tiistai 29. syyskuuta 2009

Kun oikeat nappulat löytyvät..

No niin, tällainen se naisen mieli sitten on, muuttuvainen..Tämä meni taas yöhommiksi kun hoksasin että voin laittaa koko lookin uusiksi..Toivottavasti ette käänny ovella ja ajattele tulleenne väärään paikkaan kun kaikki on IHAN eri näköistä. Voin kyllä sitten varoittaa jo etukäteen että tätä tulee todennäköisesti tapahtumaan aika usein..No, minä olen se sama ja jutut jatkavat samaa tyyliä, niissä ei liene fontit eikä värit paljon tule muuttumaan.
Ja jos nyt joku ei ole vielä hoksannut niin puhun siis blogin ulkoasusta, en omastani, vaikka se voisi olla kyllä aika mielenkiintoista jos voisi muuttaa itsensä aina välillä IHAN toisen näköiseksi. Tosin siitä voisi olla hämmentäviä seurauksia kun esim aviomies ei tietäisi minkänäköisen vaimon vierestä milloinkin heräisi. "Apua, kulta olen leikkinyt ulkoasunmuokkausohjelmalla..." Huh, kauhea skenaario..Joten otan nyt tämän uuden blogilookin luoneen vanhan minäni ja menen nukkumaan perheeni viereen joka toivottavasti on samannäköinen kuin nukkumaan mennessään. Öitä!

Vaihtelu virkistää!

Kääks, olisin halunnut vaihtaa blogin taustaväriä mutta mikään ei tunnu sopivan tuon kuvan kanssa yhteen..jääköön toistaiseksi harmaaksi, sitä vasten on ainakin levollinen lukea tätä tekstiä. En tiedä pitääkö kohta vaihtaa tuota otsikkotekstiä, saimme juuri kuulla että naapurinmetsän omistaja vetää sen matalaksi..nyyh..tuntuu tosi kurjalta, se on niin IHANA metsä, oikein sellainen sammaleinen ja....ihana..sellainen oikein metsämetsä, no kyllä te tiedätte, jos metsissä liikutte. Rajaa merkannut (täysin huumorintajuton, anteeksi vaan) mies lohdutti että siihen istutetaan uutta metsää. No se ei paljon liikuta kun minä haluan ISOJA ja VANHOJA PUITA, höh. Eikä se haittaisi jos tuota metsää harvennettaisiin, nätisti sieltä täältä, mieluiten käsipelillä ja haettaisiin pois hevosella, siitä tulisi ihan nätti metsä. MUTTA kun pitää tuoda se kauhea hirviö joka syö kaiken ja jättää kolme hammastikkua pystyyn ja maaston jossa ei kukaan kävele ilman katkenneita jalkoja. Voi että..Ja kaikki sienipaikat ja...eikä, nyt täytyy lopettaa tämä vaahtoaminen, ei siitä tule kuin paha mieli, eikä asialle voi kuitenkaan mitään. Sekunnin murto-osan ajattelin että menisin yön pimeydessä vähän "korjaamaan" sitä metsäkonetta, mutta onneksi se ajatus lähetettiin järjettömien ajatusten roskakoriin samantien..

Olen yrittänyt myös ajatella myönteisesti, kuka tietää mitä kiinnostavaa meidän keittiönikkunasta tulevaisuudessa näkyy, kaunista kalliota esimerkiksi? Sitähän on jännittävä odottaa!

Tänään olen tuntenut itseni lievästi sekopäiseksi, huomenna meillä on miehen kanssa nimittäin kummallakin näyttelyn pystytys, yhtäaikaa ja eri paikassa..Hän pystyttää Villa Landeen Kemiön keskustaan (tervetuloa!), esille tulee upeita merimaalauksia, joita tuolla nettikaupassakin on, ja minä puran Kemiön kirjastossa olleen valokuvanäyttelyni ja siirrän sen Västanfjärdin kirjastoon. Tänään olen kirjoitellut lippuja ja lappuja mitä nyt sitten kumpainenkin tarvitsee. Yleensä ollaan aina pystytetty yhdessä, mutta nyt lienee kummankin selvittävä "yssisseen". Kaiken lisäksi Iltalehden toimittaja soitti ja kertoi että minusta tehdään juttu Ilonaan ja pyysi ottamaan valokuvan, toimittaja tekee haastattelun puhelimitse huomenna joten minä saan hoitaa tuon kuvaamisen itse. Miehen kanssa sitten yritettiin taiteilla jonkun näköinen kuva minusta, ei ollut helppoa kun en oikein osaa olla itse kuvattavana (siis yleensähän minä kuvaan) ja sitten iski kauhea ramppikuume kun ajattelin kuinka monta ihmistä minun naamaani katsovat. Voi apua! Toivottavasti retusoivat kuvaa oikein paljon ja kaventavat myös!

Keskellä kaikkea hässäkkää ehdittiin vielä sienimetsäänkin, saalis jäi tosin aika pieneksi mutta sai siitä hyvän kastikkeen joka nautittiin ihanan lohturuoan, nimittäin perunamuussin kera. Nam nam! Olen iloinen että meidän pikku tytärkin tykkää sienistä, ja tykkää myös poimia niitä ja on siinä aika hyväkin. Sienet ovat ihan mahtava juttu, terveellisiä, vähäkalorisia ja ilmaisia! Tosin jos syö liian usein niin kyllästyy mutta muuten..Ollaan kuivattu ja pakastettu niitä nyt, talvella on ihanaa tehdä niistä ruokaa!


Ja sitten teille vielä tällainen vihreä "terapiakuva", tuo väri on niin ihana, siihen ei edes kyllästy. Ja tällaisessa metsässä mielikuvituskin laukkaa (ihan kilttejä ratoja), oikea satumetsä!



Mukavaa menevää tai tulevaa päivää!

