ihan uuden elämän. Tekee sellaista mitä on aina todella halunnut tai joka tuntuu paljon mielenkiintoisemmalta kuin kaikki aiempi. Lähtee vaikka jostain turvallisesta virasta ja aloittaa sisustuspuodin pitämisen, tai jotain muuta sellaista mullistavaa :)
















Sanovat että kun ihminen täyttää 40, tulee tarve tehdä muutoksia. Ehkä tuo on vaikuttanut minuunkin. Olenhan minäkin tehnyt isoja muutoksia elämässäni, aloitin esimerkiksi yrittäjänä. Aina välillä pintaan nousee haave isosta vanhasta talosta jonka saisi kunnostaa, sellaisesta kivisestä mitä Gotlannissa paljon näkee. Olisi paljon tilaa, avaraa lattiapintaa, iso maalaiskeittiö puuhelloineen. Kunnon työhuone jossa kaikki saisi olla esillä, jossa koko perhe voisi askarrella ja touhuta työn ohessa. Piharakennus johon laittaisin sen pihapuodin ja gallerian, ehkä kesäkahvilankin. En minä siitä raskaasta työstä haaveile, vaan siitä hauskasta osuudesta, kun saa maalata seiniä ja hankkia kirpputoreilta kalusteita.






















Te jotka olette tuollaisen remontin käyneet läpi ajattelette ehkä että "tuo ei kyllä tiedä mistä puhuu". No, en ehkä tiedäkään, en ole aikuisiässä koskaan tehnyt isoa remonttia. Lapsuusvuosina muutimme kyllä useampaankin vanhaan taloon jotka sitten korjattiin. Noilta vuosilta minulla on monia onnellisia muistoja. Yksi  on muistikuva siitä kun istumme vanhempien ostaman vanhan kaupan keittiössä, remontti on juuri alussa. Äiti on paistanut pannulla makkaraa, juomme kahvia ja minä maitoa Arabian kupeista joissa oli neliapilan kuva (minulla on samanlaiset kupit itsellä nyt). Tunnen nenässäni tänä päivänäkin tuoksujen yhdistelmän; kahvi, paistettu makkara ja vanha talo. Tuosta talosta näen usein unta, siinä kysyn uusilta omistajilta jos saan mennä sisälle katsomaan, kaikki näyttää samaan aikaan tutulta ja vieraalta. Minulla on siinä unessa aina hyvä ja turvallinen olo.
















Ehkä joskus menenkin käymään, talo ei ole täältä kovin kaukana, tuolla mantereen puolella. Olemme ajaneet siitä ohi muutamia kertoja, talo näyttää oudosti kutistuneen kun se muistikuvissani oli niin valtavan suuri.

Elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen ettei muuttaminen ole ajankohtaista, mutta voihan sitä vähän haaveilla siitä "rämsistyneestä talosta". Tärkeää on kuitenkin muistaa viljellä tyytyväisyyttä, muuten mikään ei näytä enää kivalta. Meillä on kiva "uusvanha" talo (joskin vähän pieni) ja tätä pitää nyt kehittää sellaiseksi kuin toivoisi kodin olevan. Eiväthän ne ulkoiset puitteet loppujen lopuksi ole ne kaikkein tärkeimmät, hieno koti on täysin hyödytön jos sen täyttävät vihaiset, riitelevät ja onnettomat ihmiset. Sitä vastoin pieni vaatimaton mökki voi olla onnellinen koti jos siellä asuu sopuisa, yhteen hiileen puhaltava perhe.






















Jos haluatte myös vähän haaveilla, kurkatkaapa sitä Uusi elämä maalla-ohjelmaa. Mahtaisikohan Suomesta löytyä samanlaisia tarinoita, siinäpä jollekin ohjelmaidea!

3 kommenttia:

  1. Sinulla on niin kauniita kuvia, tykkään siitä, ettei kaikki ole niin uusinta uutta vaan pitää olla ajan tuomaa patinaa =)
    Kuten kotisikin, se on todella mielenkiintoinen ja pirtsakka =D

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos Hedly kauniista sanoistasi! Tuollaiset kommentit antavat voimaa kirjoittaa ja laittaa kuvia edelleen! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Haaveethan alkaa aina omia aikojaan toteutua, joten joskus pitää olla vähän varovainenkin mietteissään. Meilläkin on Mäntylässä maallemuuttokokemus muutaman vuoden takaa. Voisisnkin siitä joskus kirjoitella....
    Juttusi ovat kyllä mukavaa luettavaa, niistä henkii tyytyväisyys ja monet antiikin hyveet, kuten kohtuus :)

    VastaaPoista