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Ihanista kirjoista

Sain vihdoin aikaiseksi laittaa tuonne nettikauppaan noita ihania sisustuskirjoja joita olen tässä metsästänyt ympäri ämpäri, käykääpäs kurkkaamassa! Kirjat ovat muuten olleet koko pienen ikäni viehtymyksen kohteena. Edelleen olen kirjaston suurkuluttaja ja olen tartuttanut saman myös tyttäreeni. Tuossa hän istuu lähellä ja lukee nytkin. Olen hänen syntymästään saakka lukenut hänelle joka ilta, nyt hän on 6 v ja lukee jo sujuvasti. Pari iltaa sitten hän sanoi että "äiti, minä voin lukea sinulle nyt iltasadun". Ja sitten hän luki osan sadusta, ja se kosketti äidin sydäntä. Tuli samalla tunne että noin se lintu nostelee jo siipiään iltatuulen puhallella, kohta se lentää ja minä voin vain katsoa perään ja toivoa turvallista lentoa..Kylläpä tämä meni nyt herkäksi, mutta mikäpä ihme se on, tällaisena hämäränhyssynä sunnuntai-iltana. Lämminhenkistä illanjatkoa!







lauantai 26. syyskuuta 2009

Hauskoista kuvista

Tai oikeastaan niiden puuttumisesta. Pakko kirjoittaa vielä toinen juttu heti tähän perään. Kävin kuviani äsken läpi koska halusin löytää jonkun kuvan joka saisi teidät nauramaan, tai ainakin vetämään toista suupieltä ylöspäin. Eipäs vaan löytynyt. Tai sitten en jaksanut hakea riittävän kauan. Tuli vaan mieleen etten taida valokuvatessa olla kovin huumorintajuinen paitsi joskus silloin tällöin. Otanko homman kenties liian vakavasti? Tässäpä nyt oikein itsetutkistelun paikka...No, ehkäpä niitä hauskoja kuvia tulee jatkossa enemmän, tai sitten ei. Mutta laitan tähän sen sijaan vielä muutaman luontotunnelmakuvan, nämä sopivat hyvin juuri tähän aikaan.

 
 
 
 
Tällaisia salaperäisiä punahilkkoja täällä näkee joskus meidän metsissä, ne tykkäävät kerätä sieniä ja hihittelevät suloisesti jos niitä kutittaa..

Sitten vielä yksi kuva joka kuuluu eri  vuodenaikaan mutta jonka värit tuntuivat nyt niin ihanilta..


 Sitä paitsi, jos näitä haluaa ensi keväänä laittaa maljakkoon, on nyt aika laittaa sipulit maahan! Minullakin odottaa kaksi pussia tuolla eteisessä, yleensä muistan laittaa ne vasta marraskuussa jos maa vaan on sula. Ja tällä vauhdilla se on sula vielä helmikuussakin..
Siinä kaikki tältä päivältä!

Vapinoista ja liioittelusta..

Eipäs ollut kovin hauska tuo otsikko mutta sille löytyy kyllä selitys. Olen näet ollut tänään koko päivän pihahommissa. Ja nyt on vaan sanottava että onneksi tätä ei tarvitse kirjoittaa kynällä, siitä ei tulisi varmaan selkotekstiä ollenkaan..Tuli käytettyä trimmeriä ym ja nyt on kädet ihan hyytelöä. Minulla on se vika että teen yhtenä päivänä 10 tuntia hommia ja sitten en jaksa kolmeen viikkoon tehdä mitään. Se on niin vaikeaa kun innostuu ja vielä tuo ja tuo ja...Meillä on kovin puustoinen tontti, tosin suurin osa niistä "puista" on pikkurillin paksuisia ja vielä pajupensaita..Saatiin miehen kanssa kivasti raivattua pöheikköä pois ja ihanat katajat pääsivät paremmin näkyville. Tosin kovasta uurastuksesta huolimatta saatiin vasta pieni pläntti tehtyä. Kaiken lisäksi minä karkasin aina välillä katkomaan pensassaksilla jonnekin muuallekin joten homma uhkasi levitä koko hehtaarin alueelle. Isä kävi leikkaamassa meidän ruohikkokakun ja minä sitten trimmasin ne "syrjät". Niin meillä on tosiaan sellainen kakku pihalla, tehty kesällä. On vähän vaikea selittää miksi se on niin oudon mallinen, mutta kun minä halusin sellaisen nurmikon missä voi pelata vaikka sulkapalloa, ja maasto on niin mäkinen ja sitten siellä kulkee viemäriputket alla ja ne täytyy olla riittävän piilossa ja lämpimässä..joten piha on nyt sitten tuollainen, laitan siitä joskus kuvan tänne kun saan otettua.

Kaikkien hommien jälkeen oli ihanaa loikata äidin pihakylpylään, siis heillä on vanha kylpyamme pihalla ja avot se on ihanaa kun voi löhöillä lämpimässä vedessä ja katsella pilvien kulkua taivaalla..On iso etu kun asumme niin syrjässä, ei tarvitse pelätä että naapurit kurkistelee aidan takaa kylpiessä. Mitä nyt leikkuupuimuri kurvailee ohi (onneksi ei ole ojia eikä puita lähellä ettei tule onnettomuuksia), vaikka nekin kurvailut on tältä vuodelta suoritettu. Nyt on ihanan puhdas ja väsynyt, ei luulisi unen karkaavan mihinkään..tai sitten saan taas jonkun "loisto"ajatuksen mikä pitäisi totetuttaa - yleensä ne liittyvät jotenkin tuohon nettikauppaan, kaikkia ideoita ei kuitenkaan voi tai jaksa tai pysty toteuttamaan - ja sitten se pyörii päässä eikä uni tulekaan.

Olen muutenkin järjestellyt ja siivonnut paikkoja sisällä ja ulkona, meille kun pitäisi ensi viikon alussa tulla Turun Sanomien toimittaja tekemään juttua tästä minun yrityksestäni. Jännittää vähän..Ja kyllähän minä ymmärrän etteivät he tee mitään satasivuista kuvaliitettä joissa on meidän koti ja tontti edestä ja takaa - mutta silti on ollut kiva laittaa paikkoja järjestykseen. Olen muutenkin huomannut että hommat tulee ripeämmin tehtyä kun on sellainen "positiivinen stressi", vieraita tulossa tai muuta sellaista. Ja eikä se siivous mene mitenkään hukkaan, puhdas koti on ihana, siisti piha tuo mielihyvää. Ja nyt on hartiat jumissa..

Yritin katsoa kuvieni joukosta jotain mikä olisi sopinut tähän juttuun (kuten kuva konttaavasta puutarhurista kynsisakset kädessä "viimeistelemässä ruohonleikkuuta") mutta koska mikään ei oikein osunut, laitan pari tunnelmakuvaa. Mukavaa lauantai-illan jatkoa teille ja pitäkää huolta toisistanne ja itsestänne jos sitä toista ei satu lähellä olemaan!



 

torstai 24. syyskuuta 2009

Kollaasi-kokeilu

Olen istunut kieli poskessa ja väkertänyt kollaasia, jos sen nyt saisin onnistuneesti esille..Iloiset torstaiterveiset näiden tuokio- ja luontokuvien myötä!



ps. oho, tulipa kuvasta pieni, no, ensi kerralla sitten vähemmän kuvia. Tekemällä oppii. Toivottavasti teillä on suurennuslasi lähellä :)

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Tadaa!

No niin - nyt niitä saa..mikäs mainos se nyt olikaan, oliko se se jaffa..no nyt kyseessä on kuitenkin..Retropearls by Laura! Näille löytyy ihan oma tuoteryhmä tuolta nettikaupasta, "retroa ja nostalgiaa"-otsikon alta. Mainitsin aikaisemmin että näillä helmillä on kiinnostava historia, kerron sen nyt tässä:


Olipa kerran, noin 30 vuotta sitten, nuori pari joka halusi perustaa pienen yrityksen. He ostivat sorvattuja koivuhelmiä, värjäsivät, maalasivat ja lakkasivat niitä suurella vaivalla ja tekivät kaulanauhoja ja hiuspampuloita. Heidän pikkuinen tyttönsä hääri mukana, auttelikin pienissä askareissa.

Aika kului, yritys vaihtui muihin töihin. Pikku tyttökin kasvoi aikuiseksi, perusti oman perheen - ja oman yrityksen. Eräänä päivänä hän teki upean löydön ullakon kätköistä; pussissa ihania helmiä, edelleenkin yhtä kiiltäviä ja ihanan värisiä kuin silloin kauan sitten, niin huolella ne oli tehty ettei ajan hammas niihin ollut pystynyt. Tytär päätti tehdä löydöstään jotain, näiden helmien oli aika päästä pois piilostaan, ihmisten iloksi. Näin syntyi Retropearls by Laura -sillä sitähän nämä todella ovat, retrohelmiä, 70-luvulla syntyneitä.

Tuntuu jotenkin ihanalta antaa jatkumo jollekin joka sai alkunsa yli 30 vuotta sitten, tämä on todellakin kierrätystä ihanimmillaan!  Olen ehtinyt tehdä noita kaulanauhoja vasta muutaman mutta lisää tulee koko ajan, niin kauan kuin noita helmiä vain riittää, eihän niitä rajattomasti ole..



 
Oikeiden kuvauspaikkojen löytäminen on muuten aika haastavaa puuhaa, mutta hyvin mielenkiintoista. Paljon uutta olen minäkin saanut oppia tässä nettikaupan pitoaikana..Kuka tietää jos minussakin asuu pieni asetelmakuvaaja..toivottavasti! Koko päivä meni tänään juuri kuvatessa ja kuvia käsitellessä, uusia löytöjä tuonne kauppaan kuvasin, yritän lähipäivinä ehtiä laittamaan niitä esille myös. Muun muassa sinne kirjaosastolle on tulossa mielenkiintoisia ja ihania juttuja! Heips, kuullaan taas!

tiistai 22. syyskuuta 2009

Retroilusta

Höh..minun oli tarkoitus alkaa tehdä töitä kun istahdin tähän koneen ääreen, mutta sitten eksyin tietysti lukemaan kaikkia ihania blogeja ja sitten tuli inspiraatio kirjoittaa itsekin joten..Täytyy syöttää niitä taidevalokuvia nettikauppaan sitten vaikka huomenna..

Luen muuten ihan kateellisena kun muiden blogeissa annetaan niin paljon kommentteja, saapa nähdä koska minä saan kommentoivia lukijoita! Olisi tosi kiva kuulla teidänkin ajatuksia, koska teitä tuon laskurin mukaan kuitenkin on siellä jossain. No, eihän se ole pakollista, kiva kun tulette ja luette näitä minun höpinöitäni ihan "äänetikin"!

Niin, siitä retroilusta..Se on aika jännä juttu se..Miksi se on niin "in"? Itse olen ajatellut että ne jotka olivat lapsia joskus 60-70-luvulla, ovat  nyt aikuisia ja laittavat kotia, ja jotain siinä lapsuusajassa on sellaista että siitä haluaisi palasen takaisin. Itse muistan 70-luvun puolenvälin aika huolettomana aikana, en ollut ihan vielä koulussa, vanhemmat työskentelivät kotona ja asuimme maalla. Sai nukkua pitkään jos nukutti, seikkailla isän kanssa sienimetsässä..Talvi-iltana kolattiin lunta pihalla hämärässä, isosta keittiön ikkunasta kajasti valoa lumiselle pihalle, sisällä äiti paistoi lättyjä..Miten sellaiset tunnelmat voi vieläkin muistaa  niin elävästi, onhan siitä sentään jo 35 vuotta! Tai kun käytiin lauantaisaunassa, meidän sauna oli eri rakennuksessa joten sinne ja sieltä pois kuljettiin (lapsen mielestä) pitkä matka. Muistan vielä miltä tuntui tulla "sauna-kuumana" ulos raikkaaseen iltahämärään, isä kantoi minut kotiin ja sisällä odotti kaalipata joka oli muhinut kypsäksi meidän saunoessa..Niin, se oli ihanaa aikaa. Siksi kai sellaiset jutut jotka muistuttavat tuosta ajasta, esineet, kankaat, vaatteet ja muut tuntuvat nyt niin kotoisilta ja jotenkin...tutuilta.


Äiti siivosi jotain vanhoja laatikoita ja löysi tämän tyynyliinan, se on ollut minulla silloin 70-luvulla. Nyt se on minun tyttäreni leikkinurkkauksen sohvalla jatkamassa elämäänsä. Olisin toivonut että omia tavaroita olisi jäänyt vieläkin enemmän, niitä olisi ollut hauska nyt katsella ja muistella. Mutta silloisen Ruotsiin muuton takia paljon piti varastoida ja taisivat oravatkin syödä osan..



Tämä retromekko ei kuulu minun omaan lapsuuteeni mutta jollekin se on varmasti tuttu. Voi kyllä hyvin nähdä pienen tytön kirmaavan äidin luokse letit viuhuen..Tämän ihanuuden löydätte itse asiassa tuolta nettikaupan puolelta, sieltä retro-osastolta!

Sitten olen tässä jo pari päivää höpöttänyt niistä helmistä ja retrosta, ihmettelette varmaan että mitä minä oikein meinaan..No, nettikauppaan on tulossa uusi tuoteryhmä, Retropearls by Laura, aivan ihania puuhelmistä tehtyjä kaulanauhoja, herkullisia kuin karkki. Miksi ne sitten ovat retrohelmiä? No, se saa jäädä vielä kysymysmerkiksi, yritän saada noita ihania helmiä laitettua tuonne tuoteryhmään pian ja sitten kerron niiden tarinan. Koska tarina niillä todella on, helmillä..



 Pidän teitä siis vielä vähän jännityksessä..kiva että tulitte lukemaan, ja kommentoikaahan joskus, se olisi tosi hauskaa!
Ulkona myrsky riehuu mutta sisällä on lämmintä ja mukavaa. Nautitaan lämmöstä ja kynttilänvalosta ja ollaan iloisia että on koti jossa olla suojassa! Rauhallista yötä!

lauantai 19. syyskuuta 2009

Väsynyt mutta tyytyväinen

Tulihan se tehtyä, se terassin siivous, ihanaa..Olimme koko perhe tosi ahkeria, mies sahasi polttopuita (jotka sitten yhdessä heittelimme suojaan, kukaan ei saanut halosta päähänsä vaikka kovasti yritimme..), tytärkin järjesti omat ulkolelunsa ja keräsi niitä pitkin tonttia - oikeastaan homma olisi kuulunut koiralle joka ne oli ympäriinsä kuljettanutkin mutta jostain syystä siihen iski teiniuhma, se alkoi pureskella rikki sadannetta hiekkaleluaan sen sijaan että olisi auttanut..Illalla olimme  uimassa (juu, hulluja ollaan mutta ei se haittaa) ja äsken kävin vielä läpi koko nettikaupan sisällön ja tarkistin kaikki hinnat (asiakkaan hyväksi) joten nyt kannattaa käydä kurkkaamassa! Lisää tavaraa odottaa kauppaan pääsyä kun ehtisi vaan kuvata ja syöttää tiedot sisään. Voi kun joskus voisi kloonaantua..

Otin vähän kuvia iloksenne, tosin koko terassia ei näe yhdestäkään kun tuntuu että aina jossain on joku johto ja pyykkinaru ym rumentamassa. Joten meidän terassia vähän pienempinä palasina, olkaatten hyvät!


Asetelmat ovat ihania mutta itse en oikein osaa..laitoin nyt tällaisen, tuohon vanhan raastinraudan sisälle laitan tuikun sitten myöhemmin (kun tulee riittävän pimeää)..Taustalla näkyvät häkkyräväkkyrät ovat yksi projekti joka tulee näkymään nettikaupassa myöhemmin, mutta siitä lisää toinen kerta. Kuvassa näkyy myös leppäkerttuperhe, ihan kuin me, paitsi että isä-leppäkertulla ei ole noin pelottavat silmät..muistuttaa kovasti sitä telkkaripöllöä..siis tuo leppäkerttu, ei mies!



Tällaiset ovat näkymät terassilta kasvimaalle päin (kasvimaa on siellä missä näkyy sininen vesitynnyri), olen riippuvainen avoimista näkymistä. Tulisin ihan hulluksi jos pitäisi asua ihan metsän ympäröimänä eikä näkisi mihinkään. Syksymmällä aiomme raivata vielä lisää näköalaa..Meillä on muuten hassu vihreä "täytekakku" tuossa pihalla, ihan omaa "disainia" :) Maasto haasteellinen ja piha erikoinen, hyvä tulee ajan kanssa..



Nämä itse kylväytyneet orvokit eivät suostu luovuttamaan vaan kukkivat ja kukkivat..



Nyt emme ole enää terassilla vaan hiippailemme pitkin pihaa..tässä tikkaat joille kiipeämistä emme suosittele ellei satu olemaa klematis..



Krassi on kuulemma idiootinvarma kukka joka onnistuu aina - lohdullista, minä en sitten varmaan ole idiootti koska en onnistu ikinä..paitsi tämä on aika nätti, ja ihanaa ruostetta taustalla. Minä olen ihan ruostehullu..



Mitä sää teet? Saanks mä tulla kans??



Yksityiskohta puutarhasta joka on hyvin chic - siis shabby chic, mutta siitähän minä pidän joten kaikki ok! Ajattelin kyllä vakavasti puhuen raivata vähän vielä ennen lumen tuloa (jos sitä nyt tulee ollenkaan).



Näin minä näen tyttäreni tällä hetkellä melkein koko ajan, menossa tai tulossa ja ehdottomasti pyörällä! Hyvin on mennyt paitsi tänä aamuna kun koira sai hepulin ja kaatoi pyöräilevän neidin..onneksi selvisi ilman vammoja, mitä nyt pelästyi kyllä aika paljon..siis tytär, koira ei ollut moksiskaan (paitsi nolo kun nuhdeltiin).



Ja sitten viimeinen kuva - tämä liittyy johonkin mitä on tekeillä ja se on retroa - eikös olekin outoa? Tästä lisää tulevina päivinä, nyt menen nukkumaan! Oikein ihanaa sunnuntaita!

perjantai 18. syyskuuta 2009

Kuva-arvoituksista ja salaisuuksista

Tänään oli ihana syyspäivä, juuri sellainen joista minä erityisesti pidän. Ilman on hieman kirpakka, aurinko lämmittää, ulkotyöt luistavat...ei hetkinen mistä tuo viimeinen mahtoi putkahtaa...tai no luistivat ne vähän aikaa, nostettiin yksi pitkä vako perunaa koko perheen voimin, koira tosin etsi perunoita aivan väärästä paikasta (ehkä se etsikin myyriä) mikä oli ehkä onni koska muuten olisi ollut valmiita viipaleita ja kuutioita koko talveksi..No, perunannostossa vallitsi suorastaan kiihtynyt mieliala, raivokkaasti kilpailimme tyttären kanssa kumpi saa napata maasta paljastuvat aarteet sitä mukaa kun mies niitä talikolla päivänvaloon nosti. Tytär oli laittanut päähänsä pyöräilykypärän joten ilmeisesti hän oli päättänyt suoriutua voittajana tästä taistosta. Tai ehkä se kypärä oli päässä siksi, että hänen oli ihan pakko käydä välillä ajamassa pyörällä, hän kun oppi torstaina vaarin avustuksella ajamaan ilma apupyöriä!! Hurraa! Nyt hän taitaa ajaa välillä öisinkin, niin täysipainoista tuo velosipeedaaminen nyt on. Ihana taito, "tuntuu kuin lentäisi" kuten tytär tuntojaan selitti. Juu, minustakin tuntuu kuin lentäisin kun ajan pyörällä, se tosin voi johtua siitä että pyörässä ei toimi enää vaihteet eikä jarrutkaan..Ja ei se lento, mutta se laskeutuminen..

No, nyt minä jouduin ihan sivuraiteelle, siis ulkotöistä oli tarkoitus kirjoittaa. Niin, olin etukäteen iloinnut tästä perjantaista kun tiesin ettei tiedossa ole mitään kotoa pois pakottavia menoja joten olin mielessäni tehnyt suunnitelman mitä kaikkea tekisin. Yleensä siinä kyllä käy niin että lista on niin pitkä että jo sen lukeminen uuvuttaa niin ettei tule tehtyä yhtään mitään. NO, olin ajatellut laittaa terassin nätiksi, vähän niinkuin syyskuntoon ja järjestykseen, kun se on i h a n  sekaisin. Olen sitä hommaa hillonnut nyt pitemmän aikaa ja tänään oli sitten aika..vaan en sitten loppujen lopuksi jaksanutkaan..Mies pungersi keinun istuinosan ja jättipäivänvarjon vintin luukusta sisään (siis miten hän oikein onnistui ja ihan yksin??), samoin pehmustepussit joten huomenna on ainakin väljempää aloittaa se laittaminen. Ja huomenna se kyllä sitten tapahtuu! Käyn terassin kimppuun kuin raivopäinen orkaani, tosin jälki on toivottavasti siistimpää. Tai pitäisikö kokeilla erään ystäväni menetelmää: hän inhoaa siivoamista joten hän sanoi että hänen on kehitettävä jonkunasteinen kiukku niin sitten hän saa tartuttua imuriin ja siivous sujuu. Sitten tietysti pitäisi laittaa joku kyltti oveen vaikka että "varokaa vihaista siivoojaa", ihan vaan ettei tulisi lisää sotkua..

Perjantain piristykseksi laitan teille tähän nyt kaksi "kuva-pähkinää":

1) Etsi koira (siis ei kettu) kuvasta



2) Etsi poika kuvasta.

Että tällaista täällä saaristossa. Tämän mukavan päivän ilta sujui mielenkiintoisissa merkeissä, tein nimittäin aikasmoisen inspiraation vallassa...jaa, mutta enpä kerrokaan vielä mitä, saatte vielä yhden kuvavihjeen.


Ihan lähipäivinä kerron mistä oikein on kyse. Retroiluun se jotenkin liittyy...
Mukavaa viikonloppua!

tiistai 15. syyskuuta 2009

Matti Myöhäsistä

Kyse ei ole tämän nimisistä ihmisistä eikä myöskään heistä - joihin itse ajoittain lukeudun - jotka ovat jatkuvasti myöhässä joka paikasta. Kyse on puutarhan kukkasista, tai joistakin heistä. En ole mitenkään hyvä esikasvattamaan yhtikäs mitään, kaiken lisäksi on meillä niin ahdasta ettei se käytännön syistä oikein onnistu. Olen kuitenkin huomannut että vuosi vuodelta alan pitää asioista joista en ennen pitänyt. Joten, keväällä innostuin kokeilemaan asterien ja joidenkin muiden esikasvatusta. Ei se mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, ne olivat ulkona melkein koko ajan, joskus muistin tuoda ne pakkasöiksi eteiseen..Vettä saivat varmasti niin että olisivat saaneet kukkamaailman uintimitalin jos sellainen olisi jaossa ollut..No, ylpeydellä ei ollut rajaa kun mullasta alkoi työntyä jotain ylös. En olisi voinut olla ylpeämpi kuin jos olisin itse ne kukat luonut! Asterit olivat sisukkaita (toisin kuin esim miinanköynnösraukat jotka eivät vieläkään taida tietään missä päin on ylöspäin) ja hellin käsin sain ne istutettua kukkapenkkiin. Yksitellen, hellästi toisistaan irrotellen kuin takkuja lapsen tukasta (jokainen tuon homman tehnyt tietää millaista hellyyttä ja kärsivällisyyttä se homma vaatii). Ja taas tuli vettä päälle, ja jotain lannoitteen tapaistakin. No, nyt on syyskuu puolessa välissä. Ja NYT ne ovat nupussa...En tiedä koska niiden pitäisi oikein kukkia, mutta minulla kaikki kukkii tosi myöhään. Gladioluksetkin ilahduttavat meitä nyt, ja minä pelkään sydän syrjällään koska se kauhea hallayö koittaa joka tappaa niiden orastavan kukoistuksen lopullisesti. Kannankin niitä uutterasti sisälle maljakkoon, sillä se on yksi tärkeimmistä syistä miksi minä kukkia kasvatan - jotta niitä voisi tuoda sisälle iloksi!

Mitä tästä siis opin? Ehkä alan ensi keväänä esikasvattaa jotain jo helmikuussa ja kuskaan niitä sisään ja ulos uskollisesti kuin käki kellossaan. Tai sitten istutan vanhaan malliin vain sellaisia kukkia joiden siemenet heitetään suoraan maahan ja sitten vaan odotetaan että ne hoitavat itse itsensä ja hyppäävät loppukesästä maljakkoon. Tai ehkä tässäkin voisi sittenkin kehittyä?

Mieheni ilahdutti minua tuomalla aamiaispöytään oksan amppelipelargonista - pieni ihana ele, joka lämmitti mieltä. Voi kun joku mies nyt lukisi tätä tekstiä koska nyt tulee tärkeä tiedotus:

Arvoisat miehet; antakaa vaimolle tai tyttöystävälle kukkia. Niiden ei tarvitse olla kalliita buketteja suoraan kukkakaupasta, vaan hypätkää ojan pientareelle (jos asutte jossain jossa on kukkivia ojanpientareita) ja poimikaa oksa villiruususta tai pihlajamarjaterttu tai mitä tahansa. Lupaan että se on päivänne paras teko, kunhan annatte sen vilpittömin mielin. "Sano se kukkasin", siinä on kyllä jotain perää.. Eikä ole väliä oletteko olleet "kimpassa" viikon, vuoden, kymmenen vuotta tai viisikymmentä vuotta - pieni lempeä ele tehoaa aina.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Vuodenaikaväreistä

Sain vihdoinkin siivottua koko huushollin, vakaa aikomus tähän on ollut jo useamman päivän mutta kun aina oli jotain muutakin tekemistä..Iloitsin jälleen meidän ihanasta olohuoneen matosta - olen sen pari vuotta sitten ostanut kirpputorilta Kotkasta. Se on juuri imuroituna niin kaunis, piti ihan ottaa kuva ja laittaa tähän..Olisi ehkä pitänyt laittaa myös sellainen "ennen"-kuva, matto nimittäin imee koirankarvoja niin että luulisi meillä olevan kenneli..Kuinka yhdestä pienestä koirasta VOI lähteä niin paljon karvaa..Ehkä pitäisi toisaalta olla tyytyväinen että ne ovat kaikki matossa, eipähän ole sitten muualla. Mutta kuvassa siis puhtaana, nuo värit jaksavat sitten ilahduttaa minua aina! Mistä se muuten johtuu että määrätyt vuodenajat tuovat kaipuun määrättyihin väreihin; alkusyksy tuo liilan, luumun, oranssin, oliivinvihreän jne kaipuun, ja se näkyy myös muodissa. Mitä pimeämpi tulee, sitä enemmän kaipaan punaista ja kultaa (hih, siis väriä, kultakuume tulisi niin kalliiksi toteuttaa), kun kevätaurinko alkaa herätä, vuorossa on vihreä ja keltainen jne.

Seurasin keskustelupalstalla mielenkiinnolla keskustelua siitä ovatko valkoiset kodit kamalia vai ihania, se tuntuu jakavan kovasti mielipiteitä. Olen tuota itsekin miettinyt, kun sisustuslehtien juttuja luen. Esim Maalaisunelmassa on aivan ihania juttuja valkoisista kodeista. Jos kuitenkin omaa kotiani ajattelen, haluan yhdistää valkean kodin ja värikkäät yksityiskohdat. Meillä on kovin pieni tämä meidän koti joten vaaleat perusvärit ovat todella tarpeen. Tunnen kuitenkin että värit antavat minulle valtavasti, ihan pienikin värikäs tavara voi antaa vauhtia ja energiaa ja tuoda hyvän mielen. En tiedä miksi värien tarpeellisuus on noussut minulle viimeisen vuoden aikana oikein erikoisen tärkeäksi, ehkä ne vaikuttavat mielialaan positiivisesti. Värejä haluan tuoda esille myös tuolla nettikaupassa. Kukin laittakoon kotinsa sellaiseksi että siellä on hyvä olla, olkoon sitten häikäisevän valkoinen tai villin värikäs - tai molempia!

Totesin ruokapöydässä istuessani että kylläpä muuten tumma liila ja keltainen sopivat mahtavasti yhteen! Se ei taidemaalarimieheni mukaan ole ihme koska ne ovat lähes vastavärit..Sitä en tiennyt, kuuntelin vain vaistoani. Tuo ihastuttava yhdistelmä piti tietysti myös kuvata ja näyttää teillekin.

Annetaan värien viedä sisällä ja saapa nähdä koska myös ulkona jos vaikka se ruska kohta ilmestyisi..

Mukavaa viikonloppua!

perjantai 11. syyskuuta 2009


Uimisen ihanuudesta

Tänä vuonna olen lyönyt oman kaikkien aikojen ennätykseni - olen uinut ja aion uida edelleen, syyskuussa! Viimeksi olimme kaksi päivää sitten, sen jälkeen emme ole vaan ehtineet..Vesi on vielä ihan siedettävää, varsinkin jos käy joka päivä. Kävimme silloinkin kun tuuli ja satoi, silloin vesi tuntui itse asiassa lämpöisemmältä kuin nyt kun on ihanan aurinkoista ja lämmintä. Jännityksellä katson kuinka kauan mereen vielä pystymme menemään - lokakuussa?? Avantouintia kenties (hrrr..)

Tänään saatiin valmiiksi nettikaupan "kasvojenkohotus", huh, en melkein meinannut uskaltaa aukaista yhteyttä kun piti eka kerran nähdä uudistus kokonaisena..Olen oikein tyytyväinen, toivottavasti tekin! Kommentteja saa sitten heitellä, jos huvittaa!

Kuvassa on ihana lapsukaiseni, varustettuna villapaidalla jossa on runsaasti kasvuvaraa..Tämä on sellainen "after swim"-kuva, letit märkinä katsotaan että meniköhän se kesä nyt sitten jo kun on niin taivaskin pilvessä. Mutta ei mennyt, vaan tuli takaisin, ja mehän sanomme että tervetuloa! Voin muuten suositella "kylmiä kylpyjä" flunssan torjuntaan, olen monena päivänä tuntenut oloni vähän flunssaiseksi ja joka kerta kun olen ollut uimassa, on olo parempi. Toimii!

torstai 10. syyskuuta 2009

Joskus tuntuu tältä...

Elämä murjoo, ahdistaa (kannattaisi ehkä tulla pois sieltä tuolin alta!) eikä edes sisustusjutut (kuten esim tuolien uudelleen verhoilu) jaksa innostaa...


(Tällä söpöllä pupulla ei ole mitään yhteyttä tähän kirjoitukseen, se asustaa onnellisen tietämättömänä Sievolan kotieläinpihalla Paimiossa, terveisiä vaan sinne!)

Joskus taas tältä!


Elämä on vauhdikasta, on kuin ei jalatkaan koskettaisi maata - tai merta tässä tapauksessa..Pisarat vaan pirskahtelevat kuonon ympärillä ja kaikki on yleisesti ottaen MAHDOTTOMAN MUKAVAA JA HAUSKAA!!! Iloista perjantaita kaikille!

Oppia ikä kaikki

Jihuu, nyt minulla on myös kävijälaskuri - kiitos Mai avusta, ei se sitten niin vaikeaa ollutkaan kuin ensin luulin..Tässähän ihan ylpistyy kohta kun alkaa hoksata päivittäin uusia asioita, semmoisiakin joita ei ennen luullut oppivansa..En todellakaan (edelleenkään) ole mikään tekninen nero mutta näköjään sentään kehityskelpoinen..

Huomasittekos muuten tuon Orvokin terapiapihan tuossa oikealla? Jos tarvitsette pihasuunnittelua, puutarhan ja pihan lomahoitoa ja alkuraivauspalveluja, kannattaa ottaa sinne päin yhteyttä. Hän on sympaattinen ja elämänmyönteinen "immeinen" ja sattumoisin myös ystäväni..

Ai tämä on taas näitä pistepistepiste-päiviä, tarkoitan että melkein joka lause päättyy...Välillä on myös viivapäiviä - siis näitä viivoja ilmestyy sitten joka paikkaan. Ilmeisesti nyt on pistepistepiste myös tuolla aivokonttorissa koska mieleen ei tule mitään järkevää ajatusta. Menenkin sen sijaan kurkkaamaan noita kuvavarastojani ja katson jos löytäisin jonkun mieltä piristävän tai hauskan kuvan teille..................

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

"Oli synkkä ja myrskyinen yö..."

Tai no, ei nyt ihan mutta ulkona kyllä tuulee niin että ihan vinkuna kuuluu. Pimeääkin on vaikka kello on vasta 21. Pakko tähän on taas tottua, ei auta mikään..Itse asiassa olen siitä vähän outo etten kärsi syksystä juuri ollenkaan, on kivaa kun on hämäränhyssyä ja voi polttaa kynttilöitä jne..Mies kiipeilee jo seinillä kun ahdistuu tulevasta kylmyydestä ja pimeydestä, ehkä on hyvä ettei olla molemmat samanlaisia. Myrskyt ja ukkoset aiheuttavat kyllä kiusallisia ongelmia minulle joka tarvitsen nettiyhteyttä työssäni, huomasin sen viime viikolla kun ei laajakaistayhteys toiminut pariin päivään. Silloin minä kiipesin seinillä..Aika herkästi haavoittuvaista tuo tekniikka, varsinkin kun asutaan a)maalla, b)saaressa ja c)linjan viimeisinä.

Istun täällä silmät solmussa kun on tullut tehtyä töitä yötä myöten parina yönä/iltana, tänään on vakaa aikomus mennä nukkumaan tämän vuorokauden puolella. Kun tämä blogin tekeminen ja nettikaupan julkisivu-uudistuksiin liittyvät työt ovat niin HAUSKOJA, etten malttaisi millään nukkua. Ja sitä paitsi talo on niin ihanan hiljainen alkuyön tunteina kun mies ja tytär tuhisevat sängyissään ja minä valvon. Ja nauran välillä koiraa joka makaa kaikki neljä koipea kohti taivasta, mutkalla jo vähän pieneksi jääneessä korissaan. Olen harmitellut kun tuosta totaalisen rentouden täydellisestä esimerkistä ei saa koskaan kuvaa - heti kun alan räplätä kameran kanssa, hupsahtavat koivet alas ja kuono on linssissä kiinni..Pitäisi kehittää sellainen täysäänetön kamera koiran kuvaamista varten. Tai täysäänetön kuvaaja...Jos onnistun joskus sen kuvan nappaamaan, lupaan laittaa sen tänne teidänkin iloksenne.

Kuvannut olen tänään muutakin, yritin väsätä kivan näköisiä asetelmia joista saisi uusia kuvia nettikaupan etusivulle, sepäs ei ollutkaan ihan yksinkertaista. Varsinkaan kun yrittää väsyneenä. Yritän huomenna uudestaan. Toistaiseksi saavat vanhat kuvat olla esillä. Kauppa tulee muutenkin vähän eri näköiseksi, saapa nähdä mitä tykkäätte. Kun muutokset on tehty, olisi kiva kuulla kommenttejanne. Ai niin, voisiko joku muuten kertoa saako tälle blogille laitettua jonkun laskurin, olisi hauska nähdä montako tänne "eksyy" (se on muuten hassu ilmaus, sitähän voi "eksyä" mukaviin paikkoihin, mutta jos on eksynyt, se on tunteena ja ilmaisuna kielteinen) tai pitäisikö sanoa löytää, se kuulostaa mukavammalta. Niin siis, jos joku kertoisi mistä minä näen montako kävijää käy, kertokaa ihmeessä. Noloa tunnustaa että tuota itse onnistu selvittämään..

Pitäkää hatuistanne kiinni, ovat luvanneet tuulispäivää..

maanantai 7. syyskuuta 2009

Vielä yksi kuva..


Oli pakko vielä kokeilla että onnistuuko kuvan laittaminen tänne, niin näette kuinka ihana se Ölmosin ranta on, puhdasta vettä ja tilaa paljon, lapsiystävällinen hiekkapohja jne. Suosittelen!

Tekniikka on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa..

Olen istunut kieli poskessa ja varmasti saan kohta koko kansainvälisen www-maailman totaalisesti sekaisin - no, ei se mitään, tuleepahan minusta ainakin kuuluisa..Sain nimittäin päähäni tehdä ruotsinkielisen blogin ihan erikseen, jos haluatte lukea sitäkin on osoite sinne www.prinsessanmeddoftarten.blogspot.com. Yritän kirjoittaa niissä vähän eri asioista eli ei ole vaan suora käännös..Näköjään nuo profiilit ja muut tekstit vaan eivät ajattele niinkuin minä, kuten ei tämä kone yleensäkään, arghh..No, katsotaan, kai minä opin, koettakaa pysyä kyydissä!

Ajattelin kertoa vähän itsestäni, jos teitä vaikka kiinnostaisi. Synnyin Turussa 40 vuotta sitten, Ruotsissakin tuli asuttua 14 vuotta ja Kemiöön tulimme vuonna 1994. Kemiö on muuten Suomen suurin saari, Turusta 50 km. Tämä on kyllä niin iso saari että vettä saa oikein hakea, eli jos teille tuli mielikuva paikasta jossa kaikilla on merinäköala, unohtakaa koko juttu. Kun ensimmäisellä kerralla yritimme ystäväni kanssa löytää kuuluisaa Ölmosin uimarantaa, meillä meni etsimiseen useita tunteja ja pääsimme lopulta uimaan klo 23..Se oli silti ihan hauskaa, ja sitä paitsi nykyään ranta on paremmin merkitty tienviitoin. Siis vettä ei ikkunan ulkopuolella ole, ihanaa "peikko"metsää kylläkin ja viljavia peltoja ja omaa rauhaa. Talo on pieni ja lähes itse tehty (kiitos isä!), sen rakentaminen aloitettiin kun ilmeisesti suunnittelin pysyväni ikuisesti sinkkuna jolla on hyvin vähän tavaraa..Nyt kun meitä on kaksi taiteilijaa ja yksi pikku neiti, eikun kaksi joista toinen on karvainen ja nelijalkainen, pyöritän yritystä kotona emmekä ole minimalisteja, toivoisin totisesti että tilaa olisi enemmän..Mies tosin väittää että ongelma ei ole tilanpuute vaan tavaranpaljous mutta en minä vaan ymmärrä mitä hän sillä tarkoittaa - hups, odottakaa vähän, paperipino kaatui näppäimistön päälle...

Näistä jutuista tulee näemmä kovin monisanaisia, onko jokin blogisääntö että pitää kirjoittaa lyhyesti?? Onneksi minä en ole sellaista nähnyt..Työstäni vielä muutama sana - minusta tuli tosiaan yksityisyrittäjä keväällä, olen aina rakastanut sisustamista ja valokuvannut olen yli 20 vuotta harrastusmielessä. Oli ihanaa yhdistää asiat joista pidän, perustin verkkokaupan jossa myydään omia taidevalokuviani, mieheni Johnin maalauksia, sisustustavaroita ja muuta kivaa. On myös tosi hienoa kun voin työskennellä kotoa käsin, täällä maalla ei työtä paljon ole tarjolla ja näin voimme olla paljon yhdessä ja määrätä itse omasta ajastamme. Leipä ei ole leveä, varsinkaan näin aloittelevalla yrittäjällä, mutta elämässä on muutakin. Ja kun pitää toiveet vaatimattomana niin pärjää aika vähällä.

Tässä tämän päivän annos..

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Voi apua - ensimmäinen teksti..

Tähän sitä on sitten tultu - minä, joka en vielä vuosi sitten edes tiennyt mikä blogi on, kirjoitan nyt sitten omaani..Ja nyt kun pitäisi kirjoittaa, en keski mitään..Ehkä ensin olisi paikallaan selittää mistä blogin nimi on tullut: ollessani noin 5-vuotias kävimme vanhempieni kanssa jossain vanhan koulun huutokaupassa ja sain omaksi Marjatta Kurenniemen kirjan "Oli ennen Onnimanni". Niin, se ei siis ole se loru joka alkaa samoilla sanoilla vaan tämä on ihan kokonainen kirja joka kertoo Onnimanni-nimisestä pienestä vihreästä miehestä (ei marsilaisesta) ja hänen edesottamuksistaan. Tätä kirjaa minulle piti lukea aina kun olin kipeä, ja vähän muutenkin, se on niin kulunut että hädin tuskin pysyy edes koossa enää..Tuossa kirjassa mainitaan Metsän suloisin paikka - se oli paikka jossa oli Onnimannin koti ja jossa hän hoivasi loukkaantuneita metsän eläimiä. Kirjassa on tarkasti kuvailtu miltä talossa näytti. Tässä siis lainaus kirjasta, meille kaikille joille sisustaminen tuo hyvää mieltä: "Tupa oli uskomattoman siisti ja soma. Lattia oli kovaksi poljettua maata, ja sille oli siroteltu tuoksuvia, vihreitä katajanoksia. Vihertävälasisissa ikkunoissa oli punaruutuiset verhot, ja ruutujen takaa kurkistelivat sisään nurmiruusujen herkänpunaiset kukat. Keskellä huonetta oli pitkänomainen, vihreäksi maalattu pöytä, vihreät penkit molemmilla puolilla ja kummassakin päässä korkeaselkäiset tuolit. Ruudukkaalle liinalle oli katettu savikuppeja, ikäänkuin perhe olisi juuri ollut aikeissa käydä ruokailemaan. Seiniä kiersi pitkä hyllykkö täynnä kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita, ja peränurkassa oli nurkkakaappi, jonka oviin oli maalattu ruusunkukkia. Sivuseinällä oli mukava kaappivuode, jossa oli kirkasraitaiset verhot, ja takaseinällä suuri, harmaista kivistä rakennettu liesi, jossa paloi iloinen valkea. Pieni pata riippui hahlassa ja porisi hauskasti. Lieden edessä oli rahi, ja sille Onnimanni ohjasi vieraansa istumaan, vaikka Sam vetäytyikin mieluummin viileään ovensuunurkkaan. Toisen ikkunan edessä oli pieni pöytä, jolla oli suuri, kaunishelainen kirja. Maljakossa oli tuoreita kukkia. Sisi ja Sam eivät saaneet tarpeekseen tuvan katselemisesta".

Aina kun liikun metsässä, kuten tuossa yläkuvassa olevassa, tulee mieleeni sanat "metsän suloisin paikka". Niinpä siitä tuli blogin nimi. Mistä täällä sitten on tarkoitus kirjoittaa? Mistä blogeissa yleensä kirjoitetaan? Jos olen ymmärtänyt asian oikein, ovat ne eräänlaisia sähköisiä päiväkirjoja - tosin ilman sydämenmallisia lukkoja (kuten lapsuuden ja teini-iän päiväkirjoissa, muistatteko?) eikä niissä kannata kai kertoa IHAN kaikkea. Mutta minä ajattelin kuitenkin kertoa meidän arjesta, työstäni nettikauppiaana, vähän ehkä sisustamisestakin, hauskoista sattumuksista ja kuka ties vielä mistä muusta. Kunhan nyt ensin totun ja opin. Toivotaan että lukijoitakin löytyy, ei tämä ihan itseä varten pelkästään olisi hauskaa. Joten tervetuloa metsän suloisimpaan paikkaan!